Hyppää pääsisältöön

Trumpetisti Mari Pakarinen: "Veljeni sairastui ennen ensimmäistä pianotuntiaan, menin häntä tuuraamaan ja sille tielle jäin."

Trumpetisti Mari Pakarinen. Kuva: Yle/Laila Kangas mari pakarinen

"Tällä hetkellä ajatus on pelkästään musiikissa. Jos en tekisi musiikkia, yrittäisin etsiä jotain muuta käytännönläheistä ammattia tilalle." Sibelius-Akatemian maisterikoulutuksessa opiskeleva trumpetisti Mari Pakarinen oli Kantapöydän opiskelijatreffeillä 25.5.2016.

Kuka?

Olen Mari Pakarinen, synnyin 3.6.1989 Kirkkonummella ja kun olin viiden, muutimme Kausalaan, Iittiin. Kävin siellä koulut lukioon asti. Pääsin Tampereen Musiikkiakatemiaan opiskelemaan musiikkipedagogiksi vuonna 2008 ja valmistuin 2014. Syksyllä 2015 aloitin maisteriopinnot Sibelius-Akatemiassa.

Minä ja veljeni edustamme musiikkipuolta meidän suvussa. Hänen kanssaan käytiin yhdessä musiikkiopiston orkesterit, kuoro yms. Hän tosin valitsi teknilliset opinnot ja tätä kautta soittaa ja nykyisin johtaa Retuperän WBK:ta.

Musiikkiopinnot

Aloitin pianonsoiton noin viiden vanhana. Musiikkiopiston ja trumpetinsoiton aloitin 8-vuotiaana. Oikeastaan kaiken takana oli vuotta vanhempi veljeni. Eero aloitti vuotta aikaisemmin trumpetin soittamisen, ja kun olin katsellut sivusta soittotunteja, niin innoistuin itsekin aloittamaan. Oikeastaan pianonsoittokin oli veljeni idea, hän halusi kovasti tunneille mutta sairastuttuaan juuri ennen ensimmäistä tuntia, menin häntä tuuraamaan ja sille tielle jäin.

Nykyisin soitan vain trumpettia, pianoa hätäisesti kolmella sormella.

Aloitin Karl-Heinz Hennenillä, Tampereella minua opetti Aki Välimäki ja nyt olen Sibelius-Akatemiassa Pasi Pirisen oppilaana. Ensimmäinen vuosi on nyt lähes takana ja puolitoista vuotta on vielä edessä.

Trumpetinsoiton opiskelija Mari Pakarinen soitti osan Hummelin trumpettikonsertosta Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 25.5.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen mari pakarinen

Lempisäveltäjäsi?

Lempisäveltäjän nimeäminen on todella vaikeaa. Tällä hetkellä viehättää mm. Brucknerin ja Shostakovitshin musiikki. Prokovjevin Romeo ja Julia on yksi kestosuosikkini. UltraBra ja PMMP toimii loistavasti vapaa-ajan musikkina.

Idolisi?

Olimme keväällä poikaystäväni kanssa lomailemassa Amsterdamissa, jossa kävimme kuuntelemassa Concertgebouw-orkesterin konserttia. Olin täysin myyty orkesterin saumattomasta yhteissoitosta ja samettisesta saundista.

Inspiroiva paikka?

Minua ei niinkään inspiroi tietty paikka tai kaupunki, vaan ylipäätään monet kauniit asiat kuten vaikka meren ranta, omenan kukat, Ateneumin taideteokset tai viehättävästi sisustetut kodit.

Harrastukset

Harrastan kuntoilua, talvella salia ja kesäisin lenkkeilyä.

Mikä sinusta "tulee isona"?

Minusta tulee musiikin maisteri. Tällä hetkellä ajatus on pelkästään musiikissa. Jos en tekisi musiikkia, yrittäisin etsiä jotain muuta käytännönläheistä ammattia tilalle.

Pianistina videolla on Folke Gräsbeck.

  • Erkki-Sven Tüür saa ansaitusti huipputulkinnan

    Levyarvostelu

    Äkkiseltään voisi luulla, että RSO:lla riittäisi tärkeämpääkin levytettävää kuin virolaisen Erkki-Sven Tüürin konsertot, vaikkapa kotimainen nykymusiikki. Mutta ei se niin ole. Tüür on kansainvälisesti niin merkittävä säveltäjä ja RSO solisteineen soittaa hänen musiikkiaan niin hyvin, että uusi levytys on perusteltu. Hyvän musiikin tekeminen hyvin on aina tarpeen.

  • Lisävuodenajat eivät pelasta perinne-Vivaldia

    Levyarvostelu

    Ei uskoisi, mutta vielä armon vuonna 2017 löytyy periodisoittoon perehtymätön viulisti, joka vetäisee Vivaldin Vuodenajat ison filharmonisen orkesterin solistina. Tasmin Littlen ja BBC:n sinfoniaorkesterin motiivina tälle kyseenalaiselle teolle on säveltäjä Roxanna Panufnikin Four World Seasons, eräänlainen vastapari Vivaldille.

  • Capucon soittaa modernismista kaunista

    Levyarvostelu

    Olen usein sanonut tai antanut ymmärtää, että nykymusiikki ei kuulosta laisinkaan pahalta, jos sen esittää niin kuin on tarkoitus. Uusien tekniikoiden ja tyylien aito omaksuminen vaatii paljon työtä, mutta se työ saa nykymusiikin kuulostamaan musiikilta. Tämä tuli jälleen mieleen tähtiviulisti Renaud Capuconin uutuuslevyllä. Wolfgang Rihmin, Pascal Dusapinin ja Bruno Mantovanin konsertot kumpuavat läheltä keskieurooppalaisen modernismin pimeää ydintä, mutta Capucon soittaa ne kuin Mozartin konsertot - musikaalisesti, puhtaasti ja tyylin tuntien.