Hyppää pääsisältöön

Otso kantokorpi: ”Ne halaa meitin!”

otso kantokorpi
otso kantokorpi Kuva: Jyrki Valkama Otso Kantokorpi

Yksi ensi vuoden taidekeskusteluista on jo varma. Kiasma järjestää kansainvälisen nykytaiteen suurkatsauksen, joka kantaa nimeä Ars. Kaikkineen Ars-näyttelyitä on vuodesta 1961 järjestetty yhdeksän.

ARS17-näyttelyn teemana on ”globaali digitaalinen murros, jonka vaikutukset näkyvät kulttuurissa, taloudessa sekä ihmisten identiteetissä ja käyttäytymisessä”.

Näin Kiasma itse digiloikastaan:

”Yksi näyttelyn keskeisimmistä kysymyksistä on, miten taiteilijat ovat kohdanneet tämän kaikkia koskettavan muutoksen. Taide ottaa edelläkävijän roolin myös digitaalisen kulttuurin murroksessa.
Nykytaide on riippuvainen digivallankumouksesta, mutta myös kyseenalaistaa sen vaikutuksen ja auttaa meitä jäsentämään ympäröivää maailmaa. Verkon käyttö koukuttaa ja vaikuttaa: kuinka rajusti digitalisoituminen ja sosiaalisen median muodot ovat muuttaneet todellisuuskuvaamme?”

Kiasma haluaa siis olla mukana prosessissa, jossa kehityskulkuja myös kyseenalaistetaan. Tämä onkin yksi taidemuseon tehtävistä, ja näyttelystä tulee varmaan kiinnostava. Mukana on paljon taiteilijoita, jotka eivät ole nielleet tätä ns. postinternetaikaa ihan purematta. Osa heistä voidaan määritellä haktivisteiksi eli verkoissa toimiviksi aktivisteiksi. He käyvät taistelua muun muassa kansainvälisiä ohjelmistojättejä ja niiden yhdenmukaistavia monopolipyrkimyksiä vastaan.

Kiasma itse tuntuu kuitenkin nielleen purematta näyttelylle luomansa kontekstin. Viime viikolla se nimittäin ylpeänä tiedotti, että pääyhteistyökumppani on ohjelmistojätti Microsoft, joka on tullut kuuluisaksi muun muassa lukuisista oikeudenkäynneistä. Ne ovat usein koskeneet määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Sota tietoverkoista on raakaa, mutta keinot eivät ole kuin Tuntemattomassa sotilaassa, jossa tankit jyräsivät. Nyt halataan ensin. Microsoft on tullut tunnetuksi strategiastaan, jonka voisi hieman kieli poskella kääntää: ”Halaa, laajenna ja tapa sukupuuttoon”. Tiivistetysti kyse on siitä, että ohjelmistokehittelyssä tehdään ensin yleisten standardien tai kilpailevien tuotteiden kanssa yhteensopivia tuotteita, joita sitten laajennetaan niin, että kilpailevat tuotteet tai ”yksinkertaisemmat” standardit eivät enää olekaan yhteensopivia. Laajennuksista tulee näin faktisesti uusia standardeja, jotka marginalisoivat ja tappavat pienemmät kilpailijat.

Yksi taiteen keskeisistä tehtävistä tuntuu olevan tällaiselle täysin vastakkaista.

Taistelu tuottaa sen, että me tavalliset kuluttajat joudumme enenevässä määrin joko ähkimään outojen yhteensovittamisongelmien kanssa tai sitten vain kädet pystyssä mukautumaan uusiin standardeihin. Saatamme valinnoissamme tietämättämme sitoutua johonkin, jonka tuottamia ennakoimattomia ongelmia vastaan on vaikea kamppailla. Rahallahan siitä sitten lopuksi selviää.

Yksi taiteen keskeisistä tehtävistä tuntuu olevan tällaiselle täysin vastakkaista. Taide on avointa ja vapaata. Taide etsii vaihtoehtoisia tapoja kokea, ymmärtää ja rakentaa yhteistä maailmaamme. Taide on yleensä heikomman puolella. Tällaista taidetta tulemme Ars17-näyttelyssä näkemään. Siksi onkin irvokasta, että yhteistyökumppania valitessaan näyttelyn järjestäjä on asettunut selkeästi vahvemman puolelle.

Kiasman yhteistyökuvio on herättänyt somessa keskustelua, jossa ristiriita on noussut esiin. Esimerkiksi mediataiteilija ja -tutkija Minna Tarkka näkee tilanteen ”paradoksaalisena”. Hänen mukaansa ”Microsoft on netin commons-kulttuurin pitkäaikaisimpia vastustajia ja ainakin haktivisti-taiteilijoille viimeinen brändi, jonka lipun alle mennään.” Väitöstutkimusta parhaillaan tekevän Tarkan kollegan Merja Puustisen mukaan globaaleilla markkinoilla lähes monopoliasemassa olevan yksityiseen voitontavoitteluun sitoutuneen korporaation ”saaminen” Kiasman sponsoriksi on ”sarkasmin huippu”.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kansallisen kulttuurilaitoksen rahoitus tulisi voida järjestää sponsoreista riippumattomana, ymmärrän hyvin sen, että suurprojektien mahdollistaminen vaatii nykyään yritysyhteistyötä. Kumppanin etsimisessä tulisi kuitenkin olla tarkempi. Microsoft on taitava strategi, ja se on keksinyt jo lukuisia tapoja uida sisään Kiasmaan, syleillä sitä ja yleisöä omine keinoineen. Se on tuomassa Kiasmaan työpajoja ja tapahtumia. Omien sanojensa mukaan se ”tarjoaa museokävijöille ainutlaatuisia kokemuksia ja mahdollisuuksia luoda yhdessä digitaalista taidetta”. Kiasma on hyvä alusta tälle ja nykytaiteen lippulaivana se myös legitimoi Microsoftin aseman näyttelykontekstin kautta. Kiasma tarjoaa näin Microsoftille ”edelläkävijän roolin myös digitaalisen kulttuurin murroksessa”. Henki on kuin start up -kulttuurissa.

Taitavana strategina Microsoft jää tässä diilissä aika paljon enemmän voitolle kuin Kiasma. Ja vaikka kyseinen instituutio onkin meidän museomme, sopimuksen ehdoistahan me emme tänä läpinäkyvyyden aikana saa tietää yhtään mitään.
Liikesalaisuudet, nääs.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Luke Skywalker, prinsessa Leia ja Han Solo

    Star Wars 40 vuotta: uuden ajan avaruussatu lumosi Petri Hiltusen ja koko maailman

    Petri Hiltunen on fanittanut Tähtien sotaa 40 vuotta.

    Avaruussaaga Star Warsin ensimmäinen osa (Star Wars) sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 25.5.1977. Elokuvasta tuli nopeasti maailmanlaajuinen ilmiö, joka tavoitti myös itärajalla asuvan Petri Hiltusen. Tähtien sodan maailma kolahti Petriin täydellä pikkupojan hurmiolla 40 vuotta sitten – jopa niin, että se vaikutti myöhemmin hänen uraansa.

  • juha hurme kolumnistikuva

    Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.

  • esa saarinen filosofi

    Nuoren Esa Saarisen mielestä kaikkein tärkeintä oli vittuilu

    Esa Saarinen laati vittuilun teorian 1980-luvulla.

    Suomalainen kulttuuriväki oli 1980-luvulla niin lamaantunutta, että se piti vittuilla hereille. Koska vittuilu kuului taiteen ja tieteen kanssa inhimillisen toiminnan korkeimpaan luokkaan, se ansaitsi myös oman teoriansa. Ja sellaisen laati nuori filosofi Esa Saarinen. Vaikka Saarinen on sittemmin tullut tunnetuksi myönteisyyden lähettiläänä, hän näkee vanhoissa teeseissään paljon hyvää. Tosin tänä päivänä hän kirjoittaisi vittuilun sijaan kohottavuudesta.