Hyppää pääsisältöön


Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti.

Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta.

En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

Tunturin huipulta aukeaa arktisen erämaan loputon valkeus, jonka keskellä teräväreunaiset vuoret seisovat kuin paikalleen jäätyneet jättiläiset. On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken. Edessäni aukeava maisema on samaan aikaan niin karu ja kaunis näky.

Hetken aikaa tuntuu kuin olisin ainut elävä olento tämän sanattoman suuruuden keskellä. En ole kuitenkaan yksin. Läheisen tunturin laella seisoo neljä poroa ryhdikkäästi rivissä ja tarkkailee minua. Suurtunturien aavemainen hiljaisuus onkin aina vain illuusio.


Poroja Kilpisjärven tunturimaisemassa kevättalvella.



Poroja Kilpisjärven tunturimaisemassa kevättalvella.
Kuva: Yle/Kimmo Ohtonen
Lappi,porot,talvi,tunturit

Elämää hangella

Jatkan matkaa alas tunturia pitkin. Huomaan hangella tuoreet ketun jäljet ja lähden seuraamaan niitä. Liekö repolainen ollut aamuyöllä saalistusreissullaan. Kuvittelen, miten se on jolkotellut hangella ääneti, katse etsivän lukittuneena eteen, kuono johdattaen kohti hangen suojissa piilottelevia saaliseläimiä.

Aurinko nousee tunturien takaa Kilpisjärvellä toukokuussa.
Aurinko nousee tunturien takaa Kilpisjärvellä toukokuussa. Kuva: Yle/Kimmo Ohtonen auringonnousu,katoava pohjola,Kilpisjärvi,Lappi,talvi,tunturit
Metsäjänis tunturikoivikossa Kilpisjärvellä toukokuussa.
Metsäjänis tunturikoivikossa Kilpisjärvellä toukokuussa. Kuva: Yle/Kimmo Ohtonen katoava pohjola,Kilpisjärvi,Lappi,metsäjänis,talvi,tunturit

Otan muutaman hiipivän askeleen kuin olisin itsekin saalistusreissulla. Näen, kuinka luurankomaisten tunturikoivujen keskellä täydellisesti ympäristöönsä maastoutunut metsäjänis ruokailee koivuntaimilla. Jossain lähistöllä riekko soidintaa naurahtelevalla kutsuäänellään.

Kun talvisin tuntureilla ei kuule juuri kuin pohjoistuulen huokailua, keväisin Lapin erämaat täyttyvät muuttolintujen laulusta ja arktisten nisäkkäiden tassunjäljistä. Elämää on kaikkialla.

Jossain lähistöllä riekko soidintaa naurahtelevalla kutsuäänellään.

Riekko suojassa lumen keskellä.



Riekko suojassa lumen keskellä.
Kuva: Yle/Kimmo Ohtonen
katoava pohjola,Kilpisjärvi,Lappi,linnut,riekko,talvi,tunturit

Tuntureiden taitava saalistaja

Astellessani tunturikoivikossa näen yhtäkkiä liikettä metsän keskellä. Otan pari askelta eteenpäin. Eläin pysähtyy. Menen polvilleni ja ryömin eteenpäin. Komean oranssiturkkinen repohäntä on kuitenkin jo huomannut minut.

Kettu katselee minua päivälepopaikaltaan rauhallisen oloisena. En halua häiritä sitä, joten tyydyn makaamaan patjamaisella keväthangella.


Kettu istuu hangella Kilpisjärvellä.



Kettu istuu hangella Kilpisjärvellä.
Kuva: Yle/Kimmo Ohtonen
kettu,Kilpisjärvi,Lappi,talvi

Kamerani sulkimen ääni saa ketun uteliaaksi. Se nousee jaloilleen, haukottelee ja ottaa muutaman askeleen minua kohti. Nostan katseeni kameran takaa. Silloin kettu pysähtyy ja sen katse terävöityy. Yksi hännän huiskaisu, ja repolainen tekee täyskäännöksen ja katoaa tunturikoivikkoon.

Kettu on mestarillinen peto, joka ei ainoastaan selviydy näissä olosuhteissa, vaan on yksi suurtunturien menestyjistä. Kettu on maailman laajimmalle levinnyt maapeto.


Poro Kilpisjärven tunturimaisemassa kevättalvella.



Poro Kilpisjärven tunturimaisemassa kevättalvella.
Kuva: Yle/Kimmo Ohtonen
Kilpisjärvi,Lappi,porot,talvi

Arktinen selviytyjä

Tuhansia vuosia sitten, ennen kuin ihminen asettui Lappiin, tunturipeurat vaelsivat suurtuntureilla villeinä ja vapaina. Ne olivat sopeutuneet elämään Lapin arktisissa olosuhteissa, hyytävän kylmissä talvissa ja pitkässä kaamoksen pimeydessä. Peura ja myskihärkä ovatkin ainoat viimeisestä jääkaudesta selvinneet eläinlajit.

Tunturipeura, nykyään poro, on edelleen, yksi planeettamme parhaiten kylmiä olosuhteita kestävä laji.

Tunturipeuran ansiosta ihminen pystyi asettumaan Lapin erämaihin jo noin kuusi tuhatta vuotta sitten. Peurasta ihminen sai ravintoa, lämmintä vaatetusta ja kulkuvälineen. Porotalous, yksi Lapin alueen perinteitä, on tarina ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, joka on kirjoitettu tuhansien vuosien aikana ja tämä tarina kehittyy koko ajan.

Luonnonvoimat

Tänään Lapin luonnonvoimat näyttävät minulle todellisen luonteensa. Muutamassa minuutissa kirkas auringonsäteiden kimallus hangilla ja pilvetön sinisyys taivaalla katoavat. Tuuli kuljettaa ylleni tummasävyiset pilvet, jotka valtaavat taivaan.

Se pöllyttää irtolunta ylleni, ja valkeus peittää alleen luonnon sävykirjon. Tämä on se Lapin luontoherra, jonka olen oppinut tuntemaan. Ei se ilkeyttään matkailijaa koettele. Ei se tarkoita pahaa kenellekään.

Tuuli kuljettaa ylleni tummasävyiset pilvet, jotka valtaavat taivaan.

Talvinen tunturimaisema Kilpisjärvellä.



Talvinen tunturimaisema Kilpisjärvellä.
Kuva: Yle/Kimmo Ohtonen
Kilpisjärvi,Lappi,talvi,Tunturikoivikko,tunturit

Joudun pitämään tauon matkastani ja odottamaan lumimyrskyn laantumista. Istuskelen tunturikoivikossa ison kiven alla suojassa ja odottelen sään laantumista. Minulla ei ole kiire minnekään. Voin istua tässä kaikessa rauhassa ja katsella edessäni voimistuvaa valkeutta.

Suurtunturien erämaa on suurten mullistusten edessä.

Täällä on vielä oikeat talvet ja kaiken valtaavaa valkeutta. Silti tiedän, että suurtunturien erämaa on suurten mullistusten edessä. Ilmasto lämpenee kovaa vauhtia, ja juuri maamme pohjoisissa osissa sen vaikutukset näkyvät voimakkaammin. Talvet ovat lyhempiä, leudompia ja vähälumisempia.


Ahma lumihangella.



Ahma lumihangella.
Kuva: Yle/Kimmo Ohtonen
ahma,katoava pohjola,lumi,petoeläimet,talvi

Lämpenevän ilmaston kyydissä uusia eläinlajeja on siirtynyt Tunturi-Lapin leveyksille samalla, kun täällä tuhansia vuosia asuneiden lajien elämä vaikeutuu. Ahma, jonka lisääntymismenestys riippuu lumesta, voi olla yksi seuraavista ilmastonmuutoksen uhreista.

Suurtunturien henkeäsalpaavan kauniiden maisemien keskellä voimme kokea, miten Pohjola ja koko Suomi muuttuu meidän elinaikanamme. Nyt jos koskaan, meidän tulisi löytää Suomen luonto uudelleen sen pohjoisinta kolkkaa myöten.

Löytää se, kokea se ja kuunnella, mitä se yrittää meille kertoa.

Teksti: Kimmo Ohtonen