Hyppää pääsisältöön

Ihminen joka katosi

Juha Hurme
Juha Hurme Juha Hurme Kuva: Yle/Jyrki Valkama juha hurme

Taide kertoo usein terävämmin kuin uutiset. Tai vähintäänkin taide auttaa meitä ymmärtämään paremmin uutisia.

Franz Kafkan sata vuotta vanha, keskeneräiseksi jäänyt romaanikäsikirjoitus Mies joka katosi, myös nimellä Amerikka tunnettu, on sellainen teos. Se on maahanmuuttajan tarina. Kafkan kaikki kolme yritystä romaaneiksi jäivät kesken. Nykylukijan näkökulmasta tämä keskeneräisyys tekee niistä valmiita. Miehen katoaminen on totaalista, kun hänestä kertova tarinakin murenee ja haihtuu hänen
jalkojensa alla.

Kadonnut mies ei ole vielä mies ensinkään, hän on 15-vuotias lapsi Karl Rossman Prahasta, joka sinkoutuu yksinäisenä siirtolaisena Amerikan Yhdysvaltoihin. Karl Rossmannin katkonainen taival kuvitteellisessa Amerikassa on jyrkästi aleneva.

Alaluisuun saadaan vauhtia nostamalla lähtölavaa: Kafka kieppaa koulupoikansa aluksi huipulle törmäyttämällä hänet Amerikan‐setään, todelliseen suurkapitalistiin, jo New Yorkin tulliselvityksessä.

Pieninkin etikettivirhe on anteeksiantamaton

Parhaat piirit edustavat jonkinlaista abstrahoitua eläimellisyyttä, jossa äärimmäinen julmuus ja saaliintavoittelu on muotoutunut ulkopuolisille (joihin lukija kuuluu Rossmannin kaverina) käsittämättömäksi peliksi loukkaamattomine sääntöineen.
Pieninkin etikettivirhe on anteeksiantamaton, ja siitä seuraa osakkaiden näkökulmasta ankarin mahdollinen rangaistus: peruuttamaton ulosajo.

Karl Rossman romahtaa heti järjestelmän pohjalle. Muutos on niin raju ja äkillinen, että lukijalla menee tovi koko asian ymmärtämiseen. Kontrolloimaton, turvaverkoton syöksy on mahdollinen, koska Kafkan Amerikassa ei ole jäljellä
keskirakennetta laisinkaan, systeemi on syöpynyt sisältä ontoksi. Tällaisessa rakennelmassa voi otteen kirvottua vain pudota, ainoa olemassa oleva suunta imee g‐voimilla alaspäin.

Pohjan laatu osoittautuu pettäväksi. Korkeat ihanteensa ja elämänuskonsa säilyttävä Karl Rossmann uppoaa joka askeleella syvemmälle yhteiskunnalliseen liejuun, joka koostuu työn näännyttämistä siirtolaisista, alkoholisteista, pikkurikollisista,
prostituoiduista ja kerjäläisistä. Kurjistuva, kuhiseva massa on ahnas, hikinen ja törkyinen, maaperää allaan mädättävä ja omaa suotaan syventävä. Tämän varsinaisen paarialuokan pikkupomot – poliisit, vahtimestarit, paikallispoliitikot –ovat erottamattomasti samassa imussa mukana, ihmisen funktionsa menettäneitä variksenpelättejä hylkymailla.

Kafkaa lukiessani huomaan olevani ahdistunut ja hymyssä suin

Siinä maahanmuuttoa Kafkan malliin. Maailmankirjallisuutta tästä konseptista syntyy siten, että kuvaus on kauttaaltaan vastaansanomattoman ja omaperäisen huumorin sekä salaperäisen runollisuuden kyllästämää. Kafkaa lukiessani huomaan olevani ahdistunut ja hymyssä suin. Siinä olotilassa on jotain viehättävää, se tuntuu elämältä.

Käsikirjoitusnippu päättyy jopa tässä yhteydessä merkilliseen katkelmaan värväystilaisuudesta, eräänlaisesta pakolaisten vastaanottokeskuksesta, jossa haetaan duunareita Oklahoman Ulkoilmateatteriin.

"Oklahoman suuri teatteri kutsuu teitä. Se kutsuu teitä vain tänään, vain kerran! Ken nyt laiminlyö tilaisuuden, menettää sen ainiaaksi! Ken ajattelee tulevaisuuttaan, kuuluu meidän joukkoomme! Jokainen on tervetullut! Ken haluaa tulla taiteilijaksi,ilmoittautukoon! Tämä on teatteri, joka tarvitsee jokaista, jokaista paikallaan! Onnittelemme nyt jo jokaista, joka on päättänyt liittyä tähän teatteriin; mutta kiiruhtakaa, jotta teidät ennätetään ottaa vastaan ennen puoltayötä! Kello kahdeltatoista suljetaan eikä sen jälkeen enää ole mahdollisuutta! Kirottu se, joka ei meitä usko!”

Karl Rossman jonottaa muiden nälkäisten ja työttömien seassa ja saa firman surkeimman homman tekniikan ryhmästä. Karl ei pysty todistamaan henkilöllisyyttään, joten hänet kiinnitetään nimellä Neekeri, joksi häntä on kutsuttu edellisessä pätkätyöpaikassaan.

Sinne jonnekin hän häipyy ja häviää, oman epäonnensa nojassa…

Armotonta menoa! Niin sepitteessä 1916 kuin todellisuudessa 2016.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Katselin tv-jutun, jossa J H oli vieraana. Innostuin hänen elinikäisestä tiedeinnostuksestaan, joka on rivannut myös minua. Kafkaa en ole lukenut aikoihin. Oma tajunnanvirtani oli pitkään sinänsä jo riittävän kuriton. Jonkinmoinen mietiskely ja välillä hillitön ryyppääminen ym. riippuvuudet ovat auttaneet suuntaamaan päähuomion ulkomaailman toilailuihin, jossa kafkamaisuus todella hillitöntä. Kaikki näyttävät olevan oivallisia vallankäyttäjiä muiden elämän hallitsimisessa. Katastrofeihin päätyneet kieltolait ja huumesodat eivät opeta näköjään mitään ja meno jatkuu.
Luonnontieteet ja matematiikka eivät ole "mittään" Vain tykkäämiset ja teleologiaan perustuvat mielipiteet painavat. Kovin moni vakuuttaa syvällä äänellä, että tekniikka ei meitä ainakan pelasta. Kuitenkin huikeita innovaatioita julkistetaan päivittäin. Ideoista ei ole todellakaan puutetta. Kampittajien takia päästään vain liian hitaasti liikkeelle.

  • Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan henkilöt Varpu (Linnea Skog) ja Siru (Paula Vesala) henkilöauton etupenkillä.

    Oscar-ehdokas Selma Vilhusen ensimmäinen pitkä elokuva tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa tänä iltana

    Tyttö nimeltä varpu tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa

    Paula Vesalan tähdittämä Tyttö nimeltä Varpu on yksi Jussi-gaalan ennakkosuosikeista tänä iltana. Isättömyydestä ja yksinhuoltajan arjesta kertova elokuva on ehdokas kymmenessä kategoriassa. Oscar-ehdokkaanakin ollut käsikirjoittaja-ohjaaja Selma Vilhunen kertoi Ylen Tähtihetkessä syyskuussa, että tarinassa on paljon hänen omia kokemuksiaan.

  • Lomamatka 80-luvulle reunion kokouksessa Laila ja Jane pitelevät korviaan.

    Juntti, Hörhö ja Pöljä

    Erikoisen paikannimen takana on tarina

    Asutko paikkakunnalla, jonka nimeä et kehtaa kertoa? Vai oletko erityisen ylpeä persoonallisesta ja mieleen jäävästä kotipaikkakuntasi nimestä?

  • Iskelmälaulaja valoa vasten.

    Saako biisin nimi johtaa harhaan?

    Mitä nimen pitäisi kertoa sävellyksestä?

    Cheek ja Elastinen joutuivat viime vuoden lopulla selittelemään yhteisen Sinuhe-biisinsä nimeä. Hämmennystä herätti, ettei Sinuhea mainita kappaleessa kertaakaan, eikä siinä liioin liikuta Egyptissä.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Otra Romppanen_henkilökuva

    Otra Romppanen - Murheenlaakson menninkäinen

    Mana Mana -legenda kertoo värikkäästä elämästään.

    Otra Romppanen on Joensuun ensimmäinen punkkari, jonka kitarasoundi mullisti 80-luvun lopun suomalaisen vaihtoehtomusiikin. Nykyisin Etelä-Savossa asuvan Mana Mana -legendan elämään on mahtunut hulluja mutta lahjakkaita ihmisiä, genrerajojen halveksuntaa, itsetuhoisia ajatuksia ja ultimaattista sekoilua. Muiden mielipiteistä Otra ei edelleenkään välitä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri