Hyppää pääsisältöön

Tohtorikoulutettava Laura Miettinen: "Tango on jazzin ohella suuri musiikillinen rakkauteni!"

Sibelius-Akatemian tohtorikoulutettava Laura Miettinen. Kuva: Yle/Laila Kangas laura miettinen

"Tässä elämänvaiheessa oma aika on arvokasta." Musiikkikasvatuksen alan tohtorikoulutettava 40-vuotias Laura Miettinen toivoo väittelevänsä ensi vuoden aikana. Lauran taustalla on vahva musiikkiperhe ja -suku, millä on ollut oma merkityksensä Lauran ammatinvalinnassa.

Kuka? 

Olen Laura Miettinen, syntynyt vuonna 1976 Mödlingissä, Itävallassa. Kotoisin koen olevani Espoosta, jonne muutimme ollessani 4-vuotias.

Perhetausta

Molemmilla vanhemmillani on muusikonkoulutus. Äitini on pianotaitelija Marita Viitasalo. Isäni Pekka K. Pohjola kouluttautui ensin oopperalaulajaksi ja perusti myöhemmin laulaja-agentuurin. Siskoni Noora työskentelee pop/jazz-laulunopettajana. Äidinpuoleinen sukuni on täynnä muusikoita ja musiikin harrastajia: isoisäni Väinö Viitasalo oli musiikkineuvos, kirkkomuusikko, musiikkikasvattaja ja kuoronjohtaja. Kaksi tätiäni työskentelevät musiikkikasvattajina ja kuoronjohtajina. Musiikki on aina kuulunut tärkeänä osana sukumme tapaamisiin ja juhliin. Jossain vaiheessa konsertoimme suvun jäsenistä koostuvan perhekuoron kanssa. Myös moni serkuistani on musiikkialalla tai harrastaa musiikkia vapaa-ajallaan.

Mistä?

Olen asunut lähes koko elämäni Espoossa. Kävin musiikkiluokat Jousenkaaren ala-asteella ja Tapiolan yläasteella, josta siirryin Tapiolan lukion musiikkilinjalle. Kun tapasin mieheni Samulin, hän oli töissä Englannissa. Asuimme Manchesterissa kolme vuotta, jonka aikana mm. suoritin sosiologian maisteritutkinnon Birminghamin yliopistossa ja johdin kuoroa Manchesterin Suomi-koulussa. Palasimme Suomeen esikoisemme syntymän jälkeen.

Olen asunut lähes aina meren lähellä, joten vesi on minulle tärkeä elementti. Mielenmaisemani on sekoitus merenrantaa ja kesäistä järvimaisemaa.

Musiikkiopinnot

Aloitin soittamaan pianoa 4-vuotiaana. Lauluun vaihdoin 15-vuotiaana. Lauloin myös Tapiolan kuorossa 15-18 –vuotiaana.

Musiikkiopintojeni aloittamiseen on varmasti vaikuttanut suuresti se, että vanhempieni töiden kautta musiikki oli joka päivä läsnä arjessani ja että sukuni oli niin "musiikkipainotteinen". Myös musiikkiluokat ja erityisesti lukion musiikkilinja vahvistivat muusikkouttani. Lukion jälkeen opiskelin kolme vuotta pop/jazz -laulua silloisen Pop-jazz -konservatorion aikuislinjalla. Opiskelin samaan aikaan Helsingin yliopistossa pääaineenani yleinen kirjallisuustiede. Kolmen vuoden humanististen opintojen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua, että haluaisin opiskella päätoimisesti musiikkia, ja niinpä hain Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolle – ja pääsin sisään.

Pääinstrumenttini on laulu. Sibiksessä ollessani opiskelin klassista B-kurssiin asti ja tein C-kurssin pop/jazz-laulusta. Olen myös tehnyt vuoden Singer Diploma -opinnot Complete Vocal Technique’istä. Musiikkikasvatuksen opinto-ohjelmaan kuului kaikkien bändisoittimien perusteiden (sähkökitara, basso, rummut, rytmisektiosoittimet ja koskettimet) haltuunottaminen. Instrumenttiopintoihini kuului myös kitaransoiton perusteet, sähköbasson opintoja sekä vapaasäestyksen kursseja.

Tällä hetkellä laulan Trio Kierossa, joka esittää vähemmän tunnettuja suomalaisia tangoja uudelleen sovitettuina, tuoreina versioina. Tango onkin jazzin ohella suuri musiikillinen rakkauteni!

Kantapöydän haastattelussa. Sibelius-Akatemian tohtorikoulutettava Laura Miettinen Helena Hannikaisen ja Inari Tillin vieraana Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 27.4.2016. Kuva: Yle/Laila Kangas helena hannikainen,inari tilli,laura miettinen

Tärkeimmät opettajat

Laulunopettajista minulle tärkein on ollut klassisen laulun opettajani Marjut Hannula Sibelius-Akatemiassa. Musiikkikasvattajan esikuviani ovat entinen opettajani Soili Perkiö Sibelius-Akatemiasta, sekä isoisäni ja molemmat alalla olevat tätini.

Missä vaiheessa opinnot ovat nyt?

Musiikin maisteriksi valmistumiseni jälkeen v. 2006 lähdin kolmeksi kuukaudeksi opiskelemaan jazzlaulua Los Angelesiin jazzpedagogi Michele Weirin oppiin. Olen myös opettanut lauluaineita pääkaupunkiseudun työväenopistoissa sekä toiminut naiskuoron äänenmuodostajana. Tällä hetkellä valmistelen Sibelius-Akatemian MuTri-tohtorikoulussa väitöskirjaa, joka on osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektiä.

Tutkimusprojektissa kehitetään kolmea musiikinopettajankoulutusohjelmaa Suomessa, Israelissa ja Nepalissa kulttuurienvälisestä näkökulmasta käsin. Väitöstutkimuksessani on mukana musiikinopettajankoulutusohjelmat Suomesta ja Israelista, ja tarkastelen työssäni näissä koulutusohjelmissa opettavien musiikinopettajankouluttajien kulttuurienvälisiä taitoja ja identiteettityötä. Tutkimusprojektin tavoitteena on luoda yhdessä tutkimukseen osallistuvien musiikkikasvattajien kanssa visioita siitä, miltä kulttuurisesti monimuotoinen ja kulttuurienvälisyyttä korostava musiikinopettajankoulutus voisi tulevaisuudessa näyttää.

Teen artikkelipohjaista väitöskirjaa eli kokonaisuuteen kuuluu neljä akateemisissa vertaisarvioiduissa lehdissä julkaistua tieteellistä artikkelia sekä noin sadan sivun yhteenveto-osuus. Koska kirjoituskieleni on englanti, ovat akateemiset julkaisutkin kansainvälisiä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, väittelen todennäköisesti ensi vuoden aikana.

Lempisäveltäjä?

J.S.Bachin Matteuspassio on sielunmusiikkiani. Kiirastorstain Suomen Laulun Matteuspassio Johanneksenkirkossa on perinne, joka on säilynyt läpi elämän aina teini-iästä tähän päivään asti. Viime vuosina en ole perhetilanteen vuoksi päässyt usein paikan päälle, mutta kuuntelemme teosta kotona levyltä läpi pääsiäisen.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Monenlainen! Valitsen usein musiikkia sen mukaan, millaisen tunteen tai olon haluan itselleni juuri sillä hetkellä.

Taiteilija, jonka esitykset ja tulkinnat ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen?

Ella Fitzgerald oli ensimmäinen jazzlaulaja, jota joskus varhaisteininä kuulin ja rakastuin hänen ääneensä heti. Ellan tyylitaju, tulkinta ja virtuoositeetti ovat vailla vertaa. Kun kuuntelen Ellaa, tunnen oloni kevyeksi ja valoisaksi. Lauluyhtyemusiikki on myös lähellä sydäntäni. Yhtyeistä suosikkejani ovat The Real Group ja The Manhattan Transfer.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki ja tutkimus?

Kyllä vain, perhe! Olen naimisissa ja minulla on 5- ja 2-vuotiaat tytöt sekä 4-vuotias poika. Vilskettä siis riittää! Tasapainottelu tutkimuksen tekemisen ja perhe-elämän välillä on välillä haastavaa varsinkin, kun myös puolisoni on tutkija, tosin oikeustieteen alalla. Tässä elämänvaiheessa oma aika on arvokasta, ja pyrin käyttämään sen kaikkeen sellaiseen, joka tuo itselleni mielihyvää ja hyvää oloa: tieto- ja kaunokirjallisuuden lukemiseen, liikkumiseen ja ystävien tapaamiseen.

Tutkijuus on yksi osa minuuttani, ja se on varmasti tavalla tai toisella läsnä siinä, mitä tulen tulevaisuudessa tekemään. Moni tieteenala kiinnostaa, ja toivonkin, että saisin työssäni yhdistellä tietoa ja käytäntöä monelta eri alueelta.

Tekijänoikeussyistä videosta on poistettu äänilevynäyte.

  • Erkki-Sven Tüür saa ansaitusti huipputulkinnan

    Levyarvostelu

    Äkkiseltään voisi luulla, että RSO:lla riittäisi tärkeämpääkin levytettävää kuin virolaisen Erkki-Sven Tüürin konsertot, vaikkapa kotimainen nykymusiikki. Mutta ei se niin ole. Tüür on kansainvälisesti niin merkittävä säveltäjä ja RSO solisteineen soittaa hänen musiikkiaan niin hyvin, että uusi levytys on perusteltu. Hyvän musiikin tekeminen hyvin on aina tarpeen.

  • Lisävuodenajat eivät pelasta perinne-Vivaldia

    Levyarvostelu

    Ei uskoisi, mutta vielä armon vuonna 2017 löytyy periodisoittoon perehtymätön viulisti, joka vetäisee Vivaldin Vuodenajat ison filharmonisen orkesterin solistina. Tasmin Littlen ja BBC:n sinfoniaorkesterin motiivina tälle kyseenalaiselle teolle on säveltäjä Roxanna Panufnikin Four World Seasons, eräänlainen vastapari Vivaldille.

  • Capucon soittaa modernismista kaunista

    Levyarvostelu

    Olen usein sanonut tai antanut ymmärtää, että nykymusiikki ei kuulosta laisinkaan pahalta, jos sen esittää niin kuin on tarkoitus. Uusien tekniikoiden ja tyylien aito omaksuminen vaatii paljon työtä, mutta se työ saa nykymusiikin kuulostamaan musiikilta. Tämä tuli jälleen mieleen tähtiviulisti Renaud Capuconin uutuuslevyllä. Wolfgang Rihmin, Pascal Dusapinin ja Bruno Mantovanin konsertot kumpuavat läheltä keskieurooppalaisen modernismin pimeää ydintä, mutta Capucon soittaa ne kuin Mozartin konsertot - musikaalisesti, puhtaasti ja tyylin tuntien.