Hyppää pääsisältöön

Musiikkiteknologian opiskelija Antti Suomalainen: ”Pelimusiikki voi olla yhtä hienoa ja arvokasta kuin mikä tahansa muukin musiikki."

"Eräänä päivänä huomasin istuneeni pesukoneen edessä puoli tuntia vain kuunnellen, eikä mikään sen jälkeen ollut oikein enää entisensä," Antti Suomalainen kertoo tutustumisestaan John Cagen filosofiaan. Antti Suomalainen Kuva: Yle/Laila Kangas antti suomalainen

- Opiskelin hetken diplomi-insinööriksi, kunnes tajusin että intohimoni on musiikki enkä voisi tehdä muuta, tunnustaa Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa opiskeleva Antti Suomalainen. Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 16.11.2016 hän kertoi mm. MuTeFestistä, jonka ohjelma on hänen aiheryhmänsä ideoima.

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Antti Suomalainen. Synnyin Turussa huhtikuussa vuonna 1989.

Meillä on aina ollut kotona piano, jota olen soittanut siitä asti kun yletyin koskettimiin. Pianonsoiton lisäksi kiinnostuin jo varhain oman musiikin tekemisestä. Alkusysäyksen tähän antoi isoisäni syntetisaattorityöasema, jolla pystyi tallentamaan omia sävellyksiä. Myöhemmin aloitin konemusiikin tekemisen Playstationin Music2000 -sekvensseriohjelmalla.

Äidin puoleinen isoisäni opiskeli Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkia, toimi kanttorina ja lauloi kuoroissa. Äitini tausta on kuvanveistäjä, mutta hän soittaa myös pianoa ja laulaa. Siskoni ovat suuntautuneet enemmän visuaaliseen taiteen tekemiseen. Isälläni oli muinoin rokkibändi veljensä kanssa.

Asuin Turussa 21 vuotta, opiskelin klassista pianoa Turun Konservatoriossa ja suoritin IB-lukion Turun normaalikoulussa. Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan musiikkitietotekniikkaa (Music Informatics) Sussexin yliopistoon Brightoniin Englannin etelärannikolle. Opinnot kestivät kolme vuotta, minkä jälkeen palasin Turkuun. Tein satunnaisia pianokeikkoja ja opiskelin hetken diplomi-insinööriksi kunnes tajusin, että intohimoni on musiikki, enkä voisi tehdä muuta. Hain Sibelius-Akatemiaan ja nyt olen asunut reilun vuoden Helsingissä.

Millainen maisema inspiroi sinua?

Olen aina asunut veden äärellä ja huomannut jälkeenpäin sen merkityksen itselleni. Vesi merkitsee minulle yhtä aikaa loputonta liikettä ja muutosta, ja toisaalta tietynlaista pysyvyyttä. En erityisemmin pidä uimisesta, en harrasta veneilyä enkä mitään muuta veteen liittyvää, muuta kuin tuijottelua. Veden äärellä oleminen tuo minulle turvaa ja rauhallisuutta jonka ajoittainen rikkominen inspiroi minua.

Mitä soittimia soitat?

Pääsoittimeni on piano ja syntetisaattorit. Kiinnostuin teini-ikäisenä kitaransoitosta, koska halusin olla rokkitähti. Tämän lisäksi soitan myös melodikaa ja ukulelea.

Opettajasi?

Ensimmäinen pianonsoiton opettajani oli Tytti Rouhe, joka oli erittäin lämminsydäminen ja kannustava. Lukiossa jo edesmennyt Eija Lappalainen innosti bändisoittoon. Brightonissa opettajani Nick Collins laajensi käsitystäni siitä, mitä elektroninen musiikki voi olla ja miten sitä voi tehdä esimerkiksi koodaamalla. Meidän aineryhmä Sibelius-Akatemiassa on tiivis ja toisia tukeva ja tuntuukin, että kaikki opettajat ja oppilaat kannustavat ja iloitsevat toistensa menestymisestä.

Missä vaiheessa olet nyt opinnoissasi?

Aloitin syksyllä maisteriopintojen toisen vuoden. Tavoitteena olisi valmistua ensi vuoden loppuun mennessä.

Antti Suomalainen Riikka Holopaisen ja Timo Asikaisen kahvitettavana Kantapöydässä. Antti Suomalainen Kantapöydässä Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen antti suomalainen

Lempisäveltäjäsi?

Final Fantasy -pelisarjan musiikin säveltäjä Nobuo Uematsu. Pelasin näitä pelejä todella paljon nuorempana, ja musiikki on jäänyt pysyvästi mieleeni. Hänen musiikkinsa osoitti minulle, että pelimusiikki voi olla yhtä hienoa ja arvokasta kuin mikä tahansa muukin musiikki. Hänen sävellyksensä ovat suuri syy siihen, miksi aloin itsekin tehdä musiikkia.

Millainen musiikki vetoaa sinuun?

Riippuu aika paljon tilanteesta. Joskus nautin elektronisesta ambientista, toisinaan taas kuuntelen progea. Pidän kuitenkin kokeilullisuudesta ja asioiden loppuun asti viemisestä musiikissa. Soundit ovat minulle usein tärkeintä.

Kuka on idolisi?

John Cage filosofisessa mielessä. Luin joitain hänen kirjoituksiaan kandivuosinani Briteissä ja ne vaikuttivat suuresti siihen, miten ylipäätään kuuntelen maailmaa. Eräänä päivänä huomasin istuneeni pesukoneen edessä puoli tuntia vain kuunnellen, eikä mikään sen jälkeen ollut oikein enää entisensä.

Mitä harrastat?

Pelaan videopelejä ja ratkon ristikoita, kun haluan hetkeksi unohtaa muut asiat. Tämän lisäksi koetan käydä aina silloin tällöin lenkkeilemässä. Pidän myös ruoanlaitosta ja oluista.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

En koe, että musiikki veisi jotenkin tilaa elämältäni. Musiikki on minulle enemmänkin lähestymistapa elämään, jonka ansiosta sen kokeminen on merkityksellisempää.

Mikä sinusta tulee isona?

Haluaisin jatkaa omaa taiteellista tekemistä ja samalla jakaa oppimaani muille.

Kantapöydässä Antti Suomalainen esitti oman improvoisaatioteoksensa These aren’t Memories (improvisaatio) ja kertoi siitä näin:
Casio CZ-101 syntetisaattorin käyttäjämuistipaikat pysyvät toimivina, kunhan laite saa jonkin verran virtaa joko paristoista tai muuntajasta. Minun laitteeni ei saanut virtaa ja muistipaikat sekosivat asetuksiin, joita ei ole mahdollista luoda muulla tavoin. Improvisoimalla näiden uusien äänten avulla yhdistän koneen orgaanisesti aiheutetun satunnaisuuden ihmisen harkittuun satunnaisuuteen.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Final Fantasy-sarjan musiikki on itselläkin sydäntä lähellä, samoin osa vanhojen pelien yksinkertaisemmistakin sävelmistä jotka tuovat runsaasti muistoja mieleen. Orkesteriversioina Nobue Uematsun sävellykset tietenkin kuulostavat paremmilta kuin yksinkertaisemmat. Kerran ilahdutti spotata Zeldan musiikkia eräästä potpurista, ja komealtahan se kuulosti. En tosin tiedä kuinka moni yleisöstä tiesi kuuntelevansa hetken aikaa pelimusiikkia, enhän itsekään tunnistanut montaa muuta osaa.

Nauratti kun eräs ihminen ei aikoinaan uskonut, että pelienkin musiikki on jonkun nimenomaan kyseistä peliä varten säveltämää. Kun sehän on vain pelimusiikkia...

  • Hampurilla on nyt Elphi

    Risto Nieminen arvioi uutta konserttitaloa.

    Lissabonin Gulbenkianin musiikkijohtaja Risto Nieminen oli niitä harvoja onnellisia, joilla oli lippu Hampurin uuden konserttitalon Elbphilharmonien eli Elphin avajaisiin keskiviikkona 11. tammikuuta. Miten muut uudet konserttitalot Helsingin Musiikkitalo tai Pariisin Philharmonie pärjäävät tulokkaalle Niemisen vertailussa? Konsertti alkoi puoli tuntia myöhässä.

  • Soolosellolevy koskettaa syvältä

    Levyarvio

    Pianisteilta on tottunut odottamaan soololevyjä, mutta aivan osattomia tällä saralla eivät ole viulistit ja sellistitkään. Voisi ajatella, että parasta kokonaisuutta voisi rakentaa hieman tunnelmia ja tyylejä vaihtelemalla, mutta tehdä voi myös niin kuin Natalie Clein: hän rakentaa runsaan tunnin mittaisen ohjelman 1940- ja 50-luvuilla sävelletyistä sooloselloteoksista, joissa on tyylillisesti enemmän yhteisiä kuin eriäviä piirteitä. Erinomainen soolosoitto ja onnistunut äänitys tuovat esiin teosten omaperäisyyden ja ainutlaatuisuuden, ja kokonaisuus on kaikkiaan onnistunut.

  • Saunajammailua

    Levyarvio

    Säveltäjä Tomi Räisäsen tuoretta yhtyelevyä leimaa improvisatorishenkinen tunnelma ilman irtiottoja. Parhaimmillaan levyn teoksissa on aitoa soinnillista vuoropuhelua elektronisten sointimaalailujen, toisteisen rytmiikan ja vapaiden, kuuntelevien suvantopaikkojen välillä. Levyn sydämen muodostavat kaksi konsertoivaa teosta, kitarakonsertto Sea of Tranquility sekä alttohuilun solistiksi nostava Mirrie Dancers. Sen nimikappaleen pitäisi puolestaan viedä mielikuvat Seitsemän veljeksen saunaseikkailuihin.

  • Franz Lisztin mélodie ihastuttaa

    Levyarvio

    Franz Liszt kasvoi aikuiseksi Pariisissa 1830-luvun taitteessa täysverisen romantiikan puhjetessa juuri kukkaansa Ranskassa. Hän ystävystyi Victor Hugon kanssa, tututustui Hector Berlioziin päivää ennen Fantastisen sinfonian ensiesitystä ja rakastui korviaan myöten kreivitär Marie d’Agoult’hun josta myös tuli hänen kumppaninsa ja ensimmäisten lastensa äiti. Tenori Timothy Fallon ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat tehneet tasapainoisen levyllisen Lisztin lauluista, hehkuvista mélodie-sävellyksistä myöhäisiin enigmaattisiin liedeihin.