Hyppää pääsisältöön

Pianisti Ossi Tanner: "Meillä oli kotona piano, jota veljeni eivät olleet ilmeisesti suostuneet soittamaan."

Pianisti Ossi Tanner.
Pianisti Ossi Tanner. Kuva: Yle/Laila Kangas ossi tanner

"Viimeisimpänä on kolahtanut oikein kunnolla Rahmaninovin toinen sinfonia." Pianisti Ossi Tanner opiskelee toista vuotta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 12.10.2016.

Kuka?

Olen Ossi Tanner, 19-vuotias pianisti. Synnyin 21.04.1997 Helsingissä. Perheeseeni kuuluu isä, äiti, kaksi isoveljeä ja koira.

Vanhempani harrastavat musiikkia käymällä konserteissa ja lukemalla musiikkiaiheista kirjallisuutta. Isoveljeni soittivat nuorempina kitaraa ja rumpuja, mutta lopettivat soittamisen aikoja sitten.

Missä olet viettänyt tähän astisen elämäsi?

Olen asunut puolet elämästäni isäni töiden takia ulkomailla, Yhdysvalloissa ja Belgiassa. Kun olin 10-vuotias, muutimme takaisin Suomeen ja siitä saakka olen asunut Helsingin Munkkiniemessä. Tänä syksynä koitti muutto Töölöön.

Eskaria kävin Washington DC:ssä ja ala-astetta Brysselin Eurooppa-koulussa. Munkkiniemessä kävin peruskoulun loppuun, jonka jälkeen kirjoitin ylioppilaaksi Kruununhaan Sibelius-lukiosta.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä ja inspiroiva?

Munkkiniemen ranta on minulle rauhoittava ja inspiroiva paikka. Olen kävellyt siellä koiran kanssa päivittäin viimeiset kahdeksan vuotta. Lukemattomat mieltä askarruttaneet asiat olen käsitellyt niissä maisemissa.

Ossi Tanner Kantapöydässä 12.10.2016
Ossi Tanner opiskelijatreffeillä Kantapöydässä. Ossi Tanner Kantapöydässä 12.10.2016 Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen ossi tanner

Musiikkiopintojen aloittaminen?

Aloitin pianonsoiton kuusivuotiaana Brysselissä Sirpa Heikkilän oppilaana. Meillä oli kotona piano, jota veljeni eivät olleet ilmeisesti suostuneet soittamaan. Varmaan sen vuoksi äiti vei minut pianotunnille kokeilemaan.

Kun kysytään muista instrumenteista, niin haluaisin oppia soittamaan selloa. Aloitan sen ehkä joskus, jos on vaan aikaa.

Opettajat? Missä vaiheessa olet menossa nyt opinnoissasi? Häämöttääkö valmistuminen?

Sirpa Heikkilän tunneilla kävin Belgiassa neljä vuotta, Länsi-Helsingin musiikkiopistossa ensin kaksi vuotta Tuula Pulkilla ja sen jälkeen kuusi vuotta Junio Kimasella. Aloitin juuri toisen vuoden Sibelius-Akatemiassa professori Erik T. Tawaststjernan oppilaana.

Olen myös opiskellut Niklas Pokin vetämässä Nuorten pianoakatemiassa ja saanut sitä kautta huippuopetusta monilta merkittäviltä suomalaisilta ja ulkomaalaisilta opettajilta. Lukuisat opettajat ovat olleet siis tärkeitä kehityksessäni, kuten vaikka Konstantin Bogino ja Paavali Jumppanen.

Minulla on nyt toinen vuosi meneillään Sibelius-Akatemiassa. Valmistuminen ei mielessäni ainakaan vielä häämötä, eikä minulla ole kiirettä saada jotain titteliä ansioluetteloon.

Lempisäveltäjäsi? Teos? Ja miksi?

Chopin, Rahmaninov ja Beethoven ovat erityisen lähellä sydäntäni. Pidän heidän musiikkinsa soittamisesta ja kuuntelemisesta. Voisin luetella lukemattomia muita säveltäjiä, joiden musiikista nautin myös suunnattomasti. Nämä kolme nimeä tulevat ensimmäisenä mieleen.

Minun on mahdoton sanoa yksittäistä teosta. Mitä enemmän teoksia, joista nauttii, sen parempi. Viimeisimpänä on kolahtanut oikein kunnolla muistaakseni Rahmaninovin toinen sinfonia.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Romanttinen musiikki menee minulla usein tunteisiin. Se puhuttelee kaikkein eniten.

Idolisi?

Ihailen esim. Daniel Barenboimia ja Lang Langia muusikoina valtavasti. Sen lisäksi legendaariset jo edesmenneet pianistit, kuten Horowitz, Rubinstein ja Cziffra ovat aivan käsittämätöntä kuultavaa. Nyt tuli lueteltua pelkkiä pianisteja, ei voi mitään…

Harrastukset?

Pelaan golfia ja jalkapalloa. Nautin myös penkkiurheilusta! Kuuntelen paljon musiikkia ja pyrin käymään mahdollisimman usein konserteissa. Kavereiden kanssa ajan viettäminen on tärkeää minulle.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee isona pianisti. Tähän kysymykseen on onneksi helppo vastata.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Ei ole käynyt mielessä.

Musiikkiesityksenä Ossi Tanner soittaa videolla Rahmaninovin preludin op.23 nro 4 D-duuri.

  • cd-levyn kansi

    Kuningasvallan nostalgisointia

    Levyarvio

    Ranskan uudistettu monarkia palautti vallankumouksen uhreiksi joutuneiden kuninkaallisten esivanhempiensa, Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten arvon 1800-luvun alkupuolella näyttävin ja loistokkain menoin – kunhan oli päässyt Napoleon Bonapartesta eroon. Uudelleenhautaukset ja seremoniat seurasivat toisiaan, ja marttyyreille sävellettiin kuolinmessut sopivasti vanhaa hallintoa, Ancien régimeä muistelevaan jälkiklassiseen tyyliin. Luigi Cherubinin ja Charles-Henri Plantaden Requiem-messut nostavat kuoron etualalle, ja niiden soivan majesteettinen, lyyrinenkin kuoro-orkesteri-ilmaisu pääsee hienosti oikeuksiinsa Concert Spirituelin periodisoitinesityksenä.

  • cd-levyn kansi

    Bachia kuin kahvia – kuumana, tuoksuvana ja klassisen tasapainoisena

    Levyarvio

    Kiinnostun aina, kun näen Carl Philipp Emanuel Bachin musiikkia esitettävän tai levytettävän. Omaan isäänsä ja ihailijoihinsa, wieniläisklassikoihin verrattuna näkymättömäksi jäänyt Emanuel Bach kirjoitti tunteikasta, väreilevää, spontaania ja taidokasta musiikkia. Sitä esittelee nyt Café Zimmermann, 1700-luvun Leipzigin amatöörimusisointi-iltamien isännältä nimensä lainannut yhtye, levyllisellä Bachin saksankielisiä kantaatteja ja kamarimusiikkia.

  • cd-levyn kansi

    Shostakovitshin ehdoton selittämättömyys

    Levyarvio

    Pianisti-säveltäjä Lera Auerbach on löytänyt alttoviulussa oivallisen soittimen ilmaisemaan Shostakovitshin varhaisten Preludien vaihtelevia ja syvälle käyviä tunnelmia. Ja vieläkin enemmän: alttoviulun mystisen sointimaailman läpikotaisin hallitsevalle Kim Kashkashianille Auerbachin sovitukset sopivat kuin hanska käteen. Auerbach teki Preludit-sovituksensa kumppaniksi Shostakovitshin Sonaatille alttoviululle ja pianolle; tällä levyllä Preludeja kuitenkin seuraa Auerbachin oma sonaatti, Arcanum, joka ei aivan yllä Shostakovitshin tasolle tietystä sukulaisuudesta huolimatta.

  • cd-levyn kansi

    Tunnelmallisen pehmeää kumpuilua

    Levyarvio

    Vuonna 1969 syntynyt virolainen Tõnu Kõrvits on yksi Pohjois-Euroopan tuotteliaimpia ja menestyneimpiä säveltäjiä. Kõrvits tuottaa vaivattomasti jokseenkin mielikuvituksellisia ja kiehtovia teoksia, joiden sopuisia sointeja hän sopivasti maustaa jazzahtavilla tai elokuvamusiikista tutuilla dissonansseilla ja efekteillä. Niin myös uutuusteoksessa Moorland Elegies sekakuorolle ja jousiorkesterille, jonka tekstinä Kõrvits käyttää tarkoin valittuja Emily Brontën runoja.