Hyppää pääsisältöön

Basso Visa Kohva: "Myöhäisheränneenä löydän jatkuvasti jotain uutta ja isoa."

Basso Visa Kohva opiskeleen ensimmäistä vuottaan Sibelius-Akatemian oopperaluokalla.
Basso Visa Kohva opiskeleen ensimmäistä vuottaan Sibelius-Akatemian oopperaluokalla. Kuva: Yle/Laila Kangas visa kohva

"Kuukauden jatkuvan suostuttelun jälkeen hän sai minut ilmoittautumaan pääsykokeisiin. Se oli menoa." - Ensimmäistä vuottaan Sibelius-Akatemian oopperaluokalla opiskeleva basso Visa Kohva oli Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 20.4.2016.

Kuka?

Olen Visa Matias Kohva, syntynyt 20.07.1984 Helsingissä. Olen naimisissa ja asun Kruununhaassa.

Minulla on tiedetausta. Olen opiskellut pitkällisesti kemiaa ja ympäristöekonomiaa, mutta sittemmin jättänyt tieteen vain harrastukseksi. Yritän pysyä perillä maailman menosta parhaani mukaan niin tieteen kuin muidenkin alojen puolelta.

Isäni harrasti kontrabassonsoittoa, käsittääkseni lähinnä populaarimusiikin puolella ja äitini harrasti kuoro- ja yksinlaulua laulun B-kurssiin saakka. Molemmat ovat ammatiltaan lääkäreitä. Molemmat veljeni laulavat kuoroissa.

Mistä?

Lähinnä Helsingistä, lukuunottamatta vuotta Kanadassa yhdeksänvuotiaana.

Olen käynyt Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun pitkän rupeaman - kolmannelta luokalta lukion kolmannelle - minkä jälkeen siirryin Helsingin Yliopistoon kemiaa opiskelemaan. Yliopistolla ehdin opiskella myös matematiikkaa, tietojenkäsittelytieteitä ja ympäristöekonomiaa. Vuonna 2011 aloitin opintoni Sibelius-Akatemialla.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä?

Turun saaristossa sijaitsevan sukumökin rannasta avautuu näkymä maailman hienoimpiin auringonlaskuihin. Pyrin käymään saaressa ainakin kerran vuodessa. Lapsuudesta tutussa paikassa kesän viettäminen tuo mukavaa pysyvyyttä alati muuttuvaan elämään.

Musiikki

Olen laulanut kuoroissa lukiosta asti, mutta ensimmäisillä yksinlaulutunneilla kävin vuoden 2011 alussa.

Musiikkiopinnot

Selkein vaikuttaja on ollut Tapani Plathan, joka oli ensimmäinen lauluopettajani. Hän opiskeli tuolloin itse Sibelius-Akatemiassa. Käytännössä jokaisella laulutunnilla Tapani kysyi, että olinko ikinä miettinyt laulajan uraa ja muistutti, että Akatemialla oli pääsykokeet tulossa. Kuukauden jatkuvan suostuttelun jälkeen hän sai minut ilmoittautumaan pääsykokeisiin. Se oli menoa.

Muita instrumentteja en juuri osaa. Säestän heikohkosti pianolla.

Tärkeimmät opettajat

Toistaiseksi olen opiskellut vain Hannu Niemelän opetuksessa. Yksittäisiä tunteja olen saanut mm. Mika Karekselta ja Soile Isokoskelta.

Olen nyt oopperakoulutuksessa ensimmäistä vuotta, joten vielä on noin puolitoista vuotta maisteriopintoja jäljellä. Toki olen jo alkanut hahmotella A-kurssiohjelmistoa.

Basso Visa Kohva Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa Inari Tillin ja Vesa Kytöojan jututettavana 20.4.2016.
Visa Kohva Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa Inari Tillin ja Vesa Kytöojan jututettavana. Basso Visa Kohva Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa Inari Tillin ja Vesa Kytöojan jututettavana 20.4.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen inari tilli,vesa kytöoja,visa kohva

Lempisäveltäjät

Nämä ovat aina mahdottoman hankalia kysymyksiä. Minusta tuntuu, etten ole vielä löytänyt lempisäveltäjääni, vaikka monet puhuttelevat kyllä, muun muassa Verdi ja Gounod.

Lempiteokset

Taikahuilu. Vaikkei se musiikillisesti tai näyttämöllisesti ole mielestäni parasta ikinä, on se teos, jonka sain ensimmäisenä tehdä lavalla ja jonka myötä löysin syvemmän intohimon oopperaan.

Millainen oli hetki, kun sytyit juuri tälle musiikille?

Olen katsonut dokumentteja, kun klassisen musiikin ammattilaiset puhuvat siitä biisistä tai hetkestä, joka muutti kaiken. Minulla tällaista valaistumisen hetkeä ei ole, enkä pidä klassista musiikkia tai oopperaa minään ylimpänä taidemuotona. Hyvin pitkään jopa inhosin oopperaa enkä juuri muutenkaan kuunnellut klassista musiikkia kuin elokuvissa. Tietyn hetken sijaan olen ennemminkin hiljalleen lämmennyt sille ja myöhäisheränneenä löydän jatkuvasti jotain uutta ja isoa.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Musiikki, jossa on voimaa. En tarkoita niinkään dynamiikkaa kuin tunnetta. Samaa voimaa löytyy niin Stravinskin Kevätuhrista kuin Dead Kennedysin Kill the Poorista, niin Bachin Mache dich, mein Herze reinista kuin Suzanne Vegan The Queen and the Soldierista. Musiikin voima on uskomaton ja arvaamaton. Sama kappale saattaa soida jossain ostoskeskuksen taustamusiikkina ja sitten saada itkemään, kun kuuntelet sen kotona levyltä.

Idolit

Tähän täytyy vastata Freddie Mercury. Sinällään varsin ujon ihmisen valtaisa lavakarisma puhuttelee rajattomasti. Myös Queenin periaatteessa yksinkertaisen populaarimusiikin kokeellisuus ja muuntautumiskyky vaikuttavat, ilmeisenä esimerkkinä vaikka levykokonaisuus A Night at the Opera.

Harrastukset

Harrastukset ovat jääneet vähemmälle mutta mahdollisuuksien mukaan käyn seinäkiipeilemässä ja pelaan lauta- ja roolipelejä ystävieni kanssa. Muutenkin olen pesukestävä nörtti. Vietän myös aikaa luonnossa mielelläni, vaikkapa sienestäen, meloen tai muuten vain oleskellen.

Erityisesti produktioiden aikaan vie musiikki ja muu siihen liittyvä suuren osan ajasta ja muu elämä kärsii. Silloinkin ehdin kuitenkin kuunnella musiikkia ja lukea kirjoja. Pyörä on enemmän kulkuväline kuin harrastus.

Mikä sinusta "tulee isona"?

Oopperalaulaja, toivoa saattaa.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja laulaminen?

Ei, mutta kun yksi tie on käyty loppuun tavalla tai toisella, ei toinen ole kaukana. Muurahaiset erikoistuvat yhteen asiaan eivätkä kykene muuhun, ihminen on onneksi monipuolinen ja muuntautumiskykyinen.

Entä muuta?

Musiikin myönteisiä vaikutuksia hyödynnetään liian vähän, erityisesti psyykkisissä sairauksissa voidaan saada erilaisista musiikkiterapian muodoista usein suurtakin hyötyä. Olen kokenut tämän merkittävällä tavalla myös henkilökohtaisesti.

Kantapöydän suorassa lähetyksessä Visa Kohva esittää Bartolon aarian La vendetta Mozartin oopperasta Figaron häät, joka on oopperaluokan kevään 2016 produktio. Pianistina videolla on korrepetiittori Tero Valtonen.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.