Hyppää pääsisältöön

Mielentilatutkimuksen tuloksia

Kajon yläpäätyä koillisesta nähtynä. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko,blogi,markus kajo

Mielentilatutkimuksen tuloksia

Makasin selälläni sängyssä, kädet mahan päällä ristissä, silmät hiukan sirrillään (kuin Magnus Enckellin lepäävällä pojalla), ja tiirailin elementtilaattojen saumaa katossa, ja päätin tehdä itselleni mielentilatutkimuksen.

Se on ehkä todettava, että kaikki oikeastaan alkoi puurosta ja kengistä.

Joten puhuttakoon ensin kengistä ja puurosta.

Minulla on erityispiirre jalkojen kutakuinkin siinä osassa, joka sorsilla on lättänänä vasten maata (Tellus).

Vasemman nilkan urheiluvamman (oikeasti! Pujottelumäessä meni, nuorra.*) ..ja oikean nilkan lapsuusaikaisen nivelsidehässäkän takia jalkani (tai siis niiden se osa joka on maata vasten, kuten sorsilla (Anatidae)) ..ovat jossain määrin eri malliset.

Sen tautta minun on käytävä läpi noin 1 214 - 13 966 kenkäparia, ennen kuin löytyy koko ja malli, joka sopii kummallekin jalalleni. (Vasen ja oikea.)

Niinpä, kun viime kesänä löysin sopivat kengät, jostain tyyliin 78% alennuksesta, ostin niitä neljä, viisi tai kuusi paria.

En muista määrää sen tarkemmin, koska ostin ne kahdessa tai kolmessa erässä, kahdessa eri kaupungissa, viikkoja aikaa siinä välillä ja niitä kenkiä näkee nyt sekä mökillä, että kotona, ja autossakin, kun ovat pudonneet jostain reissukassista, mutta koskaan niitä ei näe kerralla rivissä edessään, että voisi laskea, monetko ostin, kun ainakin yksi tai pari paria vielä piti mennä sukulaiselle mutta ei sopineetkaan sille, niin jäi itselle vielä yksi pari siitä lisää.

Mielentilatutkimuksessani myös havaitsin todeksi sen, että useammin kuin pari kertaa olen tullut ostaneeksi paitakaupasta samaa paitaa (sama merkki, materiaali, väri, kuosi ja koko) neljä tai viisi, kuusikin kappaletta. (Isommat määrät halpakaupasta)

Niin ikään olen ostanut teepaitatukusta aikoinaan ison nivaskan samaa väriä olevia teepaitoja, kun ärsytti se, etten löytänyt kaupoista teepaitoja joissa ei lukisi mitään ja jotka olisivat sopivan värisiä. Ja ostin ne 1-2 numeroa liian isoja, kun pyörimäkuivaimessa kitistyvät naurettavan (naur) pieniksi nukenpaidoiksi. (/naur)

Ponnahtui näitä ostoja miettiessäni mieleen vielä sekin detalji, että kun löysin aikoinaan kivan housumallin, ostin niitä samoja (sama, merkki, materiaali, leikkaus, koko...jne) varmaan 20 vuotta putkeen. Ja kun löysin vuosi sitten toisenlaiset, mukavasti istuvat arkihousut, ostin niitä suoraan kolmet.

Sitten se puuro.

Huomasin tykkääväni mikrosapuskapuurosta, jossa on mitälie spelttiä, ja kauraa. Sitä on kiva massutella kun seassa on semmoisia ryynejä, niin ettei se ole vain tasaviskositeettista harmaata töhnää, vaan vaihtelevaviskositeettista harmaata töhnää, ja niitä ryynejä on kiva poksautella poskihampaiden välissä.

Aloin ostaa sitä joka päivä, ja syön sitä aamiaiseksi, lounaaksi ja iltapalaksi. Oikeasti syön, ei ole mikään huulenheittoväite se.

Jos on erityisen nälkä, heitän sekaan joko ruusunmarjakiisseliä (jonka tiiliskivimäisestä pakkauksesta pidän, se on jotenkin mukava kädelle) tai jogurttia. Ja tämmöiselle Pohjois-Karjalassa kasvaneelle ei ole outoa syödä puuron kanssa leipää.

Puuron tapaan minulle on karttunut vakio-ostosten listaan pienet tomaatit, banaanit, ja laiskasti vuorotellen monijyväisetty arina- ja jälkiuuniruisleipä, noin suhteella 1:5 ruiin eduksi. Ja se tietty ruusunmarjakiisseli, vuorotellen tai päällekkäin tietyn jogurtin kanssa.

Ette usko, miten helppoa on käydä kaupassa!

Kun tietenkin ostan puuroja (jne.) useita kerralla, ei kaupassa ole pakko käydä liian usein, eikä ikinä tarvitse miettiä, mitä ostaa: selkäydin osaa jo marssittaa oikeille hyllyille ja poimia tarvittavat tavarat koriin, homma ei joudu kuormittamaan aivoja juuri ollenkaan.

Samoin on minimoitu ruoanvalmistukseen ja syömiseen tarvittava aika.

Sen spelttitöhnän kun laittaa toiseksi suurimmalla teholla mikroon 1 min 20 sekunniksi, se on valmiiksi suun- eli syömälämpöistä.

Jos puuron ottaa suoraan kauppakassista, missä se on lämminnyt huoneenlämpöiseksi, riittää 1 min 10 sekuntia - tai 1 min 20 sekuntia ja viileällä ruusunmarjakiisselillä jäähdytys.

Puuron voi syödä suoraan siitä myyntikiposta, ja kun sen huuhtaisee divetymonoksidilla, ei tartte viedä purkkia samana päivänä roskiin, vaan voi kerätä tiskipöydälle 10 kappaleen pinoja, jotka sitten vie kerralla.

Yksi kappale kannattaa aina kuitenkin jättää viemättä roskiin: siihen voi laittaa huuhtaisemansa minitomaatit, joita voi napsia illalla sängyssä, vaikka Zorroa, Fermat'n teoreemaa tai Batmania lukiessa ja miettiessä, miten itse olisi ratkaissut niistä sen tehtävän.

Mahdollistuu tämä kätevä toisto sillä, että tiettyihin asioihin en juurikaan kyllästy. Söin aikoinaan Caprizziosa-pizzaa 23 vuoden ajan aina, kun pizzaa söin, kuten olen aiemmin kertonut.

Jos johonkin olen hieman kyllästynyt, niin yllättäen jossain määrin makkaraan, koska olen vuotten varrella sitä niin liian paljon syönyt. Yllätyin siitä, kuinka mieluusti korvaan makkaran puurolla, koska puuron laittamisessa on niin vähän hommaa, ja koska lääkäri ei ärjy puuronsyönnistä mutta ärjyy makkarasta kuin jalopeura.

Nyt kun olen löytänyt mikropuurojen kätevyyden, enkä vedä makkaraa, korvaan proteiinipuolta raejuustolla, ja purkkitonnikalalla. Jälkimmäistä söin aikoinaan 1-2 purkillista joka päivä noin viidentoista-kahdenkymmenen vuoden ajan, joten se on tuttu eväs.

(Hiutaleina öljyssä, mieluiten. Liika öljy kannattaa valuttaa osin avatun purkin kansiraosta, kunnes "hedelmäliha" on puolikuivaa, eikä öljylilluisaa. Menee kakkuhaarukalla suoraan purkista parhaiten; kämmenen ja purkin pohjan välissä vain paperinenäliina imemässä jäänneöljyt. Tonnikalapurkki kannattaa heti laittaa banaaneilta tai minitomaateilta jääneeseen pikku muovipussiin, jonka kaulan vääntää solmuun ennen roskapussiin laittoaan.)

Mielentilatutkimukseni ansiosta tajusin, että säästän ihan älyttömästi aikaa ja päänvaivaa, kun hankin vaatekappaleita useamman kerralla. Alennusmyynnistä ostettaessa säästyy rahhaakin tietty. Ja ruokapuolen aika- ja aivosäästö on ihan mieletön.

Minitomaatteja pestyssä valkoisessa muovisessa mikroateriakupissa, mustalla kumialustalla Kuva: Markus Kajo mmxvi hedelmät,kasvikset,mikroateriat,minitomaatit,muoviastiat,pisaratomaatit,tomaatti,välipalat

Mihin sitten olen ajatellut investoida aikaa ja vaivaa, jonka säästän?

Olen ymmärtänyt, että aivot hyötyvät siitä, jos tekee niiden aivojen henkilö asioita, joita ei tavallisesti tee, ja mielellään ehkä sellaisia, joissa ei välttämättä ole kauhean hyvä.

Esimerkkinä voisi sanoa vaikkapa sen, että syö tai kirjoittaa eri tavalla tai eri kädellä kuin tavallisesti. Vetää vaikka hedelmäsalaattia riisipuikoilla. Rumpujensoitonopettajani aikoinaan määräsi minut pitkäksi ajaksi tekemään syömiset ja kirjoittelut vasemmalla kädellä, motorisista syistä.

Säästynyttä aikaani olen siis käyttänyt mm. syömiseen vasemmalla kädellä, taa-kielen naksutusäänteiden harjoitteluun, huonosti piirtämiseen, ääniohjelmien parissa tumpuloimiseen, eri paikkaan kävelemiseen ja sitten takaisin kävelemiseen sieltä, etäopiskeluun, sähkön ymmärtämiseen, muototyynyn sullomiseen vääränmuotoiseen ja kuivaimessa kitistyneeseen tyynyliinaan sisälle ilman että menee kaareutuvan avaruudenmuotoiseksi se, 3D-illuusiokuvien tuijottamiseen, lyhyiden ajatusten kirjaamiseen tummanpunakantiseen muistivihkoon tai puhelimeen, sen miettimiseen miten hienoa olisi osata jodlata kovalla äänellä ja yllättäen, ja moneen muuhun, kuten että miksi on volframi mutta englanniksi tungsten.

Kun eikös painava kivi ole ruotsiksi tung sten? Niin mitä hittoa sillä on englanninkielen ja volframin kanssa tekemistä?

Miksi pitää tähänkin ruotsalaiset sotkea. Eikö se riitä, että ruotsalaiset myy saunoja ja että niillä on hauskempi kansallislaulu kuin meillä. Hirmu hyvän reggaenkin saisi siitä Du gamla du friasta.

Toivoo:

"Yksi monten puolesta "

*) Spede Pasasen pikkuserkku voi todistaa! Jos vielä muistaa. Ei se varmaan kyllä muista. Jotkut niin itsekkäitä, että eivät muista toisen ainutta urheiluvammaa. Paitsi meni myös judossa toinen kyynärpää oudoksi 12-vuotiaana, pitkäksi aikaa. Nyt en edes muista, kumpi. Niin hyvin toivuttu jo!

- - -

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Ihan normaaliltahan tuo kuulostaa, minäkin ostan housut, T-paidat, sukat et cetera isommissa erissä ja mielellään samoja kuin aiemminkin. Kauhea vaiva etsiä sopivia ja mieleisiä vaatteita ja myös pukemisessa säästää vaivaa kun ei tarvitse etsiä sukille paria tai miettiä minkä värisen T-paidan tänään pukisi.

...sopiiko muuten kysyä olisiko herra Kajo käyttänyt Batmania sijaistaessaan konepistoolia? näin nimittäin vuonna 2005 unen jossa MK taisteli ninjoja vastaan aseenaan Sten-konepistooli (muistaakseni mk.II), liekö ollut etiäinen, tai jos se on jo tapahtunut niin sitten takiainen?

Lähettänyt käyttäjä

Hmm...

Ei ehkä olisi Sten ollut se valinta, vaan luultavammin H&K MP5.

Tänä päivänä valinta kenties voisi olla H&K 416 - tai jos Batmanin sijaisuus olisi siviilihommaa, niin sitten sitä myötä HK MR223 (MR556).

Paitsi että mielestäni Batman - vaikka "välineurheilija" tietyssä määrin onkin - ei ole konepistoolilla eikä rynnäkkökiväärillä rylyyttäjä.

Eli sijaisellekin sopisi joku epätavanomaisempi ase, kuten väkijoukkojen hallintaan tarkoitettuu über-gramofoniämyri.

Tai joku kaasu joka saa laatan lentämään niiltä. Toki ääniaseellakin saa puurot regurgitaatioon.

Mieluiten tietengin puhumalla selvitettäisiin asia, ja mentäisiin sitten yhdessä viinerikahville.

Mitä Batmanin tms. avustamiseen yöllä tulee, olen älyttömän monesti ollut unessa salaisissa tehtävissä - liki joka yö niin salaisissa, että sankariteoista ei ole aamulla mitään mielikuvaa. Mutta kaulan ympärillä olevasta hikisestä lakanasta tietää aamulla, että ansiokkaasti on tapeltu Jokerta, Spectreä tai Blofeldiä vastaan.

Toivoo!

mk

  • Hyviä, ja hankalia

    Huomatt. isoa appelsiinia ja 4D-kenkiä Kajo miettiipi.

    Tai entäs miten hyvä olisi, jos olisi kävelykengät neliulotteiseen kävelyyn! Sen ohella, että niillä pääsisi eteen, sivuille, taakse ja mäkiä ylös ja alas, niillä voisi liikkua ajassa paitsi eteen, myös taaksepäin.

  • Ajanlaskumietteitä

    Muinaisaikain vuodenvaihteet mietityttävät hra Kajoa

    Palveluskoirat ja hevoset ja lehmät jne voisivat lähteä litomaan jos ne haluaisivat. Ei niitä saisi lihavat keski-ikäiset kiinni, ja usein muita ei ole paikalla.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Otso Kantokorpi: Ylevien periaatteiden hintalappu?

    Pitäisikö taidetta tukea kysynnän mukaan?

    Taloustieteilijät osoittavat toisinaan kiinnostusta taiteen taloutta kohtaan. Yleensä pohdinnat ovat sellaisia, että niissä ymmärretään varsin vähän taiteen prosesseista. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Otso Kantokorpi pohtii taiteen rahoitusta.

  • Hyviä, ja hankalia

    Huomatt. isoa appelsiinia ja 4D-kenkiä Kajo miettiipi.

    Tai entäs miten hyvä olisi, jos olisi kävelykengät neliulotteiseen kävelyyn! Sen ohella, että niillä pääsisi eteen, sivuille, taakse ja mäkiä ylös ja alas, niillä voisi liikkua ajassa paitsi eteen, myös taaksepäin.

  • Riina Katajavuori: Ajankohtainen homekakku

    Nikolai Gogol avaa monikulttuurisen Euroopan tarinaa.

    Nikolai Gogolin nuoruudentyö, pienoisromaani Taras Bulba, avaa monikulttuurisen Euroopan tarinaa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnistina vuoden vaihteessa aloittanut kirjailija Riina Katajavuori vanhojen kirjojen ja viisauksien äärellä.

  • Ajanlaskumietteitä

    Muinaisaikain vuodenvaihteet mietityttävät hra Kajoa

    Palveluskoirat ja hevoset ja lehmät jne voisivat lähteä litomaan jos ne haluaisivat. Ei niitä saisi lihavat keski-ikäiset kiinni, ja usein muita ei ole paikalla.