Hyppää pääsisältöön

Kirkkomuusikko Toni Hintsala: "7-vuotiaana olen ensimmäisen kerran sanonut, että haluan kanttoriksi."

Kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala.
Kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala. Kuva: Yle/Laila Kangas toni hintsala

"Puolen vuoden ajan suntio jaksoi joka päivä olla avaamassa kirkon ovea minulle ja lopulta sain oman avaimen Kellokosken kirkkoon." Neljättä vuotta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkiosastolla opiskeleva Toni Hintsala ei ole osannut päättää 'pääinstrumenttiaan'. Siksi hän opiskelee sekä urkujensoittoa, laulua että kuoronjohtoa kaikkia kuin ne olisivat hänen syventymiskohteitaan. Lisäksi Toni on opiskellut pianon, cembalon, sekä nokkahuilun soittoa.

Kuka?

Olen Toni Hintsala, 24-vuotias kirkkomusiikin opiskelija ja asun Keravalla.

Mistä?

Olen perheeni vanhin lapsi. Minulla on kolme nuorempaa sisarusta, jotka kaikki ovat myös soittaneet musiikkiopistossa pianoa. Ammattimuusikoita ei tietääkseni suvussa ole, mutta pappani on harrastusmielessä rakennellut urkuja ja sieltä varmaan ensimmäinen kipinä tälle alalle on tullut.

Lapsuuteni olen elänyt Tuusulassa. Äitini opetti minulle 6-vuotiaana hiukan pianonsoittoa ja aloitin pianonsoiton musiikkiopistossa lähtiessäni peruskouluun. 14-vuotiaana sain musiikkiopistossa sivuaineeksi urkujensoiton ja se veikin sitten mennessään. Puolen vuoden ajan suntio jaksoi joka päivä olla avaamassa kirkon ovea minulle ja lopulta sain oman avaimen Kellokosken kirkkoon. Siitä tulikin sitten kuin toinen koti, kun kävin useita kertoja päivän aikana soittamassa ja ryömin urkujen sisällä sen tekniikkaa tutkien.

Musiikkiopinnot

Kun peruskoulun loppu rupesi häämöttämään, rupesin kyselemään urkuopettajaltani Eero Hartikaiselta, Tuusulan seurakunnan kanttorilta, musiikin ammattiopinnoista ja kanttorin työstä. Muistan kuinka hän lausui minulle rohkaisevat sanat: ”Jos et oikeasti mitään muuta ammattia keksi, niin hae sitten kanttoriksi.” Olin myyty.

Peruskoulun jälkeen sitten muutinkin opiskelujen perässä pois kotoa. Musiikin ammattiopinnot aloitin Oulun konservatorion kirkkomusiikkilinjalla ja valmistuin sieltä vuonna 2012. Asepalveluksen suoritin Panssarisoittokunnassa Hämeenlinnassa ja sieltä jatkoin Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolle. Nyt opiskelen neljättä vuotta ja opiskeluissa ollaan siis pikkuhiljaa yli puolen välin.

En ole osannut päättää ”pääinstrumenttiani”. Tästä valinnan vaikeudesta johtuen olen päätynyt tilanteeseen, jossa opiskelen urkujensoittoa, laulua ja kuoronjohtoa kaikkia kuin ne olisivat syventymiskohteitani. Näiden lisäksi olen opiskellut pianon-, cembalon- sekä nokkahuilun soittoa.

Lempisäveltäjä?

Ei minulla yksittäistä lempisäveltäjää ole, mutta kirkkomuusikon suusta ei varmaan yllättävää ole kuulla nimeä Johann Sebastian Bach. Meillä on Bachin kanssa jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Hänen musiikkia tykkään kuunnella ja laulaa, mutta soittaessa se on välillä teknisesti turhan kenkkumaista minun hermoilleni.

En kuuntele musiikkia kovin paljon, johtuen ehkä hiukan kiireisestä elämäntilanteesta, mutta musisoimisessa olen aina nauttinut yhdessä tekemisestä. Lapsuuden nelikätiset pianokappaleet sisarusten kanssa, kuorolaulu ja muu yhteismusisointi ovat jättäneet mukavimmat muistot. Minua ovat aina puhutelleet myös suuret kirkkomusiikkiteokset: passiot, oratoriot ja kantaatit sekä seurakunnan voimallinen yhteislaulu.

Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala on Riikka Holopaisen jututettavana Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016.
Kantapöydän suora lähetys Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016, toimittajana Riikka Holopainen. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin opiskelija Toni Hintsala on Riikka Holopaisen jututettavana Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 14.12.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen riikka holopainen,toni hintsala

Tärkeimmät opettajat?

Olen saanut olla useiden hienojen opettajien opissa elämäni aikana ja niiden lisäksi minulla on paljon esikuvia musiikin eri osa-alueilla. Jos ainoastaan yksi pitäisi valita, sanoisin että se on Oulun tuomiokirkon kanttori Lauri-Kalle Kallunki. Nostan hattua hänen urkuimprovisoinnilleen, musiikilliselle monipuolisuudelleen, halulleen kehittää omia taitojaan sekä sille asenteelle, jolla hän tekee työtään tekemättä itsestään liian suurta numeroa.

Vapaa-aika

Töistä tai koulusta tullessa kotona minua odottavat 8-jalkaiset kotiurut, vaimo ja kolme poikaa. Vapaa-ajalla minulle mieluisinta on luonnossa liikkuminen retkeillen ja meloen sekä yhteinen tekeminen perheeni ja ystävieni kanssa.

Entä muuta?

7-vuotiaana olen kuulemma ensimmäisen kerran sanonut, että haluan kanttoriksi. Haluan sitä yhä edelleen ja suurena haaveena olisi auttaa tulevia muusikoita unelmansa tavoittelemisessa tavalla tai toisella. Olen itse saanut tukea niin paljon ja niin monesta paikasta, että haluan itse olla jakamassa sitä hyvää, mitä olen osakseni saanut.

Musiikkiesityksenä videolla Toni laulaa Heino Kasken joululaulun Mökit nukkuu lumiset. Pianistina on Elisa Pelkonen. Toimittajina ovat Helena Hannikainen ja Riikka Holopainen. Ohjaus Harri Anttila.

  • cd-levyn kansi

    Uhkeaa sinfonista hehkua à la Richard Strauss

    Levyarvio

    Richard Straussia voi hyvin pitää 1900-luvun alkupuolen säkenöivimpänä orkesterisäveltäjänä, vaikka hän siirtyikin sinfonikosta oopperasäveltäjäksi. Straussin oopperoiden, etenkin Salomen, Elektran ja Ruusuritarin orkesteriosuudet ovat aikansa upeinta sinfonista taidetta; etenkin Elektraa voi pitää lähes yhtä paljon sinfonisena oopperana kuin oopperamaisena sinfoniana. Elektra, joka aikanaan hullaannutti aikansa modernistit taidelajista riippumatta, oli suurelle yleisölle vaikea teos, ja ehkäpä sen vuoksi siitä ei koskaan tehty erillisistä orkesterisarjaa konserttikäyttöön. Nyt epäkohta on korjaantunut, aikamme suurimpiin Strauss-tulkkeihin kuuluvan Manfred Honeckin intohimon ajamana.

  • cd-levyn kansi

    Erilaiset Goldberg-variaatiot

    Levyarvio

    Johann Sebastian Bachin Goldberg-variaatioiden levytykset ja erilaiset versioinnit ovat säännöllisesti palaava teema tässä ohjelmassa ja uusien levyjen joukossa ylipäätään. Harvemmin olen kuitenkaan törmännyt Goldberg-variaatioihin, jotka eivät olisi Bachin kirjoittamia! Toisessa kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa Kotkassa vuonna 2009 palkittu saksalainen Joachim Schneider on kirjoittanut teknisesti ja ilmaisullisesti kiehtovat 30 variaatiota teemoineen kahdelle kitaralle Bachin mallia monitasoisesti seuraillen – ja luonnollisesti nimennyt teoksensa Goldberg-variaatioiksi.

  • cd-levyn kansi

    Lyyristä suomalaista sielunmaisemaa

    Levyarvio

    Idyllit, elegiat, pienet muistot, kukkaset, kehtolaulut, romanssit ja muut niin sanotut karakterikappaleet olivat romantiikan keskeisintä ohjelmistoa läpi 1800-luvun. Niitä sävelsivät kaikki, joskus enemmänkin ansainta- kuin taiteenteon tarkoituksessa, joskus taasen selvästi hetken hurmiossa, inspiraation vallassa. Koulutettujen säveltäjien määrän kasvaessa Suomessa 1800-luvun lopulla myös kotimaisia pieniä karakterikappaleita syntyi kiihtyvään tahtiin – ja niiden joukosta löytyy joitakin todellisia helmiä.

  • cd-levyn kansi

    Vakuuttava lounaissaksalaisen lauluyhtyeen Suomi-levy

    Levyarvio

    Lounais-Saksan radion eli SWR:n Vokalensemblen uudella levyllä luodataan uutta suomalaista kuoromusiikkia ryyditettynä parilla Sibelius-klassikolla. Julkaisu lunastaa oman arvokkaan paikkansa Uusissa levyissä SWR:n oman tilauksen, viime vuonna valmistuneen Einojuhani Rautavaaran Orpheus singt -teoksen myötä. Mutta erinomaisia ovat myös Kaija Saariahon ja Riikka Talvitien aistikkaat sävellykset, jotka soivat lounaissaksalaisittain hyvin aistillisina.