Hyppää pääsisältöön

Kajaanin Runoviikolla tahtoisin kokea kaiken - rajallinen aika karsii ja on pystyttävä keskittymään hetkeen

Eläkeläiseksi itseään tituleeraava Esko Valtaoja kertoo, että hänen kotihyllyssään on useita hyllymetrejä runoutta. Tapasin Valtaojan Kajaanin Runoviikolla. Toimittaja Jani Tanskanen ja tähtitieteilijä Esko Valtaoja Esko Valtaoja,Jani Tanskanen,Tanssiva karhu

Kajaanin Runoviikko ja Tanssivan karhun jako ovat kirjallisuuteen keskittyneelle kulttuuritoimittajalle tasapainoilua kiireen ja kiirettömyyden välillä.

On kulttuuritoimittajan työhön sisältyvä paradoksi tasapainoilla journalistisen nopeuden ja taiteen kokemiseen liittyvän hitauden sekä kärsivällisyyden välillä. Taide ei ole nopeuslaji.

Paradoksi kulminoituu erityisesti Kajaanin Runoviikolla. Raportoin sieltä radioon, kirjoitan nettijuttuja, autan Tanssiva karhu -palkinnon jakamisessa ja olen läsnä sosiaalisessa mediassa – samalla kun Kajaanissa tapahtuvalle pitäisi antaa aikaa.

Vaikka runoutta ei voi hotkia, vaan sitä on sulateltava, ohjelmatyö sekä some ja muu netti eivät voi pysähtyä. En voi radiolähetyksessä sanoa, että odottakaapa vartti tai odottakaa päivä, jotta ehdin ajatella kuulemaani.

Jotta voin tarjota kuulijoille ja lukijoille monipuolisen katsauksen Runoviikkoon, minun on käytävä monessa esityksessä ja jututettava ihmisiä mahdollisimman monenlaisista piireistä: Kaj Chydenius edustakoon muusikoita, arkkipiispa Kari Mäkinen kirkkoa, tähtitieteilijä Esko Valtaoja kovia tieteitä, Heidi Herala näyttelijöitä ja niin edelleen.

Runoviikolla tekisi mieli kokea kaikki, mutta rajauksia on tehtävä

Teatteria minulle saa edustaa Niko Karjalaisen ja Kimmo Penttilän erikoinen ja ehkä hieman liikaa yrittävä ja koheltava tulkinta Veijo Meren Tukikohdasta, jonka tapahtumat on siirretty kansakoulusta vastaanottokeskukseen. Hyvästä lausunnasta erityiskiitokset osoitan varsinkin monikielisyyttä hyödyntävän Eeva Putron esitykselle Mikä on kotimaani.

Toisinaan on juostava esityksestä ja haastattelusta toiseen. Esimerkiksi tunnelmallisesta Kirkkoillasta on selvittävä nopeasti seuraavaan esitykseen, ja se tuntuu erityisen kornilta arkkipiispa Kari Mäkisen puhuttua kirkossa runouden hitaudesta.

– Runous on hidasta. Ja myös kirkko on hidas. Kummassakin on kyse tuottamattomasta toiminnasta. Ei täällä kilpailukykyä olla parantamassa, arkkipiispa Mäkinen korosti torstai-illan Kirkkoillassa.

Onneksi juoksuhetkiä on sentään edeltänyt aiheisiin tutustuminen ja perehtyminen jo ennen koko Runoviikon alkamista. Ja vaikka aikataulu on välillä tiukka, olen joka tapauksessa saanut aikataulutettua kyllin kattavan ja riittävän rajatun valikoiman koettavaa. Tietysti Runoviikolla tekisi mieli kokea kaikki, mutta rajauksia on tehtävä.

Arkkipiispa Kari Mäkinen osallistui Kajaanin Runoviikon Kirkkoiltaan. Mäkinen on väitellyt kirkkohistorian oppiaineessa kirjallisuusaiheesta. Arkkipiispa Kari Mäkinen Kajaanin Runoviikolla 2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle arkkipiispat,kajaanin runoviikko 2016,Kari Mäkinen
Muusikko ja säveltäjä Kaj Chydenius jakamassa nimikirjoituksia. Chydeniuksen käsissä runoudesta tulee upeita lauluja Pianisti ja säveltäjä Kaj Chydenius signeeraamassa. Kuva: Jani Tanskanen / Yle Kaj Chydenius,kajaanin runoviikko 2016
Esko Valtaojaan on kolahtanut varsinkin Harry Martinsonin Aniara, ja Valtaoja harrastaa muutenkin runoutta Tähtitieteilijä Esko Valtaoja Kajaanin Runoviikolla 2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle Esko Valtaoja

Tarvetta sekä nopealle että hitaalle kulttuurijournalismille

Journalismin yleisluonnetta leimaa kiire ja välittömän ajantasaisuuden vaade. Olemassa on toki myös esimerkiksi tutkivaa journalismia, jonka on otettava aikansa, mutta pääsääntöisin toimittajalla on hoppu.

Toimittajan kiire on selviö uutistoimituksissa, jossa uutiset pureutuvat sananmukaisesti uusiin asioihin. Tämän päivän uutinen ei ole enää huomenna uutinen.

Mutta onneksi on muutakin journalismia kuin uutisjournalismia. Radion kulttuuriohjelmissa on aito mahdollisuus syventyä ja keskittyä tietyissä ohjelmissa. Lukupiiri on siitä hyvä esimerkki. Kolmetuntinen keskustelu Mika Waltarin järkälemäisestä Mikael Hakimista on jotain sellaista, jota tässäkin reaaliaikaisen reagoinnin ja sosiaalisen median ajassa tarvitaan.

Tosin heti on täsmennettävä, että asioihinsa perehtynyt radio-ohjelma ja reaaliaikaisuus eivät sulje toisiaan pois. Myös Lukupiirissä on reaaliaikaista reagointia. Tervetuloa esittämään kysymyksiä ja kommentteja lähetysikkunaan!

On siis olemassa ajan kanssa työstettyä kulttuurijournalismia, mutta yhtä kaikki me kulttuuritoimituksissa työstämme myös nopeaa ajantasaista kulttuurijournalismia esimerkiksi Kultakuumeen yhteydessä. Vauhti ei ole yhtä kiivas kuin uutisissa mutta selvästi hektisempi kuin Lukupiirissä.

Kumpaakin kulttuurjournalismin muotoa tarvitaan. Sama pätee ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ylipäätään. Joskus on tärkeätä vaihtaa pikakuulumiset, toisinaan taas on syvennyttävä yhteen asiaan kerrallaan.

Kajaani Kajaanin Raatihuoneen edustalla ihmisiä runoviikolla Kuva: Yle / Sari Siekkinen Kajaani,Kajaanin Runoviikko,Tanssiva karhu
Kajaanin Runoviikon taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla Kuva: Yle / Sari Siekkinen Kajaani,Kajaanin Runoviikko,Taisto Reimaluoto,Tanssiva karhu

Henkilöitä, teoksia vai jotain muuta?

Journalismin tutkijat, varsinkin yliopisto-opettaja Maarit Jaakkola Tampereen yliopistosta, ovat katsoneet, että uutistoimittajien kiire on siirtynyt myös suureen osaan kulttuurijournalismia. Jaakkola onkin puhunut siirtymästä esteettisestä paradigmasta eli ajattelutavasta journalistiseen paradigmaan.

Muutos on näkynyt siten, että mediassa käsitellään kirjallisten teosten sijaan erityisesti niitä kirjoittaneita henkilöitä. Näin on väittänyt esimerkiksi Kultakuumeen kolumnistinakin toimiva kriitikko Otso Kantokorpi, joka oli puhumassa aiheesta Taiteen edistämiskeskuksen Jyväskylässä järjestämässä Taidekritiikki ennen ja nyt -illassa helmikuussa.

Uuskriittinen koulukunta vei huomion tekijöistä teoksiin

Jos väite ajattelutavan siirtymästä pitää paikkaansa – niin kuin se minusta karkeasti ottaen pitää – suunta on ollut päinvastainen kuin akateemisessa kirjallisuustieteessä. Sen piirissä harjoitettiin pitkään lähinnä kirjailijoiden elämään keskittynyttä tutkimusta, kunnes uuskriittinen koulukunta vei huomion tekijöistä teoksiin. Uuskritiikin ongelmana kuitenkin oli se, että se rajoittui teokseen liiaksi asti, eikä suostunut näkemään kirjallisuudessa esimerkiksi yhteiskunnallisia vaikutteita. Sittemmin kirjallisuudentutkimus onkin monipuolistunut entisestään ja jopa palannut kirjoittajan huomioimiseen.

Omassa journalistisessa työssäni en ole suostunut liukumaan pelkkään kirjailijoiden ja taiteilijoiden esittelyyn, vaan olen pitänyt teoksiin tutustumisesta kiinni. Silloinkin, kun minulta oli tilattu henkilökuvat Tanssiva karhu -ehdokkaista, ujutin mukaan huomioita teoksista.

Oikeastaan toisinaan olen kirjoittanut lähinnä vain teoksista, kuten Saila Susiluodon ehdokkuudesta kirjoittaessani. Tiedä sitten, onko ratkaisu hyvä vai huono vai jotain siltä väliltä. Saisi kirjailijan persoonakin näkyä. Samaan tapaan kuin tarvitsemme sekä nopeaa että hidasta kulttuurijournalismia, tarvitsemme myös kulttuurijournalismia sekä tekijöistä että teoksista.

Sitä paitsi kulttuurijournalismi on tietysti kaikkea muutakin kuin joko teokseen tai tekijään keskittyvää. Journalisti voi käsitellä samanaikaisesti sekä teosta että tekijää ja lisäksi muita aspekteja: esimerkiksi kokemuksellisuutta, yleisöä, taiteellisen luomisen prosessia tai taustalla olevia instituutioita, esimerkiksi sitä, onko taiteilijalle suotu apurahoja.

Olga Nekrasova-Rajamäki (vas.) Eeva Putro (oik) Mikä on kotimaani -esityksessä Kajaanin runoviikolla 2016 Olga Nekrasova-Rajamäki (vas.) Eeva Putro (oik) Mikä on kotimaani -esityksessä Kajaanin runoviikolla 2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle eeva putro,kajaanin runoviikko,Kajaanin Runoviikko,kajaanin runoviikko 2016,olga nekrasova-rajamäki,runonlausuja
Runoilija Anja Erämaja juuri ennen Tanssiva karhu -runouspalkinnon julkistamista Runoilija Anja Erämaja juuri ennen Tanssiva karhu -runouspalkinnon julkistamista Kajaanin Runoviikolla 2016. Kuva: Jani Tanskanen / Yle Anja Erämaja,Anja Erämaja (Kirjailija),kajaanin runoviikko 2016,Tanssiva karhu,tanssiva karhu 2016
Näyttelijä Kati Outinen aloittamassa Kajaanin Runoviikon 2016 avauspuhetta Näyttelijä Kati Outinen aloittamassa Kajaanin Runoviikon 2016 avauspuhetta. Kuva: Jani Tanskanen / Yle kajaanin runoviikko 2016,Kati Outinen

Ole liki

Kajaanin Runoviikolla nuoren kulttuuritoimittajan ajatukset ovat väistämättä liikkuneet työn luonteessa ja suurissa kysymyksissä. Toisinaan journalistinen hoppu ja esteettinen ajattelutyö tuntuvat yhteensopimattomilta, toisinaan taas huomaan, että tulkinta onnistuukin parhaiten juuri jatkuvassa liikkeessä.

Kun maltan Kaj Chydeniuksen konsertissa laskea älypuhelimen loitommas ja unohdan hetkeksi aikataulut, Minja Koski ja Jussi-Pekka Parviainen laulavat juuri yhden illan kauneimmista lauluista. Tänään on oltava liki, he laulavat, sillä huomenna runon puhuja on kaukana poissa.

Herkistyn. Laulettu runo puhuttelee sekä henkilökohtaista elämääni että vallitsevaa hetkeä. Huomenna en kuuntele Chydeniusta, joten nyt on oltava läsnä. Tämä toki on carpe diem -klisee, mutta minkäs sille teet, jos joissakin kliseissä on tenhoa.

Chydenius sai viitoittaa osallistumistani Runoviikkoon: Vaikka kuinka journalistina elän aikapaineessa, siitä on kyettävä myös hetkittäin luopumaan. Sen taiteilijat ansaitsevat.

Kommentit

  • Alas kyrillisten kirjainten kielimuuri!

    Venäjän kielen oppiminen ei ole niin vaikeaa kuin luullaan.

    Venäjän kielen oppiminen on tuntunut minusta aina mahdottomalta. Sehän on todella vaikeata! Siinä ei ole mitään tuttua! Venäjän vierailujani on aina varjostanut totaalinen avuttomuuden tunne: en osaa lukea edes kadunnimiä. Miksi venäläiset haluavat eristää itsensä kyrillisten kirjainten muurin taakse?

  • Häpeän mun r-vikaa!

    R-äännevirhe ahdistaa ja ärsyttää monia.

    Ällän kiellän ollen ympäli… Onko sinua kiusattu r-vian takia?

  • Peer Gyntin riehakas matka hulluuteen ja takaisin

    Karkoitettu rietastelija kruunataan keisariksi

    Ryhmäteatterin Peer Gynt on hauska, vauhdikas ja maaginen seikkailu. Juha Kukkonen on sovittanut Henrik Ibsenin 150 vuotta sitten julkaiseman draaman uusiksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ajansiirto-ominaisuus Areenan tv-kanavalähetyksiin

    Kelaa tv-lähetystä taaksepäin

    Areenassa näkyviä tv-kanavien lähetyksiä voi nyt kelata taaksepäin. Ajansiirtomahdollisuuden pituus on neljä tuntia. Areenan web-palvelussa on nyt mahdollista kelata tv-kanavien lähetyksiä taaksepäin neljän tunnin ajan.

  • Kukkuu-leikki valmistaa elämään – nämä tärkeät taidot opetat lapsellesi leikin avulla

    Kukkuu-leikki opettaa turvallisuuden tunnetta ja pysyvyyttä.

    Kaikki tietävät leikin: aikuinen piiloutuu käsiensä taakse ja ilmestyy pian piilostaan sanoen painokkaasti KUKKUU! Ja leikkikaverina oleva vauva nauraa hykertää. Kukkuu-leikki on usein ensimmäinen leikki, jota vanhemmat lapsen kanssa leikkivät. Leikki on niin yksinkertainen, että ei uskoisi miten tärkeä se on vauvalle hänen kehityksensä kannalta.

  • "Tiesitkö, että sä oot tosi lihava?"

    Kannattaako lihavalle kertoa, että hän on lihava?

    "Huonot elämäntavat ja hyvinvoinnin laiminlyöminen kertovat jostain aivan muusta, kuin ihmisen halusta olla lihava. Oletko kysynyt, onko läheiselläsi kaikki hyvin? Selvittänyt, mitä ystävällesi oikeasti kuuluu? Voisitko auttaa häntä jossain? Onko ystäväsi elämä ja kalenteri liian täynnä, vai painaako häntä jokin henkilökohtainen asia?" kirjoittaa Saara Sarvas.

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

  • Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2016 on valittu!

    Palkintoa tavoittelee 6 ehdokasta

    Vuoden 2016 Tanssiva karhu –palkintoa tavoittelee 6 ehdokasta. Ehdolla ovat Kristian Blombergin Valokaaria, Anja Erämajan Ehkä liioittelen vähän, Susinukke Kosolan Avaruuskissojen leikkikalu – tutkielma ihmisyyden valtavirrasta, Saila Susiluodon Ariadne, Virpi Vairisen Kuten avata äkisti sekä Gösta Ågrenin Dikter utan land.

  • Tanssiva Karhu - runopalkinto Eino Santaselle

    Runoteos Tekniikan maailmat voitti

    Eino Santasen Tekniikan maailmat (Teos) on erittäin omaperäinen, samalla hieno kunnianosoitus traditiolle, historialliselle ja sotien jälkeiselle avantgardelle. Se on tyylillisesti rohkea, nykyrunoutemme kärjessä aivan ainutlaatuinen. Tekniikan maailmat -teos on aidosti uutta luova.

  • Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille

    Gunnar Björlingin teoksen Solgrönt käännöksestä

    Gunnar Björling on arvostetuimpia suomenruotsalaisia modernistirunoilijoita. Solgrönt, nyt suomennettu Auringonvihreä (Poesia), on Björlingin neljäs kirja, hän julkaisi sen omakustanteena vuonna 1933.

  • Runous on henkilökohtaista painovoimaa

    Kajaanissa runous kasvaa kirjojen sivuilta todellisuudeksi.

    Kirkosta kapakkaan ja aamusta yöhön. Runous koskettaa Kajaanissa kaikkea, se on kuin luonnonvoima joka vallitsee kaikkialla. Suomessa julkaistaan noin sata runokirjaa vuodessa. Kajaanissa se kasvaa kirjojen sivuilta todellisuudeksi, joka paikoin syrjäyttää, paikoin syventää kielellistä maailmaamme. Runouden alkuaine, sanat, muodostaa sen todellisuuden, jossa elämme.

  • Totuus, esiintyminen ja eurosetelit

    Eino Santala voitti Tanssivan karhun runopalkinnon

    Tanssivan karhu- runopalkinto jaettiin Kajaanin runoviikkojen avajaisissa juhlallisesti. Eino Santanen palkittiin monipuolisesta Tekniikan maailmat -teoksestaan. - Kirjallisuus koettiin kansallisen kulttuurin selkärankana Kekkosen aikana, kertoi Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vesa Kaikkonen.

  • Nerudan ja Björlingin jalanjäljet johtavat Kajaaniin

    Maailmankirjallisuus muuttuu Kainuussa henkilökohtaiseksi.

    Suven runoilija Pentti Saaritsa tunsi Pablo Nerudan ja käänsi hänen runojaan. Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz käänsivät Gunnar Björlingin keskustelemalla. Kajaanissa kaikki tuntuu liittyvän yhteen. Ainakin sellaisen kuvan saa, kun kuuntelee Suven runoilija Pentti Saaritsaa.

  • Kaikki tahtoo runoo

    Runous hitsaa yhteen monenlaisia ihmisiä

    Ylepomo Ville Vilen oli mukana palkitsemassa Ylen runopalkinnon voittajaa v. 2012 ,Tanssivan karhun sai tuolloin Henriikka Tavi: ”Te runoilijat ette tarvitse Yleä mutta Yle tarvitsee teitä .” Kätkin nuo päällikkötason sanat syvälle syömmeeni. Eihän me pärjätä ilman teitä, runoilijat, runot ja runous! Runous hitsaa yhteen monenlaisia ihmisiä.

  • Ennätyksellisen runsas runovuosi

    Runovuoden yhteenvetoa

    Millainen on ollut runovuosi? Runokirjoja on julkaistu ennennäkemättömän paljon, raadin arvioitavana on ollut pitkälti yli sata kokoelmaa. Kokoelmien suosituin teema tänä vuonna olivat elämän eri vaiheet, lopulta kuolema.

  • Mikä runopalkitsemisessa voi mennä vikaan?

    Runopalkinnon jakaminen herättää aina porua

    Runouden hyvät, pahat ja rumat on äkkiä lueteltu. Sama koskee palkintoraateja ja palkitsijoita, Ylen runopalkintoakin. Tanssiva karhu on hyvä esimerkki siitä, millaista porua hyvääkin tarkoittavan hankkeen ympärillä pidetään. Parhaan runoteoksen, parhaan runoilijan ja parhaan palkintoperusteenkin pystyy moni nimeämään jo lonkalta. Huonoimman myös.

  • Tanssiva karhu on liikkeellä jälleen

    Tanssiva karhu –runopalkintoa tavoittelee 6 teosta

    Vuoden 2015 Tanssiva karhu -runoteoksen palkintoa tavoittelee kuusi ehdokasta. Ehdolla ovat Janette Hannukaisen Lennä vahingossa, Olli Heikkosen Teoria kaikkein pienimmistä, Kristiina Lähteen Kuinka voisit minulta puuttua, Aki Salmelan Jokeri, Eino Santasen Tekniikan maailmat ja Ville Vanhalan Konepeltivirta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Teeman Elävä arkisto: Uskomaton Aira Samulin 90 vuotta

    Aira Samulin on opettanut monet sukupolvet tanssimaan

    ”Haluan oppia ja opinkin joka päivä jonkin uuden asian tai ajatuksen”, sanoo 90-vuotias Aira Samulin. Teeman ohjelmapaketissa Aira puhuu elämästään ja tanssittaa suomalaisia läpi vuosikymmenten.

  • Oi maamme! Kiasmassa 28.2.-12.3.2017

    Sinunkin videosi voi päästä taidemuseoon!

    Sinunkin videosi voi päästä taidemuseoon! Oi maamme! -näyttelyitä katsojien videoista kootaan vuoden 2017 aikana useisiin eri museoihin.

  • Oi maamme! -projektin ohjeet

    Näillä ohjeilla onnistut, lue tarkkaan!

    Mitä valmiissa videossasi pitää lukea alussa ja lopussa? Miten exportoit sen leikkausohjelmasta ja miten lataat sen sivuillemme?