Hyppää pääsisältöön

Mira Luoti: ”Tämä voimabiisi kuunnellaan tukka pystyssä ja kajalit tuhrussa”

Voimabiisi saa Mira Luotin itkemään – ja muistamaan rakkauden silloinkin, kun lapsi viskoo ruokia ympäri seiniä.

Mira Luoti on saavuttanut jotakuinkin kaiken, mitä suomalaismuusikko voi. PMMP:n tarina on tallennettu kirjan sivuille ja elokuvaksi, palkintopystejä ja kultalevyjä suorastaan sateli yli vuosikymmenen ajan. Suosikkibändi pakkasi kuitenkin pillit pussiin, ja nyt Luoti tekee uraa soolona. Luoti julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa syksyllä 2016.

Poptähti osaa itsekin fanittaa. Luoti löytää musiikista peilin omille tunteilleen, olivat ne sitten myönteisiä tai kielteisiä. Suosikkibändi saa itkemään ikävästä, tanssimaan ilosta ja huokailemaan ihastuksesta. Ja tietenkin siitä saa voimaa.

Luotin voimabiisi on kulkenut matkassa jo pitkään. Näyttää siltä, että musiikin lisäksi häneen on tehnyt vaikutuksen bändin estetiikka. Ainakin Luodin meikki- ja hiustyyli muistuttavat kovin jostakusta (eikä se joku taida olla Whitney Houston).

teksti: Janne Flinkkilä

Katso, mikä on Mira Luotin voimabiisi!

"Kaunista, mutta tarpeeksi synkkää"

Mira Luotille The Curen Lovesong kertoo elämästä hyvine ja huonoine puolineen. Siinä on sen voima.

”Kaunista mutta kuitenkin tarpeeksi synkkää mulle”, kuvailee Mira Luoti voimabiisiään, The Curen Lovesongia. Kappale punoutuu tiukkaan moneen Luotin elämänvaiheeseen, kuten PMMP-vuosiin, oman veljen kuolemaan ja lasten syntymään.

Kaikki tapahtumat, niin hyvät kuin huonotkin, ovat elämää, ja rakas kappale pysyy kyydissä jokaisen mutkan läpi. Se muistuttaa, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

Alun perin Luotin johdatti The Curen pariin PMMP:n säveltäjä ja tuottaja Jori Sjöroos. Luoti paljastaa, että Magenta Skycode -yhtyettäkin luotsannut Sjöroos tunnettiin muinoin Turussa ”Cure-Jorina”.

Goottirockin aateliin lasketun The Curen ura on kestänyt jo 35 vuotta, ja takkuisessa mustassa tukassaan ja suttuisissa meikeissään vaikeroivan Robert Smithin habitus on innoittanut faneja yhtä pitkään. Vaikka The Cure yhdistetään yleensä synkistelyyn ja ahdistukseen, bändillä on myös tukku suorastaan kepeitä, elämänmyönteisiä popkappaleita. Lovesong on niistä yksi.

Robert Smithitse on kertonut pitävänsä sitä olennaisena biisinä urallaan juuri sen vilpittömyyden ja konstailemattomuuden vuoksi: ”Kesti kymmenen vuotta, ennen kuin pystyin laulamaan rehellisen rakkauslaulun.”

The Curea voi pitää melankolian mestareina, ja tietty kaihomieli leimaa myös Mira Luotin voimabiisilistaa. Pohjimmiltaanhan melankolia on nimenomaan taito löytää surusta kauneutta. Mikä voisi olla sen voimaannuttavampaa.

Ohjaus: Ville Malja
Käsikirjoitus: Janne Flinkkilä
Kuvaus: Juliana Kontinen ja Ville Malja
Editointi: Juliana Kontinen
Äänitys ja äänten jälkikäsittely: Taneli Suoranta
Ohjelmatunnus: Ville Malja
Grafiikat: Anssi Nordberg
Tunnusmusiikki: Antti Majuri / Secret Flat
Esittelytekstit: Sirje Niitepõld
Kuvausjärjestelyt: Lissu Kirves
Värimäärittely: Veikko Ruuskanen / Toast Post

Konsepti ja tuotanto: Kulttuurituotanto Creat osk 2016

  • Henrik 'Tiisu' Illikainen, Mirkka Paajanen ja Jake Nyman Levylautakunnassa

    Henrik 'Tiisu' Illikainen ja musiikkia pölypussin vaihtoon

    Little Steven, Pykäri ja Kasmir arvioitavana

    Oli sankarikitaraa ja eteeristä haahuilua. Oli enkelimäistä laulua ja kesähitin hajua. Levyuutuuksista omat arvionsa antoivat muusikot/lauluntekijät Henrik 'Tiisu' Illikainen ja Mirkka Paajanen sekä musiikkitoimittaja Jake Nyman. Pisteet ja kommentteja 1.

  • Henkilökuva_pekka airaksinen

    Undergroundin ja avantgarden kummisetä Pekka Airaksinen: ”Kyllä me ymmärrettiin, että ei tätä kukaan tajua”

    Suuri yleisö ei tajua Airaksisen taiteesta yhtään mitään.

    Kevät 2017 oli tyly suomalaiselle syntetisaattorimusiikille. Ensin kuoli Mika Vainio, sitten Erkki Kurenniemi. Onneksi Pekka Airaksinen, 71, on vielä keskuudessamme. Marginaaliväki tuntee Airaksisen suomalaisen underground-taiteen, avantgarden ja elektronisen musiikin pioneerina. Suuri yleisö ei puolestaan tajua hänen taiteestaan yhtään mitään. Tässä haastattelussa Airaksinen kertoo miksi se on hyvä asia.

  • Elektronisen modulaarisen äänisyntesoijan kytkentäjohtoja

    Tiesin, että olin löytänyt polkuni… Avaruusromua 28.5.2017

    Säveltäjä ja muusikko Mika Toivanen ja pakonomainen intohimo

    ”Siitä alkoi syvä, miltei pakonomainen intohimo luoda ääniä ja äänimaisemia sähköisin keinoin ja tallentaa niitä”, muistelee säveltäjä ja muusikko Mika Toivanen liki 40 vuoden takaisia tapahtumia. Hän kertoo, että kesti kuitenkin vuosikymmeniä kunnes tuo synteettisten suhinoiden ja pörinöiden tallentaminen tuli taas ajankohtaiseksi. Tämä saattaa kuulostaa oudolta. Mitä Mika Toivanen teki yli 30 vuotta, kun ei ehtinyt tallentaa elektronisia suhinoita ja pörinöitä? Totuus on melkein tarua ihmeellisempi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oululainen Satellite Stories -yhtye

    Satellite Stories: Tarttuvia melodioita ei tarvitse ujostella

    Oululaisbändi kävi South By Southwestissä.

    Satellite Stories kävi maaliskuussa esittäytymässä South By Southwest -festivaalilla Austinissa. Samalla bändi pyörähti keikalla New Yorkissa ennen Euroopan-kiertuettaan. Neljäs albumi Young Detectives on juuri julkaistu.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • esa saarinen filosofi

    Nuoren Esa Saarisen mielestä kaikkein tärkeintä oli vittuilu

    Esa Saarinen laati vittuilun teorian 1980-luvulla.

    Suomalainen kulttuuriväki oli 1980-luvulla niin lamaantunutta, että se piti vittuilla hereille. Koska vittuilu kuului taiteen ja tieteen kanssa inhimillisen toiminnan korkeimpaan luokkaan, se ansaitsi myös oman teoriansa. Ja sellaisen laati nuori filosofi Esa Saarinen. Vaikka Saarinen on sittemmin tullut tunnetuksi myönteisyyden lähettiläänä, hän näkee vanhoissa teeseissään paljon hyvää. Tosin tänä päivänä hän kirjoittaisi vittuilun sijaan kohottavuudesta.

  • Mauno Koivisto metsänraivauksessa Inkoon Tähtelässä

    Mauno Koivisto sai olla Inkoon Tähtelässä luova puuhastelija

    Mauno Koivisto viihtyi maatilallaan Inkoon Tähtelässä-

    Inkoon Tähtelä oli presidentti Mauno Koivistolle enemmän kuin kiireisten virkavuosien loma-asunto. Se oli paikka, jossa presidentistä kuoriutui esiin nestemoottoreita, traktoreita ja muuta tekniikkaa rakastava ”pikkupoika”, kuten rouva Tellervo Koivisto hymyillen luonnehtii.