Hyppää pääsisältöön

Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

Jos kävit elokuvissa, saatoit nähdä jonkin näistä lyhytelokuvista. Näitä esitettiin myös lastennäytösten aluksi, kunhan aihe vain oli sopiva. Ihmettelitkö joskus, miten erilaiselta maailma näytti mustavalkoisena?

Kun totuit ajatukseen, että radiosta kuuluvat äänet tulevat sittenkin jostakin kauempaa, huomasit yhden asian. Jokainen aamulähetys alkoi kukonlaululla. Vähitellen huomasit alkavasi odottaa tiettyjä ohjelmia, esimerkiksi kuunnelmia. Vieläkö muistat, mitä Suomisen perheen alkuaikoina tapahtui?

Kaikkihan Markus-setää kuuntelivat. Pääsitkö sinä koskaan näkemään häntä ihan oikeasti?

Huomaamattasi aloit seurata radion kautta myös dokumentaarisia juttuja. Uutiset eivät sinua vielä kiinnostaneet – ne olivat aikuisten sarkaa – mutta silloin, kun pystyit jollakin tavalla samaistumaan jutun henkilöön, kuuntelit herkeämättä. Saatoit miettiä, millaista esimerkiksi ihmelapsi Heimo Haiton elämä oikein oli.

Lapsuus loppui sotaan, mutta Suomisen perhe jatkui

Jos aiemmin olitkin ehtinyt jo tottua odottamaan radiosta tiettyjä ohjelmia, sota-aika lopetti sen. Ei sinulla ollut aikaa radiota muuten vain kuunnella. Radio kuitenkin oli auki yhä useammin – sieltä odotettiin uutisia. Uutisten lisäksi muistat, että aikuiset halusivat aina ehtiessään kuunnella Jahvettia. Niinpä sinäkin tunsit hänet.

Tuli radiosta edelleenkin myös sinulle suunnattua ohjelmaa. Tiesit kyllä, että perjantai-iltaisin tulee Suomisen perhe, heilläkin elettiin sota-aikaa. Ja kun sota vihdoin loppui, silloin alkoivat Kalle Kustaa Korkin seikkailut! Hänestä ja Pekka Lipposesta tulikin sinulle pitkäaikaisia ystäviä, kuuntelit heitä mielelläsi vielä aikuisenakin.

Kun sota päättyi, olit nykytermein sanottuna varhaisteini. Kun kävit elokuvissa, sinua kiinnostivatkin missikisat ja jopa lasten kauneuskisat. Kun muutamaa vuotta myöhemmin näit filmin sen ajan lasten elämästä, mietit, että kylläpä maailma on muuttunut. Radiosta kuuntelit mielelläsi tietokilpailuja ja reportaaseja silloin, kun aihe oli kiinnostava.

Kun olit nuori, koko kansa eli elämänsä kevättä

Elit nuoruutesi aikana, jolloin huominen oli aina eilistä parempi. Tuntui, että kaikkien katseet olivat vain ja ainoastaan eteenpäin, kaikki olisi mahdollista kunhan vain yhdessä tekisimme töitä sen eteen. Vuosi 1952, se ei unohdu. Olympialaiset ja Armi. Olit ylpeä ja onnellinen suomalaisuudestasi. Me olimme osoittaneet maailmalle, mihin pienessä Suomessa pystytään!

Maailmalla oli kehitetty ja kokeiltukin jo parinkymmenen vuoden ajan aivan uudenlaista välinettä, eräänlaista näköradiota. Vuonna 1953 sillä oli jopa välitetty suorana lähetyksenä ympäri maailman Elisabetin kruunajaiset. Sinä et sitä Suomessa silloin nähnyt, eikä nähnyt moni muukaan, ei meillä ollut sellaisia laitteita.

Muutamaa vuotta myöhemmin tiesit, että Stockmannin tavaratalossa Helsingissä oli mahdollista nähdä supisuomalainen televisiolähetys. Vielä toiset kaksi vuotta, ja säännölliset lähetykset alkoivat, vaikka juuri kenelläkään ei edelleenkään ollut televisiota. Moni sanoi, että keksintö oli aivan turha. Kuuluitko sinä heihin?

Huomasit myös, että joistakin radiosarjoista oli selvästikin tullut hittejä. Yksi sellainen oli Hyvää iltaa, nimeni on Cox! -rikoskuunnelma. Naapurin lapset keksivät sen säveleen sanatkin: "Oisipa minulla pikkuinen tiuku, pikkuinen tiuku ja kulkunen, niilläpä soittelis Mirkku ja Miuku, ja Kissalan häissä sois kulkunen...". Kun tunnusvihellys alkoi, huomasit hyräileväsi samoja sanoja.

Tuli aika parantaa maailmaa ja ymmärtää itseään

Kymmenisen vuotta myöhemmin sinullakin todennäköisesti oli televisio. Jos olit vastustanut sitä, mikä muutti mielesi? Urheilukisat? Viihdeohjelmat? Tietokilpailut?

Ehkä kiinnostuksesi syttyi halustasi seurata uutisia. Varsinaisten uutislähetysten lisäksi television uutistoimittajat tuntuivat tekevän juttuja vaikka mistä. Lisäksi heidän joukostaan nousi esiin suuria persoonia – se kiinnosti sinua.

Television myötä tuli tärkeäksi, että jokainen meistä osasi tarvittaessa esittää asiansa selvästi ja ”oikein”. Koskaan ei voinut tietää, milloin mikrofoni osoitettaisiinkin sinulle. Vaikka elit kiireisimpiä työ- ja perhevuosiasi, kuuntelit ja katselit mielelläsi erilaisia opetusohjelmia. Uusi tekniikka mahdollisti pääsyn vaikkapa leikkaussaliin. Sinua kiinnostivat monenlaiset tieteelliset ja sitä hipovat kokeilut.

Taisit silti edelleenkin pitää enemmän radiosta. Sitä pystyit kuuntelemaan omien töittesi ohessa, se ei vienyt aikaasi kuten televisio. Radiossa totuit vähitellen myös Peter von Baghin sanankäyttöön. Kun menit elokuviin, saatoit huomaamattasi muodostaa mielessäsi samantapaisia kielikuvia.

Olit myös oppinut, ettei ollut syytä huolestua, vaikka radiosta aika ajoin kuului silkkaa ulinaa. Tiesit, että kyse oli jonkinlaisesta mittaustauosta.

"Täältähän tulee ohjelmia juuri minulle"

Seitsemänkymmentäluvulla ohjelmat kääntyivät yhä kantaaottavammiksi eikä kaikki valistus kenties tuntunut sinusta tarpeelliselta. Tunnistitko itsesi ohjelmista, jotka oli suunnattu juuri sinun sukupolvellesi?

Yksi ohjelma piti pintansa vuodesta toiseen. Tunsitko ketään, joka ei olisi katsonut Euroviisuja?

Kaikista lastenkasvatukseen liittyvistä ohjelmista olit iloinen, joskin ne sinun kohdallasi tulivat hieman myöhässä. Hyvä, että näistäkin asioista puhutaan, ajattelit. Suorinta hyötyä sinulla oli ohjelmista, jotka selittivät auki uusia opetustapoja. Sinun lapsillesi opetettiin koulussa aivan erilaisia asioita kuin itse olit oppinut.

Lasten varjolla sait hyvän syyn seurata myös kielikursseja. Ehkäpä venäjääkin olisi kaikesta huolimatta hyvä osata edes hieman, saatoit ajatella.

Lauantai-iltaisin uutisten jälkeen katsoit muun perheen tavoin lottoarvonnan. Vain veikkaamalla voit voittaa, niinhän se meni. Voititko?

Ja sitten. Yhtäkkiä kaikki puhuivat tv-kokeista Kolmonen ja Vanamo. Puhuitko sinäkin vai seurasitko muuten vain tarkasti, miten he mitäkin valmistivat?

Radiosta kuuntelit edelleen mieluimmin puheohjelmia. Politiikkaa ja punnittuja reportaaseja. Tiesit, että moni ystäväsi kuunteli Kansanradiota.

Muistatko, kun kerrottiin, että lähetykset alkavat tulla myös väreissä? "Väritelevisio on hyvä mustavalkotelevisio", Teija Sopanen kertoi. Ihmettelit, mitä sekin sitten tarkoittaa.

Tv-draamaa seurasit satunnaisesti. Kyllä Heikki, Kaija ja Rintamäkeläiset naapureineen tutuiksi tulivat. Tammelatkin. Myrskyluodon Maija oli lyhyempi sarja, sen katsoit ajatuksella alusta loppuun asti.

Viisikymppisenä tuli kiire pysyä menossa mukana

Iltajumppa yhdisti sinut uudella tavalla lapsiisi. Tämä oli jotain uutta, oli kivaa jumpata yhdessä telkkarin ääressä, olit sitten isä tai äiti. Lastesi ansiosta aloit seurata myös uudentyyppisiä viihdeohjelmia. Politiikan ystävänä Hukkaputki saattoi olla niistä suosikkisi.

Kuuntelit edelleen paljon radiota. Ihan oikeissa tietokilpailuissa oppi itsekin uutta. OIi myös ohjelmia, joiden kuuntelu oli vaivihkaa muodostunut perinteeksi. Jouluruokia tehdessä kuului asiaan kuunnella Kynttilät syttyvät haudoilla.

Tv:ssäkin oli jo paljon tuttua ja turvallista. Siksi olikin kiinnostavaa seurata, miten kokki Kolmonen pärjäsi studion ulkopuolella. Piditkö myös Satunnaisesta matkailijasta?

Jos aikaisemmin olit pitänyt tv-draamoja liian aikaaviepinä, niin eräs poliisi muutti kaiken. Olihan Tankki täyteenkin ihan hyvä ollut, mutta tämä Reinikainen – siinä vasta mies! Vastedes tiesit erittäin hyvin, minä iltana Reinikainen tulee.

Jossakin vaiheessa perheeseen hankittiin uusi televisio. Sen mukana tuli myös tekstitelevisio. Lapset näyttivät, miten löydät sieltä urheilutuloksia tai ruokaohjeita. Itse keksit, että sieltähän näki myös vaalitulokset, se oli hyvä. Piditkö Leif Salménista?

Vihdoin oli aikaa istua alas vaikka koko illaksi

Kuusikymppisenä arkesi todennäköisesti rauhoittui. Ainakin sait itse päättää, miten aikasi käytät. Jotkin asiat solahtivat kalenteriisi kuin itsestään. Tiesit, että Kotikatu tulee aina torstaisin ennen iltauutisia.

Tulit kenties seuranneeksi, miten Ylen ajankohtaisohjelmat hakivat uusia muotoja. Timo Harakalla oli aivan oma tyylinsä, muistatko? Entä muistatko, kun puoli yhdeksän uutiset yritettiin siirtää alkamaan jo kello kahdeksan?

Radiosta kuului sananmukaisesti uutta ja vanhaa. Otit tavaksesi kuunnella latinankieliset uutiset. Pidit muutenkin kaikenlaisista kielenkäyttöä käsittelevistä ohjelmista, vaikka ne usein menivätkin hiustenhalkomiseksi.

Politiikassa tapahtui joka päivä, sen seuraaminen piti kiinni ajassa.

Menneen ja tulevan välissä: nyt

Mitä vanhemmaksi olet tullut, sitä enemmän olet kenties huomannut arvostavasi yhtä radion ja television perustehtävistä, nimittäin uutistarjontaa. Tämänkään päivän uutisia ei kuitenkaan voi ymmärtää ilman tietoa niiden taustoista. Onneksi tiedät jo, että maailmassa voi tapahtua oikeastaan ihan mitä tahansa.

Kenties pidät myös siitä, että olet päässyt television välityksellä kurkistamaan suurten maailmantapahtuminen ”kulisseihin” tai näkemään läheltä toisten tavallisten ihmisten elämää muuttuvassa maailmassa.

Vuonna 2004 taisit saada uuden suosikkitoimittajan, kun Arto Nyberg aloitti sunnuntai-iltaiset haastattelunsa. Hänen ohjelmissaan eletään aina hetkessä.

Uuden vuosituhannen ruokaohjelmista sinussa herättivät kenties sympatioita Makupalojen kokit. Vai oliko toinen kokki laisinkaan, tuntui, että hän oli kuunteluoppilaan tehtävissä? Radiosta tuli uudentyyppisiä kuunnelmia, kuuntelitko niitä?

Aina silloin tällöin uppoutunet tv-draamaan, jos aihe on kiinnostava. Olisiko Juhani Ahon, hänen vaimonsa ja kälynsä välisen kolmiodraaman seuraaminen ollut sellainen?

Ajat muuttuvat ja asioiden, jopa tavaroiden arvostukset muuttuvat. Varmasti olet joskus katsonut Antiikkia, antiikkia –ohjelmaa ja miettinyt näitä asioita. Kenties olet myös kuunnellut, millaisia ohjelmia urheiluhistoriaan perehtyneet toimittajat ovat tehneet atleettiemme haudoilla. Yllätyitkö?

Tässä iässä olet varmasti tullut miettineeksi myös niitä toteutumattomia haaveita. Jos eläisitkin nuoruuttasi juuri nyt, mistä haaveilisit, mitä kohti pyrkisit? Hyvällä onnella televisiosta on tullut juuri sellainen ohjelma, joka on auttanut sinua tässä ajatusleikissä.

Viimeisten kymmenen vuoden ajan olet ehkä myös tiennyt, että netin kautta voit milloin vain tarkistaa muistikuviasi yhteisestä menneisyydestämme, jos haluat. Koska väylä on uusi, se on saattanut tuntua sinusta turhalta tai ainakin turhan tekniseltä. Vakuutamme sinulle, että askel tähänkin suuntaan kannattaa kuitenkin ottaa: tervetuloa Elävään arkistoon.

Lue lisää:

Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

Lue lisää:

Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.