Hyppää pääsisältöön

Irti Suomen nisistä, imeväiset!

kirjailija Marjo Niemi
kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho kirjailija,marjo niemi

Menin lukemaan kriittisellä taiteilijan silmälläni lausuntokierroksella olevan Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategialuonnoksen, joka on perjantaihin asti avoin kommentoinneille. Kulttuuripolitiikassakin on nyt kuuminta rahoituksen monipuolistuminen. Toisin sanoen: Irti Suomen nisistä, imeväiset!

Pääministeri sanoi kansalaisille, että nuukuus lisää luovuutta, mutta hämmästykseni oli kova, kun hän ei sitten lisännytkään kulttuurin rahoitusta, vaan päinvastoin. Nuukuus leikkasikin luovuudelta.

Syy sille kaivetaan yleisestä taloustilanteesta, mutta en voi olla ajattelematta maata vaivaavaa mittaamisen kulttuuria, mitä sovelletaan myös asioiden kohdalla, joita on mahdoton mitata. Miten taiteen vaikuttavuus ja tulokset mitataan? Sellaista mittaria ei ole vielä keksitty ja sekös tässä rassaakin, sillä se saisi kullan virtaamaan taiteen luo.

Juuri meidän pienelle kansalle taiteilijat ovat erityisen tärkeitä, ei ensisijaisesti muille.

Mitä konkreettista ministeriöllä on ajatuksissaan monipuolisten rahoituslähteiden osalta? Strategialuonnoksen alussa todetaan: Suomen talouden tila on vakava ja se jatkuu. En usko että investointeihin tohtivat suomalaiset tahot syöksyvät ensimmäiseksi taidetta tukemaan. Ja kuitenkin juuri meidän pienelle kansalle taiteilijat ovat erityisen tärkeitä, ei ensisijaisesti muille.

Taiteen itsearvoista merkitystä on ilmiselvästi vaikea enää nähdä. Kulttuuriministeriönkin strategialuonnos yrittää kovasti perustella taiteen rahoittamisen tärkeyttä hyvinvointitaiteella, elämystaiteella, kulttuuriin perustuvilla tuotannoilla ja palveluilla. Taiteen merkitykselle sokeutuminen konkretisoituu seuraavin ihmeellisin sanankääntein: ”Talouteen ja elinkeinoelämään saadaan enemmän dynaamisuutta, jos teollisen tavaratuotannon tukemiseen luodut järjestelmät monipuolistuvat ja ottavat paremmin huomioon luovuuteen ja kulttuuriin sisältyvät mahdollisuudet ja niitä edustavien toimialojen kehittämistarpeet.” Taiteella on ollut aina merkittävä rooli itsensä lisäksi myös Suomen rakentamisen tarinassa, tässä ajassa se ilmeisesti on olla ruutina taloudelle ja suksivoiteena elinkeinoelämälle hankalassa maastossa.

Strategialuonnoksessa todetaan myös, että taiteilijat ovat hyvin koulutettuja, mutta heidän osaamistaan ei riittävästi hyödynnetä muilla toimialoilla. Miksi kannattaa kouluttaa kalliilla rahalla taiteilija ja sitten pistää se muihin hommiin?

Ehdokkaat kärjistivät taiteen vakavaksi ja populaariksi ja toivoivat näiden kahden pussailevan toisiaan enemmän.

Ennen eduskuntavaaleja monet nyt hallituksessa istuvien puolueiden ehdokkaat nostivat toistuvasti kulttuuripoliittisissa keskusteluissa esiin tarpeen madaltaa taiteen rimaa. He kärjistivät taiteen vakavaksi ja populaariksi ja toivoivat näiden kahden pussailevan toisiaan enemmän. Ehkä he olivat kuin Jekyll ja Hyde, Jekyll oli vilpittömästi huolissaan taiteen tulevaisuudesta, sillä he tiesivät, että hallituksessa Hyde tekee päätöksiä, eikä hänen rakkautensa taiteeseen ole yhtä levevä, kuin rakkaus rahoittajien lukumäärään.

Strategialuonnoksen tavoitteet ovat ristiriitaiset kuin perinteinen draama, vain katharsis puuttuu. Jos rahoituksen vähetessä pääsylippujen ja taideteosten hintaa on korotettava, niin miten turvataan strategian seuraava tavoite: "Osallisuus kulttuuriin on lisääntynyt ja eri väestöryhmien erot osallistumisessa ovat kaventuneet. Yksi tavoite on se, että kulttuurin perusta on vahva ja elinvoimainen." Kannatan toki, mutta miten tämä saadaan jatkumaan?

Anselm Kiefer on sanonut taiteilijan käyttävän valtaa ennen kaikkea siten, että hän ei toimi niin kuin häneltä odotetaan.

Myönnän ettei ministeriön tehtävä ole helppo. Taiteilija Anselm Kiefer on sanonut taiteilijan käyttävän valtaa ennen kaikkea siten, että hän ei toimi niin kuin häneltä odotetaan.

Taide ei ole looginen, ihminen ei ole looginen, mutta ministeriöltä loogisuutta vaaditaan. Virkamiehet joutuvat menemään sinne minne hallituksen nokka näyttää ja leikkausten ollessa ilmeisen peruuttamattomia, he hätäpäissään nyt yrittävät keksiä ja auttaa taidetta löytämään ja kehittämään muita rahoituskanavia.

Strategialuonnoksessa on paljon ilmavia, kovin yleiseksi jääviä kohtia, mutta yksi asia ennustetaan jo nyt selvällä suomen kielellä: ”Yleisen taloustilanteen vuoksi myös kulttuurin toimialan rahoitustilanne kiristyy. Toimialan rahoitusjärjestelmät uudistuvat.”

Kuten sanoin, strategialuonnos on avoin kansalaisten kommenteille vielä perjantaina.

  • Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan henkilöt Varpu (Linnea Skog) ja Siru (Paula Vesala) henkilöauton etupenkillä.

    Oscar-ehdokas Selma Vilhusen ensimmäinen pitkä elokuva tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa tänä iltana

    Tyttö nimeltä varpu tavoittelee kymmentä Jussi-palkintoa

    Paula Vesalan tähdittämä Tyttö nimeltä Varpu on yksi Jussi-gaalan ennakkosuosikeista tänä iltana. Isättömyydestä ja yksinhuoltajan arjesta kertova elokuva on ehdokas kymmenessä kategoriassa. Oscar-ehdokkaanakin ollut käsikirjoittaja-ohjaaja Selma Vilhunen kertoi Ylen Tähtihetkessä syyskuussa, että tarinassa on paljon hänen omia kokemuksiaan.

  • Lomamatka 80-luvulle reunion kokouksessa Laila ja Jane pitelevät korviaan.

    Juntti, Hörhö ja Pöljä

    Erikoisen paikannimen takana on tarina

    Asutko paikkakunnalla, jonka nimeä et kehtaa kertoa? Vai oletko erityisen ylpeä persoonallisesta ja mieleen jäävästä kotipaikkakuntasi nimestä?

  • Iskelmälaulaja valoa vasten.

    Saako biisin nimi johtaa harhaan?

    Mitä nimen pitäisi kertoa sävellyksestä?

    Cheek ja Elastinen joutuivat viime vuoden lopulla selittelemään yhteisen Sinuhe-biisinsä nimeä. Hämmennystä herätti, ettei Sinuhea mainita kappaleessa kertaakaan, eikä siinä liioin liikuta Egyptissä.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Artikkelikuva KC:n juttuun

    Tuomas Nevanlinna: Donald Trump tviittailee työväenliikkeen raunioilla

    Filosofi Tuomas Nevanlinnan analyysi Donald Trumpista.

    Filosofi Tuomas Nevanlinna kertoo esseessään, miksi Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti. Trump lumoaa, koska hän osoittaa esimerkillään, että kuka tahansa voi voittaa lotossa. Siihen ei tarvita koulutusta ja pinnistelyä, kuten liberaali yhteiskunta uskottelee. Nevanlinna paljastaa myös, miten työväenliikkeen romahdus loi populismin ja mikä erottaa Trumpin Hitleristä.

  • studiomuusikkot

    Suomihittien näkymättömät duunarit

    Neljä muusikkolegendaa kertoo tarinan levyjen takaa.

    Tiedätkö kuka soitti Tapani Kansan R-A-K-A-S-kappaleen rumpufillin tai bassoa Juha Tapion Kaksi puuta -hitissä? Entä kuka kannutti rumpuja Nylon Beatin Viimeinen-biisissä tai soitti kitaraa Jari Sillanpään Satulinna-kappaleessa? Tapani "Nappi" Ikonen, Juha Björninen, Anssi Nykänen ja Ako Kiiski kertoo tarinan levyjen takaa ja siitä, millainen on muusikon ammatti Suomessa. Hiteiltä, naurulta ja notkoilta ei vältytä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Paula Koivuniemi esiintyy 2007

    Teeman Elävässä arkistossa Paula Koivuniemi: "Pelotti nousta rokkiyleisön eteen"

    Suosittu iskelmälaulaja Paula Koivuniemi kertoo urastaan

    Kevään alku on Teeman Elävässä arkistossa omistettu suomalaisen populaarimusiikin kestosuosikeille. Iskelmätähti Paula Koivuniemi kertoo Arkistovieraana -haastattelussa urastaan ja ohjelmapaketin lopuksi nähdään legendaarinen Provinssirockin keikka vajaan kymmenen vuoden takaa. Teeman muut suomisoundin aateliset ovat Hector ja J.

  • Kirjailija, näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholmin julkisuuskuvassa mustekala siteeraa Marxia

    Kirjailija Johannes Ekholm kerää vaikutteita kaikkialta.

    Kirjailija Johannes Ekholm on eräänlainen valtarakenteita horjuttava alkemisti, joka luo ajankuvaa käyttämällä elementtejä Roland Barthesin ajatuksista internetin ilmiöihin. Mieluiten hän makaa sohvalla älypuhelin kädessä ja syö karkkia.

  • Kuvassa Niina Repo, Riku Korhonen, Elina Knihtilä ja Johannes Ekholm.

    Mites töissä meni?

    Pilkun jälkeen -ohjelmassa käsitellään työtä. Katso täältä!

    Pilkun jälkeen tarttuu työhön. Keskustelemassa ensimmäisistä työpaikoista ja työn muutoksesta ovat kirjailija Riku Korhonen, näyttelijä-professori Elina Knihtilä ja kirjailija Johannes Ekholm. Pilkun jälkeen maanantaina 27.3. Yle Teemalla klo 21.

  • Näyttelijä, professori Elina Knihtilä

    Mä olen puhunut teille ihan paskaa!

    Professori Knihtilä sai itsensä kiinni jeesustelusta.

    Paluu näyttämölle yli kahden vuoden jälkeen sai Elina Knihtilän ymmärtämään, että hän oli jeesustellut opiskelijoilleen. Professuuri Teatterikorkeakoulussa on näköalapaikka, jossa tulee koko ajan haastetuksi.