Hyppää pääsisältöön

Sepi Kumpulainen – 25 vuotta armotonta menoa

Sepi Kumpulainen – 25 vuotta armotonta menoa Kuva: Ville Malja Sepi Kumpulainen

Vuonna 1991 Suomi sukelsi syvään lamaan. Kasinotalouden kupla oli puhjennut ja Neuvostoliiton hajoaminen romahduttanut idänkaupan. Konkurssiaalto pyyhki yli maan, työttömyys syöksyi nousuun ja marraskuussa devalvaatio nujersi valuuttalainoja ottaneet kestämättömän velkataakan alle.

Samaan aikaan kansa kaipasi edes hetken pakoa harmaasta arjesta. Pankkikonttorien paikalle perustettiin keskiolutbaareja, karaoke teki kenestä tahansa hetkeksi illan laulajatähden, kotiviinipöntöt pulputtivat yhden jos toisenkin komeroissa ja topless-tarjoilijoilla vedottiin viihdettä kaipaavien syvimpiin vietteihin.

”Kalevankadun laulava talonmies” Sepi Kumpulainen iski suoraan ajan hermoon. Aseistariisuvan hyväntuulista musiikkia tehnyt nuori laulaja-lauluntekijä esitti vilpittömän naiivilla otteella kappaleita, jotka piirtyivät lähtemättömäksi osaksi lama-ajan henkistä maisemaa.

Kumpulaisen koulukaverit muistelevat, että jo yläasteaikoina silloin ihan vain Seppona tunnettu persoonallinen teinipoika äänitteli omia demokasettejaan. Vaikka hänen lauluilleen naureskeltiin, Kumpulainen ei antanut periksi vaan jatkoi omintakeisen musiikkinsa tekemistä. Taustatukena toimi hänen velipuolensa, sittemmin edesmennyt muusikko Rauno Finer.

Sitkeä kutsumustyö musiikintekijänä palkittiin, kun Kalevankadun kotitalon kulman takana sijainnut levykauppa Fennica Records tarjoutui julkaisemaan Kumpulaisen esikoislevyn. Armotonta menoa -ep:tä seurasi pian debyytti-lp Kalevankadun laulava talonmies Sepi Kumpulainen.

Sepi Kumpulainen – 25 vuotta armotonta menoa Kuva: Ville Malja Sepi Kumpulainen

Nopeasti kansansuosioon

Pian Kumpulainen huomasi olevansa Kaivopuiston Kansanjuhlan lavalla tuhatpäisen yleisön edessä, esiintyvänsä suorissa tv-lähetyksissä ja kiertävänsä ilta toisensa jälkeen kapakkakeikoilla. Laulut kuten Armotonta menoa, Mä oon mahtava mies, Hirviö tuli mua vastaan ja Railakas ilta Venetsiassa (”tippa-dai, tappa-dai”…) soivat jukebokseissa ympäri Suomea.

Kiivas vienti hämmensi nuorta talonmiehen poikaa, joka oli tottunut oleskelemaan lähinnä kotikulmillaan. Rahaa tuli mutta myös meni – Sepi esimerkiksi osti tienesteillään yli 100 000 markan stereot.

Kumpulaisen toinen albumi Sekalaisen illan sekalaiset sekoittelut julkaistiin 1992, mutta suosio alkoi vähitellen hiipua. Sepin mainetta yritettiin vielä käyttää hyväksi luomalla Euro-Sepi -hahmo, jota artisti itse ei kokenut lainkaan omakseen. Laulaminen eurodance-taustojen päälle Elvis-puvussa tanssityttöjen keskellä tuntui mies ja kitara -ilmaisuun tottuneelta Kumpulaisesta lähinnä kiusalliselta.

Vuonna 1997 julkaistiin vielä Sepitystä-lp, jolta nousi hitiksi Kännissä on kiva olla, mutta sitten alkoi hiljaiselo. Seuraava albumijulkaisu, Poliisi saapuu Tikkurilaan, näki päivänvalon vasta vuonna 2006.

Enää Kumpulainen ei asu Kalevankadulla vaan Sörnäisissä. Hän viettää aikansa lähinnä yksinään kotosalla c-kasettikokoelmansa parissa. Viime vuosina keikkoja on ollut vähänlaisesti, vain kerran tai pari kuussa. Satunnaiset keikat ovat Kumpulaiselle tärkeä henkireikä, sillä juuri muuta sosiaalista elämää hänellä ei ole.

Valtavan kansansuosion jälkeen Kumpulaisella on ollut vaikeuksia säveltää ja sanoittaa uusia kappaleita. Uusi duokumppani, basisti Juha Perälä on yrittänyt saada valkoisen paperin kammoa laantumaan, sillä keikkasettiin kaivattaisiin kipeästi uusia biisejä.

Vuonna 2016 ajan henki muistuttaa 90-luvun lamaa, joka oli Sepi Kumpulaisen kultakautta. Samalla esikoisalbumin julkaisusta tulee kuluneeksi 25 vuotta. Perälä ja Kumpulainen pohtivat, voisiko juhlavuosi nostaa Kumpulaisen uran uuteen nousuun.

Juha Perälä jeesaa Sepiä uusien kappaleiden kanssa. Sepi Kumpulainen – 25 vuotta armotonta menoa Kuva: Ville Malja Sepi Kumpulainen

Tämän kaiken tiellä on kuitenkin yksi este: Kumpulaisen kitara ei pysy vireessä. Rahapulassaan hän on joutunut vaihtamaan arvokkaat Guild-kitaransa nettikaupasta tilattuun satasen rimpulaan. Vaikka takana on satojen keikkojen rutiini, ammattimainen vaikutelma kärsii, kun lavalla joutuu virittelemään kitaraa jokaisen kappaleen välissä.

Asialle on tehtävä jotain, ja Kumpulainen lähtee hankkimaan uutta kitaraa yhdessä Perälän kanssa.

Millaista on 25-vuotistaiteilijajuhlaa viettävän laulaja-lauluntekijän arki? Kuinka sujuu uuden kitaran tulikaste? Ymmärtääkö yleisö, mitä artisti musiikillaan haluaa ilmaista? Näihin kysymyksiin vastaa yle.fi/musiikin tosi-tv-lyhytelokuva Jeba jeba, mullon uus skeba.

Sepi Kumpulaisen 25-vuotistaiteilijajuhla huipentuu Helsingin Tavastialle sunnuntaina 18.12.2016. Illan avaa tämän tosi-tv-lyhytelokuvan ensiesitys valkokankaalta. Sepi Kumpulainen Duon lisäksi Tavastialla tribuuttinsa esittävät muun muassa Mara Balls, Joose Keskitalo, Tommi Liimatta ja Jukka Nousiainen.

Teksti: Janne Flinkkilä

  • Vanha rumpali Meiju Suvas riemastui rumban ja kantrin rytmeistä

    Juhlavuottaan aloittava Meiju Suvas kuunteli uutuuslevyt

    Taitavaa laulua, villiinnyttäviä rytmejä ja syvällistä sanomaa - uutuuslevyjen antia arvioitiin Levylautakunnassa. Laulaja ja rumpali Meiju Suvas on juuri aloittamassa 35-vuotis taiteilijajuhlavuottaan ja kuunteli tarkalla korvalla rytmiikkaa. Raadissa mukana myös Kalevi Pollari ja Jorma Hietamäki. Pisteet ja kommentteja 1.

  • David Bowie Berliinin muurin varjossa. Avaruusromua 15.1.2017

    Se ei ehkä ollut paras paikka hankkiutua eroon huumeista.

    Eletään vuotta 1976. 29-vuotias David Bowie on pahasti koukussa. Viime vuodet hän on viettänyt vauhdikasta ja huumeista elämää Yhdysvalloissa. Nyt hän haluaa eroon kokaiinista. Hän haluaa tehdä uutta musiikkia. Tuon aikainen, muurilla jaettu Berliini ei ehkä ollut paras mahdollinen paikka hankkiutua eroon huumeista, mutta se oli hyvä paikka liikkua lähes tuntemattomana. Ja se oli hyvä paikka tehdä uutta musiikkia. David Bowien outo ja vallankumouksellinen albumi Low julkaistiin 14.1.1977. 40 vuotta sitten! Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Matti Kallio - suomalaismuusikko tarujen saarella

    Vieraana Matti Kallion studiolla Islannissa

    Matti Kallio on musiikin monitoimimies: haitaristi, multi-instrumentalisti, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja äänittäjä. Hän soittaa niin kansanmusiikkiin ja maailmanmusiikkiin kallellaan olevissa produktioissa kuin Hectorin ja Pekka Simojoen taustabändeissä. Lastenmusiikin saraltakin taas tullut muutama Emma-ehdokkuus. Suomalaisen musiikkimaailman vaikuttajalla on kuitenkin yksi erikoinen piirre - hän asuu Islannissa.

  • Tuisku hiihtää ja Litku junailee

    Mystisiä hetkiä, syvää talenttia ja tragikoomisia tekstejä

    Parhaimmillaan musiikki avaa tunnemuistoja, kertoo sielulle jostain arkitajunnan ulkopuolisesta mystiikasta. Tällaisia hetkiä koettiin taas uusien levyjen äärellä. Omia arvioitaan antoivat pitkän linjan radioammattilainen, muusikko ja työnohjaaja Mikko Harjunpää sekä Ylen Tero Liete ja Jami Liukkonen. Pisteet ja kommentit 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua