Hyppää pääsisältöön

Lied- ja kamarimusiikkikoulutuksessa opiskeleva pianisti Sonja Hendunen: "Innostus alkoi soittotuntien myötä."

Pianisti Sonja Hendunen. Kuva: Yle/Sandra Saulo sonja hendunen

"Tulevaisuudessa toivon olevani töissä jossakin musiikkioppilaitoksessa joko soitonopettajana tai kamaripianistina, tai näiden yhdistelmänä", kertoo Sonja Hendunen. Sonja piipahti Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 4.5.2016.

Kuka?

Olen Sonja Hendunen, syntynyt Heinolassa 16.8.1990. Tällä hetkellä asun Helsingin Jätkäsaaressa. En ole taustaltani varsinaisesti musiikkiperheestä, sillä kumpikaan vanhemmistani ei ole koskaan harrastanut musiikkia itse soittaen. Kotona kuitenkin kuunneltiin aina paljon erilaista musiikkia, mistä on jäänyt mieleen paljon hyviä muistoja. Klassiseen musiikkiin tutustuin kunnolla vasta soittotuntien kautta. Veljeni soitti nuorempana rumpuja, mutta on sittemmin opiskellut itsenäisesti elektronisen musiikin säveltämistä ja opiskelee tällä hetkellä kyseistä alaa Berliinissä.

Mistä?

Asuin elämäni ensimmäiset 19 vuotta Heinolassa, jossa suoritin Heinolan lukion sekä Heinolan musiikkiopiston päättötutkinnon. Vuonna 2010 pääsin Jyväskylän ammattikorkeakouluun musiikin koulutusohjelmaan, josta valmistuin instrumenttipedagogiksi keväällä 2014. Sibelius-Akatemiassa aloitin syksyllä 2014 maisterivaiheen opinnot pääaineenani pianokamarimusiikki ja lied.

Tärkeä paikka minulle on kotikaupunkini Heinola, jonne palaan lähes joka viikonloppu irrottautumaan hetkeksi Helsingin työ- ja koulukiireistä. Heinolassa on kaunista luontoa, vesistöjä ja itselleni tärkeitä ihmisiä. Etenkin kesät haluan viettää kotikaupungissani, joka herää aina kesäisin ihanasti uuteen eloon.

Musiikkiopinnot

Aloitin pianonsoiton kahdeksanvuotiaana Heinolan musiikkiopistossa, koska paras kaverinikin soitti pianoa. Mitään sen erikoisempaa kutsumusta pianonsoittoa kohtaan minulla ei vielä tuolloin ollut, mutta innostus lähti kehittymään soittotuntien myötä. Loistavat opettajani Pekka Pesonen ja Annamari Parikka ansaitsevat tästä varmasti kiitoksen. Kiinnostus ammattiopintoja kohtaan sai alkunsa D-kurssitutkinnon jälkeen, kun siirryin seuraavalle opettajalleni, Tarmo Järvilehdolle. Hän rohkaisi minua harjoittelemaan isoja ja vaikeita teoksia, joista opin muutaman vuoden aikana valtavasti.

Ammattiopintojeni aikana olen saanut opiskella todella monen vaikuttavan opettajan ohjauksessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulusta mainittakoon Katariina Liimatainen, Oleg Mantur sekä Merja Soisaari-Turriago, jonka opetuksessa sain kipinän suuntautua kamarimusiikkiin. Sibelius-Akatemiassa olen toistaiseksi opiskellut eniten Jussi Siiralan, Gustav Djupsöbackan, Ilmo Rannan sekä Martti Raution ohjauksessa.

Toisena soittimena hallitsen kohtalaisesti cembalon, jota olen opiskellut Jyväskylässä C-kurssitutkintoon asti. Valmistuminen Sibelius-Akatemiasta häämöttää vuoden kuluttua keväällä 2017.

Sonja Hendunen ja Annika Leino. Pianisti Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen annika leino,sonja hendunen

Lempisäveltäjä?

Minulle on aina ollut todella vaikeaa nimetä omaa lempisäveltäjääni tai lempiteostani, sillä kuuntelen musiikkia niin vahvasti tunnepohjalta, laidasta laitaan. Pyrin aina kuuntelemallani musiikilla tarpeen mukaan joko vahvistamaan tai muuttamaan senhetkistä mielialaani. Esimerkiksi Prokofjevista saan energiaa, kun taas Fauré rauhoittaa. Kuuntelen myös paljon kevyttä musiikkia laidasta laitaan. Genrerajoista riippumatta kaikenlainen vahvoja mielikuvia tai mielentiloja herättävä musiikki vetoaa minuun. Reagoin musiikkiin vahvasti myös kehon liikkeillä, ja jos huomaan jalkani lähtevän niin sanotusti vipattamaan, tiedän pitäväni teoksesta. Jos joku lempisäveltäjä olisi pakko nimetä, niin Mozart toimii aina.

Idolit?

Nuorempana muistan ihailleeni venäläistä pianistia Nikolai Luganskia, jonka tunteikkaisiin Rahmaninov-tulkintoihin reagoin hyvin voimakkaasti. Viime vuosina ainoa pidempään ja säännöllisemmin seuraamani taiteilija on ranskalainen kontratenori Philippe Jaroussky, jonka melodian käsittely ja kokonaisvaltainen ilmaisu kuulostavat omaan makuuni suorastaan täydellisiltä.

Vapaa-aika?

Arkipäiväni täyttyvät hyvin pitkälti koulusta, soittamisesta ja omien piano-oppilaiden opettamisesta. Teen koulun ohella kolmena päivänä viikossa opetustöitä omalla toiminimellä. Koen kuitenkin myös vapaa-ajan erittäin tärkeäksi, ja pidänkin tavoitteenani pyhittää päivän loppupäästä vähintään kolme tuntia johonkin aivan muuhun kuin soittamiseen tai kouluasioihin. Varsinaisia säännöllisiä harrastuksia minulla ei tällä hetkellä ole, mutta vapaa-ajallani katson mielelläni historiallisia tv-sarjoja sekä elokuvia. Olen myös kiinnostunut kielistä, joten luen vieraskielisiä kirjoja silloin tällöin pitääkseni sanavarastoa yllä.

Tulevaisuus?

Tulevaisuudessa toivon olevani töissä jossakin musiikkioppilaitoksessa joko soitonopettajana tai kamaripianistina, tai näiden yhdistelmänä. Toivon ennen kaikkea tekeväni aktiivisesti töitä monenlaisten laulajien kanssa lied-ohjelmiston parissa. Parhaassa tapauksessa olisin myös osana jotakin vakituista kamarikokoonpanoa/lied-duoa.

Jos et olisi musiikkialalla niin...

Jos en olisi musiikkialalla, opiskelisin varmasti kielten opettajaksi tai tutkijaksi.

Videolla Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino esittävät Aaron Coplandin laulut Why do they shut me out of heaven ja I felt a funeral in my brain. Toimittajina Riikka Holopainen ja Vesa Kytöoja. Ohjaus Harri Anttila.

  • Erkki-Sven Tüür saa ansaitusti huipputulkinnan

    Levyarvostelu

    Äkkiseltään voisi luulla, että RSO:lla riittäisi tärkeämpääkin levytettävää kuin virolaisen Erkki-Sven Tüürin konsertot, vaikkapa kotimainen nykymusiikki. Mutta ei se niin ole. Tüür on kansainvälisesti niin merkittävä säveltäjä ja RSO solisteineen soittaa hänen musiikkiaan niin hyvin, että uusi levytys on perusteltu. Hyvän musiikin tekeminen hyvin on aina tarpeen.

  • Lisävuodenajat eivät pelasta perinne-Vivaldia

    Levyarvostelu

    Ei uskoisi, mutta vielä armon vuonna 2017 löytyy periodisoittoon perehtymätön viulisti, joka vetäisee Vivaldin Vuodenajat ison filharmonisen orkesterin solistina. Tasmin Littlen ja BBC:n sinfoniaorkesterin motiivina tälle kyseenalaiselle teolle on säveltäjä Roxanna Panufnikin Four World Seasons, eräänlainen vastapari Vivaldille.

  • Capucon soittaa modernismista kaunista

    Levyarvostelu

    Olen usein sanonut tai antanut ymmärtää, että nykymusiikki ei kuulosta laisinkaan pahalta, jos sen esittää niin kuin on tarkoitus. Uusien tekniikoiden ja tyylien aito omaksuminen vaatii paljon työtä, mutta se työ saa nykymusiikin kuulostamaan musiikilta. Tämä tuli jälleen mieleen tähtiviulisti Renaud Capuconin uutuuslevyllä. Wolfgang Rihmin, Pascal Dusapinin ja Bruno Mantovanin konsertot kumpuavat läheltä keskieurooppalaisen modernismin pimeää ydintä, mutta Capucon soittaa ne kuin Mozartin konsertot - musikaalisesti, puhtaasti ja tyylin tuntien.