Hyppää pääsisältöön

"Kun kerran kipunsa tiäsi, niin mitäs sitä lääkäriin mentiin" – kansanparannuksen historiaa

Pekka Rissanen toimittaa "kohtauksista mittaamista"
Pekka Rissanen toimittaa "kohtauksista mittaamista" Pekka Rissanen toimittaa "kohtauksista mittaamista" Kuva: Ahti Rytkönen / Museovirasto hoitomenetelmät,kansanlääkintä,Kansanparannus,kansanusko,parantaminen (kohentaminen),tietäjät (miehet)

Aikana jolloin lääkärit ja apteekit olivat vielä harvinaisuuksia monilla seuduilla, oli ihmisen itse yritettävä hahmottaa sairauksiensa syitä ja keksittävä hoitoja. Jos omat konstit eivät riittäneet turvauduttiin kansanparantajiin ja tietäjiin.

Lääkäri oli vielä harvinaisuus 1800-luvun alun Suomessa. Koko maassa heitä oli vain parisenkymmentä. Ensimmäiset apteekit oli perustettu Turkuun ja Viipuriin jo vuonna 1689, mutta vielä parisataa vuotta myöhemminkin apteekkeja oli harvassa. Monet taudit ja kivut oli hoidettava kansanparannuksen konstein ja lääkärin sijasta turvauduttiin kansanparantajiin ja tietäjiin vielä 1900-luvun puolellakin.

Kansanparannus- ja kansanlääkintä on nimensä mukaisesti kansan keskuudessa syntynyttä taitoa hoitaa ja ehkäistä erilaisia vaivoja ja sairauksia. Toimittaja Niilo Ihamäen tekemässä radiohaastattelussa vuodelta 1948 palataan tuohon aikaan ”jolloin kansa vielä oli oma lääkärinsä”. 75-vuotias punkalaitumelainen puuseppä Iivari Valtanen kertoo, kuinka hänen nuoruudessaan oli paljon ihmisiä, jotka eivät olleet ”koskaan tohtoria nähneetkään, eikä tarvinnukaan niitä”.

Kansanparantaja Rotikko-Pekka näyttää märäntäjän pesua Vatalan saunassa 1927. Kuva: Ahti Rytkönen / Museovirasto

Tuskin osattaisiin elää sitä aikaa, jolloin kansa vielä oli oma lääkärinsä.

Iivari Valtasen mielestä ihmiset turvautuivat jo liikaa lääkäreihin unohtaen omat parannustaitonsa. Ja tauteja oli enemmän kuin koskaan, sillä jokainen oli eritelty omaksi sairaudekseen ja nimetty "fiinillä" nimellä. Valtasen nuoruudessa puhuttiin usein vain kivusta. Vanhempia ihmisiä vaivasi raskaasta työstä johtuva kipu eli ”kreini” (reumatismi ja iskias). Ennen kreiniä hoidettiin kylpyhauteella, jossa oli kusiaispesää, männyn oksia ja koivun pihkalehtiä. Sydänkipuihin ja jäsenkipuihin auttoi hieronta ja kuppaus, pääkipuja lääkittiin suoneniskennällä. Apteekin lääkkeisiin turvauduttiin harvoin, vatsatauteihin sieltä hankittiin viinaa ja ”pirunpaskaa” eli hajupihkaa. Lääkärin apua tarvittiin mm. ”krehtassa” eli kasvaimissa sekä kupassa.

Tauteja lääkittiin yleensä "saman koiran karvoilla" eli vaivan aiheuttajaa hyödynnettiin myös hoidossa. Tämä similia similibus (samaa samalla) tapa neuvottiin lääkärikirjoissakin 1700-luvulla ja kansanparannuksessa sitä käytettiin vielä satoja vuosia. Valtanen kertoo esimerkkeinä, kuinka saappaan hankaamaa jalkaa lääkittiin polttamalla vanhaa saapasta ja ripottelemalla tuhkaa hankauskohdan päälle. Ihoon tulleita paleltumia lääkittiin muun muassa jäätyneellä perunalla.

Yksin se meni saunaan eikä se ollu ku pari kolme tuntia siellä ni tuli taas mukula kainalossa pirttiin.

Synnytyksissä oli harvoin koulutettuja kätilöitä läsnä, vaan ensisynnyttäjän apuna oli usein joku kokeneempi synnyttäjä. Ensimmäisten synnytysten jälkeen saatettiin synnyttää myös täysin omin avuin. Valtanen kertoo, kuinka hänenkin vaimonsa lämmitti saunan, teki tuvassa aamuaskareet ja lähti sitten koppa kainalossa saunalle. ”Yksin se meni saunaan eikä se ollu ku pari kolme tuntia siellä ni tuli taas mukula kainalossa pirttiin ja rupes toimillensa taas".

Yksi lasten vaivoista oli sammas (hiivasienen aiheuttama tulehdus suussa). Nimensä tauti oli saanut erikoisen parantamistavan mukaan, jossa käytettiin sammakkoa. Valtanen kertoo, kuinka hänen siskoaan hoidettiin laittamalla sammakon pää hänen suuhunsa.


Valokuvat: Museovirasto

Kun omat neuvot eivät riittäneet turvauduttiin kansanparantajiin ja tietäjiin. Hoitoihin kuului muun muassa kuppausta, pesemistä, säikäyttämistä, suoneniskentää ja mittaamista (hoitojen tarkempia kuvauksia löytyy kuvagallerian valokuvien yhteydestä). Vanhimpia menetelmiä olivat loitsut, taiat ja uhraaminen.

Tautien uskottiin usein olevan henkien tai muiden yliluonnollisten voimien aiheuttamia. Ajateltiin, että vain tietyillä henkilöillä oli kyky hallita noita voimia ja sitä myötä parantaa ihmisiä. Kansanparantajia oli monessa kylässä ja maineikkaimpien luo tultiin kauempaakin. Parantajat olivat joko itseoppineita tai saaneet oppinsa joltain vanhemmalta parantajalta. Parantaja oli usein myös selvänäkijä ja tietäjä, jonka uskottiin näkevän tulevaisuuteen. Sairauksien lisäksi heihin turvauduttiin monissa eri elämäntilanteissa ja ongelmissa aina avioliitosta maakauppoihin. "Tietäjien puoleen käännyttiin, kun jokin tuntematon tekijä horjutti yhteisön normaalia elämänmenoa", kirjoittaa Jane Tuovinen kansanparannusta käsittelevässä kirjassaan Tietäjistä kuppareihin.

Yksi tällainen tietäjä ja kansanparantaja oli Juho Paananen, joka tunnettiin nimillä Kaakko-Junno sekä Konginkankaan noita. Hänen parannustaikojaan taltioitiin Aho & Soldanin mykkäelokuvaan vuonna 1935 ja vuonna 1961 siitä tehtiin versio, johon lisättiin selostus. Filmillä muun muassa nähdään, kuinka Kaakko-Junno parantaa "mielenvikaista" sekä tekee taikoja paremman sadon saamiseksi. Se on kuvattu Kalaniemen kylässä lähellä Konginkannasta.

Parantaja Kaakko-Junno
Parantaja Kaakko-Junno rakentaa viikatteen teristä parannusvälinettä Parantaja Kaakko-Junno Kuva: Yle kuvanauha kansanlääkintä,Kansanparannus
Parantaja Kaakko-Junno
Viikatteen teristä tehty kolmiota, jonka reunoissa paloi päreet, käytettiin mm. "mielenvikaisen" hoidossa Parantaja Kaakko-Junno Kuva: Yle kuvanauha kansanlääkintä,Kansanparannus,tietäjät (miehet) , Kansanparannus

Kansanparantajat olivat taidoiltaan erilaisia, joku hallitsi verenvuodon pysäyttämisen eli verenseisauttamisen, toinen oli taitava nikamien niksauttelija, joku hoiti kumppaamalla ja joku taas valmistamalla rohtoja. Loitsu ja rukous –ohjelmassa vuodelta 1965 esitellään eri kansanparantajien tietoja ja taitoja ja kuullaan muun muassa tarina kuuluisasta "Rauduskylän tuhkapaketista".

Yksi erikoinen hoitotapa oli myös säikäyttäminen, jota käytettiin moniin vaivoihin joko yksinään tai muiden hoitojen yhteydessä. Vaikka moni hoitotapa kuulostaa nykyihmisen korvaan järjettömältä, oli sillä aikanaan tarkoituksensa ja kansanparantaja halusi aidosti auttaa sairasta. Ja teki sen usein hyvin ihmisläheisellä tavalla, joka saattaa selittää kiinnostusta siihen myös nykypäivänä. Tosin aina parantajat eivät olleet vilpittömästi liikkeellä, vaan joukkoon mahtui myös ns. puoskareita, jotka teeskentelivät omaavansa parantajan kykyä taloudellisen hyödyn toivossa.

Yksi rohdoistaan tunnettu luonnonparantaja oli Niilo Ollilainen, joka tuli tutuksi ainakin Saarijärven sekä Somerniemen seuduilla. Hän oli insinööri ja keksijä, joka ryhtyi parantajaksi eläkepäivillään. Uutiskatsauksessa vuodelta 1967 nähdään lyhyt väläys tästä erikoisesta miehestä, joka tituleerasi itseään Joulupukiksi.

Ollilaisen tunnetuin rohto oli terveysjuoma nimeltä Bondikka. Äänekosken kaupunkisanomista löytyy juttu Joulupukista ja postikorteista, joilla hän mainosti toimintaansa. Jutussa myös kerrotaan Ollilaisen jääneen toistuvasti terveysviranomaisten hampaisiin ja häntä sakotettiin useampaan otteeseen Bondikan sisältämästä alkoholista. Tämä ei miestä haitannut, vaan hän jopa lisäsi Bondikan mainoksiin maininnan "kolmasti sakotettua".

Parantaja Niilo Ollilaisen ovessa oleva kyltti (1967)
Kyltti kansanparantaja Niilo Ollilaisen ovessa toivottaa köyhät ja sairaat tervetulleeksi ja käskee rikkaiden menemään lääkäriin. Parantaja Niilo Ollilaisen ovessa oleva kyltti (1967) Kuva: Yle kuvanauha Kansanparannus,kyltti

Kansatieteilijä ja kielentutkija professori Ahti Rytkönen muistelee alla olevissa ohjelmaleikkeissä kansanparantajia lapsuutensa Maaningalla 1890-luvulla aina 1930-luvulle asti. Hän kertoo, kuinka useimpien sairauksien ajateltiin johtuvan siitä, että ruumiin eri puoliskot olisivat menneet eri pituisiksi. Mittuun avulla yritettiin saada sairaan eripituiset puoliskot tasamittaan. Mittuussa potilas asetettiin lattialle ja häntä mitattiin, venytettiin ja kiskottiin kunnes puoliskot olivat samanmittaiset.

Jos ei sauna, viina ja terva auta, niin tauti on kuolemaksi.

Alkoholilla lääkittiin monia vaivoja, kuten erilaisia kipuja ja vilustumista. Sitä käytettiin sekä sisäisesti ja ulkoisesti sellaisenaan tai sekoitettuna esimerkiksi yrtteihin. Ihovaivoissa luotettiin usein tervaan, sillä oli tapana lääkitä ja ehkäistä tulehduksia. Tervanpolton yhteydessä tehtiin myös pikiöljyä, jolla hoidettiin lukuisia vaivoja aina hammassärystä peräpukamiin.

Aikoinaan peseytymismahdollisuuksien ja yleisen hygienian ollessa puutteelliset saunalla oli tärkeä merkitys, sillä se oli usein hygieenisin paikka. Saunassa saatettiin lapset maailmaan ja vainajat viimeiselle matkalleen, kupattiin sekä hoidettiin monenkirjavia fyysisiä sekä henkisiä vaivoja.

Parantajia Lönnrotista Hätämaan tietäjään

Kansanparannus kiinnostaa edelleen. Vuonna 2012 kuusiosaisessa radiosarjassa käsiteltiin kansanparannuslääketiedettä ja parantajia toimittaja Harri Nousiaisen ja professori Reijo Heikkisen johdolla.

Kansanparantajien joukosta löytyy myös Elias Lönnrot, joka paremmin tunnetaan Kalevalan luojana sekä lääkärinä, mutta hän oli myös hyvin perehtynyt kansanparannukseen ja harjoitti sitä itsekin.

Ohjelmassa esitellään myös kuuluisa kansanparantaja ja tietäjä Juho Aaponpoika Luomajoki eli Hätämaan tietäjä, joka esiintyy myös Pentti Haanpään kirjoissa. Nuorena miehenä sokeutunut Luomajoki auttoi ihmisiä niin sairauksissa kuin vaikkapa varkauksien selvittämisessä. Hoitokeinoina hänellä olivat kasveista valmistetut lääkkeet, sauna, loitsut ja taiat.

Kansanparannus oli aikoinaan jopa turvallisempi tapa hoitaa ihmisiä. Professori Heikkinen kertoo, kuinka vielä 1800-luvulla oli hyvin yleistä, että ihmiset, jotka hakeutuivat koululääketieteen edustajan hoitoon, sairastuivat vielä vakavammin. Tuolloin ei vielä tiedetty bakteereista ja viruksista, joten lääkäritkään eivät ymmärtäneet hygienian tärkeyttä ja levittivät vahingossa itse monia tartuntoja. Samoin jos sairas hankkiutui hoitopaikkaan, kuten sairastupaan hoitoon, hänellä saattoi olla yli kolminkertainen riski kuolla. Siksi moni myös pelkäsi lääkäreitä ja sairaaloita.

Kansanparannuksen perinteet elävät edelleen ja hoitomuotoja kuten jäsenkorjaus, kuppaus ja perinteiden mukainen hieronta on yhä tarjolla.


Artikkelin lähteenä on ohjelmien lisäksi käytetty Jane Tuovisen kirjaa "Tietäjistä kuppareihin, kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa", WSOY 1984.

Kommentit

  • Suomalaisia sotavankeja Viipurissa (1944).

    Palkittu dokumentti kokosi suomalaisten ja venäläisten sotavankien kohtalot

    Reijo Nikkilän dokumentti vuodelta 2000

    Reijo Nikkilän vuonna 2000 ohjaama kaksiosainen dokumentti esitti ensimmäisen kerran kokonaiskuvan viime sodissamme puolin ja toisin otettujen vankien kohtaloista. Ensimmäisessä osassa Suomalaiset sotavankileirien saaristossa suomalaisvangit kertovat ankarista oloistaan neuvostoleireillä. Ohjelman toisessa osassa Ryssä perkele – sotavankina Suomessa venäläisvangit muistelevat aikaansa Suomessa ja syitä eloonjäämiseensä. Joka kolmas jatkosodassa vangittu mies kuoli vieraassa maassa.

  • Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.

    Iltatähden lopunajat – heviä, syntikoita ja kasariglamouria

    Tv-klassikko palasi 1980-luvulla kotvaksi aikaa ruutuun.

    Kevyen musiikin ohjelmaklassikko Iltatähti palasi pitkän tauon jälkeen ruutuun vuoden 1980 lopussa. Viimeisinä vuosinaan se tarjosi raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta. Vuosien 1980–1983 herkkuja ovat mm.

  • Ortodoksisen kirkon kupoli

    Sandarmohin kauhujen kalmistossa lepää tuhansia Stalinin vainojen uhreja

    Sadarmohiin on haudattu Stalinin uhreja

    Stalinin ajan yksi suurimmista joukkohaudoista sijaitsee Sandarmohissa Aunuksen Karjalassa. Neuvostoliitossa metsäinen teloituspaikka oli huolellisesti salattu ja naamioitu, kunnes se paljastui 1990-luvun lopulla. Metsän uumenista löytyi tuhansien ihmisten jäänteet. Teloitettujen joukossa oli myös suomalaisia.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Sandarmohin kauhujen kalmistossa lepää tuhansia Stalinin vainojen uhreja

Stalinin ajan yksi suurimmista joukkohaudoista sijaitsee Sandarmohissa Aunuksen Karjalassa. Neuvostoliitossa metsäinen teloituspaikka oli huolellisesti salattu ja naamioitu, kunnes se paljastui 1990-luvun lopulla. Metsän uumenista löytyi tuhansien ihmisten jäänteet. Teloitettujen joukossa oli myös suomalaisia.

Lue lisää:

Minna Canth – realisti ja naisasianainen

Minna Canth oli aikansa tärkeimpiä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Canthin elämäntyö on vaikuttanut Suomen kehittymiseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijämaaksi.

  • J. Karjalainen Mansikkapaikan vieraana 2011.

    J. Karjalaisen laulut syntyvät hyvistä tarinoista ja ajattomista ihanteista

    j. Karjalainen Mansikkapaikka-ohjelman vieraana 2011

    Mansikkapaikka-ohjelmassa vuodelta 2011 käydään läpi hittinikkarin uraa sekä kuullaan hänen näkemyksiään säveltämisestä ja laulumiehen ammatista. Lisäksi haastattelussa valotetaan, kuinka mies tutustui blues-musiikkiin ja mikä on tarina amerikkalais-suomalaisia kansanlauluja julkaisseen Lännen-Jukan takana. Amerikansuomalaisten folklevyjen jälkeen muusikko palasi takaisin suomirockin pariin.

  • Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.

    Iltatähden lopunajat – heviä, syntikoita ja kasariglamouria

    Tv-klassikko palasi 1980-luvulla kotvaksi aikaa ruutuun.

    Viimeisinä vuosinaan Iltatähti tarjosi raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta. Vuosien 1980–1983 herkkuja ovat mm. mörköilevät Sliipparit, Kimmo Kuusniemen tulikitara, popin SM-kandidaatit Yö ja 22-Pistepirkko, uusiaaltoileva Taiska, funkblondiini Kaija Koo ja uraansa aloitteleva J. Karjalainen.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1978 esiintyjistä.

    Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, ja koko Iltatähtikin himmeni – joskin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-keikat.

  • Juontaja Sinikka Hein ja Iltatähti-sarjan grafiikkaa ja artisteja.

    Iltatähti 1977: Punk tuli, Alatalo meni

    Sinikka Hein seurasi Mikko Alataloa juontajana.

    Mikko Alatalo jätti Iltatähdelle jäähyväiset ja teki tilaa Sinikka Heinille. Katsojat saivat tutustua kummalliseen erikoisuuteen nimeltä punk-rock. Vuoden 1977 harvinaisuuksiin kuuluvat mm. Jukka Tolosen, Hectorin ja H.E.C.-yhtyeen, Wasama-kvartetin, Jimi Sumén & Dreamsin ja Madame Georgen livetaltiot.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1976 artisteista.

    Proge ja fuusiomusa tahdittivat Iltatähden ennätysvuotta 1976

    Suosikkisarja tarjosi vastapainoa "kauppamiesten tavaralle".

    Tiheimpänä lähetysvuonnaan Iltatähti nosti esiin kunnianhimoisia kokeiluja vastapainoksi "kauppamiesten tavaralle". Vuoden 1976 arkistoaarteita ovat mm. Sorvali–Hurmerinta Band, Nono Söderberg, Royals, Piirpauke, Steeleye Span, Chicago Overcoat ja Kontravirtanen.

  • Kollaasi Iltatähti-ohjelman esiintyjistä vuonna 1975.

    Iltatähden kolmas vuosi oli hyvä vuosi suomirockille ja juurimusalle

    Harvinaisuuksia vuoden 1975 Iltatähtien työnauhoilta.

    Vuonna 1975 folk ja country raikasivat runsaasti, ja Suomen eri kolkkien rock-elämää esiteltiin. Jäljelle jääneiden nauhojen herkkuja ovat mm. Hurriganes, Wigwam, Maarit, Vanha Isäntä, Virtanen, Dr. Feelgood, Loudon Wainwright III, Professor Longhair.

  • Kai Lehtinen ja Pertti Koivula auton takapenkillä.

    Siivoton juttu

    Matka leipäjonosta Mersun takapenkille on pitkä.

    Matka Pelastusarmeijan leipäjonosta Mersun takapenkille on pitkä. Kaverukset Rane ja Kokki päättävät kuitenkin yrittää.

  • Johan Lind (Heikki Silvennoinen) esittelee suklaamonninsa (Timo Kahilainen).

    Johan Lindin suklaamonni sai silmätulehduksen

    Sketsi nähtiin kautta aikain ensimmäisessä Kummelissa 1991.

    Suomen nuhaisin eläinharrastaja Johan Lind kertoo aloittaneensa akvaariokalojen hoitamisen jo 1960-luvun loppupuolella. Akvaarioharrastus sai täyttymyksensä, kun Olkiluodon tietämillä verkkoon tarttui suklaamonni. Sketsi nähtiin maailmanhistorian ensimmäisessä onnistuneessa Kummeli-lähetyksessä vuoden 1991 kesäkuussa.

  • Esko Mörkö (Timo Kahilainen) lukee vanhoja Jalluja.

    Esko Mörkö luki radiossa Jalluja ja palkkasi säämiehen

    Monitoimimies ehti moneen sketsiin mukaan.

    Erotiikka on jännittävä, mutta luonteva osa lähes kaikkien ihmisten elämää. Vallankumouksellisesti tätä herkkua tarjoiltiin vuonna 1994 myös radioaalloilla. Vuorossa Kummelin Radio Yömyöhä. Äänessä monitoimimies Esko Mörkö.

  • Yleisradio aloitti television koelähetykset vuonna 1957,

    Ensimmäiset tv-ohjelmat tehtiin pioneerihengessä

    Yle aloitti koelähetykset 1957.

    Kun Yleisradio aloitti television koelähetykset vuonna 1957, oli käytössä vain kaksi kameraa ja 15 neliön studiokoppero. Vaatimattoman alun jälkeen kehitys oli ripeää.

  • Television virityskuvia

    Aikakautensa katsotuinta ohjelmaa.

    Testikuva eli television virityskuva sai kunnian olla Suomen ensimmäisen virallisen televisiolähetyksen ensimmäinen kuva. Vuosien varrella virityskuva on muuttunut, mutta sen perusperiaate on pysynyt samana.

  • Kuvia Ylen vuosikymmeniltä.

    Yhteinen taival – Ylen vuosikymmenet

    Yle on on kulkenut mukana suomalaisten elämässä jo 90 vuotta

    Yle on kulkenut suomalaisten mukana arjessa ja juhlassa jo 90 vuotta. Lähde kanssamme matkalle halki vuosikymmenten.

  • Vankilan vartiotorni

    Teeman Elävä arkisto: Rikosten musta maailma

    Huolestuttavinta on rikosten raaistuminen

    Vakavat rikokset yhtä aikaa kiehtovat ja kauhistuttavat meitä. Ohjelmapaketissa tartutaan Suomen kansaa järkyttäneisiin rikoksiin Onni Happosen ja Inga Myllärin julmien kohtaloiden kautta. Lisäksi pirkän linjan rikostoimittaja Hannes Markkula pohtii tuoreessa haastattelussa rikosten muuttumista.

  • Åke Lindman juontaa Ei vanhene koskaan -sarjaa

    Ei vanhene koskaan -sarjassa esiteltiin kansakuntaa vavisuttavia rikoksia

    Åke Lindmanin juontama sarja vuodelta 1997.

    Ei vanhene koskaan -sarjassa käsitellään suomalaisia henki- ja seksuaalirikoksia 1930-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Suurin osa tapauksista on jäänyt selvittämättä. Sarjaa esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Sen juonsi Åke Lindman. Artikkelissa on kuvia, jotka saattavat järkyttää.

  • Minna Canthin Anna Liisa on nuoren tytön kohtalontarina

    Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

    Minna Canthin todellisiin tapahtumiin perustuva kohtalontarina nuoren tytön elämästä koskettaa väkevyydellään yhä tänäkin päivänä. Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

  • Maija-Liisa Majanlahti napittaa Risto Tuorilan paitaa Kovaa maata -sarjassa

    Kovaa maata

    Viitalan perhe muuttaa konkurssin jälkeen mummolaan.

    Kovaa maata -sarja kertoo Viitalan perheen elämästä konkurssin jälkeen. Perhe muuttaa maalle Ruusa-mummon (Maija-Liisa Majanlahti) luo yrittäen aloittaa uuden elämän. Päätösjaksossa nähdään mitä perheelle lopulta kävi.

  • Juulia Salonen Tiinan roolissa 1991.

    Kirjojen rohkea totuudentorvi television Tiina-sarjassa

    Anni Polvan Tiina-kirjoihin perustuva tv-sarja vuodelta 1991

    Anni Polva ymmärsi nuorten tyttöjen sielunmaisemaa, kun hän aloitti Tiina-kirjojen sarjan 1950-luvulla. Televisioon Tiina pääsi vuonna 1991 Marjut Komulaisen ohjauksessa. Tv-sarjan alussa Tiina (Juulia Salonen) muuttaa perheensä kanssa maalta kaupunkiin. Peloton ja hyväntahtoinen tyttö tutustuu nopeasti uusiin kavereihin ja asettuu rohkeasti heikompien puolelle.

  • Anni Polva veneessä

    Anni Polva kertoo Tiina-kirjoista

    Kirjailija Anni Polva

    "Mä kirjotan vallattomista tytöistä, koska olen valitettavasti ollu niin mahrottoman vallaton", kertoo Tiina-kirjojen äiti Anni Polva.

  • Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen) vuonna 1995.

    Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Teemu Luotola (Ville Keskilä) ja Janne Mäkimaa (Misa Nirhamo) vuonna 1995.

    Mäkimaat, Luotolat ja muut Kotikadulla vuonna 1995 asuneet

    Kotkadun henkilögalleria

    Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.

  • Pekka Valkeejärvi ja Minttu Mustakallio tv-draamassa Pesärikko (2000).

    Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Heikki Nousiainen Urho Kekkosena työpöydän ääressä

    Toivedraamoja vallasta ja politiikasta Areenassa

    Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti Areenassa

    Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamina valikoimme yleisön toiveista Suomen poliittiseen historiaan liittyviä ohjelmia. Valikoimasta tuli kattava ja mielenkiintoisesti valtaa ja sen pitäjiä kuvaava kokoelma draamaa 1990–2010-luvuilta. Satavuotiaan Suomen poliittisista käänteistä syntyi Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti.

  • Pikku Kakkosen juontajat Jukka Nurminen, Jukka Rautiainen, Sohvi Sirkesalo, Anna-Liisa Kirsi ja Ransu-koira. Postilaatikko, jossa teksti  "Pikku Kakkosen posti, PL 347, 33101 Tampere 10".

    Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Tuhannes Pikku Kakkonen, vuosi 1983. Timo Kulmakko (roolinimi Timo Taikuri), näyttelijät Inkeri Mertanen ja Martti-Mikael Järvinen sekä Veijo Pasanen (Pelle Hermanni).

    Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoo Iltasatua.

    Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Yleisradion televisio-ohjelma "Hermannin arkipäivää". Näyttelijät Maija-Liisa Majanlahti (roolinimi Voimanainen) ja Veijo Pasanen (rooolinimi Sirkuspelle Hermanni, Pelle Hermanni)

    Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen vanha tunnus

    Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Mellerin lapset kuuntelevat radiota

    Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä.

    Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Pikkutyttö (Kirsti Nikulainen) kuuntelee radiota (1930-luku).

    Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Pieni tyttö (Liisa Jussila 3 v.) kuuntelee radiota.

    Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Pipopäinen pikkulapsi 1960

    Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kekkonen painii kalan kanssa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

    Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Matti Saijets 80 ihheed.

    Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Elävän arkiston playerin kuva

    Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.