Hyppää pääsisältöön

Sellisti Anna Westerlund: "Shostakovitshin musiikki riipaisee juuri oikeasta kohdasta."

Sellisti Anna Westerlund.
Sellisti Anna Westerlund. Kuva: Yle/Laila Kangas anna westerlund

"B-suunnitelmani on jo kauan ollut joko lääketiede tai kätilön työ, mutta nyt nautin opiskeluajastani ja panostan musiikkiin!" kertoo Kantapöydän opiskelijatreffeillä 14.9.2016 vieraillut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sellonsoiton opiskelija Anna Westerlund.

Kuka olet ja mistä tulet? 

Olen Anna Westerlund, 19-vuotias helsinkiläinen sellisti. Aloitin sellonsoiton Itä-Helsingin musiikkiopistossa Taru Aarnion oppilaana. Olin tuolloin kuusivuotias. Yläasteikäisenä pääsin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen, jossa opiskelin ensin kolme vuotta Roi Ruottisen johdolla. Viimeisen ”nuokkarivuoteni” vietin Samuli Peltosen luokalla. Nyt opiskelen Sibelius-Akatemiassa esittävän säveltaiteen puolella ensimmäistä vuotta ja suoritan musiikin kandidaatin tutkintoa. Opettajani on Timo Hanhinen.

Onko perheessäsi muusikoita tai musiikin harrastajia?

Vanhempani ovat lääkäreitä, mutta ovat molemmat harrastaneet musiikkia aktiivisesti pienestä pitäen. Minulla on kolme sisarusta, jotka kaikki hallitsevat jonkin soittimen. Pikkusiskoni soittaa viulua, pikkuveljeni alttoviulua ja nykyään lääketiedettä opiskeleva isoveljeni soitti pitkään pianoa. Olemme soittaneet ja esiintyneet paljon yhdessä, koko perheen voimin.

Oletko aina haaveillut muusikon ammatista?

Nuorempana musiikkiura ei minua kummemmin houkutellut. Kilttinä tyttönä soitin kyllä soittoläksyni, kun äiti käski, mutta väitin kivenkovaan, etten tahdo muusikoksi.

Nuorisokoulutukseen pääsyn myötä oma innostus kasvoi ja aloin harjoitella enemmän. Löysin itseni uudesta ympäristöstä, jossa ikäiseni nuoret tekivät musiikkia aidolla intohimolla, kehittyen huimaa vauhtia.

Toisin kuin moni nykyisistä kavereistani, en käynyt musiikkilukiota, vaan tuiki tavallista sellaista. Lukioon mennessäni harkitsin vielä lääkärin ammattia, joten luin pitkän matematiikan, biologian, fysiikan ja kemian. Tein paljon töitä ja menestyinkin, mutta lopulta päätin hakea Sibelius-Akatemiaan. Tajusin, että musiikki on se juttu.

Sellisti Anna Westerlund Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 14.9.2016.
Musiikkiesitys Kantapöydän opiskelijatreffeillä. Sellisti Anna Westerlund Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 14.9.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen anna westerlund

Mikä maisema on sinulle tärkeä tai inspiroiva?

Tahtoisin aina asua meren äärellä!

Kuka vaikutti siihen, että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?

Kävin jo vauvana muskarissa, ja musikaalisuuteni tuli ilmi hyvin aikaisessa vaiheessa. Lauloin, ennen kuin opin puhumaankaan. Päiväkoti-ikäisenä minulta kai kysyttiin, tahtoisinko soittaa jotakin. Tuskin edes tiesin mikä sello on, mutta isäni oli sitä minulle fiksusti ehdottanut, enkä keksinyt muutakaan. Musiikkiopiston pääsykokeissa sain vielä valita viulun ja sellon väliltä. Valintani kohdistui selloon, koska sellistit saavat istua.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Olen tanssinut melkein koko ikäni, ensin kuusi vuotta balettia ja sitten saman verran nykytanssia. Abivuoteni oli kuitenkin niin hektinen, että päätin jättää tanssimisen tauolle. Neljän vuoden ajan opiskelin myös klassista laulua Itä-Helsingin musiikkiopistossa ja SibAssa Maikki Apajalahti-Jylhän johdolla. Musiikin kautta olen tutustunut mitä ihanimpiin ihmisiin, joiden kanssa vietän paljon aikaa myös treenikopin ulkopuolella. Lukiossa muodostunut tiivis kaveriporukka pitää yhä yhtä, vaikka moni onkin muuttanut ulkomaille asti opiskelemaan mitä erilaisimpia aineita. Luen myös paljon kaunokirjallisuutta; lempiteoksiani ovat Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Westön Kangastus 38.

Sellisti Anna Westerlund Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 14.9.2016. Pianistina Sonja Fräki.
Annan pianistina on Sonja Fräki. Sellisti Anna Westerlund Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 14.9.2016. Pianistina Sonja Fräki. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen anna westerlund,Sonja Fräki

Lempisäveltäjäsi?

Voi, niitä on niin monta! Muun muassa Shostakovitsin musiikista olen pitänyt niin kauan kuin voin muistaa. Se riipaisee juuri oikeasta kohdasta ja tuntuu välillä jotenkin ihanan epämukavalta. Harkitut dissonanssit ja yllättävät käännökset tekevät siitä myös helposti tunnistettavaa, aivan omanlaistaan. Ilkikurinen huumori iskee myös.

Entä lempisävellyksesi?

Sellistinä vastaan tietenkin että ensimmäinen sellokonsertto. Se on täydellinen pakkaus.

Kuka on idolisi?

Kaikki opettajani - entiset ja nykyiset - ovat idoleitani. Toimin tänä vuonna itse sijaistavana sellonsoiton opettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa, ja olen oppinut ymmärtämään, kuinka vastuuntäyteinen, vaikea ja tärkeä opettajan ammatti on. Olen ollut kyllin onnekas saadakseni tehdä töitä loistavien opettajien kanssa. He ovat inspiroineet ja rohkaisseet minua pyyteettömästi. Siksi he ovat idoleitani.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee isona muusikko. Toivon saavani soittaa paljon kamarimusiikkia mahdollisimman erilaisissa kokoonpanoissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Kamarimusiikki on erityisen lähellä sydäntäni, ja sitä tekemällä oppii aivan valtavasti! Ammattiorkesterissakin olisi hienoa soittaa. Jos musiikkiura ei kaikesta huolimatta lähde rullaamaan, B-suunnitelmani on jo kauan ollut joko lääketiede tai kätilön työ. Nyt kuitenkin nautin opiskeluajastani ja panostan musiikkiin!

Musiikkiesitys videolla on From Jewish Life -osa Ernest Blochin sarjasta Supplication. Pianistina on Sonja Fräki. Toimittajina Vesa Kytöoja ja Inari Tilli.

  • cd-levyn kansi

    Uhkeaa sinfonista hehkua à la Richard Strauss

    Levyarvio

    Richard Straussia voi hyvin pitää 1900-luvun alkupuolen säkenöivimpänä orkesterisäveltäjänä, vaikka hän siirtyikin sinfonikosta oopperasäveltäjäksi. Straussin oopperoiden, etenkin Salomen, Elektran ja Ruusuritarin orkesteriosuudet ovat aikansa upeinta sinfonista taidetta; etenkin Elektraa voi pitää lähes yhtä paljon sinfonisena oopperana kuin oopperamaisena sinfoniana. Elektra, joka aikanaan hullaannutti aikansa modernistit taidelajista riippumatta, oli suurelle yleisölle vaikea teos, ja ehkäpä sen vuoksi siitä ei koskaan tehty erillisistä orkesterisarjaa konserttikäyttöön. Nyt epäkohta on korjaantunut, aikamme suurimpiin Strauss-tulkkeihin kuuluvan Manfred Honeckin intohimon ajamana.

  • cd-levyn kansi

    Erilaiset Goldberg-variaatiot

    Levyarvio

    Johann Sebastian Bachin Goldberg-variaatioiden levytykset ja erilaiset versioinnit ovat säännöllisesti palaava teema tässä ohjelmassa ja uusien levyjen joukossa ylipäätään. Harvemmin olen kuitenkaan törmännyt Goldberg-variaatioihin, jotka eivät olisi Bachin kirjoittamia! Toisessa kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa Kotkassa vuonna 2009 palkittu saksalainen Joachim Schneider on kirjoittanut teknisesti ja ilmaisullisesti kiehtovat 30 variaatiota teemoineen kahdelle kitaralle Bachin mallia monitasoisesti seuraillen – ja luonnollisesti nimennyt teoksensa Goldberg-variaatioiksi.

  • cd-levyn kansi

    Lyyristä suomalaista sielunmaisemaa

    Levyarvio

    Idyllit, elegiat, pienet muistot, kukkaset, kehtolaulut, romanssit ja muut niin sanotut karakterikappaleet olivat romantiikan keskeisintä ohjelmistoa läpi 1800-luvun. Niitä sävelsivät kaikki, joskus enemmänkin ansainta- kuin taiteenteon tarkoituksessa, joskus taasen selvästi hetken hurmiossa, inspiraation vallassa. Koulutettujen säveltäjien määrän kasvaessa Suomessa 1800-luvun lopulla myös kotimaisia pieniä karakterikappaleita syntyi kiihtyvään tahtiin – ja niiden joukosta löytyy joitakin todellisia helmiä.