Hyppää pääsisältöön

Pianisti Ossi Tanner: "Meillä oli kotona piano, jota veljeni eivät olleet ilmeisesti suostuneet soittamaan."

Pianisti Ossi Tanner.
Pianisti Ossi Tanner. Kuva: Yle/Laila Kangas ossi tanner

"Viimeisimpänä on kolahtanut oikein kunnolla Rahmaninovin toinen sinfonia." Pianisti Ossi Tanner opiskelee toista vuotta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 12.10.2016.

Kuka?

Olen Ossi Tanner, 19-vuotias pianisti. Synnyin 21.04.1997 Helsingissä. Perheeseeni kuuluu isä, äiti, kaksi isoveljeä ja koira.

Vanhempani harrastavat musiikkia käymällä konserteissa ja lukemalla musiikkiaiheista kirjallisuutta. Isoveljeni soittivat nuorempina kitaraa ja rumpuja, mutta lopettivat soittamisen aikoja sitten.

Missä olet viettänyt tähän astisen elämäsi?

Olen asunut puolet elämästäni isäni töiden takia ulkomailla, Yhdysvalloissa ja Belgiassa. Kun olin 10-vuotias, muutimme takaisin Suomeen ja siitä saakka olen asunut Helsingin Munkkiniemessä. Tänä syksynä koitti muutto Töölöön.

Eskaria kävin Washington DC:ssä ja ala-astetta Brysselin Eurooppa-koulussa. Munkkiniemessä kävin peruskoulun loppuun, jonka jälkeen kirjoitin ylioppilaaksi Kruununhaan Sibelius-lukiosta.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä ja inspiroiva?

Munkkiniemen ranta on minulle rauhoittava ja inspiroiva paikka. Olen kävellyt siellä koiran kanssa päivittäin viimeiset kahdeksan vuotta. Lukemattomat mieltä askarruttaneet asiat olen käsitellyt niissä maisemissa.

Ossi Tanner Kantapöydässä 12.10.2016
Ossi Tanner opiskelijatreffeillä Kantapöydässä. Ossi Tanner Kantapöydässä 12.10.2016 Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen ossi tanner

Musiikkiopintojen aloittaminen?

Aloitin pianonsoiton kuusivuotiaana Brysselissä Sirpa Heikkilän oppilaana. Meillä oli kotona piano, jota veljeni eivät olleet ilmeisesti suostuneet soittamaan. Varmaan sen vuoksi äiti vei minut pianotunnille kokeilemaan.

Kun kysytään muista instrumenteista, niin haluaisin oppia soittamaan selloa. Aloitan sen ehkä joskus, jos on vaan aikaa.

Opettajat? Missä vaiheessa olet menossa nyt opinnoissasi? Häämöttääkö valmistuminen?

Sirpa Heikkilän tunneilla kävin Belgiassa neljä vuotta, Länsi-Helsingin musiikkiopistossa ensin kaksi vuotta Tuula Pulkilla ja sen jälkeen kuusi vuotta Junio Kimasella. Aloitin juuri toisen vuoden Sibelius-Akatemiassa professori Erik T. Tawaststjernan oppilaana.

Olen myös opiskellut Niklas Pokin vetämässä Nuorten pianoakatemiassa ja saanut sitä kautta huippuopetusta monilta merkittäviltä suomalaisilta ja ulkomaalaisilta opettajilta. Lukuisat opettajat ovat olleet siis tärkeitä kehityksessäni, kuten vaikka Konstantin Bogino ja Paavali Jumppanen.

Minulla on nyt toinen vuosi meneillään Sibelius-Akatemiassa. Valmistuminen ei mielessäni ainakaan vielä häämötä, eikä minulla ole kiirettä saada jotain titteliä ansioluetteloon.

Lempisäveltäjäsi? Teos? Ja miksi?

Chopin, Rahmaninov ja Beethoven ovat erityisen lähellä sydäntäni. Pidän heidän musiikkinsa soittamisesta ja kuuntelemisesta. Voisin luetella lukemattomia muita säveltäjiä, joiden musiikista nautin myös suunnattomasti. Nämä kolme nimeä tulevat ensimmäisenä mieleen.

Minun on mahdoton sanoa yksittäistä teosta. Mitä enemmän teoksia, joista nauttii, sen parempi. Viimeisimpänä on kolahtanut oikein kunnolla muistaakseni Rahmaninovin toinen sinfonia.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Romanttinen musiikki menee minulla usein tunteisiin. Se puhuttelee kaikkein eniten.

Idolisi?

Ihailen esim. Daniel Barenboimia ja Lang Langia muusikoina valtavasti. Sen lisäksi legendaariset jo edesmenneet pianistit, kuten Horowitz, Rubinstein ja Cziffra ovat aivan käsittämätöntä kuultavaa. Nyt tuli lueteltua pelkkiä pianisteja, ei voi mitään…

Harrastukset?

Pelaan golfia ja jalkapalloa. Nautin myös penkkiurheilusta! Kuuntelen paljon musiikkia ja pyrin käymään mahdollisimman usein konserteissa. Kavereiden kanssa ajan viettäminen on tärkeää minulle.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee isona pianisti. Tähän kysymykseen on onneksi helppo vastata.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Ei ole käynyt mielessä.

Musiikkiesityksenä Ossi Tanner soittaa videolla Rahmaninovin preludin op.23 nro 4 D-duuri.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.