Hyppää pääsisältöön

Musiikkiteknologian opiskelija Antti Suomalainen: ”Pelimusiikki voi olla yhtä hienoa ja arvokasta kuin mikä tahansa muukin musiikki."

Antti Suomalainen
"Eräänä päivänä huomasin istuneeni pesukoneen edessä puoli tuntia vain kuunnellen, eikä mikään sen jälkeen ollut oikein enää entisensä," Antti Suomalainen kertoo tutustumisestaan John Cagen filosofiaan. Antti Suomalainen Kuva: Yle/Laila Kangas antti suomalainen

- Opiskelin hetken diplomi-insinööriksi, kunnes tajusin että intohimoni on musiikki enkä voisi tehdä muuta, tunnustaa Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa opiskeleva Antti Suomalainen. Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 16.11.2016 hän kertoi mm. MuTeFestistä, jonka ohjelma on hänen aiheryhmänsä ideoima.

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Antti Suomalainen. Synnyin Turussa huhtikuussa vuonna 1989.

Meillä on aina ollut kotona piano, jota olen soittanut siitä asti kun yletyin koskettimiin. Pianonsoiton lisäksi kiinnostuin jo varhain oman musiikin tekemisestä. Alkusysäyksen tähän antoi isoisäni syntetisaattorityöasema, jolla pystyi tallentamaan omia sävellyksiä. Myöhemmin aloitin konemusiikin tekemisen Playstationin Music2000 -sekvensseriohjelmalla.

Äidin puoleinen isoisäni opiskeli Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkia, toimi kanttorina ja lauloi kuoroissa. Äitini tausta on kuvanveistäjä, mutta hän soittaa myös pianoa ja laulaa. Siskoni ovat suuntautuneet enemmän visuaaliseen taiteen tekemiseen. Isälläni oli muinoin rokkibändi veljensä kanssa.

Asuin Turussa 21 vuotta, opiskelin klassista pianoa Turun Konservatoriossa ja suoritin IB-lukion Turun normaalikoulussa. Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan musiikkitietotekniikkaa (Music Informatics) Sussexin yliopistoon Brightoniin Englannin etelärannikolle. Opinnot kestivät kolme vuotta, minkä jälkeen palasin Turkuun. Tein satunnaisia pianokeikkoja ja opiskelin hetken diplomi-insinööriksi kunnes tajusin, että intohimoni on musiikki, enkä voisi tehdä muuta. Hain Sibelius-Akatemiaan ja nyt olen asunut reilun vuoden Helsingissä.

Millainen maisema inspiroi sinua?

Olen aina asunut veden äärellä ja huomannut jälkeenpäin sen merkityksen itselleni. Vesi merkitsee minulle yhtä aikaa loputonta liikettä ja muutosta, ja toisaalta tietynlaista pysyvyyttä. En erityisemmin pidä uimisesta, en harrasta veneilyä enkä mitään muuta veteen liittyvää, muuta kuin tuijottelua. Veden äärellä oleminen tuo minulle turvaa ja rauhallisuutta jonka ajoittainen rikkominen inspiroi minua.

Mitä soittimia soitat?

Pääsoittimeni on piano ja syntetisaattorit. Kiinnostuin teini-ikäisenä kitaransoitosta, koska halusin olla rokkitähti. Tämän lisäksi soitan myös melodikaa ja ukulelea.

Opettajasi?

Ensimmäinen pianonsoiton opettajani oli Tytti Rouhe, joka oli erittäin lämminsydäminen ja kannustava. Lukiossa jo edesmennyt Eija Lappalainen innosti bändisoittoon. Brightonissa opettajani Nick Collins laajensi käsitystäni siitä, mitä elektroninen musiikki voi olla ja miten sitä voi tehdä esimerkiksi koodaamalla. Meidän aineryhmä Sibelius-Akatemiassa on tiivis ja toisia tukeva ja tuntuukin, että kaikki opettajat ja oppilaat kannustavat ja iloitsevat toistensa menestymisestä.

Missä vaiheessa olet nyt opinnoissasi?

Aloitin syksyllä maisteriopintojen toisen vuoden. Tavoitteena olisi valmistua ensi vuoden loppuun mennessä.

Antti Suomalainen Kantapöydässä
Antti Suomalainen Riikka Holopaisen ja Timo Asikaisen kahvitettavana Kantapöydässä. Antti Suomalainen Kantapöydässä Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen antti suomalainen

Lempisäveltäjäsi?

Final Fantasy -pelisarjan musiikin säveltäjä Nobuo Uematsu. Pelasin näitä pelejä todella paljon nuorempana, ja musiikki on jäänyt pysyvästi mieleeni. Hänen musiikkinsa osoitti minulle, että pelimusiikki voi olla yhtä hienoa ja arvokasta kuin mikä tahansa muukin musiikki. Hänen sävellyksensä ovat suuri syy siihen, miksi aloin itsekin tehdä musiikkia.

Millainen musiikki vetoaa sinuun?

Riippuu aika paljon tilanteesta. Joskus nautin elektronisesta ambientista, toisinaan taas kuuntelen progea. Pidän kuitenkin kokeilullisuudesta ja asioiden loppuun asti viemisestä musiikissa. Soundit ovat minulle usein tärkeintä.

Kuka on idolisi?

John Cage filosofisessa mielessä. Luin joitain hänen kirjoituksiaan kandivuosinani Briteissä ja ne vaikuttivat suuresti siihen, miten ylipäätään kuuntelen maailmaa. Eräänä päivänä huomasin istuneeni pesukoneen edessä puoli tuntia vain kuunnellen, eikä mikään sen jälkeen ollut oikein enää entisensä.

Mitä harrastat?

Pelaan videopelejä ja ratkon ristikoita, kun haluan hetkeksi unohtaa muut asiat. Tämän lisäksi koetan käydä aina silloin tällöin lenkkeilemässä. Pidän myös ruoanlaitosta ja oluista.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

En koe, että musiikki veisi jotenkin tilaa elämältäni. Musiikki on minulle enemmänkin lähestymistapa elämään, jonka ansiosta sen kokeminen on merkityksellisempää.

Mikä sinusta tulee isona?

Haluaisin jatkaa omaa taiteellista tekemistä ja samalla jakaa oppimaani muille.

Kantapöydässä Antti Suomalainen esitti oman improvoisaatioteoksensa These aren’t Memories (improvisaatio) ja kertoi siitä näin:
Casio CZ-101 syntetisaattorin käyttäjämuistipaikat pysyvät toimivina, kunhan laite saa jonkin verran virtaa joko paristoista tai muuntajasta. Minun laitteeni ei saanut virtaa ja muistipaikat sekosivat asetuksiin, joita ei ole mahdollista luoda muulla tavoin. Improvisoimalla näiden uusien äänten avulla yhdistän koneen orgaanisesti aiheutetun satunnaisuuden ihmisen harkittuun satunnaisuuteen.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.