Hyppää pääsisältöön

Kirkkomuusikko Toni Hintsala: "7-vuotiaana olen ensimmäisen kerran sanonut, että haluan kanttoriksi."

Kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala. Kuva: Yle/Laila Kangas toni hintsala

"Puolen vuoden ajan suntio jaksoi joka päivä olla avaamassa kirkon ovea minulle ja lopulta sain oman avaimen Kellokosken kirkkoon." Neljättä vuotta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkiosastolla opiskeleva Toni Hintsala ei ole osannut päättää 'pääinstrumenttiaan'. Siksi hän opiskelee sekä urkujensoittoa, laulua että kuoronjohtoa kaikkia kuin ne olisivat hänen syventymiskohteitaan. Lisäksi Toni on opiskellut pianon, cembalon, sekä nokkahuilun soittoa.

Kuka?

Olen Toni Hintsala, 24-vuotias kirkkomusiikin opiskelija ja asun Keravalla.

Mistä?

Olen perheeni vanhin lapsi. Minulla on kolme nuorempaa sisarusta, jotka kaikki ovat myös soittaneet musiikkiopistossa pianoa. Ammattimuusikoita ei tietääkseni suvussa ole, mutta pappani on harrastusmielessä rakennellut urkuja ja sieltä varmaan ensimmäinen kipinä tälle alalle on tullut.

Lapsuuteni olen elänyt Tuusulassa. Äitini opetti minulle 6-vuotiaana hiukan pianonsoittoa ja aloitin pianonsoiton musiikkiopistossa lähtiessäni peruskouluun. 14-vuotiaana sain musiikkiopistossa sivuaineeksi urkujensoiton ja se veikin sitten mennessään. Puolen vuoden ajan suntio jaksoi joka päivä olla avaamassa kirkon ovea minulle ja lopulta sain oman avaimen Kellokosken kirkkoon. Siitä tulikin sitten kuin toinen koti, kun kävin useita kertoja päivän aikana soittamassa ja ryömin urkujen sisällä sen tekniikkaa tutkien.

Musiikkiopinnot

Kun peruskoulun loppu rupesi häämöttämään, rupesin kyselemään urkuopettajaltani Eero Hartikaiselta, Tuusulan seurakunnan kanttorilta, musiikin ammattiopinnoista ja kanttorin työstä. Muistan kuinka hän lausui minulle rohkaisevat sanat: ”Jos et oikeasti mitään muuta ammattia keksi, niin hae sitten kanttoriksi.” Olin myyty.

Peruskoulun jälkeen sitten muutinkin opiskelujen perässä pois kotoa. Musiikin ammattiopinnot aloitin Oulun konservatorion kirkkomusiikkilinjalla ja valmistuin sieltä vuonna 2012. Asepalveluksen suoritin Panssarisoittokunnassa Hämeenlinnassa ja sieltä jatkoin Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolle. Nyt opiskelen neljättä vuotta ja opiskeluissa ollaan siis pikkuhiljaa yli puolen välin.

En ole osannut päättää ”pääinstrumenttiani”. Tästä valinnan vaikeudesta johtuen olen päätynyt tilanteeseen, jossa opiskelen urkujensoittoa, laulua ja kuoronjohtoa kaikkia kuin ne olisivat syventymiskohteitani. Näiden lisäksi olen opiskellut pianon-, cembalon- sekä nokkahuilun soittoa.

Lempisäveltäjä?

Ei minulla yksittäistä lempisäveltäjää ole, mutta kirkkomuusikon suusta ei varmaan yllättävää ole kuulla nimeä Johann Sebastian Bach. Meillä on Bachin kanssa jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Hänen musiikkia tykkään kuunnella ja laulaa, mutta soittaessa se on välillä teknisesti turhan kenkkumaista minun hermoilleni.

En kuuntele musiikkia kovin paljon, johtuen ehkä hiukan kiireisestä elämäntilanteesta, mutta musisoimisessa olen aina nauttinut yhdessä tekemisestä. Lapsuuden nelikätiset pianokappaleet sisarusten kanssa, kuorolaulu ja muu yhteismusisointi ovat jättäneet mukavimmat muistot. Minua ovat aina puhutelleet myös suuret kirkkomusiikkiteokset: passiot, oratoriot ja kantaatit sekä seurakunnan voimallinen yhteislaulu.

Kantapöydän suora lähetys Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016, toimittajana Riikka Holopainen. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala on Riikka Holopaisen jututettavana Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen riikka holopainen,toni hintsala

Tärkeimmät opettajat?

Olen saanut olla useiden hienojen opettajien opissa elämäni aikana ja niiden lisäksi minulla on paljon esikuvia musiikin eri osa-alueilla. Jos ainoastaan yksi pitäisi valita, sanoisin että se on Oulun tuomiokirkon kanttori Lauri-Kalle Kallunki. Nostan hattua hänen urkuimprovisoinnilleen, musiikilliselle monipuolisuudelleen, halulleen kehittää omia taitojaan sekä sille asenteelle, jolla hän tekee työtään tekemättä itsestään liian suurta numeroa.

Vapaa-aika

Töistä tai koulusta tullessa kotona minua odottavat 8-jalkaiset kotiurut, vaimo ja kolme poikaa. Vapaa-ajalla minulle mieluisinta on luonnossa liikkuminen retkeillen ja meloen sekä yhteinen tekeminen perheeni ja ystävieni kanssa.

Entä muuta?

7-vuotiaana olen kuulemma ensimmäisen kerran sanonut, että haluan kanttoriksi. Haluan sitä yhä edelleen ja suurena haaveena olisi auttaa tulevia muusikoita unelmansa tavoittelemisessa tavalla tai toisella. Olen itse saanut tukea niin paljon ja niin monesta paikasta, että haluan itse olla jakamassa sitä hyvää, mitä olen osakseni saanut.

Musiikkiesityksenä videolla Toni laulaa Heino Kasken joululaulun Mökit nukkuu lumiset. Pianistina on Elisa Pelkonen. Toimittajina ovat Helena Hannikainen ja Riikka Holopainen. Ohjaus Harri Anttila.

  • Erkki-Sven Tüür saa ansaitusti huipputulkinnan

    Levyarvostelu

    Äkkiseltään voisi luulla, että RSO:lla riittäisi tärkeämpääkin levytettävää kuin virolaisen Erkki-Sven Tüürin konsertot, vaikkapa kotimainen nykymusiikki. Mutta ei se niin ole. Tüür on kansainvälisesti niin merkittävä säveltäjä ja RSO solisteineen soittaa hänen musiikkiaan niin hyvin, että uusi levytys on perusteltu. Hyvän musiikin tekeminen hyvin on aina tarpeen.

  • Lisävuodenajat eivät pelasta perinne-Vivaldia

    Levyarvostelu

    Ei uskoisi, mutta vielä armon vuonna 2017 löytyy periodisoittoon perehtymätön viulisti, joka vetäisee Vivaldin Vuodenajat ison filharmonisen orkesterin solistina. Tasmin Littlen ja BBC:n sinfoniaorkesterin motiivina tälle kyseenalaiselle teolle on säveltäjä Roxanna Panufnikin Four World Seasons, eräänlainen vastapari Vivaldille.

  • Capucon soittaa modernismista kaunista

    Levyarvostelu

    Olen usein sanonut tai antanut ymmärtää, että nykymusiikki ei kuulosta laisinkaan pahalta, jos sen esittää niin kuin on tarkoitus. Uusien tekniikoiden ja tyylien aito omaksuminen vaatii paljon työtä, mutta se työ saa nykymusiikin kuulostamaan musiikilta. Tämä tuli jälleen mieleen tähtiviulisti Renaud Capuconin uutuuslevyllä. Wolfgang Rihmin, Pascal Dusapinin ja Bruno Mantovanin konsertot kumpuavat läheltä keskieurooppalaisen modernismin pimeää ydintä, mutta Capucon soittaa ne kuin Mozartin konsertot - musikaalisesti, puhtaasti ja tyylin tuntien.