Hyppää pääsisältöön

Irti Suomen nisistä, imeväiset!

kirjailija Marjo Niemi
kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho kirjailija,marjo niemi

Menin lukemaan kriittisellä taiteilijan silmälläni lausuntokierroksella olevan Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategialuonnoksen, joka on perjantaihin asti avoin kommentoinneille. Kulttuuripolitiikassakin on nyt kuuminta rahoituksen monipuolistuminen. Toisin sanoen: Irti Suomen nisistä, imeväiset!

Pääministeri sanoi kansalaisille, että nuukuus lisää luovuutta, mutta hämmästykseni oli kova, kun hän ei sitten lisännytkään kulttuurin rahoitusta, vaan päinvastoin. Nuukuus leikkasikin luovuudelta.

Syy sille kaivetaan yleisestä taloustilanteesta, mutta en voi olla ajattelematta maata vaivaavaa mittaamisen kulttuuria, mitä sovelletaan myös asioiden kohdalla, joita on mahdoton mitata. Miten taiteen vaikuttavuus ja tulokset mitataan? Sellaista mittaria ei ole vielä keksitty ja sekös tässä rassaakin, sillä se saisi kullan virtaamaan taiteen luo.

Juuri meidän pienelle kansalle taiteilijat ovat erityisen tärkeitä, ei ensisijaisesti muille.

Mitä konkreettista ministeriöllä on ajatuksissaan monipuolisten rahoituslähteiden osalta? Strategialuonnoksen alussa todetaan: Suomen talouden tila on vakava ja se jatkuu. En usko että investointeihin tohtivat suomalaiset tahot syöksyvät ensimmäiseksi taidetta tukemaan. Ja kuitenkin juuri meidän pienelle kansalle taiteilijat ovat erityisen tärkeitä, ei ensisijaisesti muille.

Taiteen itsearvoista merkitystä on ilmiselvästi vaikea enää nähdä. Kulttuuriministeriönkin strategialuonnos yrittää kovasti perustella taiteen rahoittamisen tärkeyttä hyvinvointitaiteella, elämystaiteella, kulttuuriin perustuvilla tuotannoilla ja palveluilla. Taiteen merkitykselle sokeutuminen konkretisoituu seuraavin ihmeellisin sanankääntein: ”Talouteen ja elinkeinoelämään saadaan enemmän dynaamisuutta, jos teollisen tavaratuotannon tukemiseen luodut järjestelmät monipuolistuvat ja ottavat paremmin huomioon luovuuteen ja kulttuuriin sisältyvät mahdollisuudet ja niitä edustavien toimialojen kehittämistarpeet.” Taiteella on ollut aina merkittävä rooli itsensä lisäksi myös Suomen rakentamisen tarinassa, tässä ajassa se ilmeisesti on olla ruutina taloudelle ja suksivoiteena elinkeinoelämälle hankalassa maastossa.

Strategialuonnoksessa todetaan myös, että taiteilijat ovat hyvin koulutettuja, mutta heidän osaamistaan ei riittävästi hyödynnetä muilla toimialoilla. Miksi kannattaa kouluttaa kalliilla rahalla taiteilija ja sitten pistää se muihin hommiin?

Ehdokkaat kärjistivät taiteen vakavaksi ja populaariksi ja toivoivat näiden kahden pussailevan toisiaan enemmän.

Ennen eduskuntavaaleja monet nyt hallituksessa istuvien puolueiden ehdokkaat nostivat toistuvasti kulttuuripoliittisissa keskusteluissa esiin tarpeen madaltaa taiteen rimaa. He kärjistivät taiteen vakavaksi ja populaariksi ja toivoivat näiden kahden pussailevan toisiaan enemmän. Ehkä he olivat kuin Jekyll ja Hyde, Jekyll oli vilpittömästi huolissaan taiteen tulevaisuudesta, sillä he tiesivät, että hallituksessa Hyde tekee päätöksiä, eikä hänen rakkautensa taiteeseen ole yhtä levevä, kuin rakkaus rahoittajien lukumäärään.

Strategialuonnoksen tavoitteet ovat ristiriitaiset kuin perinteinen draama, vain katharsis puuttuu. Jos rahoituksen vähetessä pääsylippujen ja taideteosten hintaa on korotettava, niin miten turvataan strategian seuraava tavoite: "Osallisuus kulttuuriin on lisääntynyt ja eri väestöryhmien erot osallistumisessa ovat kaventuneet. Yksi tavoite on se, että kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen." Kannatan toki, mutta miten tämä saadaan jatkumaan?

Anselm Kiefer on sanonut taiteilijan käyttävän valtaa ennen kaikkea siten, että hän ei toimi niin kuin häneltä odotetaan.

Myönnän ettei ministeriön tehtävä ole helppo. Taiteilija Anselm Kiefer on sanonut taiteilijan käyttävän valtaa ennen kaikkea siten, että hän ei toimi niin kuin häneltä odotetaan.

Taide ei ole looginen, ihminen ei ole looginen, mutta ministeriöltä loogisuutta vaaditaan. Virkamiehet joutuvat menemään sinne minne hallituksen nokka näyttää ja leikkausten ollessa ilmeisen peruuttamattomia, he hätäpäissään nyt yrittävät keksiä ja auttaa taidetta löytämään ja kehittämään muita rahoituskanavia.

Strategialuonnoksessa on paljon ilmavia, kovin yleiseksi jääviä kohtia, mutta yksi asia ennustetaan jo nyt selvällä suomen kielellä: ”Yleisen taloustilanteen vuoksi myös kulttuurin toimialan rahoitustilanne kiristyy. Toimialan rahoitusjärjestelmät uudistuvat.”

Kuten sanoin, strategialuonnos on avoin kansalaisten kommenteille vielä perjantaina.

  • Arnold Böcklingin maalaus Odysseus ja Polyphemus

    Rankka retki kolmen tuhannen vuoden takaa

    Kaikkien seikkailutarinoiden isä on tietenkin Odysseia.

    Kaikkien nuorten miesten harharetkistä kertovien tarinoiden isä on tietenkin Odysseia. Eeppinen runokokoelma on vaikuttanut sekä sisällöllään että rakenteellaan kaikkeen kirjalliseen ja visuaaliseen kerrontaan aina tämän päivän road movie -elokuviin asti.

  • Runoilija Ville Luoma-aho

    Miksi tuhlata aikaa proosaan, kysyy runoilija V. S. Luoma-aho

    Tanssiva karhu -ehdokas

    Kirjailija Ville Luoma-aho ei ole varma, kirjoittaako hän runoutta. Joka tapauksessa hänen teoksensa Mantra on nyt Ylen runouskilpailun ehdokkaana. Jyväskyläläinen Ville Luoma-aho (s. 1984) on kustantamo Poesian kirjailijoita. Varminta lienee puhua kirjailijasta eikä runoilijasta, sillä Luoma-aho ei ole kirjallisten raja-aitojen ystävä.

  • Kolme suomuorakas -sientä

    Panetko painoa sanalle?

    Painotus jäsentää puhetta ja vaikuttaa myös merkitykseen.

    Suomuorakas, tuo syysmetsien sienikaunokainen, on meidän perheessä suo muo rakas - ihan tietoisesti, koska se kuulostaa hauskalta siten lausuttuna. Sanan väärin painottaminen voi toisinaan aiheuttaa vakavampiakin väärinymmärryksiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan kuva, osa 10

    Nykykirjallisuus on sairastunut vakavaan historiatautiin ja minusta se ei ole O.K.

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlat pitäisi keskeyttää sairauslomaan, sillä olemme pahanlaatuisen historiataudin vallassa. Postmoderni aikakausi ei tarkoita sitä, että historia olisi päättynyt. Halu verrata nykyaikaa menneisyyteen nimittäin vain kiihtyy. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi täällä -esseeseen!

  • Arnold Böcklingin maalaus Odysseus ja Polyphemus

    Rankka retki kolmen tuhannen vuoden takaa

    Kaikkien seikkailutarinoiden isä on tietenkin Odysseia.

    Kaikkien nuorten miesten harharetkistä kertovien tarinoiden isä on tietenkin Odysseia. Eeppinen runokokoelma on vaikuttanut sekä sisällöllään että rakenteellaan kaikkeen kirjalliseen ja visuaaliseen kerrontaan aina tämän päivän road movie -elokuviin asti.

  • Kirjailija ja ohjaaja Reko Lundán katsoo nauraen kameraan.

    Luojan kiitos, Reko Lundán ehti paljon

    Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin!

    Reko Lundánin uusi teos oli 2000-luvun alussa aina tapaus. Hän käsitteli näytelmissään ja romaaneissaan tavallista keskiluokkaa ja osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lundánin Rinnakkain luetaan Kirjojen Suomen kesän verkkolukupiirissä, jonka vetää toimittaja Maryan Abdulkarim.