Hyppää pääsisältöön

Gambisti Johanna Kilpijärvi: "En tule muusikkosuvusta, mutta sukuni on musikaalinen."

Gambisti Johanna Kilpijärvi.
Gambisti Johanna Kilpijärvi. Kuva: Yle/Laila Kangas johanna kilpijärvi

"Pian huomasinkin olevani mukana soittamassa erilaisissa yhtyekokoonpanoissa ja projekteissa, ja uppouduin gamban omaperäiseen, laajaan ja kiehtovaan ohjelmistoon." Viola da gamban soittoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Johanna Kilpijärvi vieraili Kantapöydän opiskelijatreffeillä 26.10.2016.

Kuka?

Nimeni on Johanna Kilpijärvi, synnyin tammikuun paukkupakkasiin vuonna 1987 ja olen kotoisin Nurmijärveltä.

Millainen on taustasi?

Olen kuusilapsisen perheen toiseksi vanhin: minulla on kolme siskoa ja kaksi veljeä. Äitini on perhepäivähoitaja ja isä linja-autonkuljettaja.

Onko perheessäsi muusikoita tai musiikin harrastajia?

En tule muusikkosuvusta, mutta sukuni on musikaalinen. Kaikki sisarukseni harrastivat musiikkia ja kotona on soinut sellot, huilut, viulu, alttoviulu, kitara, sähköbasso ja piano. Myös isä on harrastanut pianon ja kitaran soittoa. Vanhempani kuskasivat vuosikausia kaikkia kuutta lasta soittotunneille, teoriatunneille, kuoroon, tanssitunneille ja partioonkin, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Sisaruksistani isosiskoni on myös ammattimuusikko, muiden soittaminen on jäänyt harrastukseksi.

Mistä tulet?

Asuin Nurmijärvellä ylioppilaaksi valmistumiseen asti, jonka jälkeen pääsin opiskelemaan sellonsoittoa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiaan, nykyiseen Metropolia Ammattikorkeakouluun. Valmistuin sieltä musiikkipedagogi AMK:ksi vuonna 2010. Sen jälkeen opiskelin vuoden viola da gamba pääaineenani Metropoliassa, ja syksyllä 2012 alkoivat opinnot Sibelius-Akatemian vanhan musiikin aineryhmässä. Viime kesänä muutin kymmenen Helsingin vuoden jälkeen takaisin Nurmijärvelle.

Gambisti Johanna Kilpijärvi soittaa Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 26.10.2016.
Gambisti Johanna Kilpijärvi soittaa Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 26.10.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen johanna kilpijärvi

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä/inspiroiva?

Kainuu – äitini ja vastikään edesmennyt äidinäitini ovat sieltä kotoisin. Kainuun luonto, vaaramaisemat, suot ja hiljaisuus ovat minulle tärkeitä. Sukumme mökki on siellä ja se on paikka missä rentoudun.

Musiikkiopinnot?

Aloitin musiikkiopinnot piano- ja kantelemuskarissa ja 5-vuotiaana sellonsoitonopinnot Nurmijärven musiikkiopiston sellovalmennusryhmässä. Olin ikionnellinen, koska ystäväni oli myös aloittanut sello-opinnot. Isosiskoni oli aloittanut viulutunneilla käymisen ja soittaminen alkoi kiehtoa minuakin. Myöhemmin siirryin musiikkiopiston varsinaiseksi oppilaaksi. 8-vuotiaana sain aloittaa huilun soittamisen, josta olin haaveillut pitkään. Soitin huilua abivuoteen ja D-tutkintoon asti, mutta sittemmin se on harmittavasti jäänyt.

Se miten viola da gamba tuli kuvioihin on oikeastaan sattumaa. Metropolia AMK:ssa opiskellessani tuli mahdollisuus erikoistua joko uuteen musiikkiin, vanhaan musiikkiin tai improvisaatioon. Valitsin vanhan musiikin ja ensimmäisellä barokkisellotunnilla opettajana ollut Timo Juntura ehdottikin viola da gamban kokeilemista. Barokkisello (jota en ehtinyt siis edes kokeillakaan) sai jäädä kun lumouduin gamban äänestä. Pian huomasinkin olevani mukana soittamassa erilaisissa yhtyekokoonpanoissa ja projekteissa, ja uppouduin gamban omaperäiseen, laajaan ja kiehtovaan ohjelmistoon. Tästä on aikaa melkein 9 vuotta. Olin ennen gamban kokeilemista nähnyt Kaikki elämän aamut -elokuvan (Tous les matins du monde, 1991), jonka musiikki oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Barokkisellon soittoakin pääsin opiskelemaan myöhemmin, kun sain sen sivuinstrumentiksi Sibelius-Akatemiassa.

Opettajat?

Nurmijärven musiikkiopistossa varsinkin Helli Sepän selloryhmät, Paavo Lötjösen kannustava opetus, ja soittaminen viulisti Seppo Rautasuon johtamassa kamariorkesterissa ovat varmasti vaikuttaneet suuresti. Kohti sellonsoiton ammattiopintoja minua tsemppasi Laura Saari ja Metropolia AMK:ssa opiskelin Sami Mäkelän ohjauksessa. Nyt opiskelen Sibelius-Akatemiassa Markku Luolajan-Mikkolan ohjauksessa oppien kaikkea uutta joka ikinen soittotunti ja se on aivan mahtavaa!

Missä vaiheessa olet menossa nyt opinnoissasi? Häämöttääkö valmistuminen?

Viides vuosi Sibelius-Akatemiassa alkoi tänä syksynä. Valmistuin musiikin kandidaatiksi kesäkuussa 2015 ja maisteriksi olisi tarkoitus valmistua parin vuoden päästä.

Lempisäveltäjäsi?

Upeita säveltäjiä olisi vaikka kuinka paljon! Mutta tässä muutama, joiden teoksissa gamba pääsee oikeuksiinsa: Marin Marais: Upeaa ranskalaista barokkimusiikkia gamballe. Gamban ominaispiirteet pääsevät hyvin esille ja soitettavaa riittää! Marais on säveltänyt mm. viisi Pièces de viole -kokoelmakirjaa, joissa on satamäärin osia soitettavaksi. Georg Philipp Telemann: Paljon viehättäviä kamarimusiikkiteoksia, joissa on aina jokin juju. Lisäksi vastikään löydetyt soolofantasiat ovat mielenkiintoista soitettavaa. Dieterich Buxtehude: Ylimaallista, koskettavaa musiikkia, mm. triosonaatit.

Millainen oli hetki, kun sytyit juuri tälle musiikille? 

Yksi ensimmäisistä isoista opiskeluaikaisista soittoprojekteista gamban kanssa oli viime vuosikymmenellä Turussa Martin kirkossa esitetty Giacomo Carissimin oratorio Jephte. Se oli upea kokemus ja muistan konsertin aikana ajatelleeni, että tätä minä haluan tehdä. Saan kylmät väreet nytkin! Lisäksi ensimmäiset kokemukset gambaconsortissa soittamisesta olivat koukuttavia.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Musiikki taitaa nyt viedä ison osan elämästä kun opiskelen täyspäiväisesti Sibelius-Akatemiassa ja toimin sellonsoiton tuntiopettajana Nurmijärven musiikkiopistossa ja Musiikkikoulu Jukolassa. Vapaa-aikana katson paljon elokuvia.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

En nykyisin pohdi asiaa sen kummemmin, pyrin nauttimaan musiikista ja soittamisesta, kehittelemään mukavia soittoprojekteja jne. On turha pelätä etukäteen mitä jos rasitusvamma tai muu vie kyvyn soittaa – murehtii sitten vasta kun sen aika on. Muusikoksi ”heittäytyminen” on rohkea teko nykypäivän vaativassa työelämässä ja vaatii kutsumusta, jotta jaksaa harjoitella paljon ja kestää taloudellista epävarmuutta. Tsemppiä kaikille kanssamuusikoille!

Musiikkinäyte videolla on Allemande-osa Marin Marais'n ensimmäisen Pièces de viole -kirjan d-molli-sarjasta. Toimittajina ovat Timo Asikainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.