Hyppää pääsisältöön

Kirkkomuusikko Toni Hintsala: "7-vuotiaana olen ensimmäisen kerran sanonut, että haluan kanttoriksi."

Kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala. Kuva: Yle/Laila Kangas toni hintsala

"Puolen vuoden ajan suntio jaksoi joka päivä olla avaamassa kirkon ovea minulle ja lopulta sain oman avaimen Kellokosken kirkkoon." Neljättä vuotta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkiosastolla opiskeleva Toni Hintsala ei ole osannut päättää 'pääinstrumenttiaan'. Siksi hän opiskelee sekä urkujensoittoa, laulua että kuoronjohtoa kaikkia kuin ne olisivat hänen syventymiskohteitaan. Lisäksi Toni on opiskellut pianon, cembalon, sekä nokkahuilun soittoa.

Kuka?

Olen Toni Hintsala, 24-vuotias kirkkomusiikin opiskelija ja asun Keravalla.

Mistä?

Olen perheeni vanhin lapsi. Minulla on kolme nuorempaa sisarusta, jotka kaikki ovat myös soittaneet musiikkiopistossa pianoa. Ammattimuusikoita ei tietääkseni suvussa ole, mutta pappani on harrastusmielessä rakennellut urkuja ja sieltä varmaan ensimmäinen kipinä tälle alalle on tullut.

Lapsuuteni olen elänyt Tuusulassa. Äitini opetti minulle 6-vuotiaana hiukan pianonsoittoa ja aloitin pianonsoiton musiikkiopistossa lähtiessäni peruskouluun. 14-vuotiaana sain musiikkiopistossa sivuaineeksi urkujensoiton ja se veikin sitten mennessään. Puolen vuoden ajan suntio jaksoi joka päivä olla avaamassa kirkon ovea minulle ja lopulta sain oman avaimen Kellokosken kirkkoon. Siitä tulikin sitten kuin toinen koti, kun kävin useita kertoja päivän aikana soittamassa ja ryömin urkujen sisällä sen tekniikkaa tutkien.

Musiikkiopinnot

Kun peruskoulun loppu rupesi häämöttämään, rupesin kyselemään urkuopettajaltani Eero Hartikaiselta, Tuusulan seurakunnan kanttorilta, musiikin ammattiopinnoista ja kanttorin työstä. Muistan kuinka hän lausui minulle rohkaisevat sanat: ”Jos et oikeasti mitään muuta ammattia keksi, niin hae sitten kanttoriksi.” Olin myyty.

Peruskoulun jälkeen sitten muutinkin opiskelujen perässä pois kotoa. Musiikin ammattiopinnot aloitin Oulun konservatorion kirkkomusiikkilinjalla ja valmistuin sieltä vuonna 2012. Asepalveluksen suoritin Panssarisoittokunnassa Hämeenlinnassa ja sieltä jatkoin Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolle. Nyt opiskelen neljättä vuotta ja opiskeluissa ollaan siis pikkuhiljaa yli puolen välin.

En ole osannut päättää ”pääinstrumenttiani”. Tästä valinnan vaikeudesta johtuen olen päätynyt tilanteeseen, jossa opiskelen urkujensoittoa, laulua ja kuoronjohtoa kaikkia kuin ne olisivat syventymiskohteitani. Näiden lisäksi olen opiskellut pianon-, cembalon- sekä nokkahuilun soittoa.

Lempisäveltäjä?

Ei minulla yksittäistä lempisäveltäjää ole, mutta kirkkomuusikon suusta ei varmaan yllättävää ole kuulla nimeä Johann Sebastian Bach. Meillä on Bachin kanssa jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Hänen musiikkia tykkään kuunnella ja laulaa, mutta soittaessa se on välillä teknisesti turhan kenkkumaista minun hermoilleni.

En kuuntele musiikkia kovin paljon, johtuen ehkä hiukan kiireisestä elämäntilanteesta, mutta musisoimisessa olen aina nauttinut yhdessä tekemisestä. Lapsuuden nelikätiset pianokappaleet sisarusten kanssa, kuorolaulu ja muu yhteismusisointi ovat jättäneet mukavimmat muistot. Minua ovat aina puhutelleet myös suuret kirkkomusiikkiteokset: passiot, oratoriot ja kantaatit sekä seurakunnan voimallinen yhteislaulu.

Kantapöydän suora lähetys Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016, toimittajana Riikka Holopainen. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala on Riikka Holopaisen jututettavana Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen riikka holopainen,toni hintsala

Tärkeimmät opettajat?

Olen saanut olla useiden hienojen opettajien opissa elämäni aikana ja niiden lisäksi minulla on paljon esikuvia musiikin eri osa-alueilla. Jos ainoastaan yksi pitäisi valita, sanoisin että se on Oulun tuomiokirkon kanttori Lauri-Kalle Kallunki. Nostan hattua hänen urkuimprovisoinnilleen, musiikilliselle monipuolisuudelleen, halulleen kehittää omia taitojaan sekä sille asenteelle, jolla hän tekee työtään tekemättä itsestään liian suurta numeroa.

Vapaa-aika

Töistä tai koulusta tullessa kotona minua odottavat 8-jalkaiset kotiurut, vaimo ja kolme poikaa. Vapaa-ajalla minulle mieluisinta on luonnossa liikkuminen retkeillen ja meloen sekä yhteinen tekeminen perheeni ja ystävieni kanssa.

Entä muuta?

7-vuotiaana olen kuulemma ensimmäisen kerran sanonut, että haluan kanttoriksi. Haluan sitä yhä edelleen ja suurena haaveena olisi auttaa tulevia muusikoita unelmansa tavoittelemisessa tavalla tai toisella. Olen itse saanut tukea niin paljon ja niin monesta paikasta, että haluan itse olla jakamassa sitä hyvää, mitä olen osakseni saanut.

Musiikkiesityksenä videolla Toni laulaa Heino Kasken joululaulun Mökit nukkuu lumiset. Pianistina on Elisa Pelkonen. Toimittajina ovat Helena Hannikainen ja Riikka Holopainen. Ohjaus Harri Anttila.

  • Hampurilla on nyt Elphi

    Risto Nieminen arvioi uutta konserttitaloa.

    Lissabonin Gulbenkianin musiikkijohtaja Risto Nieminen oli niitä harvoja onnellisia, joilla oli lippu Hampurin uuden konserttitalon Elbphilharmonien eli Elphin avajaisiin keskiviikkona 11. tammikuuta. Miten muut uudet konserttitalot Helsingin Musiikkitalo tai Pariisin Philharmonie pärjäävät tulokkaalle Niemisen vertailussa? Konsertti alkoi puoli tuntia myöhässä.

  • Soolosellolevy koskettaa syvältä

    Levyarvio

    Pianisteilta on tottunut odottamaan soololevyjä, mutta aivan osattomia tällä saralla eivät ole viulistit ja sellistitkään. Voisi ajatella, että parasta kokonaisuutta voisi rakentaa hieman tunnelmia ja tyylejä vaihtelemalla, mutta tehdä voi myös niin kuin Natalie Clein: hän rakentaa runsaan tunnin mittaisen ohjelman 1940- ja 50-luvuilla sävelletyistä sooloselloteoksista, joissa on tyylillisesti enemmän yhteisiä kuin eriäviä piirteitä. Erinomainen soolosoitto ja onnistunut äänitys tuovat esiin teosten omaperäisyyden ja ainutlaatuisuuden, ja kokonaisuus on kaikkiaan onnistunut.

  • Saunajammailua

    Levyarvio

    Säveltäjä Tomi Räisäsen tuoretta yhtyelevyä leimaa improvisatorishenkinen tunnelma ilman irtiottoja. Parhaimmillaan levyn teoksissa on aitoa soinnillista vuoropuhelua elektronisten sointimaalailujen, toisteisen rytmiikan ja vapaiden, kuuntelevien suvantopaikkojen välillä. Levyn sydämen muodostavat kaksi konsertoivaa teosta, kitarakonsertto Sea of Tranquility sekä alttohuilun solistiksi nostava Mirrie Dancers. Sen nimikappaleen pitäisi puolestaan viedä mielikuvat Seitsemän veljeksen saunaseikkailuihin.

  • Franz Lisztin mélodie ihastuttaa

    Levyarvio

    Franz Liszt kasvoi aikuiseksi Pariisissa 1830-luvun taitteessa täysverisen romantiikan puhjetessa juuri kukkaansa Ranskassa. Hän ystävystyi Victor Hugon kanssa, tututustui Hector Berlioziin päivää ennen Fantastisen sinfonian ensiesitystä ja rakastui korviaan myöten kreivitär Marie d’Agoult’hun josta myös tuli hänen kumppaninsa ja ensimmäisten lastensa äiti. Tenori Timothy Fallon ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat tehneet tasapainoisen levyllisen Lisztin lauluista, hehkuvista mélodie-sävellyksistä myöhäisiin enigmaattisiin liedeihin.