Hyppää pääsisältöön

Lepo seuraava megatrendi vai elävä tasapaino unen, levon ja aktiivisuuden välillä?

Mies lepää sohvalla istuen kädet levällään.
Mies lepää keskellä päivää vähentääkseen viritystilaansa. Mies lepää sohvalla istuen kädet levällään. Kuva: Shutterstock. lepotila,mies,teija peltoniemi,Tiedeykkönen,uni (biologiset ilmiöt)

Uneton kaipaa unta, ja stressaantunut lepoa. Mikä on aktiivisuuden, toiminnan rooli ja pitääkö ennemminkin hoitaa rytminsä kuntoon kuin vannoa vain yhden asian varaan? Sehän on selvää, että unettomuus on pitkään jatkuessaan vakava tila, joten sitä on syytä hoitaa. Käypä hoito –suosituksen mukaan lääkkeetön hoito on ensisijainen. Mitä sitten on lepo? Ihmisen on hyvä osata levätä tai ainakin hellittää hetkeksi muulloinkin kuin yöllä, ettei ylivireystila uhkaa. Päivän aikana virittynyttä oloa on syytä vähentää ja siirtyä rauhoittumisen tilaan. Ihminen voi parhaiten silloin kun uni, lepo ja toiminta ovat tasapainossa, ja vielä niin, että vaihtelu näiden asioiden kesken on mahdollisimman laajaa ja joustavaa..

Elimistön rytmi on tuttua: unta, lepoa ja toimintaa. Kun näillä kaikilla on sijansa arkipäivässä, niin kelpo elämälle on hyvät edellytykset. Toisaalta tämän päivän 24/7-yhteiskunnassa rytmi häiriintyy helposti. Moni nukkuu huonosti ja on stressaantunut. Työikäisillä suurin stressin aiheuttaja on työ. Unen häiriintyessä pitkäksi aikaa jaksaminen on koetuksella. Tällöin ongelmaan pitää puuttua ja löytää tasapaino uudelleen – ihminen nukkuu riittävästi, ja lepo rytmittää arkipäivää.

Ihmisen hermostolla on oma sijansa elimistön säätelyssä. Tahdosta riippumattomalla autonomisella hermostolla on kahtalainen rooli. Sympaattinen hermosto aktivoi ja kiihdyttää, ja pitää huolen, että meillä on paukkuja niitä tarvitessamme. Kun taas toiminnan aika on ohi, parasympaattinen hermosto aktivoituu ja auttaa rauhoitumaan ja palautumaan päivän rasituksista. Mutta jos kiihtymys ja virittynyt tila ottavat vallan niin, ihmisellä onkin työ oppia uudelleen rauhoittumaan.

Uni luo pohjan aktiivisuudelle ja levolle

Lajinkehitys eli evoluutio on jättänyt eliöille kyvyn nukkua. Kaikki eläimet ovat unessa, ja ne nukkuvat eri asennoissa. Unen pituus puolestaan vaihtelee eri lajeilla. Siinä missä lammas nukkuu nelisen tuntia, siili nukkuu lähes 18 tuntia. Petoeläimet nukkuvat vähemmän kuin eläimet, jotka tulevat yleensä syödyksi. Ihminen voi väestötutkimusten mukaan hyvin, jos hän nukkuu 7-8 tuntia. Toki yksilöllisiä eroja on, ja joku voi pärjätä mainiosti esimerkiksi kuuden tunnin yöunella.

Graafinen kuva ihmisen päästä, sivukuva jossa huomio aivoissa. Aivosähkökäyrää.
Aivot säätelevät unta. Graafinen kuva ihmisen päästä, sivukuva jossa huomio aivoissa. Aivosähkökäyrää. Kuva: Shutterstock aivot,EEG,lepotila,Parasympaattinen hermosto,Sympaattinen hermosto,teija peltoniemi,Tiedeykkönen,uni (biologiset ilmiöt)

Unen säätely on monimutkaista, ja eri eläimillä on samansuuntaisia mekanismeja. Nukkumista ja valvetta säätelevät lukuisat nk. kellogeenit. Näitä geenejä ilmentyy varsinkin aivoissa sisäisen kellon alueella ns. suprakiasmaattisessa tumakkeessa. Aivorakenteista keskeisessä roolissa ovat aivorungon vireyttä ylläpitävät alueet sekä väliaivojen pohjassa sijaitseva hypotalamus, näkökukkulan eli talamuksen alla oleva väliaivojen alaosa. Uni on joustava asia, mutta se on myös herkkä häiriöille.

Uni on vaarallinen tila, koska aivot lopettavat yhteyden ympäristöön. Miksi evoluutio on päätynyt tällaiseen ratkaisuun?― Dosentti Tarja Stenberg.

Uni on vaarallinen tila, koska aivot lopettavat yhteyden ympäristöön, sanoo dosentti Tarja Stenberg Helsingin yliopistosta. Siksi on ollut tarve herätä herkästi uhkaavan tilanteen tullen. Herkkäunisin valvoi nuotiota, varoitti vihamielisten heimojen hyökkäyksistä ja saaliseläimistä, kun muut nukkuivat. Näin herkkäunisuus on periytynyt meihin varhaisilta ajoilta. Tänä päivänä meitä valvottavat työstressi, kiireinen elämä ja aina auki oleva 24/7-yhteiskunta.

Uniongelmaisten määrä on kasvanut viime vuosina. Meidän pitää palauttaa unelle ja levolle kuuluva arvo, jotta emme sairastuisi pitkittyneen univajeen seurauksena, peräänkuuluttaa professori Tiina Paunio. Säännöllinen elämänrytmi edesauttaa nukkumista. Myös turvallinen olo on hyvän yöunen edellytys. Iltarutiinit, vaikkapa iltapala, hyvänyön toivotukset ja kirjan lukeminen, sysäävät meitä unta kohti, sanoo Paunio.

Stressaantuneena uni ei tule. Verenkierrossa on hormoneja, jotka pitävät meidät virkeinä, sanoo dosentti Tarja Stenberg Helsingin yliopistosta. Myös vireystilan säätelyn ylläpitäjät, muun muassa valvetumakkeet pitää saada kuriin ennen kuin nukahtaminen on mahdollista. Unettomuuden hoidossa käytettävässä kognitiivinen terapiassa opetellaan vähentämään stressitasoa, ja kun oppiminen vahvistuu, niin tulokset jäävät pysyviksi.

Lepoa ja toimintaa – ihanteellisen arjen resepti

Mitä on lepo? Meillä kullakin on omia henkilökohtaisia keinoja, joiden avulla rentoudumme. Joku lähtee kävelylenkille, toinen asettuu kirjan kanssa mukavaan asentoon ja kolmas tapaa vapaa-aikanaan mieluiten läheisiään. Oleellista onkin se, että iltaan päin tekemisen tila vaihtuu palautumiseen ja toipumiseen päivän rasituksista.

Dosentti Tarja Stenbergin mukaan unessa on levon elementtejä: syvässä unessa lihakset rentoutuvat ja vilkeunessa olemme jopa lihaslamassa. Lisäksi aivokuorella aivosähkökäyrässä nähdään delta-aaltoja, jotka kertovat lepotilasta.

Meidän pitäisi kiinnittää huomio levon ja aktiivisuuden oikeaan suhteeseen kuin puhua levosta megatrendinä. Yksilön pitäisi löytää sopiva unen, levon ja aktiivisuuden rytmi.― Professori Tiina Paunio

Mieli ja ruumis voivat levätä myös valveilla ollessa. Uni on kuitenkin elimistölle välttämätöntä ja, nukkuessaan ihminen myös lepää, sanoo psykiatrian professori Tiina Paunio. Hänen mielestään ei pitäisi puhua pelkästään levosta, vaan huomio tulisi suunnata pikemminkin levon ja rasituksen sopivaan rytmiin. Oleellista on levon ja aktiivisuuden oikea suhde, jatkaa Paunio, tästä näkökulmasta ideaalitilanteessa ihminen nukkuu riittävästi oikeaan aikaan ja, hänellä on valveillaolon aikana mielekästä fyysistä ja henkistä tekemistä. Lepo ei siis niinkään ole megatrendi, vaan avainsana on oikea rytmi sekä levon ja rasituksen suhde.

Samoilla linjoilla on liikuntalääketieteen professori Heikki Tikkanen Itä-Suomen yliopiston Kuopion yksiköstä. Hänen mielestään uni on tärkeä asia, mutta yhtä tärkeää on kiireisen päivän aikana on löytää hetkiä levolle. Elimistölle ei ole hyväksi olla koko päivän ajan kuormittuneessa tilassa, vaan ihmisen on syytä osata vaihtaa toviksi tekemisestä rauhoittumiseen. Jos vain toimii ja toimii, niin kuormitus voi jäädä päälle ja seurauksena on stressi.

Sivukuva naisesta kannettavan tietokoneen äärellä. Vastavaloon. Takana kaupungin silhuettia.
Nainen tekee töitä kannettavalla tietokoneella. Sivukuva naisesta kannettavan tietokoneen äärellä. Vastavaloon. Takana kaupungin silhuettia. Kuva: Shutterstock. nainen,stressi,Sympaattinen hermosto,työntekijät,työnteko

Tikkasen näkemyksen mukaan elimistö tarvitsee molempien sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa eli kiihdyttävää ja aktivoivaa sekä palauttavaa ja rauhoittavaa puolta. Pitkäaikaisessa stressissä sydämen leposyke jää koholle ja sykevälivaihtelu kaventuu.

Ihminen on hyvässä tasapainossa, kun tahdosta riippumattoman hermoston toiminta on mahdollisimman laajaa. Esimerkkinä keinulauta, joka liikkuu paljon ylös ja alas. Kun liike on eloisaa, niin jokapäiväinen elämä on nautinnollista.― Professori Heikki Tikkanen

Kun tahdosta riippumattoman hermosto toimii ihanteellista toimintaa on sellainen, että hermosto kykenee reagoimaan arjessa laidasta laitaan. Toiminta liikkuu voimakkaasti laidasta laitaan - rauhoittavan parasympaattisen ja kiihdyttävän sympaattisen hermoston puolella, kuvailee Heikki Tikkanen. ”Ja stressaantuneena tämä kapasiteetti kaventuu, jota esimerkiksi sykevaihteluväli ja sen kaventuminen kuvastaa. Jostain kumman syystä elimistömme tarvitsee ja vaatii isoa kapasiteettia vaihtelulle. Jos vaihtelu häviää, elimistö ei pidä siitä vaan alkaa voimaan huonosti”, sanoo Tikkanen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Otra Romppanen_henkilökuva

    Otra Romppanen - Murheenlaakson menninkäinen

    Mana Mana -legenda kertoo värikkäästä elämästään.

    Otra Romppanen on Joensuun ensimmäinen punkkari, jonka kitarasoundi mullisti 80-luvun lopun suomalaisen vaihtoehtomusiikin. Nykyisin Etelä-Savossa asuvan Mana Mana -legendan elämään on mahtunut hulluja mutta lahjakkaita ihmisiä, genrerajojen halveksuntaa, itsetuhoisia ajatuksia ja ultimaattista sekoilua. Muiden mielipiteistä Otra ei edelleenkään välitä.

Tiede

  • leijonan tähdistö

    Uljas Leijona vaanii maaliskuun tähtitaivaalla

    Uljas Leijona vaanii maaliskuun tähtitaivaalla

    Maaliskuulle tyypillinen tähtikuvio Leijona näkyy hienosti myöhään illalla ja yöllä. Leijona löytyy helposti Otavan avulla: kun näet Otavan suoraan pääsi päällä, siirrä katse hiukan alemmaksi etelän suuntaan, siellä luuraa Leijona varsin mukavassa katselukulmassa. Leijonan tunnistaa myös siitä, että sen länsipää muistuttaa kysymysmerkkiä väärinpäin.

  • mielenosoittajia tieteen puolesta

    Miksi luottaisin tieteeseen?

    Tiede on paras tapa selvittää, kuinka asiat todella ovat.

    Tiede on paras ja kenties ainoa tapa selvittää, kuinka asiat todella ovat. Tutkimus itseään korjaavana menetelmänä johtaa alati paranevaan ymmärrykseen. Ainakin periaatteessa ja pitkällä aikavälillä.

  • Mies lepää sohvalla istuen kädet levällään.

    Lepo seuraava megatrendi vai elävä tasapaino unen, levon ja aktiivisuuden välillä?

    Hyvän elämän resepti: unta, lepoa ja toimintaa.

    Mitä on lepo? Ihmisen on hyvä osata levätä tai ainakin hellittää hetkeksi muulloinkin kuin yöllä, ettei ylivireystila uhkaa. Päivän aikana virittynyttä oloa on syytä vähentää ja siirtyä rauhoittumisen tilaan. Ihminen voi parhaiten silloin kun uni, lepo ja toiminta ovat tasapainossa, ja vielä niin, että vaihtelu näiden asioiden kesken on mahdollisimman laajaa ja joustavaa.