Hyppää pääsisältöön

Miten lintu laulaa? – Kymmenen faktaa linnunlaulusta

Viitakerttunen laulaa koivussa
Viitakerttunen on yksi taitavimmista matkijoista. Viitakerttunen laulaa koivussa Kuva: Yle/Juha Laaksonen linnut,luonto,viitakerttunen

Miten pienestä linnusta voi tulla niin kova ääni? Miksi jotkut linnut ovat taitavia matkijoita? Voivatko linnut laulaa myös nokka kiinni? Miten paljon niiden pitää opetella laulamisen taitoa? Osasivatko jo lintujen esi-isät, dinosaurukset, laulaa?

Lintujen laulukausi on varsinaisesti keväällä, jolloin metsät ja niityt täyttyvät laulusta. Syksyyn tuo kuitenkin oman hohtonsa lintujen syyslaulu, johon jotkut yksilöt intoutuvat aamuisin. Syyslaulullaan linnut pitävät yhteyttä toisiinsa ja virittäytyvät muuttotunnelmaan.

1. Missä linnun ääni syntyy?

On itse asiassa hämmästyttävää, että hyvinkin pienistä linnuista lähtee niin kova ääni, että se voi tyynellä säällä kuulua satojen metrien, jopa kilometrien päähän. Selitys löytyy lintujen äänielimestä jota kutsutaan nimellä syrinx. Sana tulee alun perin Antiikin kreikasta ja tarkoittaa pilliä tai huilua.
Lintujen äänielin on hyvin erilainen kuin meillä ihmisillä. Se sijaitsee henkitorven alapäässä ja on useimmilla lajeilla jakautunut kahtia molempiin keuhkoputkiin. Se on siis ylösalaisin olevan y- kirjaimen muotoinen. Lintujen äänielimen liikkeitä säätelee suuri joukko lihaksia, ja linnun äänet syntyvät syrinksin kalvojen kireyden ja rakojen muutoksista ilman virratessa niiden ohi.

Jakautuneen äänielimen takia lintu voi päästää molemmilla puolilla samanaikaisesti eri taajuisia ääniä. Joillain lajeilla esimerkiksi matalammat äänet syntyvät aina toiselta puolelta ja korkeammat toiselta. Ulos kuuluva ääni on näiden kahden äänielimen summa. Linnuilla on kokoonsa nähden hyvin pitkä henkitorvi. Pitkä henkitorvi voimistaa ja muokkaa linnun ääntä vähän samaan tapaan kuin puhallinsoittimissa, kuten trumpetissa.

2. Voiko lintu laulaa nokka kiinni?

Yleensä linnut avaavat laulaessaan nokkansa, koska ääni kuuluu näin paremmin. nokan avaamisella ja suuontelon muodolla lintu voi vaikuttaa myös laulun äänenväriin. Monet linnut voivat laulaa myös nokka kiinni. Esimerkiksi mustarastaat laulavat usein loppusyksyllä vaimeasti nokkaa avaamatta, ja monet kahlaajat voivat myös äännellä samoin.

Mustarastas oksalla
Mustarastas voi laulaa myös avaamatta nokkaansa. Mustarastas oksalla Kuva: YLE/Juha Laaksonen linnut,lintu,luonto,mustarastas

3. Voiko lintu hengittää laulaessaan?

Kun pysähtyy kesäyössä seuraamaan sirkkalintujen minuuttikaupalla jatkuvaa siritystä, voi tulla mieleen, että miten ihmeessä ne oikein hengittävät taukoamattoman sirityksen lomassa. Linnut voivat tutkijoiden mukaan hengittää laulaessaan mikrosisäänhengityksillä, joita voi olla yli 20 sekunnissa, ja jotka korvaavat lauluun kuluvaa ilmaa. Laulun loputtua linnun pitää kuitenkin hengittää kunnolla.

4. Miksi jotkut linnut ovat paljon taitavampia laulajia kuin toiset?

Erityisen pitkälle kehittynyt laulutaito on varpuslinnuilla, jotka ovat evolutiivisesti uusin ja lajirikkain ryhmä. Monesti hyvin pienet ja värittömät linnut ovat kaikkein taitavimpia laulajia. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta lintujen äänielin on kuitenkin yleensä perusrakenteeltaan hämmästyttävän samanlainen, vaikka laulussa on eroa. Esimerkiksi variksen ja satakielen äänielin on lähes samanlainen. Laulutaito muodostuu kuitenkin lopulta aivoissa ja siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten perimä, oppiminen ja harjoittelu.

5. Laulavatko molemmat sukupuolet?

Usein ajatellaan, että vain koiraat laulavat. Näin pääsääntöisesti onkin, mutta itse asiassa merkittävä osa myös varpuslintunaaraista pystyy laulamaan. Esimerkiksi sinirinta-, kottarais-, rautiais- ja rastaskerttusnaarat laulavat. Talvehtivat punarinta- ja koskikaranaarat intoutuvat myös talvireviirin yhteydessä laulamaan. Naaraiden laulua on kuitenkin tutkittu paljon koiraita vähemmän. Joidenkin lintulajien, kuten kurkien, naaraat ja koiraat esittävät myös duettoja keskenään.

6 Miksi linnut laulavat?

Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Laulamalla koiras pyrkii houkuttelemaan naarasta luokseen ja toisaalta ilmoittamaan muille koiraille, että alue on varattu. Naaraat valitsevat usein juuri parhaat laulutaiturit kumppaneikseen. Samalla hyvä laulutaito voi kertoa koiraan hyvästä kunnosta. Koiras pitää myös muodostunutta parisuhdetta yllä laulun avulla. Lauluun liittyy kuitenkin vielä asioita, joita ei tarkkaan tiedetä.

Talitiainen oksalla
Talitiainen voi laulaa monin eri tavoin.. Talitiainen oksalla Kuva: Yle/Risto Salovaara talitiainen

7. Mikä kaikki vaikuttaa vaikuttaa lauluintoon?

Monet linnut laulavat innokkaimmin aamuisin, ja osasyynä siihen voi olla, että silloin ei yleensä tuule, ja ääni kuuluu paremmin ja kauemmas. Sääolot ja ympäristö vaikuttavat paljon siihen miten ääni kantaa. Kovassa tuulessa, vesisateessa tai metelissä ei kannata laulaa, tai sitten laulua pitää tiivistää ja voimistaa ympäristön mukaan. Esimerkiksi talitiaisen terävä ja lyhyt tyy-ti ilmeisesti on tehokkaampi kuin perinteinen, heleä ti-ti-tyy. Linnut hakeutuvat myös usein hyville laulupaikoille voimistamaan sanomansa kuuluvuutta. Linnut eivät yleensä varsinaisesti vastaile toisilleen, mutta ne saattavat innostua laulamaan entistä kovemmin yhdessä muiden kilpailijoiden kanssa.
Lintujen fysiologinen lauluvire vaihtelee myös vuoden mittaan. Aivojen laulutumakkeen on havaittu surkastuvan talveksi ja kasvavan ennalleen keväällä kun laulutaitoa tarvitaan.

Peippokoiras laulaa oksalla
Peippokoiras lauluvireessä Peippokoiras laulaa oksalla Kuva: YLE/Juha Laaksonen lintu,luonto,peippo

8. Eivätkö pedot löydä innokasta laulajaa?

Satakielen tai peipon kailottaessa railakkaasti kevättunteitaan voi tulla mieleen, että voivatko pedot huomata näin intomieliset laulajat. Liian avoimesti laulava koiras todella ottaa laulaessaan riskin, mutta vaikka lintu laulaisi suuren puun oksalla, niin linnun paikallistaminen on silti yllättävän hankalaa, vaikka laulu kuuluu läheltä ja kovaa. Tämän on moni lintuharrastajakin on saanut huomata.

9. Mitä muita tapoja on tuottaa ääntä?

Linnut voivat tuottaa ääntä myös monien muiden ruumiinosiensa avulla. Taivaanvuohen pyrstösulkien väpätys, telkän siiven viuhina, viirupöllön nokan napsutus, fasaanin siiveniskut ja tikkojen taito rummuttaa – kaikilla näillä tavoilla linnut viestivät toisilleen ja muille. Kattohaikarat tervehtivät toisiaan nokkia kalistamalla.

10. Lauloivatko jo dinosaurukset aikanaan?

Emme tarkkaan tiedä, miksi linnut alkoivat laulaa lintujen evoluution alussa. Tutkijat olettavat tällä hetkellä, että jo lintujen kantamuodot eli dinosaurukset olivat jostakin syystä äänekkäitä. Ne ilmeisesti kiljuivat, uikuttivat, kerjäsivät ruokaa, rääkyivät, ja dinosaurusten monet äänet ovat olleet luultavasti lintujen laulutaidon lähtökohtana.

Punarinta varoittaa
Punarinta varoittaa kiivaasti. Punarinta varoittaa Kuva: YLE/Juha Laaksonen lintu,luonto,punarinta

Juttu perustuu lähinnä ohjelmaan Minna Pyykön maailma: Miten lintu laulaa? Ohjelmassa linnunlaulusta kertoili Oulun yliopiston eläinfysiologian professori Esa Hohtola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Otra Romppanen_henkilökuva

    Otra Romppanen - Murheenlaakson menninkäinen

    Mana Mana -legenda kertoo värikkäästä elämästään.

    Otra Romppanen on Joensuun ensimmäinen punkkari, jonka kitarasoundi mullisti 80-luvun lopun suomalaisen vaihtoehtomusiikin. Nykyisin Etelä-Savossa asuvan Mana Mana -legendan elämään on mahtunut hulluja mutta lahjakkaita ihmisiä, genrerajojen halveksuntaa, itsetuhoisia ajatuksia ja ultimaattista sekoilua. Muiden mielipiteistä Otra ei edelleenkään välitä.

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Sitruunaperhonen imee mettä auringontähden kukassa elokuussa Hatanpään arboretumissa Tampereella

    Kuvataan kevät 2017

    Seurataan kevään tuloa yhdessä!

    Bongasitko leskenlehden? Löysitkö kotikuntasi ensimmäiset hiirenkorvat? Ota kuva heräävästä luonnosta ja lisää se kartalle. Seurataan kevään tuloa yhdessä!

  • Sinitiaisen poikue pöntössä.

    Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Pajulintu laulaa puussa.

    Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Helmipöllön tuijotus.

    Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tilhi lehdettömällä omenapuun oksalla.

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Tilhi

    Talvikaudella tilhet ovat näkyviä ja kuuluvia parvilintuja.

    Kottaraisen kokoisella, tukevatekoisella tilhellä on suuri pää ja paksu kaula sekä tuuhea töyhtö päälaella. Höyhenpuku on harmaan punaruskea. Siivenreuna on mustan-, keltaisen- ja punaisenkirjava, pyrstön kärki keltainen.

  • Peippo

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Järripeippo aidalla

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Järripeippo

    Muuttoaikaan järripeippo on yleinen Etelä-Suomessa.

    Talitiaisen kokoisella järripeipolla on peipon tapainen kekonokka. Tummalla siivellä on kellertävät juovat. Koiraan selkä ja pää ovat kiiltävänmustat, vatsa valkoinen, rinta, kurkku ja siiventaive oranssit. Naaraan yläpuoli on vaaleankirjavan harmaanruskea ja rinta oranssinkellertävä.

  • Vihervarpunen oksalla

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Urpiainen oksalla

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Pähkinänakkeli pähkinä nokassa

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Pähkinänakkeli

    Pähkinänakkelit vaeltavat Suomeen syksyisin.

    Talitiaisen kokoisen ja tanakan pähkinänakkelin pää on iso ja pyrstö lyhyt. Lintu on päältä siniharmaa ja alta valkoinen. Nokantyvestä niskaan kulkee musta juova (”rosvonaamari”).

  • Räkättirasta

    Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Riekko suojassa lumen keskellä.

    Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Ahma valppaana varvukossa.

    Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Jääkarhu Huippuvuorilla.

    Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Karhun pehmeä katse puhuu ristiriitaisesti eri kieltä sen muun olemuksen kanssa. Sen kuono ja kermanvalkoinen turkki ovat kauttaaltaan veressä. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

  • Kaksi myskihärkää vastakkain.

    Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.

  • Mies ja suomenlapinkoira pilkillä tunturissa.

    Arktinen erämaa ei tunne armoa

    Tunturissa kannattaa aina tarkkailla säätä.

    Kalastusretkillä tunturialueilla täytyy varautua kaikenlaisiin sääoloihin, niin talvella kuin kesälläkin. Sää tunturissa voi vaihtua täydestä auringonpaisteesta hurjaan lumituiskuun hetkessä.

  • Eränkävijät-sarja Karhujahti käynnissä itärajalla. Tuomo etsimässä havaintoja karhuista.

    Eränkävijät on sarja metsästyksestä ja kalastuksesta nykypäivän Suomessa

    Eränkävijät esittelee katsojalle metsästystä nykypäivänä

    Uusi sarja Eränkävijät seuraa neljän intohimoisen eränkävijän tarinaa metsästyksen ja kalastuksen parissa. Eri puolilta Suomea kotoisin olevia päähenkilöitä yhdistävät samat arvot ja rakkaus luontoon. Kun pohjoisessa tunturit ovat lumen peitossa ja järvet jäässä, kuljetaan etelässä vielä sulassa maassa ja kalastetaan virtaavissa vesissä.

  • Riekko suojassa lumen keskellä.

    Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Karhu istuu metsässä.

    Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Ryhävalas sukeltaa.

    Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • viiksitimali

    Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Ahma valppaana varvukossa.

    Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • orava

    Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kolme hirveä pellolla, taustalla havumetsää ja edessä vaalea, kukkiva pelto.

    Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Jääkarhu Huippuvuorilla.

    Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Kaksi myskihärkää vastakkain.

    Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.

  • Susi.

    Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Kenttäkiitäjäinen on hohtaa vihreää metallinväriä.

    Ötökkätieto tutustuttaa monimuotoiseen pihaluontoon

    Opi tunnistamaan lajeja ja toimimaan puutarhassa.

    Tiesitko, että kukkaravukki voi vaihtaa väriään alustan mukaan väijyäkseen saalista tai että kenttäkiitäjäiset hohtavat vihreää metallinväriä? Upouusi Ötökkätieto-palvelu auttaa tunnistamaan ötököitä kiehtovasti.