Hyppää pääsisältöön

Mies Kimmon, Pasilan, Siskonpedin, Sykkeen ja Uuden päivän takana

Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola. Kuva: Yle Olli Tola,Yle Elävä arkisto,Yle TV2

Suomalainen tv-draama ja –viihde näyttäisivät huomattavasti erilaisilta ilman Olli Tolaa, joka on ollut rakentamassa otsikon sarjojen lisäksi mm. Maalaiskomedian, Metsoloiden ja Pirunpellon kaltaisia menestyksiä. Huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Tola kertoo keväällä 2016 tehdyssä erikoishaastattelussa työstään ja huippusarjojen taustoista.

Olli Tola (s. 1951) tunnetaan tv- ja teatterialalla ehtymättömästä innostaan ja positiivisuudestaan. Siksi ei tule yllätyksenä kuulla, että eläke tarkoittaa tosiasiassa vain Yle-töiden loppumista. Motivaatiota riittää vielä muihin töihin kirjoittajana, konsulttina ja miksei vielä ohjaajanakin.

Suuremmalle yleisölle Olli tuli tutuksi Elämä pelissä –sarjan kolmannella kaudella, johon hän osallistui puolisonsa, näyttelijä Lena Meriläisen kanssa. Mutta nyt pelissä ei ole elämä, vaan ainoastaan työura Yleisradiossa, kotimaisen televisiodraaman palveluksessa.

Tilaaminen on valintaa, kehittämistä ja julkaisua

Viimeiset viitisentoista vuotta urastaan Olli toimi draaman ja viihteen tilaajana, ensin Kakkosella ja sitten koko Ylessä. Ammatin ydinsisältö ei ole tuntematon ainoastaan suuremman yleisön silmissä, vaan ainakin osittain myös alan sisällä.

- Tilaajan tehtävä on valita tarjotuista ohjelmaehdotuksista ne, joita aletaan viedä eteenpäin. Lähtökohtana on tunnistaa tekijän originaali idea ja tukea sitä matkalla kohti valmista ohjelmaa.

Lue lisää:

Peräkamaripojat

Salaliittoja, maakauppoja, koivuntuoksua, järvenrantoja.. Mitä kaikkea suomalainen maalaiskomedia kätkeekään.

Lue lisää:

Mooseksen perintö

Vankilasta vapautuvan Urmas Hakkaraisen tila menee pakkohuutokauppaan. Kilpahuutajaksi värvätään suuren perinnön saanut Turpeinen.

Valitsemisen lisäksi työhön kuuluu hankkeiden kehittämistä eli sparrausta yhdessä tuotantoyhtiöiden kanssa.

- Viime vuosina pestiin on liittynyt enenevässä määrin myös sen miettiminen, miten ja missä valmiit ohjelmat julkaistaan. Kanavien ohella se tarkoittaa nykyään tietysti Yle Areenaa.

Tulevaisuudessa on ratkaisevaa, kuinka paljon sellaisia brändejä onnistutaan luomaan, joille katsojat omistautuvat pelien, somen ja kaiken muun ajanvietteen ohessa.

Tilaamisen keskiössä on syvä, etenkin draamassa usein vasta pitkän kokemuksen myötä rakentuva tieto paitsi sisällöstä, myös katsojista.

- Tätä asiaa ei ole käsitelty kauheasti Ylessäkään. Ohjelmia ei oikeastaan voi tilata, ellei ole ymmärrystä siitä, mitä valitaan ja kenelle sitä tehdään. Asiakkuuteen liittyvää tietoa on mm. se, minkä ikäisiä ihimisiä tavoitellaan, mitä muuta he katsovat, ajattelevat elämästä jne.

Televisio on pohjimmiltaan kilpailua ihmisten ajankäytöstä. Siinä menestyäkseen pitää rakentaa ja saada aikaiseksi vahvoja, vetoavia brändejä.

- Oli kyse sitten ohjelma- tai henkilöbrändeistä, niiden merkitys on valtava. Kiinnostusta herättävät tuotteet, joita katsojat haluavat seurata ja joita he toivovat lisää, ovat korvaamattomia. Normaalin elämän ja kaiken siihen liittyvän keskellä itse kullakin on se raja, kuinka montaa sarjaa voi aktiivisesti seurata. Tulevaisuudessa on aivan ratkaisevaa, kuinka paljon sellaisia brändejä onnistutaan luomaan, joille katsojat omistautuvat pelien, somen ja kaiken muun ajanvietteen ohessa.

Pasila: Atte Järvisen kirkas havainto maailmasta

2000-luvun alkuvuosina Ylessä havahduttiin siihen, että nuoret, erityisesti 18-30-vuotiaat katsojat olivat lipumassa kokonaan muille kanaville. Asialle piti tehdä jotain, ja keskeiseen asemaan asian korjaamisessa nousivat TV2 ja Olli Tola.

- Voi sanoa, että uuden Kakkosen ensimmäinen airut oli nimenomaan Pasila. Siinä huomioni kiinnitti välittömästi tekijä Atte Järvisen omintakeinen ja tavattoman tarkka tapa katsoa maailmaa. Mielestäni tilaajan tärkeimpiä metodeita on arvioida sisällössä olevaa näkemystä ympäröivästä todellisuudesta.

Pasila luokitellaan viihteeksi ja huumoriksi, mutta sen ohella sarja oli Ollin mukaan jo alkumetreiltä lähtien myös koko Ylen yhteiskunnallisin ohjelma.

- Pasila on sekä sisällöllisesti että maailmankuvaltaan hieno yhteiskunnallinen tarina. Sarjahan ei lyönyt itseään kertalaakista läpi, etenkin kun se sijaitsi ympäristössä, joka oli kohdeyleisölle melkein erämaa. Uskoa vahvisti kuitenkin se, että kokonaisuus oli alusta asti vaikuttava. Pasila oli uudenlaista draamaa Suomessa, johon kaikkia aikuisten animaatioita tullaan jatkossa vertaamaan.

Pasilan alkuperäisissä käsikirjoituksissa ei ollut yhtä ainoaa kirosanaa!

Vaikka Pasilan olemus ja ote olivat kohdillaan jo avauskauden ensimmäisessä jaksossa, oli taustalla huolellinen, lähes vuoden kestänyt kehitysprosessi.

- Lähtöidea oli heti hyvä, mutta hiomiseen käytettiin paljon aikaa. Edes animaatiototeutus ei ollut kiveen hakattu idea, vaan muitakin vaihtoehtoja mietittiin. Ylipäätään koko tuotantoa alettiin pystyttää vasta sitten kun ensimmäisen kauden kaikki käsikirjoitukset olivat valmiina. Eli teksti edellä mentiin.

Kun studioon viimein päästiin ja valmista jälkeä alkoi syntyä, tilaaja sai eteensä melkoisen yllätyksen. Alkuperäisissä käsikirjoituksissa ei nimittäin ollut yhtä ainoaa kirosanaa!

- Kielenkäyttö muuttui tosiaan vasta näyttelijöiden eläytymisvaiheessa. Toisaalta pitää korostaa, että mikään lopputuoksesta ei ollut harkitsematonta. Atella oli ohjakset tarkasti käsissään, ja hän päätyi siihen, että tyyli toimii. Itse en usko, että kirosanat olisivat parantaneet yhtäkään käsikirjoitusta tai että ne olisivat se tarkka havainto maailmasta. Toki tiedän, että esim. lentävinä lauseina voimakkaat ilmaukset ovat oleellinen osa Pasilaa.

Olli toteaa olevansa tyytyväinen myös jatko-osa Pasila 2.5 – The Spin-Offiin. Hiljattain päättyneen, 40-osaisen seuraajan tekemisessä Atte Järvinen ei ollut enää mukana.

- Myös spin-off valmisteltiin tarkkaan. Kyseessä on selkeästi erilainen, mutta mielestäni edelleen laadukas sarja.

Uusi päivä: poikkeuksellinen draamakomedia

Kuvassa Tomi Lukkari (Antti Väre), Maria Nikko (Lotta Lehtikevari), Krista Kortelainen (Thelma Siberg) ja Reino Tuominen (Aku Sipola). Kuva: Yle/Suvi Roiko. up,uudistunut uusi päivä,uusi päivä,uusi päivä uudistuu

Syksyllä 2010 käynnistynyt Uusi päivä on Olli Tolan nupusta asti vaalima tv-hanke, jonka ensimmäiset siemenet kylvettiin niinkin varhain kuin vuosituhannen vaihteessa.

- Kaikki alkoi siitä, kun lähdimme opiskelemaan päivittäissarjan tekemistä Draama 2001 –nimisessä projektissa. Mukana olivat lisäkseni jo silloin Uuden päivän ensimmäinen ohjaaja JP Siili ja pääkäsikirjoittaja Petri Repo. Viisi vuotta kestäneeseen projektiin kuului mm. käyntejä ansioituneiden yhdysvaltalaisten ja englantilaisten showrunnereiden puheilla. Saatuamme kattavan käsityksen siitä, miten ulkomailla toimitaan, aloimme soveltaa oppeja paikallisiin olosuhteisiin ja kehittää pitkäjänteisesti Uutta päivää.

Tavoitteena oli luoda nuoremmalle yleisölle suunnattu, useana päivänä viikossa esitettävä sarja, joka näyttäisi laadukkaalta ja jonka maailmankuva olisi myönteinen. Tämä ydinkonsepti on edelleen uniikki kansainvälisessäkin mittakaavassa.

- Päivittäissarjat perustuvat yleensä toisten hyväksikäyttöön, jossa samat parit menevät yhteen ja eroavat loputtomasti. Uusi päivä on sen sijaan yhteisökuvaus, joka kehittyy ja katsoo asioita rakentavasti, tulevaisuuteen uskoen. Lisäksihän UP:n hahmot ovat eläneet alusta asti myös radiossa ja netissä. Kokonaisvaltaista monimediaisuutta ei löydy vieläkään kovin monista sarjoista - edes ulkomailta.

Televisio elää kulta-aikaansa suurempana kuin koskaan ja on kuvioissa vielä pitkään.

Myös taloudelliset rajoitukset on käännetty Uuden päivän tapauksessa tuotannon eduksi.

- Meillä on ajateltu aina liikaa, että suurin viisaus asioiden toteuttamiseen asuu ulkomailla. Tv-draamoissa sikäläisiä malleja ei voisi kuitenkaan tuoda tänne jo siitäkään syystä, että budjettimme ovat aivan murto-osa kansainvälisistä vertailukohdista. Ihan pikkudetaljina voisi mainita sen, että opintomatkalla Yhdysvalloissa kävi ilmi, että siellä täkäläisen kuvaussihteerin hommia teki kahdeksan ihmistä. Siksi mitään ei voinut tuoda Suomeen sellaisenaan, vaan jouduimme osin olosuhteiden pakosta rakentamaan myös tuotantokoneesta uudenlaisen. Sen ja sisällön ansiosta pidän Uutta päivää tulevaisuuden vientituotteena.

Sarja ja siihen sidottu, kustannustehokkuudesta huolimatta mittava panostus ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä, joka ei kuitenkaan Ollia vakuuta.

- Suosio kohderyhmässä on niin vastaansanomatonta, että Uusi Päivä on pikemminkin suuri menetys kuin mikään floppi. Areenassa sarja on koko ajan yksi katsotuimmista ohjelmista. Lisäksi mukana kasvaa koko ajan uusia sukupolvia, jotka oppivat, että tältä kanavalta tai palvelusta tulee itselle sopivaa ohjelmaa. Sillä tavoin Salkkaritkin on imuroinut katsojansa, joita riittää vuodesta toiseen, vaikka harva sarjaa tunnustaakaan seuraavansa.

Televisiolle välineenä on povattu madonlukuja jo pitkään. Alaa aitiopaikalta seurannut konkari ei usko uhkakuviin.

- Toki katalogien eli kokonaisten tuotantokausien katsominen yleistyy koko ajan, mutta televisiokin elää kulta-aikaansa suurempana kuin koskaan ja on kuvioissa vielä pitkään. Lisäksi iso osa nuorista katsoo jo draamaakin puhelimesta. Tv on silti tottumuksen taidetta, eikä sen voimaa kannata väheksyä. Ihminen on peruslaiska, ja siihen saumaan television valmis valikoima uppoaa kuin veitsi voihin.

Oudon normaali Kimmo

Ollin löytöihin lukeutuu myös hieman Uutta päivää ronskimpi draamakomedia Kimmo. Kuten kuka tahansa sarjaa edes vilkaissut tietää, sen jos minkä kohdalla täyttyy perusedellytys – eli tekijöiden omaperäinen havainto maailmasta.

- Kimmokin lähti liikkeelle hyvästä ehdotuksesta. Sarjan maailma on normikatsojan mielestä outo, lähes friikkisirkus. Kimmolle ympärillä olevat henkilöt ja tapahtumat ovat kuitenkin täysin normaaleja. Se on hedelmällinen asetelma rakentaa komediaa.

Toimivan kokonaisuuden aikaansaamista ei haittaa myöskään se, että pääosan Jussi Vatanen tuntuu suorastaan syntyneen rooliin.

- Onnistumisen kannalta casting eli näyttelijöiden valinta on aivan ratkaiseva. Käsikirjoituksen päälle tuleva, esittäjän oma luova panos tuo sen ratkaisevan eron, jolla päästään huipputuotteeksi. Aivan kuten Pasilassa.

Tilaamisen sopimuskäytäntöihin kuuluu, että myös näyttelijävalinnoissa viimeinen sana on Ylellä.

- Joskus tuotantoyhtiö on miettinyt valmiiksi, kenelle sarjaa kirjoitetaan, mutta casting saatetaan tehdä myös vasta tuotantopäätöksen yhteydessä – ja kaikkea tältä väliltä. Kyseessä on joka tapauksessa sekä ohjelmien että Ylen kannalta niin tärkeä asia, että olen puuttunut siihen vuosien varrella paljonkin.

Kimmon kaksi ensimmäistä tuotantokautta julkaistiin hiljattain yli kahdeksi ja puoleksi vuodeksi Yle Areenaan. Sarjasta kuvataan paraikaa myös kolmatta kautta, joka alkaa Ylen kanavilla marraskuussa 2016.

- Hyvän sarjan tunnistavat toki muutkin kuin tilaaja, mutta mukavahan omien projektien taivalta ja menestystä on seurata.

Neljän tähden Siskonpeti

Ensisilmäyksellä saattaisi ajatella, että jos Pirjo Heikkilän, Niina Lahtisen, Krisse Salmisen ja Sanna Stellanin kaltaiset, maan johtavat naiskomediennet ilmaisevat aikeensa tehdä sketsisarjaa, se yksin riittäisi vihreäksi valoksi ohjelman tekemiselle. Olli Tola painottaa, ettei se itsessään vielä olisi riittänyt ohjelman toteuttamiseen.

- Ei ollut tietenkään ensimmäinen kerta, että jotkut tähdet ilmaantuvat paikalle ja sanovat tekevänsä sketsejä. Aika usein asia on kuitenkin jäänyt siihen, ettei luvassa olisi ollut katsojille mitään uutta. Mutta kun nämä leidit pölähtivät toimistooni, selvisi heti, että heillä oli intoa yhdistää komedian, musiikin ja sketsien kaltaisia genrejä raikkaalla tavalla. Kun siihen yhdistettiin hirmuinen draivi ja kyky kertoa huumorilla naisen maailmasta itseään säästämättä, yhdistelmä oli aika vastaansanomaton. Kaiken lisäksi Siskonpeti sopi vielä strategiseen tavoitteeseen nuorten naisyleisöjen tavoittamisesta.

Siskonpedin tapauksessa minut lyötiin ällikällä aika monta kertaa.

Ollin mukaan juuri tekijöiden valmius panna itseään halvalla oli yksi Siskonpedin suurimmista valteista.

- Häpeä on valtava voima kaikessa draamassa ja varsinkin huumorissa. Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät että sen korostaminen oli yksi tilaamistyöni keskeisistä ohjenuorista. Silti on sanottava, että Siskonpedin tapauksessa minut lyötiin siinäkin asiassa ällikällä aika monta kertaa.

Siskonpedin edetessä sai tilaaja tuta muitakin, vastustamattomia lainalaisuuksia.

- Annoin kirjallisen palautteen jokaisesta käsikirjoituksesta, mutta onhan se tunnustettava, että sitä joko kuunneltiin tai sitten ei. Kyllä Siskonpeti on ennen kaikkea tekijöidensä ja heidän heittäytymisenä näköinen. Sarjan aikana syntyi lentävä lause siitä, että Ollihan se tietää kaiken nuorten naisten sielunelämästä. Ei sillä, kyllä ikäiseni kuusikymppiset osaavat laajemminkin arvostaa hyviä ohjelmia.

Syke: pitkän jatkumon huipentuma

Sykkeen hoitajat 2016 syke

Sairaalasarja Syke on noussut kolmen tuotantokautensa aikana hurjaan suosioon, ja se on mm. Yle Areenan kaikkien aikojen katsotuin draamasarja.

- Syke on rakennettu sisällöllisesti, visuaalisesti ja rytmin osalta eri tavalla kuin mikään muu sarja Suomessa aiemmin. Siinä mielessä se on oman tilaajaurani ja suomalaisen sarjadraaman uusi lehti.

Olli kuitenkin korostaa, ettei Syke ole mikään erillistapaus, vaan osa johdonmukaista jatkumoa.

- Kun aloimme miettiä fiktiosarjojen tekemistä uudelta pohjalta, en olisi ikinä voinut kuvitella, että siinä kestää näin halvatun kauan. Viimeistään Sykkeen myötä monet aikoinaan asetetut kriteerit täyttyivät, ja tuntuu hienolta ellei peräti symboliselta, että tällainen läpimurto ja oma lähtöni Ylestä ajoittuvat tavallaan samaan kohtaan. Mutta kokonaisuutta ajatellen Syke on tosiaankin selkeä osa yhtenäistä kaarta jonkun irrallisen pompun sijaan.

Draamakonkarin mielestä Yle suhtautuu onnistumisiin liian vaatimattomasti.

- Vaikka olisi aihetta, Yle ei ole kovin hyvä lyömään itsestään rumpua. Ei ole oikeastaan koskaan ollut. Ja silti koko ajan syntyy Sykkeen ja monien muiden ohjelmien kaltaisia merkkituotteita, jotka herättävät suomalaisissa vastakaikua ja joista voi olla ylpeä.

Suomalaisen draaman nousukausi

Viisi Kultaista Venlaa voittanut rikosdraama Koukussa nähtiin Kakkosella ja Yle Areenassa syksyllä 2015. Koukussa-sarjan Oskari (Tommi Eronen) ja Krista (Matleena Kuusniemi). Kuva: Yle koukussa,yle tv2

Kotimaisten draamasarjojen ja elokuvien tasosta käydään jatkuvaa keskustelua. Alaa pitkään aitiopaikalta seurannut konkari on nykytilanteesta hyvillään.

- Kaiken takana on tietysti se, että käsikirjoittamisen taso on noussut. Sitä ei voi oppia kuin tekemällä, missä pitkään pyörineet koneet kuten Kotikatu, Salatut elämät ja Uusi päivä ovat auttaneet ja mahdollistaneet ratkaisevalla tavalla. Niiden myllyjen läpi on kulkenut paljon kirjoittajia, jotka ovat saaneet hiottua keinot tarinoiden kuljettamiseen ja eväät tuleviin projekteihinsa.

Ylipäätään ne ajat ovat menneet, jolloin pelkkä suomalaisuus riitti ohjelman vetonaulaksi.

- Tiedostava yleisö on tottunut katsomaan maailman parhaita sarjoja. Jo siitä syystä fokus on pitänyt suunnata kohti mahdollisimman modernia ja nykyaikaista kerrontaa.

Televisiota pidettiin pitkkään halpa-arvoisena ja kannattamattomana viihteenä, mutta nykyään se on noussut jopa elokuvien ohi laadussa ja kunnianhimossa.

Myös television 2000-luvulla kokema arvonnousu on vaikuttanut suotuisasti tilanteeseen.

- Kun aloitin, tv:tä pidettiin halpa-arvoisena ja kannattamattomana viihteenä. Ja nythän se on tosiaankin noussut jopa elokuvien ohi laadussa ja kunnianhimossa. Rohkeimmat kokeilut ovat tapahtuneet jo vuosien ajan sarjadraaman puolella. Urani alkupuolella kirjoittamista ei arvostettu, vaan sitä pidettiin materiaalina, josta sitten ohjaaja loihtii jotakin hienoa. En usko enää pätkääkään siihen, että joku ohjaisi hyvän ohjelman huonosta käsikirjoituksesta. Nyt on kauniilla tavalla näkyvissä se entisaikojen sanonta, että elokuva on ohjaajan ja televisio käsikirjoittajan taidetta.

Niinpä merkittävimpien ja onnistuneimpien sarjojen keskiöön ovat nousseet niiden pääkäsikirjoittajat eli showrunnerit, joilla on päävastuu koko tuotannon toteuttamisesta.

- Parhaat käsikirjoittajat maailmalla ovat huippuammattilaisia, jotka pystyvät suurin piirtein määrittelemään sen, kuinka paljon tekevät töitä. Tästä syystä joissakin sarjoissa, kuten vaikka Uudessa Sherlockissa, ei ole ollut enempää jaksoja per tuotantokausi. Vähempikin on riittänyt kirjoittajalle mainioon elintasoon. Ja sillä välin kaikki muut tuotantoyhtiöstä kanavan kautta katsojiin eivät voi tehdä muuta kuin odottaa kieli pitkällä! Kehitys on ollut melkoista, kun ottaa huomioon sen, että kirjoittajat ovat usein introvertteja, jotka eivät halua lähtökohtaisesti päsmäröidä ja loistaa, kuten näyttelijöiksi tai ohjaajiksi hakeutuvat ihmiset.

- On silti väärää yksinkertaistamista sanoa, että showrunnerit yksin pelastaisivat kaiken. Sarjojen tekeminen on yhteistyötä, jossa tärkeää on etsiä parhaat tiimiläiset jokaiselle osa-alueelle. Niinpä hyvä showrunner esim. valitsee ohjaajan, joka tuo kokonaisuuteen vielä pari kerrosta lisää.

Kansainvälistymistä kohti

TV1:llä lokakuussa 2016 alkava rikossarja Sorjonen on kansainvälinen tuotanto Kuva sarjasta Sorjonen (2016), Lena Jaakkola (Anu Sinisalo, vas.), Kari Sorjonen (Ville Virtanen) ja Pauliina Sorjonen (Matleena Kuusniemi) Kuva: Fisher King Production Anu Sinisalo,Matleena Kuusniemi,rikossarjakuvat,Ville Virtanen

Käsikirjoittamisen eteen tehty työ on luonut mainion pohjan tavoitteelle, jonka Yle on asettanut draamatuotannolleen. Suomalainen draama viedään maailmalle!

- Yleisradion kunnianhimo ja sen ilmaiseminen rohkeasti ääneen ovat tarpeellisia signeeleja koko alalle. Eikä tarkoituksena ole ainoastaan myydä omia draamoja ulkomaille, vaan myös saada sieltä rahoitusta niiden tekemiseen jatkossa. Itse asiassa on jo useampi tuotanto, joiden kustannuksista tulee yli puolet Suomen rajojen ulkopuolelta.

Olli toivottaa myös kotimaisen kilpailun tervetulleeksi.

- Pidän tärkeänä, että Suomessa mahdollisimman monet tahot Ylen lisäksi tekevät draamaa. Kaikki, mikä lisää kilpailua ja tilaisuuksia tehdä lisää, kirittää myös muita. Siksi on ilahduttavaa, että Maikkarin ja Nelosen lisäksi myös operaattorit ovat tulleet markkinoille. On hienoa, kun täällä on tajuttu, että täällä ollaan samassa veneessä. Se on paljon parempaa kuin keskinäinen nokittelu.

Kuten Uuden päivän tapauksessa, muunkin Suomi-draaman myönteiseen kehitykseen ovat vaikuttaneet omat, täkäläisiin oloihin sovelletut toimintamallit.

- Mielestäni voi hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei ainoastaan käsikirjoitusten vaan koko osaamisen taso on korkea. Vaikkapa Syke on kokonaisuutena sellainen, että se on vertailukelpoinen missä tahansa päin maailmaa. Ja saavutuksen arvoa nostaa tieto siitä, kuinka pienillä budjeteilla täällä kaikesta huolimatta edelleen toimitaan. Edellinen on johtanut jopa absurdeihin tilanteisiin, kun rahoitusta ja yhteistyökumppaneita on haettu muualta, eikä ole meinattu uskoa, että tuotannot on tehty sellaisilla kustannuksilla kuin olemme sanoneet.

Ei kannata keskittyä siihen, mikä on vaikeaa, vaan asioiden ratkaisuun.

Käytännön toimien ohella draaman eteneminen on edellyttänyt alan sisällä myös henkistä asennemuutosta.

- Tekijät ovat lopettaneet marisemisen siitä, että miksi olemme syntyneet Suomeen, ja lähteneet rakentamaan parasta mahdollista jälkeä siitä, mitä meillä on. Kannustaisin meitä kaikki ajattelemaan menestystä niin, että se on myös asenne, eikä ikuista nihkeyttä sitä kohtaan, jos joku toinen menestyy. Ei kannata keskittyä siihen, mikä on vaikeaa, vaan asioiden ratkaisuun. Se on kyllä kieltämättä yhä totta, ettei draaman tekemisellä kukaan täällä rikastu. Palkkataso on ihan muuta jo lahden toisella puolella.

Kansainvälistymispyrintöjen yhteydessä tulee mieleen myös suomalainen näyttelijäntyö, johon ainakaan kotimaassa ei aina ole ollut varauksetonta uskoa. Olli ei tätä väitettä allekirjoita.

- Tämäkin käsitys liittyy käsikirjoitusten tasoon. Pitkään tehtiin kökköjä juttuja, joiden tekstiä oli hankalaa puhua, eivätkä näyttelijät päässeet loistamaan. Toki otanta viisimiljoonaisesta kansasta on pienempi, mutta kyllä täälläkin on talenttia. Osin on kyse myös markkinoinnista. Ruotsalaisia näyttelijöitä on ollut maailmalla vaikka kuinka pitkään, eivätkä he ole sen kummoisempia.

- Ja onhan meilläkin ollut jo enenevässä määrin näyttöpaikkoja, myös isoissa tuotannoissa. Sarjoissa näyttelijän merkitys korostuu jo siinä, että heidän rakentamansa roolihahmot tuovat pysyvyyttä tarinoihin, joissa muut tekijät ja jopa sisältö muuttuvat radikaalistikin. Yleisö on tässäkin asiassa valistunutta eli he ovat oppineet odottamaan merkkituotteiden eli jatkuvien sarjojen tuotantokausilta jotakin uutta ja yllättävää.

Tilaajan testamentti

Olli Tola viettää kiireisiä eläkepäiviä käsikirjoittajana ja konsulttina. Yleisradion pitkäaikainen tilaaja Olli Tola. Kuva: Yle/Ilmari Fabritius Olli Tola,Yle Elävä arkisto,Yle TV2

Kun jäähyväiset ainakin Ylelle ovat väistämättä edessä, Olli Tolan katse suuntautuu tehtyjen ohjelmien lisäksi myös tilaajan työnkuvaan ja sen rooliin draamatuotannon kokonaisuudessa.

- Tilaajan keskeinen työkalu on se, miten ja millaista palautetta ohjelmien tekijöille annetaan. Tässä olen tietoisesti itse kehittynyt ja muuttunut vielä muutamien viime vuosien aikana. Minun piti kulkea pitkä tie ennen kuin tajusin, ettei tehtäväni ole määrätä, vaan yksiselitteisesti auttaa. On suuri ero siinä, millainen palaute on pelkkää sen antajan pätemistä ja mistä on oikeasti hyötyä.

Uusi, jalostettu menetelmä perustuu kannustavuuteen ja rakentavuuteen.

- Kutsun mallia palvelevaksi palautemetodiksi, jonka tarkoituksena on olla käytännönläheinen ja konkreettinen. Kirjoitetun palautteen jälkeen istumme ohjelmien tekijöiden kanssa yhdessä alas ja puhumme, mistä ja miksi on kyse. Näin syntyy vuorovaikutusta, jossa päästään kokonaan pois arvoasetelmista. Suurena apuna metodin kehittämisessä olivat sellaiset kollegat, pääasiassa dramaturgit, joilla oli tapaani myönteinen asenne.

Oman missionsa Olli määrittelee yhdellä, selkeällä lauseella.

- Haluan tuottaa ihmisille iloa. Se ei tarkoita yksiselitteisesti pelkkää nauramista, vaan merkityksen ja toivon tuntua missä tahansa lajityypissä.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos Ollille ja kaikille muillekin tekijöille sekä koko Ylelle huumorista ohjelmatuotannossa. Niin Pasila, Kimmo kuin Siskonpetikin ovat ilahduttaneet tuoreilla näkökulmillaan ja tinkimättömällä tekemisen draivillaan tällaista telkkariohjelmiin lopen kyllästynyttä ja peytonplacelaisen mustavalkohuuhtelun ja rikossarjojen inhojännityksen virryttämää ajattelunnälkäistä ihmistä. Kiitos! Jatkakaa samaan tapaan kohti uusia oivalluksia!

Lähettänyt käyttäjä

Kaksi kiitosta:
Kiitos Olli Tola panoksestasi Ylen korkeatasoiseen draamatuotantoon.
Kiitos Yle hienosta Olli Tolaa käsittelevästä artikkelista.
Sarjoista pidän erityisesti Uudesta päivästä ja Sykkeestä. Kimmo on erikoinen, joskus rima alittuu liian reippaasti.

  • Sotaorpo kantaa ikuisesti sodan muistoa mukanaan

    Sota jätti jälkeensä kymmeniätuhansia orpoja

    Suomessa talvi- ja jatkosota jättivät jälkeensä yli viisikymmentätuhatta sotaorpoa. Valtio pyrki tukemaan heitä taloudellisesti, mutta moni jäi vaille aikuisen tuomaa niin aineellista kuin henkistäkin turvaa.

  • Suomen luotettavin mies, Arvi Lind, ja liki 40 vuotta uutisia

    Mansikkapaikka esitteli uutisjuontajan uran vuonna 2009.

    Arvi Lind toimi Yleisradion uutistoimittajana ja tv-uutisten juontajana lähes 40 vuoden ajan. Lindin viimeinen lähetys nähtiin 15. lokakuuta vuonna 2003. Suomen luotettavimman miehen maine kuitenkin pysyi vielä eläkkeelläkin. Kansansuosikki vieraili Mikko Kuustosen isännöimässä Mansikkapaikka-ohjelmassa. Ohjelmassa läpikäytiin Lindin uraa aina vuodesta 1964 alkaen. Haastattelu on tehty ja esitetty vuonna 2009, jolloin Ylen tv-uutiset vietti 50-vuotisjuhlaansa.

  • Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    TV2:n musiikkiohjelma Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, mutta vuosikymmenen taitteen lähestyessä himmeni myös Iltatähti – vaikkakin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti kuitenkin tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-esiintymiset. Vain osa vuoden 1978 Iltatähtien lähetysnauhoista on tallella.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Katsastus

    Tv-elokuva on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

    Joni Skiftesvikin novelleihin pohjautuva ja Matti Ijäksen ohjaama tv-elokuva Katsastus on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

  • Läskilinssi ei lannistu kiusaajien lällättelystä

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lastensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen musiikki.

  • Pala valkoista marmoria

    Matti Ijäksen tv-elokuva ilmestyi vuonna 1998.

    Lasse Pöystin ja Eeva-Kaarina Volasen upeasti tähdittämä tv-elokuva Pala valkoista marmoria on komedia vanhuudesta, lemmestä ja jästipäisyydestä. Elokuva perustuu Martti Joenpolven vuonna 1998 ilmestyneeseen samannimiseen novelliin.

  • Katve-elokuvassa interrail päättyy kotipusikoihin

    Matti Ijäksen draama ystävyydestä ja lähtemisen vaikeudesta.

    Koulussa vika päivä, taskussa reilikortti ja edessä etelän kuumat biitsit. Kaverukset Lare, Pietro ja Rami päättävät ottaa kesän rennosti.

  • Tarpeettomia ihmisiä on Ijäksen suorimpia näytelmäsovituksia

    Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä 2005.

    Työttömäksi jäänyt Kari alkaa mustasukkaisesti vainota vaimoaan. Häpeän ja tuskan kierre johtaa kohtalokkaaseen pahoinpitelyyn. Tarpeettomia ihmisiä on Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä vuodelta 2005.

  • Barack Obaman virkaanastujaiset

    Obama rohkaisi virkaanastujaispuheessaan uudistuksiin.

    Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Hussein Obama vannoi valansa Capitol-kukkulalla satojen tuhansien ihmisten seuratessa seremoniaa tapahtumapaikalla.

  • Tipaton tammikuu – puliukkojen majoista kansankapakkaan

    Ohjelmia alkoholista kolmelta eri vuosikymmeneltä.

    Elävä arkiston Tipaton tammikuu -ohjelmapaketissa ei olla täysin tipattomia vaan avataan eri näkökulmia alkoholiin kolmen ohjelman verran. Eri vuosikymmeniltä kootu dokumenttipaketti nähdään televisiossa tiistaina 17.1., perjantaina 13.1. ja sunnuntaina 15.1. Kaikki ohjelmat ovat katsottavissa myös Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Pikku Kakkosen posti - piirroksia ja tarinoita vuodesta 1977

    3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti tiistai-iltaisin.

    Pikku Kakkosen postilokeroon 347 on lähetetty piirroksia ja tarinoita ihan Pikku Kakkosen ensimmäisistä lähetyksistä asti. 3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti palaa iltaohjelmaan ja se esitetään uusintana perjantaiaamuisin.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi. Toimittaja Maija Koivula maanitteli kirjailijoita kirjoittamaan uusia satuja ohjelmaa varten. Ohessa kuusi Lasse Pöystin kertomaa iltasatua, joissa seikkailevat lampaat, lohikäärmeet, lumihiutaleet, peikot, prinsessat ja saunatontut.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Ransu Neuvostoliitossa

    Ransu ja Pekka matkasivat vuonna 1988 yhdessä Neuvostoliittoon. Itänaapurissamme tutustuttiin nähtävyyksiin, nukketeatteriin ja paikalliseen päiväkotiin.

  • Tamminiemi VR – kokeile ja bongaa Kekkonen!

    Elävän arkiston VR-kokeilu vie sinut Tamminiemeen.

    Elävän arkiston toteuttama VR-kokeilu vie sinut virtuaalimatkalle Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen kotiin Tamminiemeen. Kokeile virtuaalitodellisuutta omin silmin älypuhelimesi avulla.

  • Naistoimittaja houkutuslintuna Helsingin yössä

    Uutistoimitus tutki naisten sukupuolista häirintää.

    Ylen tv-uutiset selvitti vuonna 1969 osallistuvan journalismin keinoin, saiko yksinäinen nainen kulkea ulkona rauhassa. Helsingin rautatieasemalla tehdyssä kokeilussa "houkutuslinnun" ympäröi hetkessä kokonainen seuraa etsivien miesten parvi.

  • Studio Julmahuvi: Roudasta rospuuttoon

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto.

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto. Petteri Summasen sketsi valittiin kaikkien aikojen parhaimmaksi Yle Teeman äänestyksessä vuonna 2010.

  • Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

    Hän asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa.

    Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Kassila sovitti Punaisen viivan valkokankaalle tarkasti, mutta modernisti

    Kiannon merkkiteos kääntyi elokuvaksi vuonna 1959

    Ilmari Kiannon vuonna 1909 julkaisemassa teoksessa Punainen viiva eletään hetkiä ennen ja jälkeen ensimmäisten eduskuntavaalien. Matti Kassila ohjasi tarinan elokuvaksi puoli vuosisataa myöhemmin vuonna 1959. Romaanin tavoin elokuva piirtää vahvan kuvan ajasta, jolloin aikanaan sisällissodaksi syvenevä juopa kansan kesken alkoi näkyä.

  • Rohkea noidanrooli jäi Mirja Manen tunnetuimmaksi elokuvatyöksi

    Mirja Mane jäi sittenkin elokuvataivaan tähdenlennoksi

    Palavasilmäinen näyttelijäkaunotar Mirja Mane nousi komeetan tavoin elokuvatähdeksi 1950-luvulla. Elävä arkisto esittää Manen viidestä elokuvasta kokonaisuudessaan kolme: elokuvat Noita palaa elämään, Saariston tyttö ja Kuningas kulkureitten. Nämä Roland af Hällströmin Fennada-Filmille tekemät nopeat ohjaukset kertovat myös sen, miten ja miksi Manen elokuvaura sittenkin jäi tähdenlennoksi.

  • Rosvo Roopen tarina haki vertaistaan valkokankaallakin

    Rosvo Roope lauloi, rakasti, vihasi, miekkaili ja voitti

    Kun Hannu Leminen vuonna 1949 päätti ohjata merirosvoaiheisen elokuvan, oli käytännön kekseliäisyydelle tilausta. Resursseja ei juuri ollut, mutta huippusuositun laulelman, Tauno Palon ja lainamateriaalin turvin saatiin aikaiseksi ainakin merikelpoinen, ellei peräti Hollywood-tasoinen historiallinen seikkailuelokuva.

  • Fennada aloitti vahvoilla naiselokuvilla

    Ensimmäisissä Fennada-elokuvissa naiset olivat pääosassa

    Fennada-Filmin kaksi ensimmäistä elokuvaa sijoittuivat kantaaottavasti naisten maailmaan. Ratavartijan kauniin Inkerin tarina näyttäytyi valkokankaalla uskottavana romantiikkana, sodan takia naimattomaksi jääneen Ylijäämänaisen kertomus taas piti sisällään tiukkaa moraalista pohdintaa.

  • Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963

    Mikko Niskanen ohjasi Sissit ja Hopeaa rajan takaa 1963

    Mikko Niskaselta valmistui vuonna 1963 ennätykselliset kaksi kiitettyä sota-aikaan sijoittunutta elokuvaa. Molemmissa liikutaan itärajan tuolla puolen: toisessa komennuksella, toisessa omin luvin. Sissit sukelsi syvälle sotilaan sieluun, Hopeaa rajan takaa kertoi tositapahtumiin pohjaavan seikkailun.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.