Hyppää pääsisältöön

Saituuden aika - Antti Nylénin pääsiäissaarna

Antti Nylén alttaritaulukuvan edessä
Antti Nylén alttaritaulukuvan edessä #kulttuurinvälikysymys,antti nylén

"Kauppakeskus, kaiken hyvän ehtymätön vilja-aitta, on nyt auki pääsiäisenäkin. Jospa Graalin malja tai muu Ratkaisu olisi vihdoin tullut myyntiin?", kirjoittaa kirjailija, esseisti Antti Nylén #kulttuurinvälikysymys -hankkeen pääsiäissaarnassaan. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.

Antti Nylén

I

On kevät. Kevät on niukkuuden aikaa. Maa on voimaton, talven pahoinpitelemä, paljas ja kylmä. Se ei näytä elämän merkkejä.

On kuitenkin nähty ja koettu, että niukkuutta seuraa elämän kiihkeys. Joka kevät.

Eikö kuitenkin ole silkkaa lapsenuskoa luottaa siihen?

Emme voi olla varmoja siitä, että elämä jälleen kerran nousee mädän keskeltä ylös. Luontohan on villi, eikä se välitä meidän tahdostamme, toiveistamme ja oletuksistamme.

Ehkä niukkuuden aika ei enää päätykään. Ehkä syklinen maailma on päättynyt, nähty – jäljellä ovat vain pitkät lopputekstit, ikuinen ikävyys, loputon kiirastuli, valtava kuolemisen vaiva…

Tai sitten mitään niukkuuden aikaa ei olekaan. Ei olisikaan loputon maaliskuu vaan ikuinen kesä.

Ja todellakin: mansikoita on nykyään vihannesosastolla kaikkina vuodenaikoina.

Se, mitä sanotaan niukkuudeksi, olisi vain yltäkylläisyyttä, jonka ytimessä on pelko. Kysymys olisi saituudesta.

II

Vakavin huolemme kuitenkin on raha. Kun vaaditaan valitsemaan rahat tai henki, me
emme epäröi vaan vastaamme oitis: henki.

Tässä on nyt kaksi asiaa sekaisin ja päällekkäin: talous ja luonto, rahat ja henki, fiktio ja fakta.

Kaksi hätätilaa: todellinen ja kuvitteellinen.

Maapallon suuret ekosysteemit ovat suistumassa kaaokseen. Se tiedetään. Ilmastonmuutos kiihtyy vuosi vuodelta. Viime helmikuu oli tähänastisen mittaushistorian lämpimin maailmassa, kuten pikku-uutisissa sanottiin. Sukupuuttoaalto etenee, napajäät sulavat, valtameristä ryöstetään elämä ja saastuminen ja kuivuus valtaavat maita. Inhimillinen kärsimys jää köyhien taakaksi.

Luonto on aina ollut arvaamaton, mutta nyt siltä voi odottaa ennennäkemättömiä raivareita.

Tämän tosiasian luulisi herättävän paniikkia. Mutta se ei tunnu haittaavan juuri ketään.

Tai sitten se vaikuttaa taustalla, mädättää kollektiivista tajuntamme syvältä käsin, ja masennuksesta tulee uusi normaalitila…

No, ainakin tulevaisuus on kiinnostava. Katastrofioloissa harvalla on tylsää.

Antti Nylén
Antti Nylén Kuva: Raili Tuikka #kulttuurinvälikysymys,antti nylén

Vakavin huolemme kuitenkin on raha. Kun vaaditaan valitsemaan rahat tai henki, me emme epäröi vaan vastaamme oitis: henki.

Sillä rahat ovat loppu. Niin sanotaan. Että on ”niukat ajat”. Ennen, kun vielä uskottiin sykliseen järjestykseen, puhuttiin yksinkertaisin ylös–alas-metaforin ”suhdanteista”. Niin sanottu nousu tuli laskun jälkeen yhtä varmasti kuin ylösnousemus seuraa pitkäperjantaita.

Nyt on toisin. On siirrytty pysyvän niukkuuden aikaan.

Tällä kauhutarinalla pula-ajasta voidaan oikeuttaa mikä tahansa poliittinen panikointi.

On tehtävä ”kovia päätöksiä”, kun ei enää ole rahaa. Ei ole enää varaa ystävällisiin, lempeisiin päätöksiin. Ei ole enää mahdollista paapoa jokaista kurjaa, kuten pakolaista, taiteilijaa tai opiskelijaa, vain siksi, että hänellä sattuu olemaan niin kutsutut ”ihmisoikeudet”, joiden olemassaolosta ei kuitenkaan ole mitään tieteellisiä todisteita – kukaan ei ole niitä nähnyt, sen enempää kuin rahojakaan.

Solidaarisuuden aika on päättynyt. Hyvyys oli vain ylellisyyttä.

Se oli kapitalismin lahja, mutta nyt se on käytetty loppuun – ja kiitokseksi meidän on vuorostamme oltava kilttejä kapitalismille.

Jos se vaikka vielä kerran antaisi meille jotakin hyvää.

III

..kauppakeskus hurisee täydellä teholla ja joku ostaa
broilerinsuikaleita, erikoisoluita, kourallisen kulutuselektroniikkaa ja muita nopean
tyydytyksen hyödykkeitä omaksi ilokseen Kristuksen riippuessa ristillä..

Niukat ajat. Jäädään vielä ilmauksen äärelle. Se kertoo paljon tästä ajasta.

Kenen mielestä se on totta? Kenen kokemusta ja havaintoa se vastaa?

Ei varmasti ainakaan niiden, jotka sitä ahkerimmin käyttävät. Talousviisailla, johtajilla, poliitikoilla ja muulla rahaeliitillä tuskin on niukat ajat.

Jostakin luin tilanteen olevan niin lohduton, että elintasomme on romahtanut vuoden 2006 tasolle.

Niin kurja on tilanne. Niin häikäilemättömästä valehtelusta on kysymys.

Jos edes tavalliset ihmiset pyydystäisivät rottia syötäväkseen säännöstelylipukkeiden loputtua, olisi ilmaisu asiallinen.

Sen sijaan ihmiset istuvat kylläisinä ja itsevarmoina älylaitteidensa äärellä solvaamassa toisiaan tai laatimassa pastellisävyisiä tuokiokuvia omasta elämästään muiden kadehdittavaksi.

Yhteiskunnallisen todellisuuden yleiskuva ei ole kovin niukka, eikä niukoilla ajoilla kai leipäjonoja tarkoitetakaan.

Niin kuin ”norminpurkaminen” ei ole normien – sosiaalista elämää kuristavien sääntöjen, mallien, stereotyyppien, oletusten ja muiden valtarakenteiden – vastustamista, vaan tien tasoittamista kapitalisteille, esteiden raivaamista rahanteon tieltä, eivät niukat ajatkaan tosiasiassa ole niukkoja; on saidat ajat.

Missä rahat? Yhä syvemmällä rikkaiden taskuissa, jos jossain. Jos siis rahojen riittävyydestä huolestunut poliitikko haluaisi käyttää rehellistä ja elävää kieltä, hän käyttäisi harhauttavien fraasiensa sijaan paavi Franciscuksen ilmaisua ”mukavuuteen tottunut ja saita sydän”.

Jos on tottunut mukavuuteen, ei ole kokenut elämän rajallisuutta. Saituuteen liitetään niukkuuden mielikuvia. Ehtyminen kuitenkin on tämän maailman lainalaisuus, jota vastaan se nimenomaan taistelee. Saituus nousee ikuisen runsauden unelmasta.

Saita sydän kammoaa rajallisuutta niin hirvittävästi, että se pyrkii voittamaan ja murskaamaan sen – tietysti kieltäytymällä antamasta mitään pois (tämä on oikeastaan kuoleman kieltämistä; sehän vie lopulta kaikilta kaiken), mutta nykyisin myös hienostuneemmin keinoin, joista ”niukat ajat” ja ”norminpurkaminen” ovat ilmeisiä esimerkkejä. Eikä saiturin toiminta jää retoriikan tasolle.

Antti Nylén Pasilan rakennustyömaan edessä
Antti Nylén ja taustalla uuden kauppakeskuksen työmaa Helsingin Pasilassa. Antti Nylén Pasilan rakennustyömaan edessä Kuva: Raili Tuikka #kulttuurinvälikysymys,antti nylén

Tänä pääsiäisenä kaupat ovat Suomessa ensimmäistä kertaa auki koko sen suuren draaman ajan, joka kertoo elämämme rajoista, kuolemasta, kosmisesta yksinäisyydestä ja hylätyksi tulemisesta, mutta myös siitä, ettei se ole ainoa eikä lopullinen totuus. Sen lisäksi ja jälkeen on jotakin. Hauta ei ole elämän voittaja. Jokainen hauta on kolmantena päivänä tyhjä.

Kauppojen aukiolorajoitteiden poistaminen on asia, jota ei kannattaisi paheksua, ainakaan tällaisin perustein, jos on kiinnostunut omasta ideologisesta imagostaan. Kuitenkin on syntiä olla kiinnostunut sellaisesta. Ja kuinka se voisikaan olla herättämättä kauhunsekaista inhoa, että kauppakeskus hurisee täydellä teholla ja joku ostaa broilerinsuikaleita, erikoisoluita, kourallisen kulutuselektroniikkaa ja muita nopean tyydytyksen hyödykkeitä omaksi ilokseen Kristuksen riippuessa ristillä ja maatessa haudassa massiivisen Ei-lohkareen takana. Ja täysin hämmentymättä ja häiriintymättä ostaminen jatkuu, kun pääsiäisaamun Kyllä valkenee.

Tuo kuvottava kuva kertoo näistä saidoista ajoista kaiken.

Kapitalismin aggressiiviset ideat – rajaton talouskasvu, loputon tekninen edistys, mukavuuden ääretön lisääntyminen, vaivojen ja esteiden katoaminen, pääoman lakkaamatta laajeneva valta, kaiken alistuminen rahan herruudelle – tekevät tuossa karkeassa näyttämökuvassa pilaa vanhoista rajallisuuden ja lopullisuuden kuvista: kärsivästä, kahlitusta ihmisestä ja suuresta vapautumisesta.

Samasta asiasta on kysymys, kun öljyn yli-inhimillisillä voimilla kiihdytetty teknokonsumerismi ja sen sisältämät runsauden, mahdin ja vauhdin unelmat murskaavat lihallisen, maahan sidotun todellisuuden. Rajaton kävelee rajallisen yli. Lineaarinen talouskasvu syrjäyttää luonnossa vallitsevan syklisen kasvurytmin, kuoleman ja syntymän, pitkänperjantain ja pääsiäispäivän vuorottelun.

Kauppojen pääsiäisaukiolo on allegoria globaalin ympäristökatastrofin syntydynamiikasta.

IV

Onko toivoa? Aina tätä kysellään. Toivo ei ole asiantuntija-aihe. Se ei ole tietoa eikä
ennuste, vaan hyve, henkisen työn ja vaivan, kääntymyksen tulos.

Saitoina aikoina olisi väärin saarnata ylösnousemusta ja maalailla toiveikkaita kuvia siitä, että tästä noustaan vielä.

Eiväthän köyhyys ja kurjuus ole saiturin ongelmia.

Saitoina aikoina pitää saarnata ainoastaan pitkääperjantaita – sitä, mikä mukavuuteen tottuneelle ja saidalle sydämelle on pahinta myrkkyä: luopumista.

Emme tarvitse enempää mitään, meillä on jo liikaa kaikkea, ennen kaikkea rahaa. Silti etsimme pakonomaisesti lisää jotakin hyvää, kultakimpaletta, puuttuvaa palaa. Siksi kauppakeskus, kaiken hyvän ehtymätön vilja-aitta, on nyt pääsiäisenäkin auki. Jospa Graalin malja tai muu Ratkaisu olisi vihdoin tullut myyntiin? Mistä johtui muutama vuosi sitten alkanut proteiinihysteria? Ihmiset rupesivat ostamaan mitä tahansa, jonka pakkauksessa luki sana proteiini, vaikka proteiini nimenomaan on ruoka-aine, josta meillä ei ole mitään puutetta. Niin toimivat saiturit, kuoleman kieltäjät.

Palataan siis ylösnousemukseen sitten, kun pitkäperjantai on ymmärretty.

Tästä noustaan vasta, kun olemme ensin alentaneet itsemme.

Onko toivoa? Aina tätä kysellään. Toivo ei ole asiantuntija-aihe. Se ei ole tietoa eikä ennuste, vaan hyve, henkisen työn ja vaivan, kääntymyksen tulos.

Ja kun ei vaivaa ole nähty, täytyy tyytyä epätoivoon.

On nähtävä epätoivossa hyvä alku, hyvän alku: täydellisen, tuskallisen elämäntapamuutoksen alku.

  • Aleksis Salusjärvi ja Anna Tulusto kartan edessä

    Kuntavaaleista pitää tehdä kulttuurivaalit

    Kulttuurin välikysymys vaatii kulttuuria kuntavaaleihin

    Suomi on repeytynyt kuihtuviin kuntiin ja kasvaviin keskuksiin. Mutta mikä voisi olla kolmas tie, ja missä on uusien kuntapäättäjien valta sote-Suomessa? Anna Tulusto ja Aleksis Salusjärvi jättävät uuden kulttuurin välikysymyksen.

  • #kulttuurinvälikysymys -ohjelman keskustelussa mukana Jussi Lehtonen, Li Andersson, Anna Tulusto, Aleksis Salusjärvi, Sanni Grahn-Laasonen, Krista Petäjäjärvi. Paikkana Vanha Ylioppilastalo

    Keskustellaan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja taide pelastuu!

    Suomen, taitelijoiden ja taiteen tila keväällä 2016.

    "Fantastisen ruotsalainen keskustelu. Me keskustellaan täällä asioista, ihan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja tällä tavalla taide pelastuu", sanoi #kulttuurinvälikymys-keskustelun kommentaattori, toimittaja Katja Ståhl. #kulttuurinvälikysymys kokosi huhtikuisena torstai-iltana Vanhalle Ylioppilastalolle taiteilijoita ja poliitikkoja puhumaan Suomen, taitelijoiden ja taiteen tilasta, kun eduskuntavaaleista on kulunut vuosi. Kevään 2017 saattavat tuottaa uusia välikysymyksiä kulttuurista.

  • Sebastian Tynkkynen, Juha Hurme, Töppöhörö, Kansallisteatteri

    #kulttuurinvälikysymys: Sebastian Tynkkynen teki videovastineen pakolaisrunolle

    Sebastian Tynkkysen videovastine pakolaisrunolle

    Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen teki oma-aloitteisesti videovastineen #kulttuurinvälikysymys -hankkeen pakolaisaiheiselle runovideolle. Tynkkynen on yksi keskustelijoista tämän illan Kulttuurin välikysymys -ohjelmassa, joka nähdään suorana Yle Teemalla klo 19.30 alkaen. Katso molemmat videot täältä.

  • Kansanedustaja Li Andersson

    Li Andersson: Taide on luovan talouden ydin

    Andersson peräänkuuluttaa kulttuuripolitiikkaa.

    Li Andersson (vas.) kertoo olevansa pettynyt hallituksen kulttuuripolitiikkaan lähinnä siksi, ettei sitä ole ollut. ”Vaalien alla oli enemmän keskustelua kulttuurista kuin aikoihin. Olisi ollut tervetullutta reagoida siihen jotenkin.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Li Andersson.

Uusimmat sisällöt - Kulttuurin välikysymys

  • Aleksis Salusjärvi ja Anna Tulusto kartan edessä

    Kuntavaaleista pitää tehdä kulttuurivaalit

    Kulttuurin välikysymys vaatii kulttuuria kuntavaaleihin

    Suomi on repeytynyt kuihtuviin kuntiin ja kasvaviin keskuksiin. Mutta mikä voisi olla kolmas tie, ja missä on uusien kuntapäättäjien valta sote-Suomessa? Anna Tulusto ja Aleksis Salusjärvi jättävät uuden kulttuurin välikysymyksen.

  • Jari Hanska

    Kokonaiskuvan kaipuu

    Todellisuus on helvetin sekava ja moniulotteinen.

    ”Miten voisimme hyväksyä, että todellisuus on helvetin sekava ja moniulotteinen?” kysyy toimittaja ja käsikirjoittaja Jari Hanska. Hanska oli yksi huhtikuun alussa järjestetyn Nykyaika-seminaarin järjestäjistä. Nuoren Voiman Liiton ja Kriitisen korkeakoulun yhdessä järjestämässä seminaarissa pyrittiin keskustelemaan yhden päivän aikana mm. sellaisista teemoista kuin maapallon ekologinen kantokyky, taiteen rooli, kaupunkitilan demokraattisuus, tiedon pirstaloituminen, ihmiskunnan kehittyminen, finanssikriisit ja rakkaus.

  • #kulttuurinvälikysymys -ohjelman keskustelussa mukana Jussi Lehtonen, Li Andersson, Anna Tulusto, Aleksis Salusjärvi, Sanni Grahn-Laasonen, Krista Petäjäjärvi. Paikkana Vanha Ylioppilastalo

    Keskustellaan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja taide pelastuu!

    Suomen, taitelijoiden ja taiteen tila keväällä 2016.

    "Fantastisen ruotsalainen keskustelu. Me keskustellaan täällä asioista, ihan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja tällä tavalla taide pelastuu", sanoi #kulttuurinvälikymys-keskustelun kommentaattori, toimittaja Katja Ståhl. #kulttuurinvälikysymys kokosi huhtikuisena torstai-iltana Vanhalle Ylioppilastalolle taiteilijoita ja poliitikkoja puhumaan Suomen, taitelijoiden ja taiteen tilasta, kun eduskuntavaaleista on kulunut vuosi. Kevään 2017 saattavat tuottaa uusia välikysymyksiä kulttuurista.