Hyppää pääsisältöön

Lied- ja kamarimusiikkikoulutuksessa opiskeleva pianisti Sonja Hendunen: "Innostus alkoi soittotuntien myötä."

Pianisti Sonja Hendunen.
Pianisti Sonja Hendunen. Kuva: Yle/Sandra Saulo sonja hendunen

"Tulevaisuudessa toivon olevani töissä jossakin musiikkioppilaitoksessa joko soitonopettajana tai kamaripianistina, tai näiden yhdistelmänä", kertoo Sonja Hendunen. Sonja piipahti Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 4.5.2016.

Kuka?

Olen Sonja Hendunen, syntynyt Heinolassa 16.8.1990. Tällä hetkellä asun Helsingin Jätkäsaaressa. En ole taustaltani varsinaisesti musiikkiperheestä, sillä kumpikaan vanhemmistani ei ole koskaan harrastanut musiikkia itse soittaen. Kotona kuitenkin kuunneltiin aina paljon erilaista musiikkia, mistä on jäänyt mieleen paljon hyviä muistoja. Klassiseen musiikkiin tutustuin kunnolla vasta soittotuntien kautta. Veljeni soitti nuorempana rumpuja, mutta on sittemmin opiskellut itsenäisesti elektronisen musiikin säveltämistä ja opiskelee tällä hetkellä kyseistä alaa Berliinissä.

Mistä?

Asuin elämäni ensimmäiset 19 vuotta Heinolassa, jossa suoritin Heinolan lukion sekä Heinolan musiikkiopiston päättötutkinnon. Vuonna 2010 pääsin Jyväskylän ammattikorkeakouluun musiikin koulutusohjelmaan, josta valmistuin instrumenttipedagogiksi keväällä 2014. Sibelius-Akatemiassa aloitin syksyllä 2014 maisterivaiheen opinnot pääaineenani pianokamarimusiikki ja lied.

Tärkeä paikka minulle on kotikaupunkini Heinola, jonne palaan lähes joka viikonloppu irrottautumaan hetkeksi Helsingin työ- ja koulukiireistä. Heinolassa on kaunista luontoa, vesistöjä ja itselleni tärkeitä ihmisiä. Etenkin kesät haluan viettää kotikaupungissani, joka herää aina kesäisin ihanasti uuteen eloon.

Musiikkiopinnot

Aloitin pianonsoiton kahdeksanvuotiaana Heinolan musiikkiopistossa, koska paras kaverinikin soitti pianoa. Mitään sen erikoisempaa kutsumusta pianonsoittoa kohtaan minulla ei vielä tuolloin ollut, mutta innostus lähti kehittymään soittotuntien myötä. Loistavat opettajani Pekka Pesonen ja Annamari Parikka ansaitsevat tästä varmasti kiitoksen. Kiinnostus ammattiopintoja kohtaan sai alkunsa D-kurssitutkinnon jälkeen, kun siirryin seuraavalle opettajalleni, Tarmo Järvilehdolle. Hän rohkaisi minua harjoittelemaan isoja ja vaikeita teoksia, joista opin muutaman vuoden aikana valtavasti.

Ammattiopintojeni aikana olen saanut opiskella todella monen vaikuttavan opettajan ohjauksessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulusta mainittakoon Katariina Liimatainen, Oleg Mantur sekä Merja Soisaari-Turriago, jonka opetuksessa sain kipinän suuntautua kamarimusiikkiin. Sibelius-Akatemiassa olen toistaiseksi opiskellut eniten Jussi Siiralan, Gustav Djupsöbackan, Ilmo Rannan sekä Martti Raution ohjauksessa.

Toisena soittimena hallitsen kohtalaisesti cembalon, jota olen opiskellut Jyväskylässä C-kurssitutkintoon asti. Valmistuminen Sibelius-Akatemiasta häämöttää vuoden kuluttua keväällä 2017.

Pianisti Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino.
Sonja Hendunen ja Annika Leino. Pianisti Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen annika leino,sonja hendunen

Lempisäveltäjä?

Minulle on aina ollut todella vaikeaa nimetä omaa lempisäveltäjääni tai lempiteostani, sillä kuuntelen musiikkia niin vahvasti tunnepohjalta, laidasta laitaan. Pyrin aina kuuntelemallani musiikilla tarpeen mukaan joko vahvistamaan tai muuttamaan senhetkistä mielialaani. Esimerkiksi Prokofjevista saan energiaa, kun taas Fauré rauhoittaa. Kuuntelen myös paljon kevyttä musiikkia laidasta laitaan. Genrerajoista riippumatta kaikenlainen vahvoja mielikuvia tai mielentiloja herättävä musiikki vetoaa minuun. Reagoin musiikkiin vahvasti myös kehon liikkeillä, ja jos huomaan jalkani lähtevän niin sanotusti vipattamaan, tiedän pitäväni teoksesta. Jos joku lempisäveltäjä olisi pakko nimetä, niin Mozart toimii aina.

Idolit?

Nuorempana muistan ihailleeni venäläistä pianistia Nikolai Luganskia, jonka tunteikkaisiin Rahmaninov-tulkintoihin reagoin hyvin voimakkaasti. Viime vuosina ainoa pidempään ja säännöllisemmin seuraamani taiteilija on ranskalainen kontratenori Philippe Jaroussky, jonka melodian käsittely ja kokonaisvaltainen ilmaisu kuulostavat omaan makuuni suorastaan täydellisiltä.

Vapaa-aika?

Arkipäiväni täyttyvät hyvin pitkälti koulusta, soittamisesta ja omien piano-oppilaiden opettamisesta. Teen koulun ohella kolmena päivänä viikossa opetustöitä omalla toiminimellä. Koen kuitenkin myös vapaa-ajan erittäin tärkeäksi, ja pidänkin tavoitteenani pyhittää päivän loppupäästä vähintään kolme tuntia johonkin aivan muuhun kuin soittamiseen tai kouluasioihin. Varsinaisia säännöllisiä harrastuksia minulla ei tällä hetkellä ole, mutta vapaa-ajallani katson mielelläni historiallisia tv-sarjoja sekä elokuvia. Olen myös kiinnostunut kielistä, joten luen vieraskielisiä kirjoja silloin tällöin pitääkseni sanavarastoa yllä.

Tulevaisuus?

Tulevaisuudessa toivon olevani töissä jossakin musiikkioppilaitoksessa joko soitonopettajana tai kamaripianistina, tai näiden yhdistelmänä. Toivon ennen kaikkea tekeväni aktiivisesti töitä monenlaisten laulajien kanssa lied-ohjelmiston parissa. Parhaassa tapauksessa olisin myös osana jotakin vakituista kamarikokoonpanoa/lied-duoa.

Jos et olisi musiikkialalla niin...

Jos en olisi musiikkialalla, opiskelisin varmasti kielten opettajaksi tai tutkijaksi.

Videolla Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino esittävät Aaron Coplandin laulut Why do they shut me out of heaven ja I felt a funeral in my brain. Toimittajina Riikka Holopainen ja Vesa Kytöoja. Ohjaus Harri Anttila.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.