Hyppää pääsisältöön

Lied- ja kamarimusiikkikoulutuksessa opiskeleva pianisti Sonja Hendunen: "Innostus alkoi soittotuntien myötä."

Pianisti Sonja Hendunen.
Pianisti Sonja Hendunen. Kuva: Yle/Sandra Saulo sonja hendunen

"Tulevaisuudessa toivon olevani töissä jossakin musiikkioppilaitoksessa joko soitonopettajana tai kamaripianistina, tai näiden yhdistelmänä", kertoo Sonja Hendunen. Sonja piipahti Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 4.5.2016.

Kuka?

Olen Sonja Hendunen, syntynyt Heinolassa 16.8.1990. Tällä hetkellä asun Helsingin Jätkäsaaressa. En ole taustaltani varsinaisesti musiikkiperheestä, sillä kumpikaan vanhemmistani ei ole koskaan harrastanut musiikkia itse soittaen. Kotona kuitenkin kuunneltiin aina paljon erilaista musiikkia, mistä on jäänyt mieleen paljon hyviä muistoja. Klassiseen musiikkiin tutustuin kunnolla vasta soittotuntien kautta. Veljeni soitti nuorempana rumpuja, mutta on sittemmin opiskellut itsenäisesti elektronisen musiikin säveltämistä ja opiskelee tällä hetkellä kyseistä alaa Berliinissä.

Mistä?

Asuin elämäni ensimmäiset 19 vuotta Heinolassa, jossa suoritin Heinolan lukion sekä Heinolan musiikkiopiston päättötutkinnon. Vuonna 2010 pääsin Jyväskylän ammattikorkeakouluun musiikin koulutusohjelmaan, josta valmistuin instrumenttipedagogiksi keväällä 2014. Sibelius-Akatemiassa aloitin syksyllä 2014 maisterivaiheen opinnot pääaineenani pianokamarimusiikki ja lied.

Tärkeä paikka minulle on kotikaupunkini Heinola, jonne palaan lähes joka viikonloppu irrottautumaan hetkeksi Helsingin työ- ja koulukiireistä. Heinolassa on kaunista luontoa, vesistöjä ja itselleni tärkeitä ihmisiä. Etenkin kesät haluan viettää kotikaupungissani, joka herää aina kesäisin ihanasti uuteen eloon.

Musiikkiopinnot

Aloitin pianonsoiton kahdeksanvuotiaana Heinolan musiikkiopistossa, koska paras kaverinikin soitti pianoa. Mitään sen erikoisempaa kutsumusta pianonsoittoa kohtaan minulla ei vielä tuolloin ollut, mutta innostus lähti kehittymään soittotuntien myötä. Loistavat opettajani Pekka Pesonen ja Annamari Parikka ansaitsevat tästä varmasti kiitoksen. Kiinnostus ammattiopintoja kohtaan sai alkunsa D-kurssitutkinnon jälkeen, kun siirryin seuraavalle opettajalleni, Tarmo Järvilehdolle. Hän rohkaisi minua harjoittelemaan isoja ja vaikeita teoksia, joista opin muutaman vuoden aikana valtavasti.

Ammattiopintojeni aikana olen saanut opiskella todella monen vaikuttavan opettajan ohjauksessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulusta mainittakoon Katariina Liimatainen, Oleg Mantur sekä Merja Soisaari-Turriago, jonka opetuksessa sain kipinän suuntautua kamarimusiikkiin. Sibelius-Akatemiassa olen toistaiseksi opiskellut eniten Jussi Siiralan, Gustav Djupsöbackan, Ilmo Rannan sekä Martti Raution ohjauksessa.

Toisena soittimena hallitsen kohtalaisesti cembalon, jota olen opiskellut Jyväskylässä C-kurssitutkintoon asti. Valmistuminen Sibelius-Akatemiasta häämöttää vuoden kuluttua keväällä 2017.

Pianisti Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino.
Sonja Hendunen ja Annika Leino. Pianisti Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen annika leino,sonja hendunen

Lempisäveltäjä?

Minulle on aina ollut todella vaikeaa nimetä omaa lempisäveltäjääni tai lempiteostani, sillä kuuntelen musiikkia niin vahvasti tunnepohjalta, laidasta laitaan. Pyrin aina kuuntelemallani musiikilla tarpeen mukaan joko vahvistamaan tai muuttamaan senhetkistä mielialaani. Esimerkiksi Prokofjevista saan energiaa, kun taas Fauré rauhoittaa. Kuuntelen myös paljon kevyttä musiikkia laidasta laitaan. Genrerajoista riippumatta kaikenlainen vahvoja mielikuvia tai mielentiloja herättävä musiikki vetoaa minuun. Reagoin musiikkiin vahvasti myös kehon liikkeillä, ja jos huomaan jalkani lähtevän niin sanotusti vipattamaan, tiedän pitäväni teoksesta. Jos joku lempisäveltäjä olisi pakko nimetä, niin Mozart toimii aina.

Idolit?

Nuorempana muistan ihailleeni venäläistä pianistia Nikolai Luganskia, jonka tunteikkaisiin Rahmaninov-tulkintoihin reagoin hyvin voimakkaasti. Viime vuosina ainoa pidempään ja säännöllisemmin seuraamani taiteilija on ranskalainen kontratenori Philippe Jaroussky, jonka melodian käsittely ja kokonaisvaltainen ilmaisu kuulostavat omaan makuuni suorastaan täydellisiltä.

Vapaa-aika?

Arkipäiväni täyttyvät hyvin pitkälti koulusta, soittamisesta ja omien piano-oppilaiden opettamisesta. Teen koulun ohella kolmena päivänä viikossa opetustöitä omalla toiminimellä. Koen kuitenkin myös vapaa-ajan erittäin tärkeäksi, ja pidänkin tavoitteenani pyhittää päivän loppupäästä vähintään kolme tuntia johonkin aivan muuhun kuin soittamiseen tai kouluasioihin. Varsinaisia säännöllisiä harrastuksia minulla ei tällä hetkellä ole, mutta vapaa-ajallani katson mielelläni historiallisia tv-sarjoja sekä elokuvia. Olen myös kiinnostunut kielistä, joten luen vieraskielisiä kirjoja silloin tällöin pitääkseni sanavarastoa yllä.

Tulevaisuus?

Tulevaisuudessa toivon olevani töissä jossakin musiikkioppilaitoksessa joko soitonopettajana tai kamaripianistina, tai näiden yhdistelmänä. Toivon ennen kaikkea tekeväni aktiivisesti töitä monenlaisten laulajien kanssa lied-ohjelmiston parissa. Parhaassa tapauksessa olisin myös osana jotakin vakituista kamarikokoonpanoa/lied-duoa.

Jos et olisi musiikkialalla niin...

Jos en olisi musiikkialalla, opiskelisin varmasti kielten opettajaksi tai tutkijaksi.

Videolla Sonja Hendunen ja sopraano Annika Leino esittävät Aaron Coplandin laulut Why do they shut me out of heaven ja I felt a funeral in my brain. Toimittajina Riikka Holopainen ja Vesa Kytöoja. Ohjaus Harri Anttila.

  • cd-levyn kansi

    Uhkeaa sinfonista hehkua à la Richard Strauss

    Levyarvio

    Richard Straussia voi hyvin pitää 1900-luvun alkupuolen säkenöivimpänä orkesterisäveltäjänä, vaikka hän siirtyikin sinfonikosta oopperasäveltäjäksi. Straussin oopperoiden, etenkin Salomen, Elektran ja Ruusuritarin orkesteriosuudet ovat aikansa upeinta sinfonista taidetta; etenkin Elektraa voi pitää lähes yhtä paljon sinfonisena oopperana kuin oopperamaisena sinfoniana. Elektra, joka aikanaan hullaannutti aikansa modernistit taidelajista riippumatta, oli suurelle yleisölle vaikea teos, ja ehkäpä sen vuoksi siitä ei koskaan tehty erillisistä orkesterisarjaa konserttikäyttöön. Nyt epäkohta on korjaantunut, aikamme suurimpiin Strauss-tulkkeihin kuuluvan Manfred Honeckin intohimon ajamana.

  • cd-levyn kansi

    Erilaiset Goldberg-variaatiot

    Levyarvio

    Johann Sebastian Bachin Goldberg-variaatioiden levytykset ja erilaiset versioinnit ovat säännöllisesti palaava teema tässä ohjelmassa ja uusien levyjen joukossa ylipäätään. Harvemmin olen kuitenkaan törmännyt Goldberg-variaatioihin, jotka eivät olisi Bachin kirjoittamia! Toisessa kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa Kotkassa vuonna 2009 palkittu saksalainen Joachim Schneider on kirjoittanut teknisesti ja ilmaisullisesti kiehtovat 30 variaatiota teemoineen kahdelle kitaralle Bachin mallia monitasoisesti seuraillen – ja luonnollisesti nimennyt teoksensa Goldberg-variaatioiksi.

  • cd-levyn kansi

    Lyyristä suomalaista sielunmaisemaa

    Levyarvio

    Idyllit, elegiat, pienet muistot, kukkaset, kehtolaulut, romanssit ja muut niin sanotut karakterikappaleet olivat romantiikan keskeisintä ohjelmistoa läpi 1800-luvun. Niitä sävelsivät kaikki, joskus enemmänkin ansainta- kuin taiteenteon tarkoituksessa, joskus taasen selvästi hetken hurmiossa, inspiraation vallassa. Koulutettujen säveltäjien määrän kasvaessa Suomessa 1800-luvun lopulla myös kotimaisia pieniä karakterikappaleita syntyi kiihtyvään tahtiin – ja niiden joukosta löytyy joitakin todellisia helmiä.