Hyppää pääsisältöön

Trumpetisti Mari Pakarinen: "Veljeni sairastui ennen ensimmäistä pianotuntiaan, menin häntä tuuraamaan ja sille tielle jäin."

Trumpetisti Mari Pakarinen.
Trumpetisti Mari Pakarinen. Kuva: Yle/Laila Kangas mari pakarinen

"Tällä hetkellä ajatus on pelkästään musiikissa. Jos en tekisi musiikkia, yrittäisin etsiä jotain muuta käytännönläheistä ammattia tilalle." Sibelius-Akatemian maisterikoulutuksessa opiskeleva trumpetisti Mari Pakarinen oli Kantapöydän opiskelijatreffeillä 25.5.2016.

Kuka?

Olen Mari Pakarinen, synnyin 3.6.1989 Kirkkonummella ja kun olin viiden, muutimme Kausalaan, Iittiin. Kävin siellä koulut lukioon asti. Pääsin Tampereen Musiikkiakatemiaan opiskelemaan musiikkipedagogiksi vuonna 2008 ja valmistuin 2014. Syksyllä 2015 aloitin maisteriopinnot Sibelius-Akatemiassa.

Minä ja veljeni edustamme musiikkipuolta meidän suvussa. Hänen kanssaan käytiin yhdessä musiikkiopiston orkesterit, kuoro yms. Hän tosin valitsi teknilliset opinnot ja tätä kautta soittaa ja nykyisin johtaa Retuperän WBK:ta.

Musiikkiopinnot

Aloitin pianonsoiton noin viiden vanhana. Musiikkiopiston ja trumpetinsoiton aloitin 8-vuotiaana. Oikeastaan kaiken takana oli vuotta vanhempi veljeni. Eero aloitti vuotta aikaisemmin trumpetin soittamisen, ja kun olin katsellut sivusta soittotunteja, niin innoistuin itsekin aloittamaan. Oikeastaan pianonsoittokin oli veljeni idea, hän halusi kovasti tunneille mutta sairastuttuaan juuri ennen ensimmäistä tuntia, menin häntä tuuraamaan ja sille tielle jäin.

Nykyisin soitan vain trumpettia, pianoa hätäisesti kolmella sormella.

Aloitin Karl-Heinz Hennenillä, Tampereella minua opetti Aki Välimäki ja nyt olen Sibelius-Akatemiassa Pasi Pirisen oppilaana. Ensimmäinen vuosi on nyt lähes takana ja puolitoista vuotta on vielä edessä.

Trumpetinsoiton opiskelija Mari Pakarinen soitti osan Hummelin trumpettikonsertosta Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 25.5.2016.
Trumpetinsoiton opiskelija Mari Pakarinen soitti osan Hummelin trumpettikonsertosta Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 25.5.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen mari pakarinen

Lempisäveltäjäsi?

Lempisäveltäjän nimeäminen on todella vaikeaa. Tällä hetkellä viehättää mm. Brucknerin ja Shostakovitshin musiikki. Prokovjevin Romeo ja Julia on yksi kestosuosikkini. UltraBra ja PMMP toimii loistavasti vapaa-ajan musikkina.

Idolisi?

Olimme keväällä poikaystäväni kanssa lomailemassa Amsterdamissa, jossa kävimme kuuntelemassa Concertgebouw-orkesterin konserttia. Olin täysin myyty orkesterin saumattomasta yhteissoitosta ja samettisesta saundista.

Inspiroiva paikka?

Minua ei niinkään inspiroi tietty paikka tai kaupunki, vaan ylipäätään monet kauniit asiat kuten vaikka meren ranta, omenan kukat, Ateneumin taideteokset tai viehättävästi sisustetut kodit.

Harrastukset

Harrastan kuntoilua, talvella salia ja kesäisin lenkkeilyä.

Mikä sinusta "tulee isona"?

Minusta tulee musiikin maisteri. Tällä hetkellä ajatus on pelkästään musiikissa. Jos en tekisi musiikkia, yrittäisin etsiä jotain muuta käytännönläheistä ammattia tilalle.

Pianistina videolla on Folke Gräsbeck.

  • cd-levyn kansi

    Uhkeaa sinfonista hehkua à la Richard Strauss

    Levyarvio

    Richard Straussia voi hyvin pitää 1900-luvun alkupuolen säkenöivimpänä orkesterisäveltäjänä, vaikka hän siirtyikin sinfonikosta oopperasäveltäjäksi. Straussin oopperoiden, etenkin Salomen, Elektran ja Ruusuritarin orkesteriosuudet ovat aikansa upeinta sinfonista taidetta; etenkin Elektraa voi pitää lähes yhtä paljon sinfonisena oopperana kuin oopperamaisena sinfoniana. Elektra, joka aikanaan hullaannutti aikansa modernistit taidelajista riippumatta, oli suurelle yleisölle vaikea teos, ja ehkäpä sen vuoksi siitä ei koskaan tehty erillisistä orkesterisarjaa konserttikäyttöön. Nyt epäkohta on korjaantunut, aikamme suurimpiin Strauss-tulkkeihin kuuluvan Manfred Honeckin intohimon ajamana.

  • cd-levyn kansi

    Erilaiset Goldberg-variaatiot

    Levyarvio

    Johann Sebastian Bachin Goldberg-variaatioiden levytykset ja erilaiset versioinnit ovat säännöllisesti palaava teema tässä ohjelmassa ja uusien levyjen joukossa ylipäätään. Harvemmin olen kuitenkaan törmännyt Goldberg-variaatioihin, jotka eivät olisi Bachin kirjoittamia! Toisessa kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa Kotkassa vuonna 2009 palkittu saksalainen Joachim Schneider on kirjoittanut teknisesti ja ilmaisullisesti kiehtovat 30 variaatiota teemoineen kahdelle kitaralle Bachin mallia monitasoisesti seuraillen – ja luonnollisesti nimennyt teoksensa Goldberg-variaatioiksi.

  • cd-levyn kansi

    Lyyristä suomalaista sielunmaisemaa

    Levyarvio

    Idyllit, elegiat, pienet muistot, kukkaset, kehtolaulut, romanssit ja muut niin sanotut karakterikappaleet olivat romantiikan keskeisintä ohjelmistoa läpi 1800-luvun. Niitä sävelsivät kaikki, joskus enemmänkin ansainta- kuin taiteenteon tarkoituksessa, joskus taasen selvästi hetken hurmiossa, inspiraation vallassa. Koulutettujen säveltäjien määrän kasvaessa Suomessa 1800-luvun lopulla myös kotimaisia pieniä karakterikappaleita syntyi kiihtyvään tahtiin – ja niiden joukosta löytyy joitakin todellisia helmiä.