Hyppää pääsisältöön

Kirkkomuusikko Toni Hintsala: "7-vuotiaana olen ensimmäisen kerran sanonut, että haluan kanttoriksi."

Kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala.
Kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala. Kuva: Yle/Laila Kangas toni hintsala

"Puolen vuoden ajan suntio jaksoi joka päivä olla avaamassa kirkon ovea minulle ja lopulta sain oman avaimen Kellokosken kirkkoon." Neljättä vuotta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkiosastolla opiskeleva Toni Hintsala ei ole osannut päättää 'pääinstrumenttiaan'. Siksi hän opiskelee sekä urkujensoittoa, laulua että kuoronjohtoa kaikkia kuin ne olisivat hänen syventymiskohteitaan. Lisäksi Toni on opiskellut pianon, cembalon, sekä nokkahuilun soittoa.

Kuka?

Olen Toni Hintsala, 24-vuotias kirkkomusiikin opiskelija ja asun Keravalla.

Mistä?

Olen perheeni vanhin lapsi. Minulla on kolme nuorempaa sisarusta, jotka kaikki ovat myös soittaneet musiikkiopistossa pianoa. Ammattimuusikoita ei tietääkseni suvussa ole, mutta pappani on harrastusmielessä rakennellut urkuja ja sieltä varmaan ensimmäinen kipinä tälle alalle on tullut.

Lapsuuteni olen elänyt Tuusulassa. Äitini opetti minulle 6-vuotiaana hiukan pianonsoittoa ja aloitin pianonsoiton musiikkiopistossa lähtiessäni peruskouluun. 14-vuotiaana sain musiikkiopistossa sivuaineeksi urkujensoiton ja se veikin sitten mennessään. Puolen vuoden ajan suntio jaksoi joka päivä olla avaamassa kirkon ovea minulle ja lopulta sain oman avaimen Kellokosken kirkkoon. Siitä tulikin sitten kuin toinen koti, kun kävin useita kertoja päivän aikana soittamassa ja ryömin urkujen sisällä sen tekniikkaa tutkien.

Musiikkiopinnot

Kun peruskoulun loppu rupesi häämöttämään, rupesin kyselemään urkuopettajaltani Eero Hartikaiselta, Tuusulan seurakunnan kanttorilta, musiikin ammattiopinnoista ja kanttorin työstä. Muistan kuinka hän lausui minulle rohkaisevat sanat: ”Jos et oikeasti mitään muuta ammattia keksi, niin hae sitten kanttoriksi.” Olin myyty.

Peruskoulun jälkeen sitten muutinkin opiskelujen perässä pois kotoa. Musiikin ammattiopinnot aloitin Oulun konservatorion kirkkomusiikkilinjalla ja valmistuin sieltä vuonna 2012. Asepalveluksen suoritin Panssarisoittokunnassa Hämeenlinnassa ja sieltä jatkoin Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolle. Nyt opiskelen neljättä vuotta ja opiskeluissa ollaan siis pikkuhiljaa yli puolen välin.

En ole osannut päättää ”pääinstrumenttiani”. Tästä valinnan vaikeudesta johtuen olen päätynyt tilanteeseen, jossa opiskelen urkujensoittoa, laulua ja kuoronjohtoa kaikkia kuin ne olisivat syventymiskohteitani. Näiden lisäksi olen opiskellut pianon-, cembalon- sekä nokkahuilun soittoa.

Lempisäveltäjä?

Ei minulla yksittäistä lempisäveltäjää ole, mutta kirkkomuusikon suusta ei varmaan yllättävää ole kuulla nimeä Johann Sebastian Bach. Meillä on Bachin kanssa jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Hänen musiikkia tykkään kuunnella ja laulaa, mutta soittaessa se on välillä teknisesti turhan kenkkumaista minun hermoilleni.

En kuuntele musiikkia kovin paljon, johtuen ehkä hiukan kiireisestä elämäntilanteesta, mutta musisoimisessa olen aina nauttinut yhdessä tekemisestä. Lapsuuden nelikätiset pianokappaleet sisarusten kanssa, kuorolaulu ja muu yhteismusisointi ovat jättäneet mukavimmat muistot. Minua ovat aina puhutelleet myös suuret kirkkomusiikkiteokset: passiot, oratoriot ja kantaatit sekä seurakunnan voimallinen yhteislaulu.

Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala on Riikka Holopaisen jututettavana Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016.
Kantapöydän suora lähetys Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016, toimittajana Riikka Holopainen. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala on Riikka Holopaisen jututettavana Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen riikka holopainen,toni hintsala

Tärkeimmät opettajat?

Olen saanut olla useiden hienojen opettajien opissa elämäni aikana ja niiden lisäksi minulla on paljon esikuvia musiikin eri osa-alueilla. Jos ainoastaan yksi pitäisi valita, sanoisin että se on Oulun tuomiokirkon kanttori Lauri-Kalle Kallunki. Nostan hattua hänen urkuimprovisoinnilleen, musiikilliselle monipuolisuudelleen, halulleen kehittää omia taitojaan sekä sille asenteelle, jolla hän tekee työtään tekemättä itsestään liian suurta numeroa.

Vapaa-aika

Töistä tai koulusta tullessa kotona minua odottavat 8-jalkaiset kotiurut, vaimo ja kolme poikaa. Vapaa-ajalla minulle mieluisinta on luonnossa liikkuminen retkeillen ja meloen sekä yhteinen tekeminen perheeni ja ystävieni kanssa.

Entä muuta?

7-vuotiaana olen kuulemma ensimmäisen kerran sanonut, että haluan kanttoriksi. Haluan sitä yhä edelleen ja suurena haaveena olisi auttaa tulevia muusikoita unelmansa tavoittelemisessa tavalla tai toisella. Olen itse saanut tukea niin paljon ja niin monesta paikasta, että haluan itse olla jakamassa sitä hyvää, mitä olen osakseni saanut.

Musiikkiesityksenä videolla Toni laulaa Heino Kasken joululaulun Mökit nukkuu lumiset. Pianistina on Elisa Pelkonen. Toimittajina ovat Helena Hannikainen ja Riikka Holopainen. Ohjaus Harri Anttila.

  • Minna Ristamäki.

    Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

    Tutustu ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijaan Minnaan.

    Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.

  • Julia Lezhneva / Graun

    Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

    Levyarvostelu

    Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

  • Renee Fleming / Distant Light

    Renée Fleming ja kolme design-valaisinta

    Levyarvostelu

    Sopraano Renée Fleming on ennättänyt levyttää vaikka kuinka, mutta onneksi Decca-yhtiö yhä keksii hänelle mielekkäitä ja tyylikkäitä projekteja. Uusimman levyn laimeanlavea otsikko "Distant Light" kätkee taakseen elegantin, pelkistetyn ja ajankohtaisenkin ohjelmiston, joka pitää valonhohtoista tunnelmaa hyvin yllä.

  • Sacred Duets / Nuria Rial

    Kerubit duetoimassa

    Levyarvostelu

    "Kaksi kauneinta barokkiääntä ensimmäistä kertaa samalla levyllä", mainostaa Sony Classicalin uutuus itseään, ja mainoksella on poikkeuksellisesti katetta. Sopraano Nuria Rial ja kontratenori Valer Sabadus todella ovat kaksi kauneinta barokkiääntä, tai ainakin ihastuttavia, kerubikasvoisia suklaanappisilmiä, joiden yhteistä laulutaidetta ei voi happamana kuunnella, semminkin kun ohjelmistona on mitä hempeintä oratoriomusiikkia 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.