Hyppää pääsisältöön

Kitaristi Veikki Virkajärvi: "Musiikin harrastamista tuettiin ja pidettiin tärkeänä."

Kitaristi Veikki Virkajärvi Kantapöydän opiskelijatreffeillä 13.4.2016. Kuva: Yle/Laila Kangas veikki virkajärvi

"En tiedä mitä muut korsolaiset teinit ympärilläni siitä olivat mieltä, mutta minulla tulivat kylmät väreet ja tippa linssiin." Kitaristi ja kvarttivireisen kitaran kehittelijä Veikki Virkajärvi piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 13.4.2016.

Kuka?

Olen Veikki Virkajärvi ja olen Vantaan Korsosta kotoisin. Olen syntyny 1986, joten tänä vuonna täytän 30 v. Aloitin viulunsoiton harrastuksen jo 5-vuotiaana. Vaikka meidän perheessä ei ollut muita muusikoita, musiikin harrastamista tuettiin ja pidettiin tärkeänä. Viulun vaihdoin klassiseen kitaraan 7-vuotiaana ja hiukan myöhemmin sain myös sähkökitaran. Meillä oli ala-asteelta asti oma kellaribändi isoveljen ja kahden kaverin kanssa ja aloimme harrastaa bändisoittoa muun leikin ja pelailun ohella. Suosikkimusatyyli oli yleisesti musta rytmimusiikki ja yläasteen ja lukion aikana alkoi jo jazz kiinnostaa. Lukion kävin Sibelius-lukiossa. Sitten pääsin Siban nuorisolinjan ja Metropolian kautta viimein Siban jazz-osastolle.

Olen asunut koko aikuisikäni Helsingissä, mutta olin vaihto-opiskelijana Tallinnassa, jonne myös jäin asumaan toiseksi vuodeksi tyttöystävän kanssa. Ehdottomasti inspiroivin paikkakunta on minulle tällä hetkellä Tallinna.

Sound chekc ennen Kantapöydän suoraa lähetystä, kuvassa kitaristi Veikki Virkajärvi ja Ylen äänitarkkailijat Antti Pohjola ja Kalle Pekkala. Sound chekc ennen Kantapöydän suoraa lähetystä, kuvassa kitaristi Veikki Virkajärvi ja Ylen äänitarkkailijat Antti Pohjola ja Kalle Pekkala. Kuva: Yle/Laila Kangas antti pohjola,kalle pekkala,veikki virkajärvi

Opinnot

Äitini oli huomannut kiinnostukseni jazzmusiikkiin ja ehdotti mulle nuorisolinjalle pyrkimistä. Vaikka olin pitkään unelmoinut kitaristin ammatista, luulen, että nuorisolinjalla eli lukion aikoihin tajusin, että se voisi olla hyvinkin mahdollinen vaihtoehto. Ammattiopinnot aloitin heti sivarivuoden jälkeen Metropolian pop-jazz-linjalla. Sitten muutaman vuoden jälkeen Akatemian jazz-osastolla.

Veikki Virkajärven kitaran otelauta. Kitara Kuva: Veikki Virkajärven kuva-albumi kitara,kitara

Tykkään soittaa sähköbassoa, mutta sitä tulee harvoin soitettua. Opintojen jälkeen varmasti ehtii enemmän, toivottavasti. Pianonsoittoa olen vältellyt hyvin pitkään, mutta se on meillä pakollinen sivuainesoitin, joten olen alkanut harjoitella sitäkin ja itseasiassa kun siinä pääsee alkuun, se on yllättävän rentouttavaa. Valmistun todennäköisesti tänä vuonna.

Opettajat

Tärkein ja pitkäaikaisin opettajani jazzmusiikin saralla on ollut kitaristi Teemu Viinikainen. Pääsin hänen tunneilleen lukioaikoina Siban nuorisolinjan kautta. Ja siitä eteenpäin välilla harvemmin ja välillä tiheämmin jazz-osastolla.

Veikki Virkajärven kvarttivireinen kitara. Kuva: Yle/Laila Kangas kitara

Säveltäjät

Tuntuu ihan mahdottomalta sanoa vain yksi lempisäveltäjä, mutta silloin kun on ollut pakko valita niin olen sanonut Stevie Wonder. Hän on sellanen nero ollut jo lapsuudesta asti, jonka musiikissa minun mielestäni yhdistyy niin paljon kaikkea hyvää mitä arvostan musiikissa. Hän on myös yksi niitä harvoja taiteilijoita, joilla on niin persoonallinen kokonaissoundi, että se näyttäytyy jopa omana genrenä minun pääni sisällä. Muistan kun meillä oli ylästeen enkunkirjassa kappale I just called to say I love you, joka kuunneltiin tunnilla. En tiedä mitä muut korsolaiset teinit ympärilläni siitä olivat mieltä, mutta minulla tulivat kylmät väreet ja tippa linssiin.

Minun mielestäni ehkä tärkein elementti musiikissa, joka vetoaa ja puhuttelee, on rehellisyys. Se on myös aika mystinen elementti, jota on vaikea määritellä. Omaperäisyyttä ei saa sekoittaa tähän. On paljon artisteja, jotka tekevät ns. omaperäista musiikkia, mikä jostain syystä ei kuulosta minun korvaani rehelliseltä... toisaalta rehellisyyskin voi olla kuulijan korvassa. Mutta esim. juurikin Stevie Woder kuulostaa ainakin 70-luvun levyillään rehellisyyden perikuvalta. Rehellisyys tulee ehkä siitä, että tekee musiikkia, koska nauttii siitä ja uskaltaa luottaa vain omaan makuun. Se on myös helpompi saavuttaa yksin kuin porukassa, niin kuin Steviekin teki yksin melkein kokonaan levynsä alusta loppuun asti. Joistain artisteista huokuu myös sellanen mielenkiintoinen piirre, että he tietävät mitä he tekevät ja tietävät olevansa maailman parhaita siinä. Se on myös hienoa.

Idolit

Charlie Parker. Jazzin kuningas. Se kuulostaa joka sekunti hyvältä. Voi esimerkiksi kuunnella levyä painamalla stoppia parin sekunnin välein ja joka välissä on pelkkää timanttia. Hänen luomansa sävelkieli ja virtuositeetti ovat niin vahvoja, etteivät ne petä hetkeksikään.

Virkajärven molli. Veikki Virkajärven kitarataidetta Kuva: Veikki Virkajärven kuva-albumi veikki virkajärven kitara

Harrastukset

No täytyy sanoa, että tällä hetkellä ei elämään mahdu muuta kuin musiikki. Muu on sitten ihan viihdettä ja rentoutumista. Paitsi että musiikin sisään mahtuu niin paljon eri tyylistä tekemistä, että sitä on vaikea rajata. Voisin itse asiassa sanoa harrastavani musiikin ja kitaran teoriaa. Se on mulle kuin luovaa taidetta. On hienoa ja voimaannuttavaa kokea löytävänsä jatkuvasti uusia näkökulmia ja kehitellä omia teorioita, minkä toimivuudesta on vastuussa vain itselleen. Visuaalisen taiteen tekeminenkin on mukavaa, kun sillä on joku merkitys itselle.

Kitaristi Veikki Virkajärvi. Kuva: Yle/Laila Kangas veikki virkajärvi

Entä muuta?

Siitä lähtien kuin keksin kvarttivireen kitaraani, kaksi ja puoli vuotta sitten, tunsin löytäväni jotain niin tärkeää ja suurta instrumenttiini liittyen, etten voisi koskaan siitä luopua. Näen itseni 60-vuotiaan soittamassa ja opettamassa kvarttivireistä kitaraa kaikille halukkaille. Tietenkään koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu.

15.4.2016 perjantaina klo 19 on Musiikkitalon BlackBoxissa konserttini Veikki Quartet: Perfect Tuning in Jazz, joka on samalla minun maisterintutkintoni Siban jazzosastolle.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Hi Veikki, do what feels good... it is the only thing that gives pleasure to Your soul... if the soul is happy then everybody can see and feel that... that is all You need in this life?!

  • Erkki-Sven Tüür saa ansaitusti huipputulkinnan

    Levyarvostelu

    Äkkiseltään voisi luulla, että RSO:lla riittäisi tärkeämpääkin levytettävää kuin virolaisen Erkki-Sven Tüürin konsertot, vaikkapa kotimainen nykymusiikki. Mutta ei se niin ole. Tüür on kansainvälisesti niin merkittävä säveltäjä ja RSO solisteineen soittaa hänen musiikkiaan niin hyvin, että uusi levytys on perusteltu. Hyvän musiikin tekeminen hyvin on aina tarpeen.

  • Lisävuodenajat eivät pelasta perinne-Vivaldia

    Levyarvostelu

    Ei uskoisi, mutta vielä armon vuonna 2017 löytyy periodisoittoon perehtymätön viulisti, joka vetäisee Vivaldin Vuodenajat ison filharmonisen orkesterin solistina. Tasmin Littlen ja BBC:n sinfoniaorkesterin motiivina tälle kyseenalaiselle teolle on säveltäjä Roxanna Panufnikin Four World Seasons, eräänlainen vastapari Vivaldille.

  • Capucon soittaa modernismista kaunista

    Levyarvostelu

    Olen usein sanonut tai antanut ymmärtää, että nykymusiikki ei kuulosta laisinkaan pahalta, jos sen esittää niin kuin on tarkoitus. Uusien tekniikoiden ja tyylien aito omaksuminen vaatii paljon työtä, mutta se työ saa nykymusiikin kuulostamaan musiikilta. Tämä tuli jälleen mieleen tähtiviulisti Renaud Capuconin uutuuslevyllä. Wolfgang Rihmin, Pascal Dusapinin ja Bruno Mantovanin konsertot kumpuavat läheltä keskieurooppalaisen modernismin pimeää ydintä, mutta Capucon soittaa ne kuin Mozartin konsertot - musikaalisesti, puhtaasti ja tyylin tuntien.