Hyppää pääsisältöön

Sopraano Alina Koivula:"En tähtää aktiivisesti muualle kuin laulajan työhön."

Sopraano Alina Koivula. Kuva: Yle/Laila Kangas alina koivula

"Välillä olen sanonut puolitosissani, että jos tämä lauluhomma ei ota lähteäkseen, niin haen sitten lääkikseen." Sopraano Alina Koivula opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa oopperakoulutuksessa, jäljellä on suunnilleen vuoden verran opintoja. Into laulamiseen Alinalla on ollut jo pienestä pitäen ja 14-vuotiaana hän mankui itsensä laulutunneille.

Kuka?

Olen Alina Koivula, syntynyt 6.10.1989 Järvenpäässä.

Ammattimuusikoita perheessäni ei ole, mutta musiikkia on kotona kuunneltu ahkerasti. Äitini on harrastanut ja harrastaa edelleen kuorolaulua ja hänen isänsä, minun pappani, soittaa mm. harmonikkaa, jonka kiiltäviä osasia jaksoin pienenä ihastella.

Mistä?

Pari ensimmäistä vuottani asuin Järvenpäässä, mutta sittemmin Raumalla, Turussa ja viimeiset 8-9 vuotta tietysti Helsingissä.

Viidenteen luokkaan asti kävin peruskoulua Raumalla Karin koulun musiikkiluokilla. Siitä eteenpäin luokasta peruskoulun loppuun kävin Turun Puolalanmäen musiikkiluokkia. Aloitin Puolalanmäessä myös musiikkilukiota, kunnes päätin satsata täysipainoisesti musiikkiin ja pyrin suorittamaan muusikon 2. asteen ammattiopintoja, jotka sitten aloitinkin Helsingin Konservatoriossa 2008 syksyllä. Vuonna 2011 aloitibn Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla, jolla olen jatkanut nyt maisteriopintoihin asti, joita suoritan parhaillaan oopperalinjalla.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle inspiroiva?

Olen kotiutunut Helsinkiin hyvin ja koen sen kaupunkina itselleni tärkeäksi ja viihtyisäksi. Turussa puolestaan on nostalgia-arvoa, koska olen viettänyt tärkeimmät kasvuvuoteni siellä ja molemmat vanhempani ja suuri osa perheestäni asuu siellä edelleen. Inspiraatiota taas voi mielestäni ammentaa melkein mistä vain, oikeana hetkenä, oikeassa paikassa, oikeassa tunnelmassa.

Musiikkiopinnot

Aloitin viulunsoiton opinnot sekä lapsikuorossa laulamisen Rauman musiikkiopistossa 6-vuotiaana ja 8-vuotiaana musiikkiluokalle siirtyessäni mukaan tuli myös luokkien oma laulu- ja soitinyhtye. Turkuun muutettaessa jatkoin viulunsoittoa musiikkiopistossa ja jousiorkesterissa sekä kuorolaulua Puolalanmäen musiikkiluokilla. Intoni syventyä patemmin juuri lauluun oli olemassa jo hyvinkin nuorena, mutta lauluoppilaaksi ei yleensä pääse kuin vasta 16-vuotiaana. Lopulta kuitenkin sain manguttua itselleni pääsykoeajan 14-vuotiaana, jonka tuloksena aloitinkin laulun opiskelun Turun konservatoriossa.

Soitan myös viulua, tosin en ole varma kuinka se minulta enää näin pitkän tauon jälkeen luonnistuisi. En voi väittää osaavani suorastaan soittaa pianoa, mutta jonkinlaista tuttavuutta senkin kanssa on tehty koska olen sitä laulun sivuaineena opiskellut.

Sopraano Alina Koivula ja mezzosopraano Ylva Gruen sekä pianisti Laura Kivikoski Kantapöydässä 23.11.2016. Sopraano Alina Koivula ja mezzosopraano Ylva Gruen sekä pianisti Laura Kivikoski Kantapöydässä 23.11.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen alina koivula,laura kivikoski,ylva gruen

Tärkeimmät opettajat ja oppilaitokset

Jouni Kuorikoski Turun konservatoriossa, Tehi Sulonen-Georgi Helsingin Konservatoriossa ja Outi Kähkönen sekä Ritva-Liisa Korhonen Sibelius-Akatemiassa.

Olen nyt maisteriopintojeni puolivaiheilla oopperakoulutuksessa, jäljellä on suunnilleen vuoden verran opintoja. Tämä tarkoittaa vielä kahta kokonaista oopperaproduktiota tällä viikolla ensi-iltansa saavien joulun tarinoiden eli Hannun & Kertun sekä Tietäjien lahjan lisäksi!

Lempisäveltäjäsi?

Hurjan vaikea kysymys! Näitä olisi niin paljon ja melkein kaikilta tunnetuilta säveltäjiltä löytyy jotain, josta pidän. Oopperasäveltäjistä italialaiset mestarit koskettavat, erityisesti Verdin ja Donizettin oopperoissa on rooleja, joita toivon joskus vielä pääseväni laulamaan. Pidän kovasti kyllä myös ranskalaisesta ja venäläisestä oopperamusiikista. Ehdottomasti maininnan arvoinen on myös Kaija Saariaho, upeaa ja erittäin laulettavaa sävelmaailmaa, jossa on aivan omanlaisensa tunnelma. Tätä listaa riittäisi!

Lempiteoksesi?

Tähän voisi yhtälailla listata vaikka kymmeniä teoksia, mutta sanotaanpa Donizettin Lucia di Lammermoor -ooppera. Lucia di Lammermoorin tarina on syvällisempi ja moniulotteisempi kuin pintaraapaisulta voisi olettaa, ainakin jos sitä itse haluaa alkaa syvällisemmin pohdiskelemaan. Musiikissa on onnistuttu upeasti yhdistämään virtuoottisen laulun esittely ja tunnetilat näiden taiturimaisten kuvioiden takana. Laulu ei ole siis virtuoottista itseisarvoisesti, vaan jokaisella kuviolla on myös merkitys ja bel canto -perinteen mukaisesti laulaja saa koristella ja varioida melodioita tehdäkseen hahmostaan itselleen vielä todemman ja juuri omaan persoonaansa istuvan.

Muistan, että kun näin Lucian kuuluisan hulluuskohtauksen niin ajattelin että jos ihmisäänellä ja -keholla voi ilmentää jotain, joka on samaan aikaan noin kaunista ja noin mielipuolista, niin sitä haluan joskus itsekin yrittää.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Periaatteessa mikä tahansa musiikki, jossa on saatu jotenkin vangittua ja puettua säveliksi tietty tunnelma, tunne tai sanoma. Mitään erityistä genrerajoitusta ei ole, jos musiikki yksinkertaisesti kolahtaa. Voisi kai sanoa, että kuuntelen mitä tahansa musiikkia kunhan se on hyvää. Mitä se taas tarkoittaa, onkin liki mahdoton selittää.

Idolisi?

Olen seurannut mielenkiinnolla monen uuden polven laulajan urakehitystä, mm. kuubalais-amerikkalainen sopraano Lisette Oropesan lämmin karisma on tehnyt vaikutuksen sekä lavalla että lavan ulkopuolella. Tähän täytyy kyllä myös mainita laulunopettajani Ritva-Liisa Korhonen, mahdoton energiasampo ja väsymätön tsemppaaja!

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Totta kai, eihän pää muuten kasassa pysyisi. Esimerkiksi ystävien kanssa pelleily, kokkailu, lukeminen, elokuvien katselu ja vaatteiden tuunaus ja ompelu ja mikä milloinkin huvittaa.

Mikä sinusta "tulee isona"?

Olen välillä sanonut puolitosissani, että jos tämä lauluhomma ei ota lähteäkseen, niin haen sitten lääkikseen. Tämä on edelleen varteenotettava vaihtoehto, joskaan ei se helpoin. En kuitenkaan tällä hetkellä aktiivisesti tähtää muualle kuin laulajan työhön. Jos elämä lopulta kuljettaa muualle, niin sen näkee sitten ja toimitaan sen mukaisesti.

Musiikkina videolla on Iltarukousduetto Engelbert Humperdinckin oopperasta Hannu ja Kerttu. Esittäjinä ovat Alinan lisäksi mezzosopraano Ylva Gruen ja pianisti Laura Kivikoski. Ohjaus Harri Anttila.

  • Hampurilla on nyt Elphi

    Risto Nieminen arvioi uutta konserttitaloa.

    Lissabonin Gulbenkianin musiikkijohtaja Risto Nieminen oli niitä harvoja onnellisia, joilla oli lippu Hampurin uuden konserttitalon Elbphilharmonien eli Elphin avajaisiin keskiviikkona 11. tammikuuta. Miten muut uudet konserttitalot Helsingin Musiikkitalo tai Pariisin Philharmonie pärjäävät tulokkaalle Niemisen vertailussa? Konsertti alkoi puoli tuntia myöhässä.

  • Soolosellolevy koskettaa syvältä

    Levyarvio

    Pianisteilta on tottunut odottamaan soololevyjä, mutta aivan osattomia tällä saralla eivät ole viulistit ja sellistitkään. Voisi ajatella, että parasta kokonaisuutta voisi rakentaa hieman tunnelmia ja tyylejä vaihtelemalla, mutta tehdä voi myös niin kuin Natalie Clein: hän rakentaa runsaan tunnin mittaisen ohjelman 1940- ja 50-luvuilla sävelletyistä sooloselloteoksista, joissa on tyylillisesti enemmän yhteisiä kuin eriäviä piirteitä. Erinomainen soolosoitto ja onnistunut äänitys tuovat esiin teosten omaperäisyyden ja ainutlaatuisuuden, ja kokonaisuus on kaikkiaan onnistunut.

  • Saunajammailua

    Levyarvio

    Säveltäjä Tomi Räisäsen tuoretta yhtyelevyä leimaa improvisatorishenkinen tunnelma ilman irtiottoja. Parhaimmillaan levyn teoksissa on aitoa soinnillista vuoropuhelua elektronisten sointimaalailujen, toisteisen rytmiikan ja vapaiden, kuuntelevien suvantopaikkojen välillä. Levyn sydämen muodostavat kaksi konsertoivaa teosta, kitarakonsertto Sea of Tranquility sekä alttohuilun solistiksi nostava Mirrie Dancers. Sen nimikappaleen pitäisi puolestaan viedä mielikuvat Seitsemän veljeksen saunaseikkailuihin.

  • Franz Lisztin mélodie ihastuttaa

    Levyarvio

    Franz Liszt kasvoi aikuiseksi Pariisissa 1830-luvun taitteessa täysverisen romantiikan puhjetessa juuri kukkaansa Ranskassa. Hän ystävystyi Victor Hugon kanssa, tututustui Hector Berlioziin päivää ennen Fantastisen sinfonian ensiesitystä ja rakastui korviaan myöten kreivitär Marie d’Agoult’hun josta myös tuli hänen kumppaninsa ja ensimmäisten lastensa äiti. Tenori Timothy Fallon ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat tehneet tasapainoisen levyllisen Lisztin lauluista, hehkuvista mélodie-sävellyksistä myöhäisiin enigmaattisiin liedeihin.