Hyppää pääsisältöön

Lied- ja kamarimusiikkikoulutuksessa opiskeleva pianisti Sonja Hendunen: "Innostus alkoi soittotuntien myötä."

Pianisti Sonja Hendunen. Kuva: Yle/Sandra Saulo sonja hendunen

"Tulevaisuudessa toivon olevani töissä jossakin musiikkioppilaitoksessa joko soitonopettajana tai kamaripianistina, tai näiden yhdistelmänä", kertoo Sonja Hendunen. Sonja piipahti Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 4.5.2016.

Kuka?

Olen Sonja Hendunen, syntynyt Heinolassa 16.8.1990. Tällä hetkellä asun Helsingin Jätkäsaaressa. En ole taustaltani varsinaisesti musiikkiperheestä, sillä kumpikaan vanhemmistani ei ole koskaan harrastanut musiikkia itse soittaen. Kotona kuitenkin kuunneltiin aina paljon erilaista musiikkia, mistä on jäänyt mieleen paljon hyviä muistoja. Klassiseen musiikkiin tutustuin kunnolla vasta soittotuntien kautta. Veljeni soitti nuorempana rumpuja, mutta on sittemmin opiskellut itsenäisesti elektronisen musiikin säveltämistä ja opiskelee tällä hetkellä kyseistä alaa Berliinissä.

Mistä?

Asuin elämäni ensimmäiset 19 vuotta Heinolassa, jossa suoritin Heinolan lukion sekä Heinolan musiikkiopiston päättötutkinnon. Vuonna 2010 pääsin Jyväskylän ammattikorkeakouluun musiikin koulutusohjelmaan, josta valmistuin instrumenttipedagogiksi keväällä 2014. Sibelius-Akatemiassa aloitin syksyllä 2014 maisterivaiheen opinnot pääaineenani pianokamarimusiikki ja lied.

Tärkeä paikka minulle on kotikaupunkini Heinola, jonne palaan lähes joka viikonloppu irrottautumaan hetkeksi Helsingin työ- ja koulukiireistä. Heinolassa on kaunista luontoa, vesistöjä ja itselleni tärkeitä ihmisiä. Etenkin kesät haluan viettää kotikaupungissani, joka herää aina kesäisin ihanasti uuteen eloon.

Musiikkiopinnot

Aloitin pianonsoiton kahdeksanvuotiaana Heinolan musiikkiopistossa, koska paras kaverinikin soitti pianoa. Mitään sen erikoisempaa kutsumusta pianonsoittoa kohtaan minulla ei vielä tuolloin ollut, mutta innostus lähti kehittymään soittotuntien myötä. Loistavat opettajani Pekka Pesonen ja Annamari Parikka ansaitsevat tästä varmasti kiitoksen. Kiinnostus ammattiopintoja kohtaan sai alkunsa D-kurssitutkinnon jälkeen, kun siirryin seuraavalle opettajalleni, Tarmo Järvilehdolle. Hän rohkaisi minua harjoittelemaan isoja ja vaikeita teoksia, joista opin muutaman vuoden aikana valtavasti.

Ammattiopintojeni aikana olen saanut opiskella todella monen vaikuttavan opettajan ohjauksessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulusta mainittakoon Katariina Liimatainen, Oleg Mantur sekä Merja Soisaari-Turriago, jonka opetuksessa sain kipinän suuntautua kamarimusiikkiin. Sibelius-Akatemiassa olen toistaiseksi opiskellut eniten Jussi Siiralan, Gustav Djupsöbackan, Ilmo Rannan sekä Martti Raution ohjauksessa.

Toisena soittimena hallitsen kohtalaisesti cembalon, jota olen opiskellut Jyväskylässä C-kurssitutkintoon asti. Valmistuminen Sibelius-Akatemiasta häämöttää vuoden kuluttua keväällä 2017.

Sonja Hendunen ja Annika Leino. Pianisti Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen annika leino,sonja hendunen

Lempisäveltäjä?

Minulle on aina ollut todella vaikeaa nimetä omaa lempisäveltäjääni tai lempiteostani, sillä kuuntelen musiikkia niin vahvasti tunnepohjalta, laidasta laitaan. Pyrin aina kuuntelemallani musiikilla tarpeen mukaan joko vahvistamaan tai muuttamaan senhetkistä mielialaani. Esimerkiksi Prokofjevista saan energiaa, kun taas Fauré rauhoittaa. Kuuntelen myös paljon kevyttä musiikkia laidasta laitaan. Genrerajoista riippumatta kaikenlainen vahvoja mielikuvia tai mielentiloja herättävä musiikki vetoaa minuun. Reagoin musiikkiin vahvasti myös kehon liikkeillä, ja jos huomaan jalkani lähtevän niin sanotusti vipattamaan, tiedän pitäväni teoksesta. Jos joku lempisäveltäjä olisi pakko nimetä, niin Mozart toimii aina.

Idolit?

Nuorempana muistan ihailleeni venäläistä pianistia Nikolai Luganskia, jonka tunteikkaisiin Rahmaninov-tulkintoihin reagoin hyvin voimakkaasti. Viime vuosina ainoa pidempään ja säännöllisemmin seuraamani taiteilija on ranskalainen kontratenori Philippe Jaroussky, jonka melodian käsittely ja kokonaisvaltainen ilmaisu kuulostavat omaan makuuni suorastaan täydellisiltä.

Vapaa-aika?

Arkipäiväni täyttyvät hyvin pitkälti koulusta, soittamisesta ja omien piano-oppilaiden opettamisesta. Teen koulun ohella kolmena päivänä viikossa opetustöitä omalla toiminimellä. Koen kuitenkin myös vapaa-ajan erittäin tärkeäksi, ja pidänkin tavoitteenani pyhittää päivän loppupäästä vähintään kolme tuntia johonkin aivan muuhun kuin soittamiseen tai kouluasioihin. Varsinaisia säännöllisiä harrastuksia minulla ei tällä hetkellä ole, mutta vapaa-ajallani katson mielelläni historiallisia tv-sarjoja sekä elokuvia. Olen myös kiinnostunut kielistä, joten luen vieraskielisiä kirjoja silloin tällöin pitääkseni sanavarastoa yllä.

Tulevaisuus?

Tulevaisuudessa toivon olevani töissä jossakin musiikkioppilaitoksessa joko soitonopettajana tai kamaripianistina, tai näiden yhdistelmänä. Toivon ennen kaikkea tekeväni aktiivisesti töitä monenlaisten laulajien kanssa lied-ohjelmiston parissa. Parhaassa tapauksessa olisin myös osana jotakin vakituista kamarikokoonpanoa/lied-duoa.

Jos et olisi musiikkialalla niin...

Jos en olisi musiikkialalla, opiskelisin varmasti kielten opettajaksi tai tutkijaksi.

Videolla Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino esittävät Aaron Coplandin laulut Why do they shut me out of heaven ja I felt a funeral in my brain. Toimittajina Riikka Holopainen ja Vesa Kytöoja. Ohjaus Harri Anttila.

  • Hampurilla on nyt Elphi

    Risto Nieminen arvioi uutta konserttitaloa.

    Lissabonin Gulbenkianin musiikkijohtaja Risto Nieminen oli niitä harvoja onnellisia, joilla oli lippu Hampurin uuden konserttitalon Elbphilharmonien eli Elphin avajaisiin keskiviikkona 11. tammikuuta. Miten muut uudet konserttitalot Helsingin Musiikkitalo tai Pariisin Philharmonie pärjäävät tulokkaalle Niemisen vertailussa? Konsertti alkoi puoli tuntia myöhässä.

  • Soolosellolevy koskettaa syvältä

    Levyarvio

    Pianisteilta on tottunut odottamaan soololevyjä, mutta aivan osattomia tällä saralla eivät ole viulistit ja sellistitkään. Voisi ajatella, että parasta kokonaisuutta voisi rakentaa hieman tunnelmia ja tyylejä vaihtelemalla, mutta tehdä voi myös niin kuin Natalie Clein: hän rakentaa runsaan tunnin mittaisen ohjelman 1940- ja 50-luvuilla sävelletyistä sooloselloteoksista, joissa on tyylillisesti enemmän yhteisiä kuin eriäviä piirteitä. Erinomainen soolosoitto ja onnistunut äänitys tuovat esiin teosten omaperäisyyden ja ainutlaatuisuuden, ja kokonaisuus on kaikkiaan onnistunut.

  • Saunajammailua

    Levyarvio

    Säveltäjä Tomi Räisäsen tuoretta yhtyelevyä leimaa improvisatorishenkinen tunnelma ilman irtiottoja. Parhaimmillaan levyn teoksissa on aitoa soinnillista vuoropuhelua elektronisten sointimaalailujen, toisteisen rytmiikan ja vapaiden, kuuntelevien suvantopaikkojen välillä. Levyn sydämen muodostavat kaksi konsertoivaa teosta, kitarakonsertto Sea of Tranquility sekä alttohuilun solistiksi nostava Mirrie Dancers. Sen nimikappaleen pitäisi puolestaan viedä mielikuvat Seitsemän veljeksen saunaseikkailuihin.

  • Franz Lisztin mélodie ihastuttaa

    Levyarvio

    Franz Liszt kasvoi aikuiseksi Pariisissa 1830-luvun taitteessa täysverisen romantiikan puhjetessa juuri kukkaansa Ranskassa. Hän ystävystyi Victor Hugon kanssa, tututustui Hector Berlioziin päivää ennen Fantastisen sinfonian ensiesitystä ja rakastui korviaan myöten kreivitär Marie d’Agoult’hun josta myös tuli hänen kumppaninsa ja ensimmäisten lastensa äiti. Tenori Timothy Fallon ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat tehneet tasapainoisen levyllisen Lisztin lauluista, hehkuvista mélodie-sävellyksistä myöhäisiin enigmaattisiin liedeihin.