Hyppää pääsisältöön

Perhe-elämää Shakespearen tapaan

Russian soprano Tatiana Serjan as Lady Macbeth during the rehearsal of the opera 'Macbeth' by Giuseppe Verdi in Salzburg, Austria, on 28 July 2011. The opera will premiere at the Salzburg Festival on 03 August 2011. Kuva: EPA/BARBARA GINDL Giuseppe Verdi,Lady Macbeth,Macbeth (Näytelmä),Oopperalaulajat,sopraanot,tatiana serjan

Shakespearen näytelmät tapahtuvat usein kuningashoveissa, sotatantereella ja leireillä. Mutta kaikkialta pilkistää myös perhe. Eikä shakespearelainen perhe-elämä mene koskaan niin kuin Strömsössä.

”En tahdo nähdä häntä enää millonkaan…”

sanoo isä tyttärelleen, joka on kieltäytynyt makeilemasta: ”… Kuin lapsi isää teitä rakastan, en enempää, en vähempää kuin luonnon laki säätää.” Cordelia seisoi maihinnousukengät jalassa ja toi kohtauksen tähän päivään. Isä huutaa: ”Niin nuori ja niin tunteeton!” Tytär on tiukkana: ”Niin nuori ja niin rehellinen.”

Muistan kohtauksen Kansallisteatterin Kuningas Learista, jonka ohjasi Reko Lundán. Esko Salminen tykitti vanhana kuninkaana ja kuopus Cordelia maihareissa oli Elsa Saisio. Suuri osa Shakespearen näytelmistä kertoo vallasta ja valtapeleistä ja kuninkaista, nousuista, laskuista ja onnenpyöristä, ajasta ja oikuista… Mutta monet niistä voi lukea myös perheen kuvauksina. Ja perhettähän näissä näytelmissä pyörittää paitsi rauha ja rakkaus niin myös kilpailu ja kateus, himo ja halu, petos ja rankka kosto.

Miten väärässä Shakespearen isät ovatkaan

”Planeettojen lähettämät taudit, tehkää hänen sikiöstään rampa”, Lear manaa vanhimman tyttärensä elämään rupia ja rampuutta. Tytär on kieltäytynyt majoittamasta isänsä satapäistä meluisaa ritarijoukkoa. ”Eikö teille riitä viisikymmentä ritaria? Mihin tarvitsette enemmän?" kysyy keskimmäinen tytär ja saa kirot päälleen hänkin.

Shakespeare kiehuttaa keittoa yhä sakeammaksi ja tietenkin Coneril ja Regan riehaantuvat käsittämättömän julmiin tekoihin. Mutta tässä vaiheessa, näissä puheissa tyttäret odottavat isältään vielä ihan kohtuullisia: ”Olette jo iäkäs ja siksi arvostettu, olkaa siis myös viisas.” Myös kuninkaa narri on huomannut saman ja huokaa: ”Sinun ei olisi pitänyt vanheta ennen kuin olet viisastunut.

Miten väärässä Shakespearen isät ovatkaan! Sokeita lapsilleen, herkkäuskoisia valheille, aina tekemässä kärsimättömiä tuomioita, niin Lear, Titus Andronicus kuin Capulet. Mutta Shakespeare ei ole yksioikoinen eikä mustavalkoinen. Lear vetää myös puoleelleen: ”Te näette minut, tässä seison, olen vanha mies ja täynnä surua ja aikaa – sairas molemmista!”

COLOMBIA SWITZERLAND BALLET / REHEARSAL OF 'ROMEO AND JULIET' Kuva: EPA / Mauricio Duenas Castaneda Romeo ja julia (Näytelmä),William Shakespeare

”… lintu tukahtuisi kiihkeisiin hyväilyihini…”,

huutelee Julia parvekkeelta ja Romeo poistuu pihalta hullaantuneena. Mikä ilta, mikä salamarakkaus! Ja pian tulossa vielä parempaa. ” Tule, hellä yö, tule, yö mustakulmainen, ja anna Romeoni minulle…” Julia on rakkaudessaan aivan auki – niin ehdoton ja vaativainen kuin vain nuoruudessa voi olla: ”Sano se suoraan ja ilman vilppiä…”

Amatsonikuningatar Hippolyte on vanhempi ja vaikenee. ”Miekallani kosin sinua, ja väkivalloin sinut lannistin ja voitin rakkautesi.” Näin tunnustaa rakkautensa tarusankari Theseus, joka on on yllättäen Ateenan herttuana Juhannusyön unessa. He odottavat häitään. Miksi Hippolyte on hiljaa? Hän muistaa metsästyskoirien etäistä haukkua ja häntä viehättää outo yhdistelmä: ”… niin sointuvaa, niin riitasointuista ja suloisesti jyrisevää ...”

Hippolyte on herkkänä myös Juhannusyön nuorten kertomuksille, joissa sekoittuu uni ja valve. Nuoret itsekin epäilevät, mitä on yön aikana tapahtunut. Niin kuin Hermia kuvailee: ” On kuin silmät olisivat ristissä; näen unen läpi kaiken kahtena, sen mikä oli ja sen mikä on.” Ja Demetrius vahvistaa: ”Oletteko varmat, että ollaan valveilla? Niin on kuin nukkuisimme, näkisimme unta.” Theseus torjuu kaiken, järkeilee, mutta Hippolyte jää miettimään:”… heidän tunteittensa muuttuminen kertoo ettei tarina ei voi olla pelkkää houretta vaan jotain aitoa ja todellista…” Omasta tulevasuudestaan Theseuksen puolisona ei hän sano mitään, ei anna vihjettäkään. Vai enkö huomaa?

Lopulta paistetaan pahat pojat piirakaksi

” … verestänne vaivaan taikinan,

ja taikinasta leivon kaksi piirakkaa ja kätken niihin kurjat päänne”, sanoo Titus Andronicus. ”… Ojentakaahan kurkkunne…” Piirakka tarjotaan poikien äidille, goottikuningatar Tamoralle. Ja pian on juhlapöydän ympärillä muitakin ruumiita.

Ihan kuin Titus Andronicuksen olisi kirjoittanut ”very clever, very naughty schoolboy”, jotenkin näin laukaisee professori Jonathan Bate. En olisi uskaltanut ajatella tällaista omin päin, mutta riemastuin lausunnosta. Shakespeare sekoittaa Titus Andronicuksessa kauhun ja naurun, ja leikkii tragedian ja farssin ohuella erolla. Jonathan Baten lohkaisun (koulupoika!) luvalla kuvittelen näytelmän hirmuisen pahiksen, mauri Aaronin, ynseäksi nulikaksi, joka vanuu ovenpielessä ja vääntää repliikkinsä nasaalilla: ”Tässä on Aaron; mitä Aaronista nyt?”

Näytelmässä silvotaan, raiskataan ja lopulta paistetaan pahat pojat piirakaksi. Liikutaan perhekunnittain, andronicuslaiset ja tamoralaiset, veljet, sedät, pojat pareittain kuin tiukassa tanssissa, oman suvun lujassa syleilyssä. Isäkulta, poikapolo, siskoparka. ”… Paikalla ovat, leivottuina piirakkaan…”

”… häväistään hänet polvillamme…”

sanoo äiti Volumnia kun puheet eivät enää auta. ”Maahan rouvat…Maahan: ja loppu tälle! Vielä kerran.”

Coriolanus on sotapäällikkö, jota äiti ajaa eteenpäin poliittiselle uralle. ”Olen elänyt vain nähdäkseni miten täytät kaikki toiveeni”, sanoo äiti, ”… Vain yksi puuttuu enää…” Siis konsulin korkea virka. Sotasankari Coriolanus on poliittisella kentällä avuton kuin norsu lasikaupassa. Kilpailijat tietävät sen. ”Suututa hänet heti… Kun hän suuttuu, häntä ei voi hillitä. Hän puhuu suunsa puhtaaksi, ja juuri siinä, meidän avullamme, hän taittaa niskansa.”

Coriolanus aikoo kostaa poliittisen tappionsa ja tuhota Rooman sillä keinolla mitä hän osaa eli sodalla. Volumnia lähetetään taivuttamaan ja hän voittaa poikansa kumartelulla, näennäisellä alammaisuudella, nöyrtymällä. Coriolanus pystyy vastustamaan kaikkia muita, mutta ei koskaan äitiään.

Jos Shakespearen isät ovat sokeita lastensa suhteen, niin eivät äiditkään kovin helppoja ole. ”… aivot sentään neuvovat…”, sanoo Volumnia ja tarkoittaa omia aivojaan, ei pojan, ja kuittaa poikansa vähän tyhmäksi.

Alexandre Cabanel'in öljymaalaus Shakespearen näytelmän hahmosta Ofelia Kuva: public domein Alexandre Cabanel,Ofelia

Kaikki me muistamme Hamletin vaikean äitisuhteen: ” Älkää menkö sedän vuoteeseen vaan olkaan kuin olisitte hyveellinen, vaikka ette ole.” Mutta Rikhard III tilaamien murhien rinnalla ehkä unohtuu kuinka hänen äitinsä Yorkin herttuatar kysyi pojaltaan: ”Sano milloin olen voinut viettää sinun seurassasi edes yhden pienen ilon hetken? ” Ja Rikhard vastaa : ”Ette koskaan, paitsi sinä aamuna, kun vaivat päättyivät, ja armon rouva väänsi minut maailmaan ja pääsi syömään aamiaista.”

Myös Julian äiti kääntää tylysti selkänsä teininsä vaikeuksille. ”Turha minulle on puhua. En vastaa. Tee niin kuin tahdot, en jaksa kanssasi.” Vaimoista pahin on Lady Macbeth, joka iskee suoraan vyön alle: ”Mies jos olisit, uskaltaisit tehdä sen.” Macbeth jää hokemaan vähän niin kuin lännenleffoissa: a man´s got to do what man´s got to do. Ja lopputulemaksi toteaa: ”Parempi olla outo itselleen kuin tietää mitä teki.”

Niin hulvaton ja peloton, että uskalsi yhdistää naurun ja kauhun

”…haastoit riitaa ja pilasit ne rinkitanssit…”

Kesät 1594-96 olivat hyytävän kylmiä ja sateisia, toteaa Nely Keinänen esipuheessaan Juhannusyön uneen. William Shakespeare pani syyn keijukaisten kuningasparin riitoihin. Oberon oli mustasukkainen, haastoi riitaa ja suututti tuulet jotka tahdittivat rinkitanssia. Loukkaantuneet tuulet ”imaisivat usvan mereltä ja puhalsivat maalle myrkyn”, väittää Titania ja aloittaa vyörytyksen, jossa näkyy kuinka sekä Shakespeare että suomentaja Matti Rossi nautiskelevat kielellä ja kuvilla. On usvaa, tulvaa, äyräitä, mätää ja ruttoa. Korpit lihovat. Polut umpeutuvat. ”Märkä tulvatalvi riisti kuolevaisten talven ilot.” Kosteus levittää kuumetta ja yskää. Vuodenajat menevät sekaisin: ”… hämmentynyt maailma katsoo muutoksia tietämättä mitä vuodenaikaa elää…”

Monet Shakespearen näytelmistä päättyvät melkoisiin ruumiskasoihin: Hamlet, Titus Andronicus, Rikhard III, Kuningas Lear, Macbeth… Juhannusyön uni päättyy toisin, se päättyy näytelmään. Theseuksen ja Hippolyten hääjuhlassa käsityöläisten amatööriryhmä esittää tragediaa Pyramus ja Thisbe. Katsojana istunut Theseus sanoo esityksen lopussa: ”Ei epilogia, kiitos; näytelmänne ei anteeksipyyntöjä kaipaa. Ei pidä pyydellä anteeksi; kun näyttelijät ovat kuolleet, ketä siinä nyt enää syyttelemään….” Juhannusyön unta – niin ei muitakaan Shakespearen näytelmiä – voi koskaan kuitata epäilemällä tosissaan, että sen olisi kirjoittanut ”very clever, very naughty schoolboy”. Mutta eikö Theseuksen sanoista tule mieleen, että sen on kirjoittanut taitava teatterimies vähän kieli poskessa? Niin hulvaton ja peloton, että uskalsi yhdistää naurun ja kauhun, unen ja valveen, rujon ja kauniin. ”… kuin pilkan tähden Talven jäisen kaljun päällä tuoksuu ihanasti kevätkukkaseppel…”

Sitaatit näytelmistä:

Kuningas Lear. Suom. Matti Rossi. WSOY 2005.
Macbeth. Suom. Matti Rossi. WSOY 2004.
Hamlet. Suom. Matti Rossi. WSOY 2013.
Rikhard III. Suom. Matti Rossi. WSOY 2004.
Juhannusyön uni. Suom. Matti Rossi. WSOY 2005.
Titus Andronicus. Suom. Pentti Saaritsa. WSOY 2009.
Romeo ja Julia. Suom. Marja-Leena Mikkola. WSOY 2006.
Coriolanus. Suom. Lauri Sipari. WSOY 2008.

William Shakespeare: Complete Works. Edited by Jonathan Bate and Eric Rasmussen.
RSC 2007 Macmillian.

Suomen suosituimmat Shakespeare-sitaatit

Maailman suosituin naytelmakirjailija on voimissaan 400 vuotta kuolemansa jalkeen

  • Oikeus oikeuteen omalla kielellä

    Sinulla on oikeus saada tulkkausta, jos joudut oikeuteen

    Jos joutuu oikeuteen, niin se on aina hankala tilanne. Vieraalla maalla se on vielä vaikeampaa. Et todennäköisesti tunne maan käytäntöjä ja toimintatapoja. Kielitaidottomalle ongelmat ovat vielä suuremmat.

  • Arkisto on kansakunnan muisti

    Arkistoiminen muuttuu digitalisaation myötä

    Vuonna 1809 solmittu rauhansopimus määräsi muun muassa, että Suomea koskevat asiapaperit siirretään Tukholmasta Suomeen. Tämä hanke toteutui vuonna 1816 ja siksi joulukuun alussa vietettiin Suomen arkistolaitoksen 200-vuotisjuhlia.

  • Suomi kahden lipun välistä

    Jos kaikkea tätä ei olisi ollutkaan

    Löysin vuosia sitten SA-Kuva-arkistosta hienon kuvan. Siinä Natsi-Saksan hakaristilippu liehui Suomen valtion sinisristilipun rinnalla. Kuva pysäytti ja sai ajattelemaan kahta lukemaani kirjaa - ja isänmaata.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Tytti Parraksen Jojo aiheutti moraalipaniikin syksyllä 1968

    Lue Kirjojen Suomen verkkolukupiirin kirjan taustat.

    Syksyllä 1968 Tytti Parraksen esikoiskirja Jojo aiheutti moraalipaniikin. Nainen lyö kirjailijaa laukulla päähän Tampereen Hämeenkadulla. Parraksen äiti ei puhu tyttärelleen vuoteen: luulevat vielä, että kirja on totta.

  • Otso Kantokorpi: Ylevien periaatteiden hintalappu?

    Pitäisikö taidetta tukea kysynnän mukaan?

    Taloustieteilijät osoittavat toisinaan kiinnostusta taiteen taloutta kohtaan. Yleensä pohdinnat ovat sellaisia, että niissä ymmärretään varsin vähän taiteen prosesseista. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Otso Kantokorpi pohtii taiteen rahoitusta.

  • Mikä tekee musiikin tekemisestä kiinnostavaa? Avaruusromua 22.1.2017

    Suomalaisten äänien seurassa, paljon uutta ja yllättävää.

    ”Minua kiinnostavat äänet ja niiden muokkaaminen, äänenvärit ja (dis)harmoniat”. Näin kirjoittaa eräs suomalainen musiikintekijä. Samalla hän tulee kiteyttäneeksi aika monen musiikintekijän ajatuksen siitä, mikä musiikissa on kiinnostavaa, mikä tekee siitä kiinnostavaa. Tai oikeammin: mikä tekee musiikin tekemisestä kiinnostavaa? Avaruusromussa ollaan suomalaisten äänien seurassa. Paljon uutta ja yllättävää musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.