Hyppää pääsisältöön

Ulos luontoon – Kuinkas sitten kävikään?

Minna Pyykkö ja Kimmo Ohtonen
Juontajat Kimmo ja Minna. Minna Pyykkö ja Kimmo Ohtonen Kuva: Yle/Laura Mainiemi ulos luontoon

Televisiossa lähetetään parhaillaan uusintana kaksi vuotta sitten valmistuneita Ulos luontoon -jaksoja. Jaksoissa ratkomme Kimmo Ohtosen kanssa Hämäläisen pariskunnan majavaongelmaa rakentamalla majava-aitaa, teemme kalasääskelle tekopesää, käynnistämme kampanjaa hirvisonnien suojelemiseksi, seuraamme pöllöjen nälkävuotta, yritämme innostaa nuoria irti kännyköistä kuvaamaan kettua ja olemme mukana nimeämässä Suomen tärkeintä eläintä.

Kaksi vuotta on kulunut. Otan jännittyneenä yhteyttä hankkeissa mukana olleisiin asiantuntijoihin ja luontoväkeen. Hyväksyivätkö sääkset tekopesän omakseen? Ja erityisesti majava-aidan tilanne epäilyttää. Jos se on vaikka pyörähtänyt jotenkin aivan hullusti tukkimaan koko venereitin.

Muurahaiset kastemadon kimpussa
Ohjelmassa selvisi, että kasteliero voi saada kimpussaan olevat muurahaiset pyörtymään Muurahaiset kastemadon kimpussa Kuva: Yle kuvakaappaus/Risto Salovaara kastemato,muurahainen

Selviävätkö lierojen salaisuudet?

Sarjan matojaksossa tutustuttiin kastelierojen ihmeelliseen elämään ja annettiin ”Suomen tärkeimmälle eläimelle” eräälle änkyrimadolle suomenkielinen komea nimi kunttamato. Professori Heikki Setälän mukaan kunttamatorintamalla on ollut viimeaikoina hiljaista.

Kastelierotutkija Visa Nuutinen kertoo nyt pari vuotta myöhemmin, että lierotutkimukset ovat jatkuneet edelleen ja kiinnostavia aiheita löytyy yhä lisää. Viimeaikoina hän on selvitellyt mm sitä, kuinka paljon korjuutähdettä kastelierot ennättävät haudata viljapellolla syksyisen sadonkorjuun ja seuraavan kevään kylvön välisenä aikana ja kuinka kastelierojen saapuminen peltomaahan heijastuu maaperän muiden matojen esiintymiseen ja maan rakenteeseen. Vaikuttaa siltä että kastelierojen elinpaikat ovat niin sanottuja ”kuumia pisteitä”, joissa monet muutkin madot viihtyvät.

Katso jakso Areenassa

Olli Vuori ja Minna Pyykkö lapinpöllön kanssa eläinlääkärin odotustilassa
Olli Vuori ja Minna ja lapinpöllö eläinlääkärillä Olli Vuori ja Minna Pyykkö lapinpöllön kanssa eläinlääkärin odotustilassa Kuva: yle/Ulos Luontoon lapinpöllö,luonto,ulos luontoon

Miten loukkaantuneen lapinpöllön kävi?

Pöllöjen nälkävuosi- jaksossa käytiin Heinolan lintutarhalla, jossa lapinpöllö oli loukannut siipensä törmättyään autoon. Siipi röntgenkuvattiin, mutta se oli vaurioitunut niin pahasti että sitä ei voinut leikata vaan pöllö jäi lentokyvyttömänä tarhalle asumaan. Miten se on tarhaelämään lopulta sopeutunut?

Lintujenhoitaja Olli Vuori kertoo, että pöllö näytti olevan kunnossa ja söi hyvin, mutta seuraavana kesänä kesäkuun alussa se kuoli yllättäen. Jotain tapahtui, mitä emme tiedä, hän kertoo. Toisinaan luonnoneläimet kuolevat parhaasta mahdollisesta hoidosta huolimatta, eikä syytä aina saada selville. Ohjelman jälkeenkin myyräkannat ovat olleet etelässä aika alhaiset, mutta pöllöjä on silti onneksi tullut Heinolaan melko vähän, neljä viirupöllöä, kaksi lehtopöllöä ja yksi varpuspöllö. Suurin osa näistä on ollut liikenteen uhreja.

Katso jakso Areenassa

Suojeltiinko sonnia?

Hirviä käsittelevässä jaksossa tuotiin esiin huoli siitä, että hirvisonneja pyydetään liikaa. Ohjelmassa seurattiin hirvien elämää ja innostettiin ihmisiä Frederikin johdolla suojelemaan mahtisonneja.
Muutamat metsästäjät ovat kyselleet "Suojele sonnia" -rintamerkkejä ohjelman lähettämisen jälkeenkin, ja tällä hetkellä on tiedossa, että metsästäjille varusteita tekevä yritys aikoo ryhtyä valmistamaan pipoja joissa lukee "Suojelen sonnia".

Hirvitutkija Tuire Nygren arvelee, että Suojele sonnia -kampanjalla on epäilemättä ollut osaltaan vaikutusta siihen, että hirviurosten suojeluun on viime vuosina suhtauduttu aiempaa vakavammin ja hirvikannan urososuudet ovat nyt parin viime vuoden aikana ilahduttavasti kasvaneet. Toisaalta asia ei ole aivan yksiselitteinenkään. Vasta hyväksytyssä metsästysasetusmuutoksessa on poistettu vasallisten naaraiden suoja, että niitäkin uskallettaisi pyytää eikä liikaa pelättäisi sitä, onko kaadettu naaras vasallinen. Tämä muutos voi kuitenkin jättää monet vasat orvoiksi ilman emoa, jos kaikki metsästäjät eivät toimi vastuullisesti. ”Olisi tärkeää, että vasoille saataisi turvattua ensimmäinen talvi emonsa hoivissa, vaikkei laki vasanaaraalle suojaa annakaan”, Tuire Nygren toteaa.

Katso jakso Areenassa

Sääksitutkija Pertti Koskimies tekopesän päällä
Sääksimies tekopesässä Sääksitutkija Pertti Koskimies tekopesän päällä Kuva: Yle/Minna Pyykkö luonto,sääksi,ulos luontoon

Hyväksyivätkö Rääkkylän sääkset tekopesän?

Sääkselle tekopesä -jaksossa rakennettiin otsikon mukaisesti Rääkkylään myrskyn pudottaman pesän tilalle uusi tekopesä sääksille. Sääksitutkija Pertti Koskimies kiipesi ketterästi kuin karhu 5–6 metrisen käkkyrämännyn latvaan kiinnittämään pesän ja oli saman tien hyvin varma että sääkset kyllä löytävät sen pian. Hän arveli jakson lopuksi, että pesässä on jo seuraavana kesänä poikasetkin.

Nyt pari vuotta myöhemmin ilmenee että optimismille oli katetta. Pertti Koskimies kertoo että Rääkkylän sääksipariskunta tosiaan hyväksyi pesän heti sen asentamisen jälkeen ja alkoi jo samana kesänä virittää pesää seuraavaa kevättä varten. Pariskunta on nyt pesinyt pesässään tyytyväisenä ja sai kolme poikasta lentoon sekä kesällä 2015 että kesällä 2016. Viime kesän poikaset ovat nyt varmaankin parhaillaan muuttomatkallaan Afrikkaan.

Katso jakso Areenassa

Onko majava- aita vielä pystyssä?

Ulos luontoon- sarja päättyi kaksi vuotta sitten majavajaksoon, jossa yritettiin löytää rauhanomainen ratkaisu majavaongelmaan. Hämäläisen pariskunnan venereitin varrella olivat majavat rakentaneet valtavaa ruokavarastolauttaa joka haittasi veneellä menoa. Ratkaisuksi hahmottelimme ohjelmassa aitaa, joka erottaa majavapuolen ja venepuolen toisistaan.

Ylen Lavastamon lavastemestarit Sami Saastamoinen ja Pasi Laitinen tarttuivat projektiin ja ideoivat ja rakensivat aidan joen keskelle. Aita näytti komealta ja jämäkältä mutta jäimme silti miettimään, miten hyvin se kestää talven koitokset ja innokkaiden majavien puuhailut. Mauno Hämäläisen viesti on kuitenkin hyvin ilahduttava: ”Tervehdys! Kaikki hyvin. Aita on hyvin pystyssä ja venereitti auki. Kiitos!” Myös majavista on kuulemma useita havaintoja eli yhteiselo tuntuu pari vuotta myöhemmin sujuvan mainiosti.

Katso jakso Areenasta:

  • Taivaanvuohi rantaryteikössä.

    Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Taivaanvuohi

    Taivaanvuohella on yli kaksi kertaa pään pituinen nokka.

    Taivaanvuohi on mustarastaan kokoinen pyylevä kahlaaja, jolla on lyhyet jalat ja yli kaksi kertaa pään pituinen nokka. Ruskeaa yläpuolta kirjovat mustat ja valkoiset täplät ja valkoiset pitkittäisjuovat. Vatsa on valkoinen, kupeet poikkijuovaiset ja rinta viirukkaan kellertävä. Soidinääni on vuohimaista mäkätystä, joka syntyy jäykkien reunimmaisten pyrstösulkien väpättäessä ilmavirrassa, kun koiras syöksyy soidinlennossa alaspäin. Maasta kuuluu yhteysäänenä kitkuttavaa ”kit-kut-kit-kut…”.

  • Töyhtöhyyppä seisoo suolla.

    Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Töyhtöhyyppä

    Töyhtöhyyppä on kesykyyhkyn kokoinen.

    Kesykyyhkyn kokoisella, tanakalla töyhtöhyypällä on lyhyt kaula ja nokka, ja läheltä näkyy päälaen hapsu töyhtö. Yläpuoli ja leveä rintavyö ovat mustat, vatsa ja posket valkoiset. Soidinääni on naukuvaa vihellystä ”tiuvit-vit-vit eääh-vit-vit tiuvitvit…”, johon sekoittuu siivenlyönneistä syntyvää humpsuttavaa ääntä.

  • PIkkukuovi istuu oksannokassa.

    Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Pikkukuovi

    Pikkukuovi on vähän varista pienempi.

    Pikkukuovi on vähän varista ja jonkin verran isokuovia pienempi, pitkäkaulainen ja pienipäinen. Sen nokka on kaksi kertaa pään pituinen (isokuovin kolme kertaa) ja kaartuu jyrkemmin kuin isokuovilla. Pikkukuovin selkäpuoli on mustapilkkuisen ruskea, rinta ja kaula vaaleammat tummin viiruin. Vatsan takaosa on valkoinen. Vaaleaa silmäkulmanjuovaa reunustavat ylä- ja alapuolella tummemmat juovat. Soidinääni alkaa venytetyin ”kvuo”-aihein ja päättyy nopeutuvaan pilitykseen. Varoitusääni on kiihtyvä ”pi-li-li-lilililili”.

  • Kuovi seisoo ruohikossa.

    Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Kuovi

    Kuovi on suusin kahlaajamme.

    Kuovi on suurin kahlaajamme, varistakin isompi. Sillä on pitkä tasaisesti kaartuva nokka (kolme kertaa pään pituinen), pitkät koivet ja pieni pää. Höyhenpuku on vaalean harmaanruskea, selkäpuolelta mustatäpläinen, rinta ja kupeet viiruiset ja vatsan takaosa valkoinen. Soidinääni alkaa nousevasti venytetyllä huudolla ”kuoo kuoo kuooi-kuui…” ja päättyy kiihtyvään liverrykseen. Varoitusääni on kimeän hätäinen ”ki-vy vivyvy…”.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

Luonto

Seuraa suoraa lähetystä viirupöllön pöntöstä!

Lue lisää:

viirupöllö, Ranuan eläinpuisto, Elias ja Blondi

Lue lisää viirupöllön pesinnästä

Blondi ja Elias ovat Ranuan eläinpuistossa asuva viirupöllöpari. Yle Luonnon Miljoona linnunpönttöä – kampanja näyttää, mitä pariskunnan pöntössä tapahtuu.

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Sitruunaperhonen imee mettä auringontähden kukassa elokuussa Hatanpään arboretumissa Tampereella

    Bongaa kevät 2017

    Seurataan kevään tuloa yhdessä!

    Bongasitko leskenlehden? Löysitkö kotikuntasi ensimmäiset hiirenkorvat? Ota kuva heräävästä luonnosta ja lisää se kartalle. Seurataan kevään tuloa yhdessä!

  • kyykäärme

    Kyykoiraat heräävät kevääseen – Testaa kyytietämyksesi!

    Koiraskyyt ovat herrasmiehiä. Ne eivätkä pure vastustajiaan.

    Koiraskyyt ovat herrasmiehiä. Ne liehittelevät naaraita, eivätkä pure vastustajiaan. Nyt ne nousevat koloistaan valmistelemaan siittiöitä parittelua varten. Naaraat ovat pian hereillä.

  • Viirupöllö

    Yöpetolinnut: Viirupöllö

    Komeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

    Varista isompi, pitkäpyrstöinen viirupöllö on kauttaaltaan harmaan- ja vaaleankirjava. Yksivärisen vaalean naaman keskeltä tuijottavat mustat silmät. Koiraan kevättalven öinä kuuluva soidinääni on kumeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”.

  • Varpuspöllö

    Yöpetolinnut: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Huuhkajanpoikanen

    Yöpetolinnut: Huuhkaja

    Huuhkaja on Euroopan isoin pöllö.

    Euroopan isoin pöllö on selkäpuolelta ruskea mustin täplin, vatsapuolelta mustajuovaisen kellertävä. Ohimoilla sojottavat pitkät höyhentupsut, ja isot silmät ovat oranssit. Lentävä huuhkaja vaikuttaa valtavalta hyvin leveine ja pehmeine siivenlyönteineen. Koiraan soidinääni on erittäin matala, kilometrejä kantava kumea kaksitavuinen huhuilu ”huu-uu, huu-uu…”.

  • Helmipöllö rakennuksen ikkunassa

    Yöpetolinnut: Helmipöllö

    Helmipöllö on melko yleinen Lapin keskiosia myöten.

    Räkättirastaan kokoisen helmipöllön pää on iso ja pyrstö lyhyt. Helmipöllö on päältä valkotäpläisen ruskea, alta valkoinen ruskein täplin. Isot keltaiset silmät tuijottavat valkoisen naaman keskellä. Koiraan soidinääni on rytmikkäästi puputtava ”pu pu pu pu-pu-pu-pupu”.

  • Suopöllö metsikössä.

    Yöpetolinnut: Suopöllö

    Suopöllön soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”

    Varista vähän pienemmän suopöllön pää on suhteellisen pieni, eikä lyhyitä korvatupsuja yleensä näy. Selkäpuoli on mustatäpläisen ja rinta mustaviiruisen kellanruskea, vatsa valkoinen. Naama on vaaleankellertävä, ja silmät keltaiset mustin kehyksin. Soidinääni on hidasta puuskutusta ”puu puu puu…”.

  • Tunturipöllö komeassa sivuprofiili lähikuvassa.

    Yöpetolinnut: Tunturipöllö

    Tunturipöllö on iso pöllö melkein huuhkajan kokoinen.

    Tunturipöllö on melkein huuhkajan kokoinen. Höyhenpuku on joko kauttaaltaan lumivalkoinen tai tummajuovainen, mutta silloinkin naama on juovaton. Silmät ovat keltaiset. Matala soidinääni ”hoo” tai ”aoo” toistuu 2–6 kertaa peräkkäin. Varoitusääni on nalkuttava ”kä-kä” ja karheampi ”krä-krä-krääh-krääh”.

  • Sarvipöllö tuijottaa takaisin tanakasti.

    Yöpetolinnut: Sarvipöllö

    Sarvipöllö on vähän varista pienempi.

    Vähän varista pienemmällä sarvipöllöllä on pitkät korvatupsut, jotka pöllö toisinaan laskostaa päänmyötäisiksi. Sarvipöllö on päältä ruskeanharmaa ja alta kellertävä, kauttaaltaan mustien väkäsmäisten viirujen kirjoma. Pyöreä naama ja silmät ovat oranssit, ja silmien välissä on valkoista. Lennossa siivet paljastuvat pitkiksi ja alta vaaleiksi. Soidinääni on hyvin matala, parin sekunnin välein toistuva puhallus ”huu, huu…”, varoitusääni haukkuva ”kvuek-kvuek…”.

  • Lapinpöllö lentää lumisessa koivikkomaisemissa.

    Yöpetolinnut: Lapinpöllö

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen.

    Lapinpöllö on liki huuhkajan kokoinen, paksukaulainen ja isopäinen pöllö. Yläpuoli on tummankirjavan harmaa, alapuoli vaaleampi. Keltaisia pieniä silmiä kiertävät ohuet tummat ja vaaleat renkaat. Lennossa siivet ovat pitkät ja hyvin leveät ja pyöreäpäiset, ja pää näyttää katkaistulta pölkyltä. Soidinääni on kumea, vaimeneva puuskutus ”huo-huo-huo…”, varoitusääni matalaa murinaa ”khruuh-khroah….

  • Hiiripöllö oksan päässä

    Yöpetolinnut: Hiiripöllö

    Hiiripöllö on varista vähän pienempi.

    Varista vähän pienempi, pitkäpyrstöinen ja alta tummaviiruinen hiiripöllö tuo kauempaa tai lentäessään mieleen haukan. Valkoinen naama isoine keltaisine silmineen ja pyöreä pää ovat kuitenkin tyypillisen pöllömäiset. Yläpuoli on valkotäpläisen tummanruskea, ja niskassa ja hartioilla on laajemminkin valkoista. Soidinaikaan koiras ääntelee ulisevaa ”ululululu…” -pulputusta.

  • Nainen kastelee kastelukannulla pojan kanssa kanssa kerrostalopihalla laatikkoviljelmää.

    Mikä Syötävä kaupunki?

    Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

    Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

  • Pahvisissa taimiruukuissa on pieniä taimia. Merkintätikussa lukee kirsikkatomaatti ja basilika.

    Ajankohtaista juuri nyt

    Mitä kaupunkiviljelijän tulee tehdä juuri nyt?

    Huhtikuussa taimia kasvatetaan sisätiloissa.

  • Sinitiaisen poikue pöntössä.

    Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Pajulintu laulaa puussa.

    Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Helmipöllön tuijotus.

    Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Susi.

    Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Riekko suojassa lumen keskellä.

    Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Karhu istuu metsässä.

    Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Ryhävalas sukeltaa.

    Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • viiksitimali

    Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Ahma valppaana varvukossa.

    Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • orava

    Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kolme hirveä pellolla, taustalla havumetsää ja edessä vaalea, kukkiva pelto.

    Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Jääkarhu Huippuvuorilla.

    Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Kaksi myskihärkää vastakkain.

    Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.