Hyppää pääsisältöön

Korealainen pop-tehdas

Eteläkorealais-kiinalainen EXO Eteläkorealais-kiinalainen poikabändi EXO. Kuva: Wikimedia Commons EXO

Musiikkivideo on värikäs, robottimaisen tarkkoja tanssiliikkeitä toistavat bändin jäsenet näyttävät persoonallisine tyyleineen jonkinlaiselta superhipstereiden joukolta. Kappaleessa on jotain tuttua, se muistuttaa ala-asteen diskon soittolistoista ja ysärin poikabändeistä. Kieli vain on koreaa maustettuna englanninkielisillä punchlineilla. Tuttua, mutta silti hyvin hämmentävää.

Yhdysvaltalainen aikakauslehti Billboard on tunnettu musiikkilistauksistaan ja vuonna 2016 sen listoilla on keikkunut ennätysmäärä K-poppia eli etelä-korealaisia tyttö- ja poikabändejä. Esimerkiksi BTS-bändin Fire-musiikkivideota on katsottu YouTubessa joulukuussa 2016 yli 87 miljoonaa kertaa.

Korealainen musiikki tuli tunnetuksi suurelle yleisölle viimeistään neljä vuotta sitten, kun PSY:n Gangnam Style rikkoi musiikkivideollaan katsojaennätyksiä. Tällä hetkellä videota on katsottu yli 2 miljardia kertaa. Kansainvälisiä kulttuurimarkkinoita ovat pitkään hallinneet Yhdysvaltojen vanavedessä Japani ja Iso-Britannia, mutta Etelä-Korea ei ole enää kaukana jäljessä.

Miksi juuri korealainen pop-musiikki on vallannut sosiaalisen median?

"Tää on ihan tyhmää, mä en ikinä tuu kuunteleen tätä! Niin mä ajattelin, kun ensimmäisen kerran näin EXO:n promovideoita."

Nyt Itä-Aasian tutkimuksen maisteri Kata Naaranoja opiskelee Korean pääkaupungissa Soulissa ja on kuunnellut kyseistä bändiä viisi vuotta. EXO:n areenakeikoilla hän on käynyt kahdesti. Vuonna 2011 alkanut japanin opiskelu vaihtui pikkuhiljaa koreaan ja maan kulttuuri sekä ihmiset vetivät mukanaan.

Vuonna 2012 debytoinut EXO on yksi Korean menestyneimpiä yhtyeitä. Naaranoja kiinnostui alunperin tutkimaan EXO:n debyyttiä: puoli vuotta ennen ensimmäisen singlen julkaisua alkoi tihkua ennakkomateriaalia, pieniä tanssivideoita, muutaman jäsenen esittelyitä, instrumentaalipätkiä ja lopulta kohtauksia lopullisesta kappaleesta sekä musiikkivideosta.

"Tuntui hullulta, että yhtä sinkkua voitiin mainostaa niin pitkällä tähtäimellä, kuin elokuvaa tai tv-sarjaa. Musiikki ei ole juuri muuttunut 20 vuoteen, jos erillisiä kappaleita ei tunnista kuulostaa kaikki melko samalta. Ainoa ero on, että nykyään musiikki on tehty elektronisesti", Naaranoja kertoo.

Juuri sosiaalisen median kautta tehty promootiotyö ja nälkäisille faneille tarjottu lisämateriaali ovat osasyitä K-popin maailmanvalloitukseen. K-pop-yhtyeitä kutsutaan idoliryhmiksi. Kyse ei ole ainoastaan musiikista, vaan hyvin suuressa osassa ovat musiikkivideot, joiden visuaalisuuteen on nähty paljon vaivaa. Suurta suosiota saavuttaneet idolit esiintyvät myös mainoksissa ja tv-draamoissa.

Korealaisen kulttuurin aalto

Etelä-Korea on yksi niin kutsutuista Aasian taloustiikereistä. 90-luvun alussa maan vienti veti talouden huimaan nousuun. Yhtiöitä siivitettiin kansainväliseen menestykseen vero- ja rahapolitiikan avulla, mikä johti rahakkaiden sukujen omistuksien ja vaikutusvallan kasvuun. Vaikka tänä päivänä monet alkujaan korealaiset yhtiöt, myös tuotantoyhtiöt, ovat monikansallisia yrityksiä, niiden johdossa ovat edelleen samat rikkaat suvut. Sukujen vaikutusvalta yltää politiikasta viihteeseen ja osa korealaisista kokeekin, että toisinaan viihdemaailman skandaaleja järjestetään vetämään huomiota pois poliittisesta päätöksenteosta.

Vaikka pääasialliset K-pop-markkinat ovat Aasiassa, on korealaiselle draamalle ja musiikille tilausta ympäri maailmaa.

Samaan aikaan, kun elektroniikkateollisuutta puskettiin maailmalle, panostettiin myös kulttuuriin. Tärkeimmät vientimaat korealaisille kulttuurituotteille ovat Kiina ja Japani, ja useimmat K-pop-yhtyeet toimivat ainakin kahdella kielellä. Korealaisten draamasarjojen ja musiikin vienti heijastaa suoraan poliittista tilannetta. Kun esimerkiksi viime syksynä Kiina ja Etelä-Korea väänsivät THAAD (The Terminal High Altitude Area Defense) -sopimuksesta, Kiina perui suurimman osan korealaisten yhtyeiden esiintymisistä Kiinassa ja rajoitti draamasarjojen esittämistä. Historian saatossa väheksytty Korea ei halua silti hännystellä naapureitaan liikaa.

"Japanin vallan päättymispäivänä, eli Korean itsenäisyyspäivänä, tyttöbändi Girls’ Generationin jäsen julkaisi Instagram-tilillään kuvia Tokion keikasta. Tämä tulkittiin niin, että artisti hehkutti Japania Korean juhlapäivänä. Tästä hyvästä hänet erotettiin tv-ohjelmista ja meikkisopimus loppui kuin seinään", Kata Naaranoja toteaa.

Vaikka pääasialliset K-pop-markkinat ovat Aasiassa, on korealaiselle draamalle ja musiikille tilausta ympäri maailmaa. Tuotantoyhtiöt ovat monikansallisia ja idolien kappaleita tekevät kansainväliset huipputekijät.

Yhtä perhettä

Tuotantoyhtiö muodostaa jokaisen idoliryhmän kokoonpanon tiukoin kriteerein ja jokaisella jäsenellä, joita saattaa olla lähemmäs parikymmentä, on etukäteen valittu rooli. Perinteisesti ryhmällä on yksi johtohahmo, löytyy nuorin ja vanhin, päälaulaja sekä niin kutsuttu "visual", joka on ulkonäöltään myyvin ja jolle annetaan eniten ruutuaikaa. Poikabändeissä on usein yksi räppäri, paras tanssija ja niin edelleen. Pitkän uran tehneet ryhmät ovat kuin korealaisia arvoja edustavia esimerkkejä: hierarkia ryhmän sisällä sekä ryhmän jäsenten välinen harmonia vastaavat tavallaan perheyksikköä, joka kuvastaa tasapainoista ja toimivaa yhteiskuntaa.

Tyttöbändien suosiosta kertoo muun muassa se, kuinka suosittuja ne ovat Korean asepalvelusta suorittavien miesten keskuudessa - minkä bändin julisteilla pukukaappi on vuorattu. Etelä-Korean asepalvelus on pakollinen kaikille miehille ja kestää kaksi vuotta.

Koreassa ajatellaan, että naisen tarkoitus on kuitenkin lopulta miellyttää miestä. Kun tyttöbändit käyvät esiintymässä asepalvelusta suorittaville, se on ikään kuin kiitos vaivannäöstä.― Kata Naaranoja

Länsimaisesta näkökulmasta miehuuden ilmaisu on Etelä-Koreassa vapaampaa, miehet hoitavat ihoaan ja voivat käyttää meikkiä, kaverukset voivat kävellä käsi kädessä ja nukkua sylikkäin metrossa.

"Siinä ei nähdä olevan mitään pahaa, ei sen takia, että korealaiset olisivat avarakatseisempia, vaan siksi, että mahdollista tulkintaa esimerkiksi homoseksuaalisuudesta ei ole olemassa. Kaikkea voi tehdä, sillä lopulta kuitenkin mennään naimisiin sen kauniin ja hyvin koulutetun naisen kanssa, joka kuitenkin jää kotiin hoitamaan kotia ja lapsia", Naaranoja kertoo.

Tyttöbändeissä on olemassa "aikuisempaan" makuun olevia ryhmiä, jotka ovat flirttailevampia ja yhtyeiden jäsenet vahvasti meikattuja sekä rohkeasti pukeutuvia. Rohkealla pukeutumisella tarkoitetaan esimerkiksi olkapäiden paljastamista, mitä pidetään hyvin seksikkäänä. Hameen helma taas saa olla kuinka lyhyt tahansa. Toisaalta valikoimasta löytyvät myös viattomat koulutyttöhenkiset yhtyeet, joiden jäsenet näyttävät juuri sellaisilta, että äidille olisi turvallista tuoda heidän kaltaisensa näytille. Tällaista ryhmää edustaa muun muassa bändi Gfriend.

Mamamoo on sensuelli ryhmä "aikuiseen makuun". Eteläkorealainen popbändi Mamamoo. Kuva: Rainbowbridge Agency Mamamoo

Seurustella ehtii keski-ikäisenä

Artistisopimukset saattavat olla hyvinkin tiukkoja. Niissä voidaan puuttua yksityiselämään rankalla kädellä ja kieltää vaikkapa seurustelu ennen kuin täyttää 35 vuotta. Artistit saattavat myös jäädä velkaa yhtiölle tanssi- ja laulukoulutuksestaan, jolloin sopimukset saattavat olla hyvin pitkäaikaisia. Idolit asuvat usein ryhmänsä kanssa samassa asunnossa, joten vapaa-aika saattaa olla hyvin rajattua. Idolit ovat tietyllä tavalla menestyksen tavoittelun marttyyreja, kertovat avoimesti hurjista dieeteistä ennen uutta kiertuekautta, yksityiselämää rajoittavista sopimuksista tuotantoyhtiöiden kanssa, ja kauneusleikkauksista.

Miksi kukaan suostuu moisiin ehtoihin?

"Eivät kaikki varmasti lue tarkasti sitä pientä printtiä. Toisaalta moni ajattelee, että idolina oleminen on niin siistiä, että se on uhrausten arvoista", arvelee Kata Naaranoja.

Suurin osa korealaisista ei edes myönnä kuuntelevansa K-poppia, vaikka sen kuulemiselta ei voi välttyä missään.

Vaikka länsimaissa tiedetään isojen maailmantähtien takana olevasta suuresta koneistosta, halutaan ajatusta luovasta artistista pitää yllä. Koreassa koneisto on hyvin läpinäkyvä.

"Suurin osa myös radiohaastatteluista kuvataan ja niistä voi nähdä kuinka myös artisteilla on valmiiksi kirjoitetut vuorosanat, joita tauoilla lehteillään, ettei vain puhuta sivu suun", Naaranoja sanoo.

Mitä suositummaksi ryhmä tulee sitä enemmän valmiita muotteja voi alkaa rikkoa. Joidenkin yhtyeiden jäsenet ovat myös haastaneet tuotantoyhtiöitä oikeuteen sopimusrikkomuksista, mutta ani harvoin tapaukset päätyvät artistien eduksi. Urallaan pitkään menestyneillä idoleilla, jotka ovat asemansa ansainneet, on enemmän vapauksia, ja vanhemman polven tv-kasvot voivat kommentoida yhteiskunnallisia asioita vapaammin kuin uudet idolit. Esimerkiksi viimeaikaisia, presidentti Park Geun-hyeta vastustavia liikkeitä ja mielenosoituksia, eivät nuoremmat idolit ole maininneet haastatteluissa lainkaan, kun taas vanhemmat julkkikset ovat voineet halutessaan osoittaa tukensa mielenosoituksille.

Tietenkään kaikki korealaiset eivät ajattele uran idolina tai viihdeteollisuudessa olevan ihailtavaa tai tavoiteltavaa. Ero on suuri sukupolvien välillä. Vanhemmat korealaiset uskovat viihdealan olevan pinnallinen ja epävakaa uravalinta. Suurin osa korealaisista ei edes myönnä kuuntelevansa K-poppia, vaikka sen kuulemiselta ei voi välttyä missään. Fanittamisen myöntäminen on siistiä vain tietyissä piireissä ja ikäluokassa. K-pop on siis Koreassa hieman kuin Salatut elämät -tv-sarja Suomessa: moni seuraa sitä säännöllisesti, mutta harva tunnustaa olevansa fani.

Minkä bändin väriä kannat

Koreassa voi saada arvostusta omassa kaveripiirissä tietämällä uskomattomat määrät faktoja yksittäisestä artistista tai ryhmästä, oli kyseessä sitten veriryhmä tai ensimmäisen lemmikin kuolinpäivä. Monelle korealaiselle K-pop-bändien fanittaminen on kuitenkin paljon muutakin kuin hauska harrastus ja kuluttamiseen kytköksissä oleva elämäntapa - siitä voi tehdä itselleen uran. Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta päästä tähdeksi bändiin, mutta todellinen fani voi raivata tiensä tuotantoyhtiöiden palkkalistoille. Uramahdollisuudet kasvavat, kun onnistuu kiipeämään hierarkkisen fanilauman huipulle. Nippelitiedolla saattaa jopa rikkoa ikään perustuvan arvojärjestyksen ja arvostuksen - nuorempaa jäsentä saatetaan puhutella kuin vanhempaa.

Viralliset fanimanagerit tuottavat sisältöä sosiaaliseen mediaan, järjestävät fanitapahtumia ja -tapaamisia idolien kanssa. Faniryhmän pyörittäminen on lähes pääsykoe, jonka perusteella tuotantoyhtiöt keräävät hoteisiinsa menestyneimmät.

K-pop-fanikulttuuri muistuttaa urheiluseurojen kannattamista.

K-pop-yhtyeiden faniryhmillä on myös omat nimensä, jotka täytyy ansaita. Kun fanikanta on tarpeeksi suuri ja sen ostovoima tarpeeksi merkittävä, aletaan faneja kutsua omalla nimellä. Joskus tuotantoyhtiö päättää nimen, joskus järjestetään kilpailu. Faniklubeilla on myös omat värinsä, ja koska värejä on rajattu määrä, ei kerhojen yhteenotoilta vältytä.

Jokaisella on oltava oma suosikkibändi, joka on ylitse muiden. Jos pitää useammasta yhtyeestä on niiden oltava samalta tuotantoyhtiöltä. Korealainen K-pop-fanikulttuuri muistuttaakin enemmän urheiluseurojen kannattamista. Harva sanoo Suomessakaan kannattavansa sekä Jokereita että HIFKiä.

EXO-yhtyeen jäseniä fanien kuvattavana. EXO-yhtyeen jäseniä fanien kuvattavana. Kuva: Kata Naaranoja EXO

Etelä-Koreassa äärimmäinen kilpailu on aiheuttanut kuitenkin sen, että menestyksen tavoittelu on houkuttelevaa kovilla ja rajoittavillakin ehdoilla. Nopean talouskasvun jälkeen yhä useammalla on mahdollisuus korkeakoulutukseen, mutta sen sijaan kilpailuvalteiksi saattavatkin nousta sosiaaliset verkostot ja ulkonäkö. Ulkonäkö on yksi kilpailuvaltti ja massa, jossa sosiaalinen status on hyvin tärkeä, on mahdollisuus kauneuskirurgin käyttöön on myös merkki varallisuudesta ja asemasta.

Statuksesta kertoo myös massiivisille keikoille pääsy.

"Suomeen suositut K-pop-bändit eivät vaivaudu", toteaa Kata Naaranoja. "Lähtökohta on se, että keikkapaikan pitäisi vetää vähintään 30 000 katsojaa."

Suosittujen yhtyeiden keikkojen lähtöhinta on noin sata euroa. Fanit kokoontuvat nettikahviloihin, joissa pelaamiseen tarkoitettujen koneiden netti on tehokas. Lippujen ostoa harjoitellaan ostamalla sivustoilta muita lippuja, joita sitten myöhemmin palautellaan. Samalla voi tarkastaa valmiiksi istumapaikat. Monet haluavat myös tarkistaa, mistä katsomosta oman suosikki jäsenen näkee parhaiten.

"Nettisivut kaatuvat yleensä, kun lipunmyynti alkaa. Myöhemmin saa kuulla, että 80 000 lippua myytiin muutamassa sekunnissa."

Uusi aalto

90-luvulla alkanut Korea-aalto, jonka osa myös K-pop on, tuo maahan suuren määrän turisteja ja ulkomaalaisia opiskelijoita, Naaranoja muistuttaa.

"Kyse ei ole vain taloudellisesta hyödystä, Korean kulttuuri hyötyy kulttuurin monimuotoisuudesta ja rikastumisesta. Ulkomaalaiset myös 'pakottavat' paikalliset tavat muuttumaan - esimerkiksi ennen hyvinkin tiukkamuotoiset yliopistot ovat päivittäneet käytäntöjään, jotta ulkomaalaiset ja paikalliset opiskelijat saisivat yhtäläiset opiskelumahdollisuudet."

Kansainvälinen bisnes sekä vaikutusvaltaa saavat nuoret ravistelevat vanhoja käytäntöjä ja perinteitä.

Nuoremmat idolit, jotka eivät jatka lukion jälkeen yliopistoon uransa vuoksi, toimivat myös muutosta edistävinä tekijöinä: nykynuoret ovat halukkaampia kyseenalaistamaan aiemman mallin, jossa pyritään parhaaseen yliopistoon ja suoraan firmaan töihin. Toisaalta idolit, jotka käyvät oikeasti yliopistoa uransa ohessa, toimivat opiskelijoille perinteisempinä roolimalleina. Kansainvälinen bisnes sekä vaikutusvaltaa saavat nuoret ravistelevat vanhoja käytäntöjä ja perinteitä.

Etelä-Korean kulttuurinen menestys ja K-popin maailmanvalloitus ovat seurausta tarkkaan mietitystä politiikasta, kansainvälisten verkostojen hyödyntämisestä ja sosiaalisen median nopeasta haltuunotosta. Vaikka Korea on monessa mielessä poikkeuksellinen maa, voi sen kaltaisia kulttuuritiikereitä ilmestyä muultakin. Samalla kaavalla voisi seuraavia musiikin suurmaita olla esimerkiksi Nigeria, jonka talous on vakaassa nousussa ja jossa on vahvasti kasvava kaupunkikulttuuri.

Kommentit

  • Bumtsibum-miehet eilen ja tänään Levylautakunnassa

    Humpp'n'roll tulee ja jyrää!

    Levylautakunta tutustuu tyylisuuntaan 'humpp'n'roll' ja vaipuu nirvanaan ruotsalaisneidon hönkäilystä. Arvioitaan antamassa pitkiltä unilta herätetyn musiikkiohjelma Bumtsibumin uusi juontaja Kalle Lindroth, jonka kiireisiin lukeutuu oman muusikonuran lisäksi myös Kirkan esittäminen musikaalissa.

  • Sfäärien avaruuksissa on musiikkia! Avaruusromua 26.2.2017

    Taivaallinen liike tuottaa musiikin kaltaista harmoniaa.

    Antiikin Kreikan aikaan elänyt Pythagoras huomasi, että sävelen korkeus on suhteessa ääntä tuottavan, värähtelevän kielen pituuteen. Hän huomasi, että musiikissa vallitsevat yksinkertaiset kokonaislukujen suhteet. Pythagoras tutki myös avaruutta ja oli hyvin perillä planeettojen, kuun ja auringon välisistä matemaattisista suhteista. Hän esitti, että taivaankappaleiden liike tuotti musiikin kaltaista harmoniaa, jota hän kutsui sfäärien musiikiksi, sfäärien harmoniaksi. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Soulmiehet Ahvonen ja Pöyhönen arvostavat tekemisen meininkiä

    Jamiroquai oli soulmiesten mieleen

    Ei ole mitään konsensusmiehiä nämä levyuutuuksien arvioijat. Sama kappale saa yhdeltä tuomarilta 9 ja toiselta 1. Voidaan puhua voimakkaista mielipide-eroista, kun studiossa istuvat soulmiehet Niko Ahvonen ja Jussu Pöyhönen sekä Radio Suomen musiikkipäällikkö Jorma Hietamäki. Pisteet ja kommentteja 1.

  • Meidän on astuttava metafysiikan alueelle! Avaruusromua 19.2.2017

    Uutta suomalaista musiikkia koko kosmoksen laajuudelta.

    ”Mitä laajempi on ajattelun sävelasteikko, sitä suurempi on mahdollisuus löytää totuus”, kirjoittaa Andrew Tomas kirjassaan Kosmista elämää etsimässä. Hän sanoo kaiken tiedon olevan suhteellista, riippuen sijainnistaan ajassa ja tilassa, ja huomauttaa, että meidän on astuttava metafysiikan alueelle vastauksien löytämiseksi. Avaruusromussa liikutaan ainakin symbolisesti metafysiikan alueella, musiikillisia vastauksia etsien. Uutta suomalaista musiikkia, koko kosmoksen laajuudelta. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ajansiirto-ominaisuus Areenan tv-kanavalähetyksiin

    Kelaa tv-lähetystä taaksepäin

    Areenassa näkyviä tv-kanavien lähetyksiä voi nyt kelata taaksepäin. Ajansiirtomahdollisuuden pituus on neljä tuntia. Areenan web-palvelussa on nyt mahdollista kelata tv-kanavien lähetyksiä taaksepäin neljän tunnin ajan.

  • Kukkuu-leikki valmistaa elämään – nämä tärkeät taidot opetat lapsellesi leikin avulla

    Kukkuu-leikki opettaa turvallisuuden tunnetta ja pysyvyyttä.

    Kaikki tietävät leikin: aikuinen piiloutuu käsiensä taakse ja ilmestyy pian piilostaan sanoen painokkaasti KUKKUU! Ja leikkikaverina oleva vauva nauraa hykertää. Kukkuu-leikki on usein ensimmäinen leikki, jota vanhemmat lapsen kanssa leikkivät. Leikki on niin yksinkertainen, että ei uskoisi miten tärkeä se on vauvalle hänen kehityksensä kannalta.

  • "Tiesitkö, että sä oot tosi lihava?"

    Kannattaako lihavalle kertoa, että hän on lihava?

    "Huonot elämäntavat ja hyvinvoinnin laiminlyöminen kertovat jostain aivan muusta, kuin ihmisen halusta olla lihava. Oletko kysynyt, onko läheiselläsi kaikki hyvin? Selvittänyt, mitä ystävällesi oikeasti kuuluu? Voisitko auttaa häntä jossain? Onko ystäväsi elämä ja kalenteri liian täynnä, vai painaako häntä jokin henkilökohtainen asia?" kirjoittaa Saara Sarvas.