Hyppää pääsisältöön

Nostokuva: Suomihittien näkymättömät duunarit



Nostokuva: Suomihittien näkymättömät duunarit
Kuva: Yle / Joonas Josefsson, Annukka Palmén-Väisänen
Ako Kiiski,Ako Kiiski,Anssi Nykänen,grafiikka,Juha Björninen,muusikot,Nappi Ikonen,Studiomuusikko,suomihittien näkymättömät duunarit

Tiedätkö kuka soitti Tapani Kansan R-A-K-A-S -kappaleen rumpufillin tai bassoa Juha Tapion Kaksi puuta -hitissä? Entä kuka kannutti rumpuja Pekka Ruuskan Rafaelin enkelissä tai soitti kitaraa Jari Sillanpään Satulinnassa? Vaikka suomalaisen populaarimusiikin klassikkohitit ovat useimmille tuttuja, levyillä soittavat muusikot ovat jääneet nimettömiksi. Vuosikymmenten ajan levytysstudioiden duunareiden soittama musiikki on valloittanut listat ja koskettanut jokaista suomalaista.

Studiomuusikkous on intohimoammatti, johon palo on syttynyt ensimmäisestä sessiosta lähtien. Juha Björninen soitti ensimmäisen studiokeikkansa Kotkassa noin kuusitoista kesäisenä. Kyseessä oli radionauhoitus Bluesin maailmasta. Ensimmäisen oton jälkeen valkotakkiset herrat pyysivät kuuntelemaan lopputulosta.

”Kun musiikki soi isoista puukaapeista ensimmäistä kertaa, se oli niin hieno elämys, että olin aivan puulla päähän lyöty. Tämä kuulostaa ihmeelliseltä. Siitä hetkestä lähtien olin täysin fiksattu ideaan, että tämä on se juttu, mitä haluan tehdä. Tunne on pysynyt tähän päivään asti. Kun tuli levysessioita, sain melkein saman elämyksen ja lapsenmieli säilyi pitkään”, Björninen kertoo.

Ako Kiiski alleviivaa fiiliksen tärkeyttä. “Se on varmaan ainoa asia, joka pitää homman vireillä. Että saa yhtä kovan tunnelman aina kun mennään kuuntelemaan, mitä ollaan tehty tai kuulee onnistuneen levyn radiossa”.

Studioduuni tuntui sopivan mulle hyvin, koska en hirveästi tykkää matkustelusta.― Tapani "Nappi" Ikonen

Nappi Ikosen ensimmäiset studiokokemukset olivat radiokeikkoja 60-luvun alussa.

”Soitin Ulle Lindströmin bändissä. Ratakadun Tesvision studiolla oli puheohjelma, jossa soitettiin pari biisiä. Mutta sitä ei pystynyt kuuntelemaan mistään, koska se oli suora lähetys. Ensimmäinen nauhoitettu sessio oli veljensä Erik Lindströmin kanssa Fabianinkadun studiolla. Silloin kaikki alkoi. Studioduuni tuntui sopivan mulle hyvin, koska en hirveästi tykkää matkustelusta. Levykeikkoja alkoi muutama vuosi myöhemmin pikkuhiljaa tippumaan”, Ikonen kertoo.

Kuvitus: Suomihittien näkymättömät duunarit
Kuvitus: Suomihittien näkymättömät duunarit Nappi Ikonen,suomihittien näkymättömät duunarit,tapani nappi ikonen

Soitin: rummut
Levytetyt kappaleet: 5863
Missä soittanut: mm. Lea Lavenin, Kake Randelinin, Katri Helenan, Einin, Eino Grönin, Frederikin, Kari Tapion, Tapani Kansan, Irwin Goodmanin, Rauli ”Badding” Somerjoen, Jorma Kääriäisen, Hectorin, Jukka Kuoppamäen ja Kassu Halosen albumeilla. Esiintynyt televisiossa Toivotaan toivotaan - ja Euroviisu-yhtyeissä.
Tunnettuja levytyksiä:

  • Vesa-Matti Loiri: Lapin kesä
  • Katri Helena: Katson autiota hiekkarantaa
  • Sammy Babitzin: Daa Da Daa Da
  • Paula Koivuniemi: Aikuinen nainen
  • Hector: Lumi teki enkelin eteiseen
  • Pepe Willberg: Saat miehen kyyneliin
  • Juha Vainio: Vanhoja poikia viiksekkäitä
  • Fredi: Avaa sydämesi mulle
  • Maarit: Hymypoika
  • Irwin Goodman: Vain elämää
  • M.A. Numminen: Minä soitan harmonikkaa
  • Markku Aro: Anna kaikkien kukkien kukkia vaan
  • Katri Helena: Joulumaa

Anssi Nykäsen ensimmäinen sessio opetti hänet nöyräksi: hän huomasi, etteivät taidot olleetkaan kuin Jeff Porcarolla. Ako Kiiski taas sai ensimmäisestä keikastaan palkaksi viisi markkaa ja Da Capo -patukan.

Jokaiselle muusikolle tapahtui ensimmäisellä studiokeikalla jotain, mistä tuli kantava voima koko uralle ja jonka synnyttämä palo on kuultavissa lukemattomilla levytyksillä, tv-ohjelmissa, mainoksissa ja elokuvissa.

Levyttämisen kulta-aikoina 70-80-luvuilla monilla levyillä soittivat usein samat henkilöt. Kokoonpanot muodostuivat musiikin taakse niin, että sovittaja soitti porukan kasaan. Levykeikkoja oli niin paljon, etteivät halutuimmat muusikot ehtineet millään jokaiseen sessioon. Samoihin aikoihin studioiden määrä lähti kasvuun. Sisäduunin lisääntyessä Björnisen ja Ikosen live-keikat jäivät satunnaisiksi ja viimeistään 80-luvulla studiomuusikkoudesta tuli heille päätyö.

Suomessa eniten levytyksiä tehnyt kokoonpano kerääntyi monien tunnettujen hittien tuottajien Veikko Samulin, Kassu Halosen ja Esa Niemisen ympärille. Ryhmää työllistivät myös Jaakko Salo ja Jori Sivonen.

Kokoonpanoa kutsuttiin nimillä Suomen komppi tai Samulin rytmikkäät.

Muusikkojoukkoon luketuivat Nappi Ikosen ja Juha Björnisen lisäksi basisti Heikki ”Häkä” Virtanen sekä kitaristit Heikki Laurila ja Janne Louhivuori. "Kosketinsoittajat olivat vaihtuvaa sorttia. Ydin oli tuo rytmiryhmä", Björninen täsmentää.

Björninen kuvailee porukkaa ammatilliseksi veljeskunnaksi: sen jäsenet suhtautuivat musisoimiseen kunnianhimoisesti, olivat omistautuneita kokoonpanolle ja halusivat tehdä yhdessä hyvää jälkeä. Suomen kompin taidonnäytteitä ovat muiden muassa Katri Helenan Katson autiota hiekkarantaa, Dannyn ja Armin Tahdon olla sulle hellä, Frederikin Kolmekymppinen, Paula Koivuniemen Sata kesää, tuhat yötä, Tapani Kansan Tulkaa tytöt takaisin sekä Matin ja Tepon Mä joka päivä töitä teen.


Suomen komppi: Janne Louhivuori, Tapani "Nappi" Ikonen, Heikki "Häkä" Virtanen, Juha Björninen ja Heikki Laurila



Suomen komppi: Janne Louhivuori, Tapani "Nappi" Ikonen, Heikki "Häkä" Virtanen, Juha Björninen ja Heikki Laurila
Kuva: Yle / Seppo Sarkkinen, Leif Öster, Antero Tenhunen, Annukka Palmén-Väisänen
Heikki Laurila,Heikki Virtanen,Janne Louhivuori,Juha Björninen,kuvituskuvat,muusikot,Nappi Ikonen,suomen komppi,suomihittien näkymättömät duunarit

Muusikot soittivat yhdessä niin paljon, että vaikkei varsinaista bändiä oltu koskaan perustettu, bändiltä se kuitenkin tuntui ja soitto hioutui yhtenäiseksi. Myös Ako Kiiski ja Anssi Nykänen ovat kokeneet samanlaisen yhteensulautumisen.

“Olen aina kokenut, että levyjä tehdään bändinä. Samoin silloin, kun teimme Olli Ahvenlahden kanssa paljon telkkarihommia, sille ryhmälle tuli oma soundi. Vaikka tyypit vaihtuvat vähän, kemia toimii”, Nykänen sanoo.

Olen aina kokenut, että levyjä tehdään bändinä.― Anssi Nykänen

“On todella onnellinen tilanne, kun sulla on tuo bändi”, Björninen nyökkää LOVEbandin johtajan Ako Kiiskin suuntaan. “Siitä kehittyy sellainen tila, että on todella hyvä soittaa. Musiikki nousee ja paranee, kun tekee paljon yhdessä”.

Henkilökemia näyttelee merkittävää roolia musiikin laadussa. Lempinimen "Suomen virallinen Olympiakomppipari" ansainnut rytmiparivaljakko Anssi Nykänen & Harri Rantanen löysivät toisensa Sami Hurmerinnan yhtyeen koesoitossa elokuussa 1986. “Me soitettiin vähän aikaa ja molemmat tajuttiin, että nyt on aika hyvät tunnelmat. On löytynyt joku siamilainen kaveri tähän vierelle, että se soittelee samaan kohtaan ja minunkin soitto rupeaa kuulostamaan hyvältä. Mentiin suoraan kaljalle ja siitä päivästä lähtien ollaan soitettu tosi paljon kimpassa”.

Kuvitus: Suomihittien näkymättömät duunarit
Kuvitus: Suomihittien näkymättömät duunarit Anssi Nykänen,suomihittien näkymättömät duunarit

Kuka: Anssi Nykänen
Soitin: rummut
Levytetyt kappaleet: 5142
Missä soittanut: mm. Paula Koivuniemen ja Aki Sirkesalon yhtyeissä, Nylon Beatissa, Pekka Pohjola Groupissa ja Avantissa.
Tunnettuja levytyksiä:

  • Jari Sillanpää: Kaduilla tuulee
  • Kirka: Kaksin rannalla yksinäiset
  • Pekka Ruuska: Rafaelin enkeli
  • Nylon Beat: Seksi vie ja taksi tuo
  • Neljä baritonia: Popmusiikkia
  • Kummeli: Tuomiopäivä
  • Mikko Kuustonen: Enkelit lentää sun uniin
  • Samuli Edelmann: Peggy
  • Matti ja Teppo: Näin se kesäloma toimii
  • Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Sade
  • Matti Nykänen: Yllätysten yö
  • Aki Sirkesalo: Mielenrauhaa
  • Laura Voutilainen: Prinsessa
  • Arto Tamminen: Neljän ruuhka

Hyvässä otossa bändin kesken on magiaa ja se saa muusikot puheliaiksi. “Semmoinen, mistä tietää jo soittaessa, että tämä jää. Siinä on telepatia, joka on syvä tila ja sen tuntee sisällä”, Björninen pohtii.

“Kun on musan ytimessä, soittaa kimpassa ja tietää, että tämä toimii. Nyt älä liiku mihinkään, vaan pysy tässä kohtaa. Jos liikut, niin muuttuu groove aika nopeasti. Kun otto on loppu, niin vain toivoo, että se myös on hyvän kuuloista. Sitten kun se on, niin se on ihan mahtavaa”, Nykänen hehkuttaa.

Tietää jo soittaessa, että tämä jää. Siinä on telepatia, joka on syvä tila.― Juha Björninen

Rumpali kertoo esimerkin Aki Sirkesalon Naispaholaisesta: “Se oli melko lailla eka otto ja sen jälkeen taisin jopa itse sanoa, että en soita enää tätä kappaletta - ainakaan levylle. Sehän kiihtyy koko ajan, koska ei tehty klikin kanssa. Siinä oli intensiivinen meininki, se meni oikeaan suuntaan ja kaikki menivät samaan”.

“Se on se palkinto”, summaa Björninen.

Työtahti oli kova etenkin huippuvuosina 70- ja 80-luvuilla. Kun studioon aamulla mentiin, muusikoilla ei välttämättä ollut tietoakaan siitä, mitä oli luvassa. Päivässä saatettiin soittaa kymmeniä raitoja. “Se oli luultavasti iltapäivällä neljäs keikka ja olin kahden jälkeen Finnvoxissa. Olin kirjoittanut muistiin, että silloin lähti 75. raita. Olin aloittanut aikaisin aamulla ja jatkoin yöhön asti sen päivän”, Juha Björninen muistelee.

Kuvitus: Suomihittien näkymättömät duunarit
Kuvitus: Suomihittien näkymättömät duunarit Juha Björninen,suomihittien näkymättömät duunarit

Soitin: kitara
Levytetyt kappaleet: 4303
Missä soittanut: mm. Piirpaukessa, Jukka Gustavsonin, Vesa-Matti Loirin ja Pekka Pohjola Groupin kanssa, Katri Helenan, Einin, Frederikin, Carolan, Eino Grönin, Kirkan, Laura Voutilaisen, Jari Sillanpään, Bablon, Kari Tapion, Marionin, Meiju Suvaksen, Vicky Rostin, Dannyn, Arja Korisevan, Kari Tapion ja Paula Koivuniemen albumeilla.
Tunnettuja levytyksiä:

  • Kirka: Surun pyyhit silmistäni
  • Paula Koivuniemi: Tummat silmät, ruskea tukka
  • Jari Sillanpää: Satulinna
  • Kari Tapio: Olen suomalainen
  • Kikka: Sukkula Venukseen
  • Mamba: Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä?
  • Katri Helena: Anna mulle tähtitaivas
  • Kake Randelin: Avaa hakas
  • Muska: Pidä kii
  • Matti Esko: Huomenta Suomi
  • Timo Turunen: Minä olen muistanut
  • Erkki Liikanen: Yölinjalla
  • Tapani Kansa: Kultaniityt

Myös musiikin tyylilajien kirjo oli laaja - modernista konserttimusiikista jazziin. “Varsinkin 70-luvulla tehtiin vaikka minkälaista musaa. Se ei ollut pelkkää pop-iskelmää. Pistettiin laput eteen, että tuosta vedät. Ei ollut mitään tietoa, mikä kappale se oli, eikä aina tietoa, kenelle se tulee. Studiokeikkoja tehtiin ihan hullunlailla: kolmekin keikkaa päivässä eri studiossa. Toisesta lähti tuntia aikaisemmin ja toisesta myöhästyi tunnin”, Nappi Ikonen kertoo.

Samaan hengenvetoon hän kertoo tarinan R-A-K-A-S-klassikkoa leimaavasta rumpufillistä. Juuri siitä, joka tulee ennen kertosäettä. "Se kupattiin joltain lattarilevyltä. Heikkilän Olli muistaakseni toi sen, että soita tämmöinen tänne väliin timbaalilla kuten siinä alkuperäisessä. Sen takia siinä on latino-fraseeraus".

Yksi albumi syntyi parhaimmillaan päivässä. Joskus niitä tehtiin päivän aikana jopa useampia. Lopputulosta ei aina edes kuunneltu, vaan siirryttiin vauhdilla seuraavaan raitaan.

Muusikot ovatkin levyttäneet useita kappaleita, joita he eivät ole koskaan kuulleet.

“Mutta ne esimerkiksi Samulin ja Sivosen kanssa tehdyt päivät olivat hyvin leppoisia. Ei ollut kiireen tuntua yhtään. Käytiin syömässä ja kaffeella. Homma sujui itsestään”, Nappi avaa kiireisimpiä vuosiaan.

Esimerkiksi Samulin ja Sivosen kanssa tehdyt päivät olivat hyvin leppoisia. Homma sujui itsestään.― Nappi Ikonen

Pahimmillaan kappale ei ollut vielä edes valmis, kun soittajat saapuivat studioon. Anssi Nykänen oli Tampereella tekemässä musiikkia Kummelin Kultakuume-elokuvaan ja hänellä oli kamala kiire junaan. Aikaa levyttämiselle oli alle tunti. Timo Kahilainen tuli studioon: ”Terve, no niin, aletaas tekeen… Se biisi ei ole ihan vielä tässä tulilla, mutta ihan loppusilausta vailla.”

”Elikä sillä ei ollut tehtynä mitään. Sillä oli vain idea, että Ultra Bra ja Kaj Chydenius -tyylistä vasemmistojazzia pitäisi saada. Sitten se alkoi tapailla sitä pianolla. Se soitettiin ja sävellettiin siinä. Kun viimeinen ääni lapahti, niin meikäläinen juoksi ulos ja kerkesin siihen junaan. Lopputulos kuullaan leffan lopussa”, Nykänen nauraa.

Tämä ala on muuttunut teknologian ja internetin myötä niin paljon, että yksi päivä ei riitä sen kuvailemiseen― Juha Björninen

Työtilanne muuttui rajusti 90-luvulla. Ako Kiiskin ikäpolvella ei ole enää mitään kokemusta siitä, millaista on tehdä studiokeikkoja kokopäivätöinä. Sessiot muuttuivat niin, että muusikot kävivät nauhoittamassa kappaleiden raidat erikseen, eikä paikalla välttämättä ollut kuin yksi soittaja. “Tämä ala on muuttunut teknologian ja internetin myötä niin paljon, että yksi päivä ei riitä sen kuvailemiseen”, Björninen lataa. Ensimmäiset merkit muutoksesta alkoivat näkyä 80-luvulla.

Pelkästään levytyssessioissa soittavien muusikkojen työ on vähentynyt siinä määrin, että koko studiomuusikko-termi on käynyt vanhanaikaiseksi. Muusikoiden toimenkuva on leventynyt ja heiltä odotetaan eri asioita kuin esimerkiksi Nappi Ikosen kiireisimpinä vuosikymmeninä.

”Nykyään tarjotaan muutakin kuin vain oman soittimen hallintaa. Moni ajautuu vähintäänkin äänittämään. Tänä päivänä riittää, kun omistaa puhelimen. Jo sillä pystyy melkein tekemään levyn. Se ei ole hyvä juttu pelkästään, mutta näin se vaan on. Odotukset ja vaatimukset ovat erityyppisiä”, Ako Kiiski sanoo.

“Suurin osa muusikoista on varmaan jollain tavalla tuottajia - esimerkiksi Kaikon Joonas, joka on hämmentävän hieno rumpali. Hän tekee juttuja Isac Elliotin kanssa, sessioita ja on LOVEbandissakin. Hän on taitava soittaja, mutta hänelläkin on studio- ja tuotantoaspekti jo lähtökohtaisesti mukana”, Nykänen antaa esimerkin.

Ikonen, Björninen, Nykänen ja Kiiski ovat yhtä mieltä siitä, että musiikki ei häviä mihinkään. Muusikkous on vain muuttunut. “Pitää ottaa huomioon, että nykyajan musa on erilaista. Se perustuu siihen, että jengi on tottunut, että tehdään koneilla paljon. Ja se on oma taiteenlajinsa: on niitä tyyppejä, jotka ovat siinä todella hyviä ja niitä, jotka eivät ole niin hyviä”, Anssi Nykänen huomauttaa.

Tänä päivänä riittää, kun omistaa puhelimen. Jo sillä pystyy melkein tekemään levyn. Se ei ole hyvä juttu pelkästään, mutta näin se vaan on.― Ako Kiiski

Nykyajan studiomuusikon löytää todennäköisemmin TV-bändistä kuin levysessiosta studiosta. Pienen hiljaiselon jälkeen musiikkiohjelmat ovat taas lisääntyneet televisiossa.

Kiiski esimerkiksi johtaa huikean menestyksen saavuttaneen SuomiLOVE-sarjan LOVEbandia, joka koostuu suomalaisista huippumuusikoista. Hän myös vastaa ohjelman biisien sovituksista. Suuntaviivat maalattiin jo Kiiskin teini-iässä, jolloin basisti teki ensimmäisen soittosessionsa nimenomaan televisiossa. Kyseessä oli Ylen Koulu-TV:n Musiikin muotorakenteet -opetusohjelma. “Siinä pääsi yhtäkkiä katsomaan kameroiden toiselle puolelle. Jäi sellainen olo, että jos tämän tyyppistä hommaa voisi tehdä, niin sehän olisi tosi kivaa. Ja tässä ollaan”.

Kuvitus: Suomihittien näkymättömät duunarit
Kuvitus: Suomihittien näkymättömät duunarit Ako Kiiski,Ako Kiiski,suomihittien näkymättömät duunarit

Soitin: basso
Levytetyt kappaleet: 1181
Missä soittanut: mm. Juha Tapion, Sami Pitkämön ja Vesa-Matti Loirin kanssa. Mukana TV-ohjelmissa Idols, Tanssii tähtien kanssa, Voice of Finland, SuomiLOVE ja Vain elämää.
Tunnettuja levytyksiä:

  • Juha Tapio: TSNEH
  • Johanna Kurkela: Sun särkyä anna mä en
  • Annika Eklund: Shanghain valot
  • Laura Voutilainen: Kerran
  • Jore Marjaranta: Haaveet kaatuu
  • Anna Eriksson: Kaikista kasvoista
  • Vain elämää -levytykset, esim. Cheek: Puhelinlangat laulaa, Elastinen: Naurava kulkuri ja Antti Tuisku: Sata salamaa

Sessiomuusikot ovat päässeet näkemään ja kokemaan lukemattomia tähtihetkiä äänitteitä tehdessään. Kiireestä huolimatta työ on ollut täynnä riemua ja monista jo edesmenneistä artisteista on jäänyt hauskoja muistoja.

Juha Björninen kertoo, että hän on nauranut studiossa oikeastaan koko 80-luvun. Tunnelma on kuulunut myös lopputuloksessa.

Ne levyt, joita tehdessä on naurettu eniten, ovat myös myyneet eniten.

Esimerkiksi Kirkan levytyksiin piti varata mukaan talouspyyhkeitä, sillä niissä naurettiin vedet silmissä. ”Hän oli yksi hauskimpia laulajia levyn tekemisessä. Melkeinpä kaikki Kirilin sessiosta olivat sellaisia, että me ollaan naurettu ja siinä nauramisen välillä on laulettu. Meillä oli tapana puhua hänen kanssaan sellaista keksittyä puutaheinää-venäjää. Surun pyyhit silmistäni oli hilpeä. Sillanpään ensimmäisen levyn tekemisessä ei ollut vakavaa hetkeä missään vaiheessa”, Björninen kertoo. “Se on totta, niissä sai nauraa. Se on myös yksi tämän alan parhaita juttuja”, Anssi Nykänen täydentää.

Björnisen mukaan mentaliteetti johti lopulta siihen, että esimerkiksi Flamingo Recordsin loppuvaiheessa Vexi Salmi halusi tehdä vielä yhden levyn. “Se oli Studio-orkesteri Ummetus ja albumin nimi oli Long Time No Shit.” Nykänen kertoo, että hänelläkin oli kunnia osallistua levytykseen. “Muun muassa laulamalla”, Björninen täsmentää.

Muusikon ammatti on Juha Björnisen kuvauksen mukaan sellainen, jossa ei saa lähtökohtaisesti yllättyä mistään liikaa. Epätavalliset tilanteet ja toiveet ovat arkipäivää. "Jos lyön tähän symbaaliin näin, niin kyllähän se vihreältä kuulostaa", virnistää Nykänen. “Harvoin tämä on tylsää ollut”, komppaa Kiiski.

”Olen soittanut esimerkiksi Tapani Kansan orkesterissa, joka oli laaja kokemuspohja erikoisiin sattumuksiin. Sen jälkeen ei ole studiossa mikään hämmentänyt. Tapsahan toimi yhdessä sessiossa myös tuottajana. Se oli värikäs työviikko. Se lisäsi yleistietoa aika paljon. Musiikista ja elämästä”, Björninen kertoo pilke silmäkulmassa ja jatkaa: “Pari kesää sitten me soitettiin metsässä puiden siimeksessä hyttysten ympäröimänä ja säestettiin viestiä akustisilla kitaroilla. Juoksijat juoksivat ohi ja koski kohisi vieressä”.

Olen soittanut esimerkiksi Tapani Kansan orkesterissa, joka oli laaja kokemuspohja erikoisiin sattumuksiin. Sen jälkeen ei ole studiossa mikään hämmentänyt.― Juha Björninen

Anssi Nykänen on muun muassa päässyt säestämään Lahden suurkisat.

Studiomuusikot ovat näkymättömiä duunareita, joilla ei ole ollut ilmiömäisestä soittotaidosta huolimatta kaipuuta valokeilaan. Kun Nappi Ikonen ja Juha Björninen aloittivat uraansa, soittajien nimiä ei edes ilmoitettu levyjen kansissa. Nelikko pitää tuntemattomuutta yksiäänisesti pelkästään hyvänä asiana.

Ikävä kyllä, tyttölauma ei ole juossut perässä.― Nappi Ikonen

“Mulle studiomuusikkona olo on ollut hyvä ammatti, sillä en kaipaa parrasvaloihin yhtään. Tosin jos joku tunnistaa ja tulee juttelemaan, sehän on ihan mukavaa. Jos joku haluaa tietää jotain, niin kerron ihan mielelläni. Mutta ikävä kyllä, tyttölauma ei ole juossut perässä”, Ikonen nauraa.

“Se pitää muistaa, että kun on itsekin ollut nuori soittaja ja kun on päässyt juttelemaan jonkun kanssa, niin se on ollut hieno juttu. Juttelen vähän liiankin mielelläni musiikista - jopa siihen asti, että toinen rupeaa katselemaan kelloa”, Nykänen avaa. Ako Kiiski vahvistaa: “Kun on junnuna nähnyt itse ihailemiaan tyyppejä, niin on ollut mahtavaa, kun joku on jäänyt oikeasti juttelemaan ja kertonut soittamisesta. Olen arvostanut sitä”.

Björninen niittaa selväsanaisen lopun aiheelle: “Julkisuus ei ole kiinnostanut pennin vertaa. Mulle on riittänyt se työ”.

Julkisuus ei ole kiinnostanut pennin vertaa. Mulle on riittänyt se työ.― Juha Björninen

Muusikon työtä leimaa myös epävarmuus. Jokainen sessio on ammattilaisellekin kuin koesoitto: aina pitää soittaa hyvin, jotta työkutsuja tulee jatkossakin. Anssi Nykänen laajentaa perspektiiviä teknisen taituruuden ympärille: “Vaikka olisi minkälainen instrumentin hallinta tai virtuoosi, niin tärkeintä on, että ymmärrät, mitä sillä musalla haetaan takaa. Tajuat siinä soittaessa, mitä olet tekemässä. Sen takia ehkä pyydetään seuraavaankin sessioon.”

“Hommaa pitää ajatella myös omien vahvuuksien kautta. Ne ovat loppupeleissä ainoat asiat, joita pystyt tarjoamaan ja niiden takia olet jossain bändissä”.

Leipä on ollut välillä tiukassa. ”Kyllä niitä notkojakin on ollut. Kamat on ollut kanissa ja ihmetellyt, että mitäs nyt”, Ako Kiiski kertoo.

Vaikka olisi minkälainen instrumentin hallinta tai virtuoosi, niin lähinnä tärkeintä on että ymmärrät, mitä sillä musalla haetaan takaa.― Anssi Nykänen

”Erilaisia vaiheita tulee. Sen huomaa kun lassot liehuu, drinkit on ilmaisia ja lentokoneet kulkee. Mutta ei se saa tarkoittaa sitä, kun se lasso lerpahtaa, että se olisi huonompaa meininkiä. Se on vain uudenlainen vaihe. Mulle on tärkeintä, että saan soittaa. Niin kauan mä olen tyytyväinen”, Nykänen tiivistää.

Björninen korostaa, että on tärkeää tehdä myös sellaista musiikkia, joka on itselle mieluisaa, vaikka se ei tuottaisi toimeentuloa. “Les Paul piti mulle pitkän oppitunnin tästä New Yorkissa 1997. Hänen kokemuksellaan ihmisistä, jotka eivät näin tee, on tullut tyytymättömiä ja vähän kitkeriä koko hommaan jossain vaiheessa. Hän puhui tästä todella vakavissaan”.

Vuosikymmenten ajan studiomuusikkoja on yhdistänyt yksi asia: rakkaus soittamiseen. Työ on välillä kovaa, päivät venyvät pitkiksi, eikä töitä voi jättää työpaikalle.

Ammatti ja elämäntapa on päällä aina.

“En mä pääse siitä eroon. Enkä tiedä haluankokaan. En pysty kuuntelemaan musaa ajattelematta sitä. Pieni analyysi lähtee aina käyntiin. Saa todella skarpata, ettei tekisi sitä”, Kiiski avaa.

Ammatti vaatii myös hyvää stressisietokykyä ja treenatakin pitää. Björninen sanoo, että jos harjoittelemisen jättää pois, voi yhtä hyvin lopettaa koko homman. “Se on välttämätöntä, koska pelkällä soittamisella ei pysy priimana soittokunto koskaan”, tähdentää Nappi Ikonen.

“Kuunteleminenkin on osa treenaamista. Pysähdyin yhtenä päivänä kuuntelemaan lentokentän kova-äänisestä Stan Getzia ja Dizzy Gillespieta ja sain siitä käsittämättömän ahaa-elämyksen. Se kuulosti niin hyvälle. Ilmiö oli ihan samanlainen kuin lapsena. Jäin siihen paikalle ihmettelemään ja ihailemaan, että onko tämä totta, että tämä soittaa näin hyvin?”, Björninen kertoo.

“Tuo jos katoaa, niin katoaa aika paljon muutakin”, toteaa Kiiski.

En pysty kuuntelemaan musaa ajattelematta sitä. Saa todella skarpata, ettei tekisi sitä.― Ako Kiiski

Vaikka työ vaatii paljon, se myös antaa muusikoille valtavasti. Ammatin yksi suurimmista rikkauksista on, että työn kautta on saanut valtavasti hyviä ystäviä.

”Kaikilla soittajilla on aikalailla samanlaiset elämänarvot. Se on semmoinen oma jengi. Ei ole syrjintää ja kaikki ovat tervetulleita. Osasta kehkeytyy hyviä ystäviä, osasta hyviä kavereita. Se on parasta”, Nykänen sanoo.

Kaikilla soittajilla on aikalailla samanlaiset elämänarvot. Ei ole syrjintää ja kaikki ovat tervetulleita.― Anssi Nykänen

Björninen iloitsee tavanneensa työn kautta mielenkiintoisia ja hämmästyttäviä ulkomaan ihmisiä. "Esimerkiksi B.B. King ja John McLaughlin, joka oli ihmeellinen persoona. McLaughlin tuli katsomaan minun kitaraklinikkaa Kajaanissa. Se oli aika merkillinen tilanne aloittaa soittaminen. Kun käännyin yleisöön päin, niin hän tuli etupenkkiin istumaan kolmen metrin päähän”.

“Se oli varmaan sama vuosi, kun pidettiin Kuoppamäen Samin kanssa rumpuklinikkaa ja koko Sandovalin bändi oli siellä. Soitettiin jotain latinomusaa ja mietittiin, että pannaanko ehkä tässä kohtaa vähän hiljaisemmaksi”, Nykänen naureskelee.

Ammatti ei tuo pelkästään ystäviä ja ikimuistoisia hetkiä vaan kokonaisen elämän.

”Sitä on vaikea sanoin kuvailla, mutta se on valtavan iso kokonaisuus. Se liittyy mielentiloihin ja ihan kaikkeen tähän ihmisenä olemiseen. On ollut pitkiä ja väsyneitä päiviä ja kaiken näköistä, mutta mä olen nauttinut joka sekunnista”, Björninen sanoo.

On ollut pitkiä ja väsyneitä päiviä ja kaiken näköistä, mutta mä olen nauttinut joka sekunnista.― Juha Björninen

Kuuntele Nappi Ikosen, Juha Björnisen, Anssi Nykäsen ja Ako Kiiskin musisoinnin parhaita paloja:

Lue myös: 4 700 kappaletta levyttänyt rumpali Ilpo Kallio täyttää 80 vuotta

Muokkattu 4.2.2017: Lisätty linkki Ilpo Kalliota käsittelevään artikkeliin

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

OIkein sympaattista juttua veikoilta, jotka ovat jääneet äänettä.

Lähettänyt käyttäjä

Kaikenlaisia pimennossa olevia tunteiden tulkkiuden ammattilaisia sitä on. Monessa mukana. Nuorille opiksi. Jotenkin ihan poikkeava artikkeli. Puuttuu ainakin musiikkilehtien kummallinen asennoituminen jota kovasti vierastan. Virkisti.

Lähettänyt käyttäjä

Tämä koko kansan nähtäväksi ja kuultavaksi telkkariin ja radioon. Toimisi hyvin musiikkinäytteineen ja näkis herrat soittamassa eri kokoonpanoissa studioilla ja estraadeilla.

Lähettänyt käyttäjä

Aivan mahtava juttu Kiitoksia !
Björnisen ja Nykäsen soittoa muutaman kerran kuulleena ja nähneenä ei voi kuin ihailla taitoa ja tunnetta jonka nämä herrat saavat aikaan näennäisen vaivattomasti ja helpon oloisesti...
Tanks !