Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Introvertin maailma

Anne Flinkkilän vieraina ovat näyttelijä Martti Suosalo, professori Liisa Keltikangas-Järvinen ja kirjailija Pauliina Vanhatalo. Miksi pitäisi aina olla yltiösosiaalinen? Anne Flinkkilän vieraina kirjailija Pauliina Vanhatalo, näyttelijä Martti Suosalo ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen. inhimillinen tekijä,yle tv1

TV1 keskiviikkona 30.11.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 3.12. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan

Onko tämän päivän hyvä ihminen sosiaalinen, rohkea ja ulospäin suuntautunut? Entä jos onkin ujo, introvertti ja varautunut? Onko silloin ihminen, jonka pitäisi jollakin tavalla parantua vaivoistaan?

Inhimillisen tekijän vieraat, kirjailija Pauliina Vanhatalo, näyttelijä Martti Suosalo ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen, haluavat haastaa käsitykset hyvistä ja huonoista ihmisistä.

Annos yksinäisyyttä

Pauliina Vanhatalo kertoo kirjassaan Keskivaikea vuosi siitä, miten omat täydellisen äidin vaatimukset ja sinänsä toivotun perhe-elämän hallitsemattomuus ajoi hänet masennukseen.

Pauliina sanoo, että aina pimeän ajan tullen alakulo on nostanut päätään, mutta yhtenä keväänä se ei valon tullen laantunutkaan. Hän koki riittämättömyyttä äitinä ja lasten meteli ja jatkuvat tarpeet ahdistivat.

Pauliina ajatteli tietysti olevansa huono äiti. Siksi masennuksen kautta tulikin jotakin hyvää: Pauliina tajusi olevansa introvertti, sisäänpäin suuntautunut ihminen, jota monet sosiaaliset tilanteet kuormittavat ja joka tarvitsee päivittäisen annoksen yksinäisyyttä. Siitä oivalluksesta alkoi toipuminen.

Hiljainen, joukkueessa

Martti Suosalo sanoo aina olleensa itsekseen viihtyvää tyyppiä. Lapsena vanhemmat olivat joskus huolissaan, kun Martti ei halunnut mitään erityistä, vaan viihtyi omassa huoneessaan, omien lelujensa kanssa.

Toisaalta Martti kuitenkin oli joukkueurheilija, pelasi jalkapalloa, mutta silloinkin hän oli niin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, että hänet melkein unohdettiin kisaressulla huoltoasemalle.

Turkka hyväksyi tarkkailijan

Pauliina ja Martti pohtivat ammatinvalintaansa. Pauliina sanoo, että ei varmastikaan ajatellut ryhtyvänsä kirjailijaksi siksi, että siinä voi vältellä ihmisiä. Rakkaus kirjoittamiseen oli syy, mutta totta kai ammatti tukee omaa mielenlaatua.

Martti puolestaan sanoo, että teatteri tuli tärkeäksi jo nuorena ja kolmannella kerralla ovet teatterikouluun aukenivat. Martille käänteentekevä ihminen oli Jouko Turkka, joka hyväksyi Martin tarkkailijaluonteen ja avasi tien taiteilijaksi.

Yliarvostettu sosiaalisuus

Liisa Keltikangas-Järvinen on tunnettu erityisesti temperamenttitutkimuksestaan. Hän sanoo suoraan, että sosiaalisuus on yliarvostettua tänä päivänä.

Sosiaalisuudella ei sinänsä ole mitään tekemistä hyvyyden tai huonouden kanssa. Se on vain yksi temperamenttipiirre ja Liisa käyttääkin mieluummin sanaa seurallinen.

Seurallinen ihminen on riippuvainen muiden hyväksynnästä, ja siksi sen piirteen nostaminen esimerkiksi johtajuuden edellytykseksi on hänen mielestään väärin.

Liisa muistuttaa, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa.

Ujous ja introverttiys eivät ole sama asia, mutta sekä ujoilla että introverteillä on usein erittäin hyvät sosiaaliset taidot. He ovat joutuneet harjoittamaan itseään ja pohtimaan tilanteita aivan eri tavalla kuin yltiöseurallinen ihminen.

Arjen selviytymiskeinot

Martti ei koe ristiriitaa oman introverttiytensä ja esiintymisensä kanssa. Näytteleminen on ammattitaito, mutta arkielämässä varsinkin nuorempana oli vaikeuksia. Hän on huono smalltalkissa, ja naisten kanssa oli välillä hankalaa.

”Näyttämöllä mielipuuhaa ovat monologit, siinä saa itse päättää asioista – ja saa myös kaiken huomion”, Martti nauraa.

Pauliina sanoo, että kuvitteli olevansa ainoa introvertti äiti, kunnes löysi netistä yllättävän monta kohtalotoveria. Äitien arjen selviytymiskeinot olivat monesti aika mielikuvituksellisia ja Pauliina sanookin, että oma arki ja omat oivallukset ovat tuoneet tasapainoa.

Paulina sanoo olevansa hyvä kuuntelemaan, hyvä halaamaan ja lukemaan. Ekstrovertti mies saa hoitaa koulun vanhempainillat ja retket.

Persoonallisuussyrjintä kukoistaa

Liisa sanoo, että sosiaalisuus ja seurallisuus ovat paljon enemmän kuin se kapea käsitys kutsuilla lasi kädessä sujuvasti seurustelevasta tyypistä tai työpaikalla aina äänessä olevasta työtoverista. Sosiaalisuus voi olla kuuntelemista, läheisyyttä, sosiaalisessa mediassa seurustelemista.

Liisa onkin huolissaan siitä, että tänä päivänä persoonallisuussyrjintä alkaa aikaisin.

”Lapsia arvotetaan sen mukaan ovatko he reippaita vai ujoja, sosiaalisia vai vetäytyviä. Työpaikat hakevat vain reippaita ja rohkeita ihmisiä iloiseen joukkoon. Rasismi on tuomittua, mutta persoonallisuussyrjintä kukoistaa”, hän sanoo.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Onko kukaan huolissaan introverttien, erityisherkkien lasten voinnista uuden OPSin tehoaktiivisuutta vaativan ilmiöoppimisen ja yltiösosiaalisuuteen pakottavan tiimiopetuksen keskellä?

Lähettänyt käyttäjä

Kiitokset Ylelle aiheen esille ottamisesta, tätä introvertti-aihetta on todella tärkeä pitää esillä! Ekstrovertin toimintatyylin suosiminen on mennyt jo aivan liian pitkälle. Olen itse luonteeltani enemmän introvertti ja paineet jatkuvaan seurusteluun ja itsensä esiin tuomiseen uuuvuttavat aika lailla. Tuntuu ettei enää saisi tehdä rauhallista työtä omassa huoneessa ollenkaan.

Lähettänyt käyttäjä

Tärkeää puhua tästä. Olen tehnyt itsestäni yltiösosiaalisen, koska elämä on näin helpompaa. Paineet eivät kasaudu ihmisten parissa toimiessa ja hyvin menee. Mutta sitten tämä käytös iskee takaisin lujaa ja olen hyvin uupunut ja erakkomielinen. Täysin opeteltu toimintamalli ja olen kallistunut ajatukseen ettei ole kaiken vaivan arvoista. Pitäisi uskaltaa olla sellainen kuin on, mutta osaisinko.

Lähettänyt käyttäjä

Ohjelmassa oli hyvää asiaa niin asiantuntijan Liisa Keltinkankaan kuin vieraidenkin puolesta. Eri persoonallisuustyypit pitäisi olla saman arvoisia, niin koulu- kuin työelämässäkin.

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos, Pauliina, Liisa, Martti ja toimittaja Anne! Oman "omituisuuteni" hoksasin tämän ohjelman myötä. Vaikeaa on ollut usein, kun pitää poistua yhtäkkiä...Kiitos!

Lähettänyt käyttäjä

Tänään oli huippu hyvä ohjelma. kiitos kaikille ohjelmaan osallistuneiille plus Anne Flinnkilälle erityisesti. Hienotunteisesti toimitettu, ei mitään sosiaalipornoa, kuten kuulee! Aihe oli niin itseäni koskettava. KIITOS !!!!

Lähettänyt käyttäjä

Olen introvertti, mutta en ujo. Minä vain en tarvitse ihmiskontakteja 24/7. Kuten ohjelmassa kerrottiin, sosiaaliset taidot voi oppia. Moni kuvitteleekin minun nauttivan sosiaalisesta kanssakäymisestä. Itse asiassa en. Hupaisinta tilanteessa on, että olen toiminut vuosikymmeniä viestintätehtävissä.Työssäni introvertistä peroonastani on todella paljon hyötyä, sillä ei minulle ole merkitystä sillä, pidetäänkö minusta. Vain sillä, että organisaation viestintä toimii ja palvelee tarkoitustaan. En vietä unettomia öitä sen takia, että joku tyrmäsi tiedoteluonnoksen. Minä otan selvää, mikä meni vikaan, teen uudestaan ja olen iloinen, että taas opin jotain. Se miten ihmiset viestivät on mielenkiintoista ja innostaa työssä.

Samalla olen huomannut, miten yltiösosiaalisia on helppo johdatella ja suorastaan manipuloida. Koska heillä on tarve saada suosiota niin vahva, olen huolissani yltiösosiaalisten ihmisten noususta esimerkiksi yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin. Kenen mielipiteitä he oikeastaan saarnaavat?

Introverttinä on hyvä olla, kun hyväksyy itsensä, opettelee hyvät sosiaaliset taidot sekä järjestää elämänsä persoonalleen sopivaksi. Nytkin tässä samalla unohdun ihailemaan lumihiutaleitten pehmeää tanssia ikkunan takana. Voin miltei kuulla keijujen laulun. Tällaisia kuvia piirtyy introvertin mielessä ah autuaallisessa yksinolossa.

Ja kannattaa antaa armoa myös extroverteille. Jos he ahdistuvat ajatuksesta sinusta yksin koko viikonlopun, niin sano vaikka viettäväsi retriittiä. Extrovertti ei voi käsittää sitä nautintoa, kun on vain minä, ajatukseni ja hiljainen lauantai-ilta. :)

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos, Anne Flinkkilä ja erinomaiset vieraat! Olen alkanut vasta nyt viisissäkymmenissä täysin hyväksyä ominaislaatuni -- sen, etten ole "sosiaalinen" puuhaaja ja koollekutsuja enkä kaipaa usein ulkoisia ärsykkeitä, joihin liittyy seurustelu ihmisten kanssa. Tulen silti sekä omasta että ymmärtääkseni myös muiden mielestä keskimäärin hyvin toimeen ihmisten kanssa, kun heitä kohtaan, ja koen myös tarvitsevani kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Ihmiset ovat mielenkiintoisia ja useimmiten hyviä. Minulle vain riittää pienempi piiri ja vähempi fyysinen kanssakäyminen, muuten kuormitun ja väsyn. Joskus toisten on tätä vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

Lähettänyt käyttäjä

Kaikkien pitäisi katsoa tämä ja pohtia tätä sanomaa edes pienen hetken. Olen tiennyt olevani introvertti, mutta ohjelman myötä ymmärsin olevani myös introvertti äiti, joka on liian ankara itselleen. Jos useammat ihmiset tulisivat tietoisiksi näistä ohjelmassa käsitellyistä asioista, uskon ihan suoraan sanottuna masennusta potevien ihmisten määrän laskevan reilusti tässä maassa. Itse luulin olevani jotenkin "sairas" ja outo, kunnes 30-vuotiaana tajusin, että kyse on "vain" introverttiudesta. Aloin lukemaan asiasta ja aloin ymmärtämään itseäni, samassa mielenterveyteni koheni, osaan olla itselleni armollisempi. Asiasta pitää puhua ja paljon, kiitos YLE ja ohjelman asiantuntijat. Ei sinänsä liity asiaan, mutta mielestäni Martti Suosalo on Suomen paras ja lahjakkain näyttelijä.

Lähettänyt käyttäjä

Moi. En millään pahalla , vaan suosittelisin Sinulle Anne 10 - 20 cm hiusten leikkuuta (polkkatukka) ja kasvoillesi toisi todella hyvää raamia , että laittaisit hiusten tyveen tummaa väriä. Olet jotenkin kalpea , huonon näköinen. Aivan kuin olisit sairas..... toimittajana olet hyvä, siitä olen 100%sesti varma Toivottavasti et loukkaantunut.....

Lähettänyt käyttäjä

Introvertti ei kuitenkaan ole sama asia kuin erityisherkkä. Noin 30 % (Ilse Sand "Älska dig själv") erityisherkistä ovatkin ekstrovertteja. Flinkkilän vieraista ainakin toinen kuulosti erityisherkältä, eikä "vaan" introvertilta.

Lähettänyt käyttäjä

Itse olen ollut koko ikäni sen verran introvertti että se ei ole ollut hetkeäkään epäselvää. Yksi parhaista ajanviettotavoista on koiran kanssa pötköttely. Ehkä vielä parempi se olisi jos olisi jossain syrjäisessä pikku mökissä takkatulen loimutessa eikä kerrostalossa.

En tosiaan jaksa muiden ihmisten jatkuvaa seuraa ja jos en saa olla hetken rauhassa tulen erittäin kiukkuiseksi. Töissä nautin omasta työhuoneestani.

Lähettänyt käyttäjä

Olen samaa mieltä useimpien muiden kommentoijien kanssa siitä, että yhteiskunnassa myös introverteille tulisi olla tilaa. Nimimerkin "Ilopilleri" tavoin kykenen kyllä hyvinkin aktiiviseen sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun niin päätän. Mutta huomaan (liian) sosiaalisuuden myös uuvuttavan itseäni aika tavalla. Olenhan pohjimmiltani introvertti, joka viihtyy pitkiä toveja omassa rauhassaan (jopa yksikseni), vain niukasti kanssaihmisten kanssa kommunikoiden.

Lähettänyt käyttäjä

Suomalaisissa olen huomannut suuren määrän ulospäin suuntautuneisuutta. Kokemusten myötä huomasin, että he ovat usein epäsosiaalisia kyvyiltään. Toiset ihmiset kiinnostavat, mutta kyvykäs avoimuus puuttuu. Kommunikoidaan rajallisesti. Etelän maissa ihmiset ovat kansallisesti huomattavasti avoimempia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä