Hyppää pääsisältöön

Paula Koivuniemi - maalaistytöstä isojen estradien tähdeksi

Paula Koivuniemi on yksi iskelmätaivaamme pitkäaikaisimmista tähdistä. Hän aloitti artistiuransa jo 1960-luvulla. Marraskuussa 2016 ensimmäisestä levytyksestä Perhonen tuli kuluneeksi 50 vuotta. Paula oli aloittaessaan 19-vuotias. Näin Paula Koivuniemi itse muistelee uraansa eri vuosikymmenillä.

”Tapasin säveltäjä Toivo ”Topi” Kärjen vuonna 1965. Hän totesi minulle, että ota tyttö laulutunteja vuosi ja tule sitten takaisin. Lähdin Kanadaan sukulaisteni luokse vuodeksi ja palattuani otin Topiin yhteyttä. Menin koelevytykseen ja Topi esitteli minulle kappaleen Yöperhonen. Laulaja Iiris Kangasniemi oli levyttänyt kappaleen sodan jälkeen, mutta vielä tuolloin siitä ei tullut suurta hittiä.

Yöperhosen levytyksessä oli mukana myös Topin luottosanoittaja Tuula Valkama. Kun lauloin kappaletta studiossa, Tuula totesi, että tuommoinen maalaistyttö kuin Paula Koivuniemi, ei voi laulaa tällaista tekstiä. Yöperhonen kertoi alun perin katutytöstä, siitä kuinka hän yksin kulki öisiä katuja. Topi totesi Tuulalle, että tee sitten uusi teksti. Tuula sulkeutui puoleksi tunniksi viereiseen huoneeseen ja palasi sieltä uuden tekstin kanssa. Näin syntyi Perhonen-kappale, josta tuli ensimmäinen levytykseni vuonna 1966 eli yli 50 vuotta sitten.

Perhosen myötä pääsin televisioon esittämään laulua isoihin konsertteihin ja se oli minun ponnahduslautani alalle. Toinen tärkeä asia oli keikkailu.

60-luku oli jännittävää, mutta samalla huoletonta ja hauskaa aikaa. Kaikki oli uutta, olinhan ujo maalaistyttö Seinäjoelta. Olin keikkaillut vain Pohjanmaalla isäni Mauri Koivuniemen bändin kanssa, mutta nyt edessä oli esiintymisiä ympäri Suomea. Keikkoja oli hurja määrä, jopa 20 keikkaa kuussa.

Tanssilavat elivät kukoistuksensa aikaa ja suuret ikäluokat, eli oman ikäiseni ihmiset, kävivät ahkerasti tanssimassa. Tuolloin jokaiselle tanssilavalle oli kutsuttu säestämään paikallinen bändi, ja minä vain ilmestyin paikalle nuotteineni ja sitten mentiin. Se oli kovaa työtä. Oli siinä muusikoillakin tekemistä ja varmasti saivat kuulla kunniansa, jos ei kaikki säestyksessä mennytkään nappiin. Siihen aikaan en haluaisi enää koskaan palata. Mutta minä pärjäsin – kovalla tahdolla ja pohjalaisella luonteella!

60-luvulla levytettiin tiuhaan tahtiin singlejä, yksittäisiä kappaleita. Perhosen jälkeen levytin kappaleet Kuumat tuulet ja Kaukaa, mutta niistä ei tullut mitään suurempaa menestystä. 1968 levyttämäni Jos helmiä kyyneleet ois nousi isommaksi hitiksi ja se on vieläkin ohjelmistossani. Myös Perhonen on edelleen joillain keikoilla mukana. Mielestäni hittibiisejä ei pidä väheksyä, vaan kunnioittaa sitä, että yleisö on ottanut jonkun laulun omakseen.”

Topi Kärjen ojentava sormi

1970-luku

”1970-luku oli urallani hakemisen aikaa levytysten suhteen. Ensimmäinen pitkäsoittoni oli Leikki riittää, jonka tein yhdessä Pirjo ja Matti Bergströmin kanssa. Se oli soul-tyyppinen ja iskelmään verrattuna erilainen levy. Siitä ei tullut mitään suurta menestystä. Tuohon aikaan mietin, jopa urani lopettamista. 70-luvun lopulla levyni alkoivat kuitenkin myydä paremmin ja sain ensimmäisen kultalevyni Sinulle vain -levystä. Kapteeni aika -kappale sai paljon radiosoittoa.

Syksyn sävel -kilpailut olivat 70-luvulla isoja tapahtumia ja niiden kautta nousi lukuisia hittejä. Itse olin mukana parina vuonna ja vaikka en voittanutkaan, sain näkyvyyttä ja uusia kuulijoita. Tuolloin ilmestyi syksyn sävel kappaleeni Sua vasten aina painautuisin.

Vihdoin sain myös oman bändin ja tein edelleen keikkoja valtavasti. Se ahkeruus oli minun valttini. En ollut "vain levylaulaja", vaan toisin kuin monet muut artistit, esiinnyin ympäri Suomea ja puursin. Menin ihmisten luokse ja he ottivat minut omakseen.

70-luku oli railakasta aikaa. Olimme nuoria ja toisinaan tuli juhlittua muusikoiden kanssa keikkojen jälkeen. Toivo Kärki huolehti artisteistaan ja Topille piti käydä välillä kertomassa miten ovat keikat menneet ja mitä tulevaisuuden suunnitelmia on. Hän oli sellainen isähahmo ja jonkinlainen turvakin. Tosin hän oli nuorelle artistille myös se ojentava sormi.”

Kultaa ja timanttia nousukaudella

1980-luku

”Olin Rovaniemellä laulamassa lennoston pojille 1980. Samalla keikalla kanssani oli eräs toinen suomalainen artisti ja hän arvosteli juuri julkaistua uutta kappalettani ja kauhisteli sen sanoja. Totesin vain, että katsotaan miten sen kanssa käy. Hyvin kävi! Kappale oli Tummat silmät, ruskea tukka ja siitä tuli superhitti, joka on kestänyt aikaa.

80-luvulla levyjä julkaistiin lähes joka vuosi. Tämä vuosikymmen oli minulle tärkeä ja menestyksekäs. Levyni myivät niin hyvin, että sain sekä kulta- että timanttilevyjä.

Tuolloin levytin muun muassa kappaleet Sata kesää, tuhat yötä, Luotan sydämen ääneen, Ilman minua, Aikaan sinikellojen ja Aikuinen nainen, josta tosin tuli hitti vasta myöhemmin. Vuonna 1987 sain myös vuoden naissolistin Emman.

Olin iloinen, että menestys tuli vasta yli kymmenen vuoden työskentelyn jälkeen. Sain tehdä työtä hitaasti ja rauhallisesti, kerätä kokemusta. Sen takia varmaan olen vieläkin tien päällä, ei tullut suosiopiikkiä nopeasti ja sitten pudotusta yhtä nopeasti.”

Uran notkahduksesta diskojen kuningattareksi

1990-luku

”90-luvulla kova levyntekotahti jatkui, mutta hittejä ei enää syntynyt samaan malliin kuin 80-luvulla. Tein kuitenkin edelleen paljon keikkaa, enkä antanut periksi. Kiertäminen on ollut minun juttuni. Olen koko urani ajan panostanut myös bändeihini.

Kun kuuntelen Tomppaa oli seuraava iso juttu. Levy-yhtiössä oli havahduttu siihen, että hehkutin aina Tom Jonesia. Kuuntelin hänen levyjään ja kävin keikoilla. Tästä innostuneena he päättivät, että nyt tehdään Paulalle sellainen biisi kuin Kun kuuntelen Tomppaa. Aluksi vähän epälin ideaa, mutta siitähän tulikin hieno!

Kappaleesta tehtiin myös diskoversio, joka soi paljon yökerhoissa. Sitä kautta sain uutta yleisöä, nuorempaa sukupolvea.”

"Ei kukaan tule Provinssirockiin katsomaan iskelmäartistia"

2000-luku

”Vuonna 2000 olin mukana Ladyt lavalla -kiertueella. Minun lisäkseni mukana olivat Katri-Helena, Marion Rung ja Lea Lavén. Sitä ennen oli ollut Mestarit Areenalla -kiertue ja mielestämme oli tuotava yleisölle myös vahvojen naissolistien oma kiertue! Se oli ensimmäinen isojen areenojen konserttikiertue, jolla sain olla mukana.

Seuraavana vuonna järjestettiin Senaatintorin ylipormestarin populaarikonsertti. Siellä lauloin piiska viuhuten Toni Wirtasen Anna mulle piiskaa -biisin. Se oli mahtavaa! Aamun Helsingin sanomat julisti etusivun kokoisella kuvallani: haluaako Paula tänä iltana tähtitaivaan, sydämesi vai piiskaa. Konsertista Anna mulle piiskaa -biisi jäi ihmisten mieliin varmaan siksi, että siinä yhdistyi kaksi niin erilaista asiaa: iskelmälaulaja ja Apulannan punk-biisi.

Se sysäsi urani uusille raiteille. Pääsin erilaisten rokkareiden ja poppareiden kanssa esiintymään, kuten Apulannan kanssa Ruisrockiin. Se aiheutti hyvää hämmennystä. Siitä alkoi bile- ja festarikeikkani.

Yksi urani kohokohdista oli päästä esiintymään Provinssirockiin Seinäjoelle vuonna 2008. Se oli kyllä uskomaton juttu. Se tuntui aluksi todella pelottavalta ja jännitin keikkaa. Onneksi ihana bändini kannusti minua.
Esiinnyin Provinssirockissa puolen päivän maissa ja kauhistelin pukuhuoneessa, ettei rockfestareille tule kukaan tähän aikaan katsomaan iskelmälaulajaa! Sitten kysyin pelokkaana, että onko siellä ketään, johon managerini totesi, että teltta on täynnä! Siitä alkoi mahtavat bileet.
Eturivissä oli tosi nuoria ihmisiä ja pian huomasin, että hehän osaavatkin kappaleideni sanat ulkoa! Viimeisenä biisinä lauloin Aikuisen naisen ja eturivin ihmiset itkivät. Se oli tosi koskettavaa ja itsekin liikutuin.”

Duetot-levyllä toteutuu yksi unelma

2010-luku ja tulevaisuus

”Mielestäni Rakkaudesta-levy on yksi hienoimmista pitkäsoitoistani. Se sisältää pop- ja rock –klassikoita aina Juice Leskisestä Ismo Alankoon ja Uniklubiin. Teimme pienen konserttikiertueen levyn julkaisemisen jälkeen. Mukana oli myös jousisoittimia ja tunnelma oli kaunis ja herkkä. Sille levylle olisi hienoa tehdä joskus jatkoa.

Syksyllä 2016 julkaistiin unelmalevyni Duetot. Se koostuu duetoista suomalaisten miesartistien kanssa. Mukana ovat Vesa-Matti Loiri, Samuli Edelmann, Toni Wirtanen, Lauri Tähkä, Jari Sillanpää, Michael Monroe, Pate Mustajärvi, Tuure Kilpeläinen ja Elastinen. Olen heidän kaikkien kanssa työskennellyt jossain urani varrella. Oli hienoa saada toteutettua tämä unelma.”

Olisiko seuraava liike jazziin päin?

”En ole vielä edes harkinnut urani lopettamista. Minulla on edelleen halu ja palo tehdä tätä työtä ja esiintyä, olen unelma-ammatissani! Vielä on monta haavettakin toteuttamatta!

Kun aloittelin uraani, kuuntelin paljon Ella Fitzgeraldia, Sarah Vaughania ja Nancy Wilsonia. Minulla oli 60-luvulla puolalaisia jazzmuusikoita bändissäni ja he aina pyysivät, että laula Paula jatsia! Ja minähän lauloin.

Nykyisinkin bändissäni soittaa useita jazzmuusikoita ja he ovat innostaneet minua tekemään enemmän bigband-musiikkia. Mielelläni suuntaisinkin taas ajatukseni siihen musiikkityyliin. Ehkä alan jo hieman orientoitua kuuntelemalla erilaisia jazzlevytyksiä ja käymällä konserteissa."

Kuuntele Paula Koivuniemen Spotify-listaa

"Valitsin listalle kappaleita, joista osa on minulle tuttuja jo nuoruudestani. Osa taas on arvostamieni suomalaisten kollegojen upeita levytyksiä ja klassikoiksi muodostuneita lauluja."

Katso Paula Koivuniemi @studio -dokumentin perjantaina 6.1.2017 klo 21.00. Dokumentissa ovat mukana Paula Koivuniemen lisäksi Vesa-Matti Loiri, Samuli Edelmann, Jari Sillanpää, Toni Wirtanen, Lauri Tähkä, Elastinen, Michael Monroe, Pate Mustajärvi, Tuure Kilpeläinen sekä levyn tuottaja Leri Leskinen.

Teksti: Mape Morottaja

Lisää ohjelmasta