Hyppää pääsisältöön

Fagotisti Laura Clewer: "Itselleni kaikista tärkeimpiä ovat teokset, joihin liittyy jokin henkilökohtainen muisto."

Fagotisti Laura Clewer.
Fagotisti Laura Clewer. Kuva: Yle/Saara Heimsch. laura clewer

"Olen aina kokenut monipuolisuuden tärkeäksi ja halunnut nähdä musiikin parissa työskentelemisen monet puolet." Laura Clewer opiskelee fagotinsoittoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kolmatta vuotta. Laura vieraili Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 2.11.2016.

Kuka?

Olen Laura Clewer. Synnyin joulukuussa 1986 Pukkilassa, Itä-Uudellamaalla. Tällä hetkellä teen maisteriopintoja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa sekä toimin osa-aikaisena Espoon musiikkiopiston koulutussuunnittelijana ja fagotin tuntiopettajana.

Minä olen nelilapsisesta perheestämme ainoa musiikkiopiston käynyt, sisarukseni ovat enemmän panostaneet urheiluun.

Mistä?

15-vuotiaaksi olen asunut ja elänyt Pukkilassa, josta muutin Helsinkiin, kun aloitin opiskelun Sibelius-lukiossa. Musiikkiopintopolkuni on alkanut Porvoonseudun musiikkiopistossa ja kulkenut Helsingin konservatorion ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kautta Sibelius-Akatemiaan. Lisäksi vietin yhden vaihto-oppilasvuoden Ruotsissa Malmössä.

Lähes koko fagottiopintojeni ajan olen myös työkennellyt musiikin parissa tuotantopuolella. Erityisesti kesät olen viettänyt erilaisilla festivaaleilla monenlaisissa työtehtävissä lipunmyyjästä, konserttipäälliköksi ja tuottajaksi. Olen aina kokenut monipuolisuuden tärkeäksi ja halunnut nähdä musiikin parissa työskentelemisen monet puolet.

Yksi merkittävä oppikoulu minulle musiikkipedagogina on ollut Espoon musiikkiopisto, jossa olen nyt työskennellyt kaksi vuotta. Ensin Tapiolan nuorten sinfonikoiden intendentin äitiysloman sijaisena ja nyt koulutussuunnittelijana.

Musiikkiopinnot?

Aloitin pianonsoiton paikkakuntani kanttorin opissa toisella luokalla. Fagotinsoiton aloitin Porvoonseudun musiikkiopistossa 12-vuotiaana.

Perhetuttava suositteli hakemaan musiikkiopistoon ja ehdotti soittimeksi pasuunaa tai fagottia. Perusteluna näille soittimille oli, että niillä pääsisi varmasti orkestereihin mukaan. Näistä valitsin fagotin sen miellyttävän äänen takia ja osittain myös siksi, koska röörien tekeminen vaikutti kivalta, olenhan aina ollut kiinnostunut erilaisista käsitöistä ja näpertelystä.

Perhetuttu oli oikeassa, varsinainen innostus fagotinsoittamiseen syttyi, kun pääsin orkesteriin ja ensimmäisestä puhallinorkesterista eteenpäin olen päässytkin soittamaan hyvin monissa erilaisissa orkestereissa. Röörien tekemisestä en enää ole ihan yhtä innoissaan.

Soitan fagotin lisäksi kontrafagottia.

Fagotistit Kaisu Kari ja Laura Clewer soittamassa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 2.11.2016.
Fagotistit Kaisu Kari ja Laura Clewer soittamassa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 2.11.2016. Fagotistit Kaisu Kari ja Laura Clewer soittamassa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 2.11.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen kaisu kari,laura clewer

Opettajat?

Ensimmäinen opettajanani oli Mika Ylärakkola, jolla opiskelin koko musiikkiopistoajan. Myöhemmin merkittäviä opettajia ovat olleet Laura Joy, Jaakko Luoma, Annika Amundsen (Malmö) ja nykyinen opettajani Jussi Särkkä.

Häämöttääkö valmistuminen?

Olen nyt kolmatta vuotta Sibelius-Akatemiassa ja maisteriopintojen alkupuolella.

Lempisäveltäjä?

On olemassa niin valtava määrä musiikkia, että yksittäisen lempisäveltäjän tai -teoksen nimeäminen on mahdotonta. Itselleni kaikista tärkeimpiä ovat teokset, joihin liittyy jokin henkilökohtainen muisto. Yleensä ne ovat orkesteriteoksia, joita olen itse päässyt soittamaan. Näistä ensimmäisenä tulee mieleen Shostakovitshin 5., Sibeliuksen 2. ja Tshaikovskin 6. sinfonia.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä tai inspiroiva?

Pukkila on aina kotipaikkani ja minulle hyvin tärkeä.

Harrastukset?

Tällä hetkellä aika on niin kortilla, että aktiiviseen harrastamiseen ei riitä aikaa. Kuntosalilla yritän ehtiä käydä edes silloin tällöin.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Eipä juurikaan. Mutta musiikki hyvin monenlaisessa eri muodossa.

Mikä sinusta tulee isona?

Näen tulevaisuuteni vahvasti pedagogina ja toivon, että työnkuvani tulee olemaan monipuolinen.

Tällä hetkellä fagotisteista on monissa paikoissa pulaa ja myös meidän Sibelius-Akatemian opiskelijoiden arkea helpottaisi, jos meitä olisi muutama opiskelija lisää. Jotta fagotisteja päätyisi ammattiopintoihin, tarvitaan riittävän laaja pohja aloittavia fagotisteja. Toivon, että valmistumisen jälkeen voin koulutussuunnittelijatyöni ohella edistää ja kehittää fagottioppilastilannetta.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Toivon, että saan aina työskennellä musiikin ja kulttuurin parissa.

Entä muuta?

Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan fagotin monipuolisuuteen ja kuuntelemaan Sibelius-Akatemian Fagottomania-konserttia ti 8.11. klo 19 joko paikan päälle tai Uniartstv:n äärelle. Konsertissa esiintyvät Sibelius-Akatemian fagottiopettajat ja -opiskelijat. Kaikki konsertin teokset ovat fagotille alunperin sävellettyjä ja kokoonpanot vaihtelevat soolosta seitsemän fagotin yhtyeeseen. Musiikkia kuullaan eri aikakausilta barokista nykypäivään. Lisätietoja: http://www.uniarts.fi/tapahtumat/ma-06062016-1516/fagottomania

Musiikki videolla on 1. osa Joseph Bodin de Boismortierin sonaatista nro 2 kahdelle fagotille op. 14. Esityksessä on mukana fagotisti Kaisu Kari. Toimittajat ovat Helena Hannikainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.