Hyppää pääsisältöön

Joulun pimeä menneisyys

Joulunajan juhlaperinne on paljon kaukaisempaa perua kuin kristinusko ja Jeesuksen syntymä. Aurinkoon, vuoden vaihtumiseen ja satokauteen liittyviä menoja tiedetään jo tuhansien vuosien takaa. Tapaninpäivänä 2002 esitetyssä radio-ohjelmassa antiikin aikaa tutkinut Aaro Söderlund ja toimittaja Jorma Kallenautio tarkastelevat joulun historiaa. Se vie kuulijan muun muassa pimeyden kultin äärelle ja verijuhliin.

Vanhimmat skandinaavisen joulun perinteet ulottuvat noin 6000 vuoden taakse Mustanmeren länsirannoille, kertoo toimittaja Kallenaution haastattelema arkkitehti ja antiikin tutkija Aaro Söderlund. Sieltä tavataan viitteitä hevoskultista, joka skandinaaviseen jouluunkin liitetään. Skandinaavisen joulun perusteema on ollut vuoden tulon takaaminen ja siihen on kuulunut hevosen uhraaminen.

Monissa kulttuureissa on palvottu aurinkoa ja ennen nykyisiä uskontoja se on ollut monesti pääjumalana. Myös maanviljelyskulttuurin myötä auringonvalon vaihtelut ja vuoden kierto tulivat yhä tärkeämmiksi. Vuoden pimeimmästä päivästä, talvipäivänseisauksesta tuli yksi tärkeimmistä juhlista etenkin pohjoisemmissa maanosissa. Siihen on liittynyt erilaisia uskonnollisia menoja ja palvontaa, kuten aurinkokultti, puukultti, eläinkultti ja vainajakultti.

Se onkin pimeyden kultti, joka tässä riehuu.

Päivän lyhenemiseen on aina liittynyt dramatiikka valon menettämisestä. Se on synnyttänyt erilaisia uhrausperinteitä ja uskonnollisia aktiviteetteja. ”Kaikki pitää tehdä, jotta saataisiin se aurinko takaisin”, Söderlund kuvailee.

Joulu on ollut enemmän pimeyden ja kuoleman siivittämä juhla kuin valon. Auringon vaimetessa pimeyden voimat ovat päässeet valloilleen.

Suomessa jouluun liittyy piirteitä talvijuhlasta ja aiemmasta sadonkorjuujuhlasta eli kekristä, joka ajoittuu syksyn ja talven välimaastoon. Juhlan ajankohta ei ollut tarkkaan määritelty, vaan juhlimisen aika oli sitten, kun sato oli ladossa. Myös syysmetsästyksen alkujuhla ajoittui suomalaisugrilaisilla kansoilla aikaan ennen joulua, kertoo Söderlund.

Skandinaavisessa joulussa on ollut keskeinen käsite Blót eli uhriseremonia, verijuhla. Blót tarkoittaa sekä uhria, että uhritoimitusta. Uhreja annettiin jumalten lisäksi myös haltijoille. Jotkut blótit liittyvät jumaluuksiin, jotkut vuodenaikoihin, yhtenä tärkeimmistä talvi- ja kesäpäivänseisaukset. Talvipäivänseisaukseen, midvinter blótiin liittyi muun muassa porsaan uhraaminen. Veri oli tärkeä symboli ja sitä mm. roiskittiin juhlapaikkojen seinille.

Pakanallisissa juhlissa palvottiin aurinkoa ja humalluttiin manalan majoille

Antiikin Roomassa pakanauskonnot ja talvipäivänseisauksen juhlat olivat kansalaisten suuressa suosiossa. Aurinkojumalan syntymäpäivää juhlittiin 25. joulukuuta. Joulukuulle ajoittuivat myös kylvön ja maanviljelyn jumalan Saturnuksen kunniaksi järjestettävät Saturnalia-juhlat, jonka perinteeseen kuului muun muassa uhriateria ja lahjojen antaminen.

Söderlund kertoo roomalaisten juhlineen Saturnaliaa niin sanottu vapauspipo päässä. Päähine kuulemma muistuttaa hieman tonttulakkia, mutta mallina on ilmeisesti ollut istukka ja tupsun tilalla on napanuoraa kuvaava narunpätkä. Pipo oli merkkinä uudelleen syntymisestä.

Saturnalia säilyi lopulta vielä melko pitkään Roomassa orjien juhlana. Kristittyjen juhliessa joulua, heidän orjansa viettivät Saturnaliaa.

Joulun juhlinnasta voi tunnistaa myös antiikin ajan Kreikan juhlaperinteitä. Muun muassa tiernapoika-näytelmän juuret löytyvät Kreikan Dionysia -juhlan näytelmäperinteestä, kertoo Söderlund.

Kreikkalaisessa Anthesteria-juhlassa helmikuussa uhrattiin viiniä Dionysos-jumalalle ja järjestettiin kulkueita ja juomakilpailuja. Söderlund kertoo sen muistuttavan pakana-ajan skandinaavista "Dricka jul" -perinnettä, jota vietettiin nykyisen joulun välipäivien kohdalla. Silloin oli tapana juoda tajuttomuuteen asti ja sillä tavoin tehdä visiitti manalaan. Uskottiin, että kuolleiden henget tulevat ja niitä mentiin ikään kuin puoleen väliin vastaan. Tämän päätteeksi sitten loppiaisena komennettiin vainajat ulos talosta.

Kreikassa tammikuu merkitsi hääkuukautta, jolloin juhlittiin jumalten Zeuksen ja Heran avioliittoa. Suomessa oli vielä 1500-luvulle saakka tapana mennä jouluna naimisiin.

Jeesuksen syntymäpäiväksi

”Joulunvietossa on se perusongelma, että syntymäpäivän juhliminen ei ole kristillistä, kuolinpäivän juhliminen on”, toteaa Söderlund. Koko ajatus juhlia syntymäpäivää on pakanallinen. Myöskään 25. joulukuuta ei ole kovin todennäköinen ajankohta Jeesuksen syntymälle. Söderlund mainitsee yhtenä epäkohtana muun muassa kylmän vuodenajan, joka ei sovi yhteen sen kertomuksen kanssa, että paimenet olisivat olleet ulkona.

Mutta oli ainakin helpompaa istuttaa kirkollinen juhlapäivä jo olemassaolevaan suosittuun juhlapäivään. Päivää 25. joulukuuta vietettiin Jeesuksen syntymäpäivänä ensimmäisiä kertoja 300-luvun tienoilla ja viralliseksi se tuli 300-luvun puolivälin jälkeen.

Suomalaisen joulunvieton historiasta voi lukea lisää jutusta Aikamatka arkeen: Joulunvietto.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Tämä artikkeli tuo esille muutaman seikan, joiden perusteella joulu voi sittenkin olla alunperinkin kristillinen juhla. http://www.areiopagi.fi/2013/12/onko-joulu-sittenkin-alunperin-kristillinen-juhla/ Toki vuodessa ei taida olla juurikaan päiviä, jolloin mikään yhteisö ei juhlisi mitään juhlaa, joten päällekkäisyys muiden juhlien kanssa on kai aina tavalla tai toisella väistämätöntä.

Lähettänyt käyttäjä

Siinähän se. Helsingin arkkipiispa Irja Askolakin voisi lukea sekä historiaa että varsinkin Raamattunsa huolella, ennenkuin päästää suustaan jotain niin kornia kuin esimerkiksi: "Jouluna Jumala teki liiton tavallisen ihmisen kanssa". (Yle 23.12.2016) Ei nyt viitsitä sekoittaa tosi Jumalaa näihin groteskeihin pakanariitteihin....

Lähettänyt käyttäjä

Hmm... Mutta entäs jos nämä "groteskit pakanariitit" ovatkin niitä oikeita, ja joudumme kaikki kadotukseen kun emme enää palvo oikeita jumalia? Tai mites lampaiden uhraaminen, siitähän ne kristinuskoon tulivat, lampaat. Jos pitäisi palata alkuperäisemmille lähteille kun kristillinen jumala oli vielä julma ja hirmuinen? ;)

No, vakavasti ottaen, juhlissa on usein päällekkäisyyksiä ja tavatkin kulkeutuvat paikasta toiseen, mutta ei ole mitään syytä olettaa että joulu (yule) olisi alun perin kristillinen juhla. No, artikkelia en pääse lukemaan koska linkki ei toimi, mutta suomalaisessa joulussa on yhä vahvasti läsnä myös aurinkosymbolit (joulukranssin yhteys aurinkopyörään) kaiken muun ohella, joten...

Lähettänyt käyttäjä

Johan oli synkeä juttu. Siitä ei kyllä piirtynyt se kuva joulusta, jonka pienenä opin – kristityn äiti kauhuksi – naapurin rouvalta. Rouva oli syntynyt 1800-luvun puolella. Oli kuuliainen kirkossa kävijä, kuten tuohon aikaan syntyneet ihmiset olivat. Vaan samalla hän noudatti vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan opittuja muinaisiin uskomuksiin pohjautuneita tapoja. Joulu oli hänelle vuoden paras aika ja yhdistelmä sadonkorjuujuhlaa, talvipäivän seisausta sekä uuden vuoden iloa. Jouluun liittyi ihmiselämän koko kirjo, syntymästä kuolemaan. Muistettiin jo menneitä. Toivottiin siunausta tuleville. Tähyiltiin enteitä. Oli syvä kiitollisuus siitä, että yksi kausi oli takana ja selvittiin hengissä. Pimeys pysähtyi, valo tuli takaisin ja elämä voitti. Elämä kaikkinensa – ylä- ja alamäkineen.

Nyt vuosikymmenten jälkeen olen todennut, että tämä maailmankatsomus oli terveempi kuin kristinuskon tai muukaan nykypäivän ideologia. Siinä maailmankatsomuksessa ihmistä ei nostettu minkään yläpuolelle. Kuolema ei ollut jotain kauhistuttavaa, vaan kuollet sukulaiset olivat läsnä arjessa. Ei ajateltu vain omaa napaa ja omia oikeuksia, vaan aina tuli ajatella, mitä minun tekoni vaikuttavat muihin. Ihan käytännössä, joka päivä.

Naapurin vanharouva viimeisinä vuosina paheksui mm. luontokuvaajia – mitä menevät eläimiä turhan takia häiritsemään. Hän kauhistui kuullessaan puhetta metsästysharrastuksesta – ei tappaminen saa olla hupia. Sai ottaa vain tarpeeseen ja senkin nöyrästi sekä kiitollisesti. Nykyisestä minä, minä, minä -ajattelusta hän hermostuisi todella, ellei olisi jo lähtenyt Tuonelaan vuosia sitten.

On joutavaa kinastella siitä, onko joulu kristitty juhla vai ei. Yule, joulu, Kekri ... ovat olleet Pohjolassa juhlia jo ennen kristinuskon saapumista ja onhan tuosta kirjoitettuja dokumenttejakin. Totta on myös se, että kristityt pyrkivät kaikin tavoin poistamaan vanhat uskomukset uuden uskonnon tieltä. Kekrin vietostahan jaettiin rangaistuksiakin vielä 1700-luvulla.

Viettäkööt kristityt Kristuksen syntymäjuhlaa ja muut viettäkööt Joulua. Mikä asiassa on ongelma?

  • Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.

    Iltatähden lopunajat – heviä, syntikoita ja kasariglamouria

    Tv-klassikko palasi 1980-luvulla kotvaksi aikaa ruutuun.

    Kevyen musiikin ohjelmaklassikko Iltatähti palasi pitkän tauon jälkeen ruutuun vuoden 1980 lopussa. Viimeisinä vuosinaan se tarjosi raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta. Vuosien 1980–1983 herkkuja ovat mm.

  • Ortodoksisen kirkon kupoli

    Sandarmohin kauhujen kalmistossa lepää tuhansia Stalinin vainojen uhreja

    Sadarmohiin on haudattu Stalinin uhreja

    Stalinin ajan yksi suurimmista joukkohaudoista sijaitsee Sandarmohissa Aunuksen Karjalassa. Neuvostoliitossa metsäinen teloituspaikka oli huolellisesti salattu ja naamioitu, kunnes se paljastui 1990-luvun lopulla. Metsän uumenista löytyi tuhansien ihmisten jäänteet. Teloitettujen joukossa oli myös suomalaisia.

  • Nainen kuuntelee radiota, vuosi 1947

    Radiohartaudet alkoivat suorilla lähetyksillä 1930-luvulla

    Radiohartauksia on esitetty vuodesta 1932 lähtien.

    Yleisradio on välittänyt kirkon hartauksia radiossa vuodesta 1932 lähtien. Ensimmäiset aamuhartausohjelmat lähetettiin suorana Helsingin vanhasta kirkosta. Entinen arkkipiispa Martti Simojoki toimi tuolloin pappina ja oli yksi heistä, jotka ensimmäisinä vuosina osallistuivat radiohartauksien tekoon. Radiohartaudet ovat radiojumalanpalvelusten lisäksi Yleisradion vanhimpia ohjelmia.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Sandarmohin kauhujen kalmistossa lepää tuhansia Stalinin vainojen uhreja

Stalinin ajan yksi suurimmista joukkohaudoista sijaitsee Sandarmohissa Aunuksen Karjalassa. Neuvostoliitossa metsäinen teloituspaikka oli huolellisesti salattu ja naamioitu, kunnes se paljastui 1990-luvun lopulla. Metsän uumenista löytyi tuhansien ihmisten jäänteet. Teloitettujen joukossa oli myös suomalaisia.

Lue lisää:

Minna Canth – realisti ja naisasianainen

Minna Canth oli aikansa tärkeimpiä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Canthin elämäntyö on vaikuttanut Suomen kehittymiseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijämaaksi.

  • J. Karjalainen, Paula Koivuniemi ja Hector

    J. Karjalainen, Paula ja Hector – suomisoundin aatelia

    Suomalaisen iskelmän ja popin huippunimet Teemalla

    Maaliskuun loppupuoli ja huhtikuun alku on Teeman Elävässä arkistossa omistettu kolmelle suomalaisen populaarimusiikin suurelle nimelle, jotka kaikki täyttävät lähiaikoina myös pyöreitä vuosia. Samalla Yle Areenassa julkaistaan hieno ja runsas kattaus 80- ja 90-lukujen musiikkiohjelmia. Teemalla tiistaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin.

  • J. Karjalainen Mansikkapaikan vieraana 2011.

    J. Karjalaisen laulut syntyvät hyvistä tarinoista ja ajattomista ihanteista

    j. Karjalainen Mansikkapaikka-ohjelman vieraana 2011

    Mansikkapaikka-ohjelmassa vuodelta 2011 käydään läpi hittinikkarin uraa sekä kuullaan hänen näkemyksiään säveltämisestä ja laulumiehen ammatista. Lisäksi haastattelussa valotetaan, kuinka mies tutustui blues-musiikkiin ja mikä on tarina amerikkalais-suomalaisia kansanlauluja julkaisseen Lännen-Jukan takana. Amerikansuomalaisten folklevyjen jälkeen muusikko palasi takaisin suomirockin pariin.

  • Kollaasi Iltatähden 1980-luvun esiintyjistä.

    Iltatähden lopunajat – heviä, syntikoita ja kasariglamouria

    Tv-klassikko palasi 1980-luvulla kotvaksi aikaa ruutuun.

    Viimeisinä vuosinaan Iltatähti tarjosi raskasta rockia, syntikkapoppia, suomidiskoa, ihonmyötäisiä trikoita, säihkyvää tyylikkyyttä ja paljon kaikkea muuta. Vuosien 1980–1983 herkkuja ovat mm. mörköilevät Sliipparit, Kimmo Kuusniemen tulikitara, popin SM-kandidaatit Yö ja 22-Pistepirkko, uusiaaltoileva Taiska, funkblondiini Kaija Koo ja uraansa aloitteleva J. Karjalainen.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1978 esiintyjistä.

    Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, ja koko Iltatähtikin himmeni – joskin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-keikat.

  • Juontaja Sinikka Hein ja Iltatähti-sarjan grafiikkaa ja artisteja.

    Iltatähti 1977: Punk tuli, Alatalo meni

    Sinikka Hein seurasi Mikko Alataloa juontajana.

    Mikko Alatalo jätti Iltatähdelle jäähyväiset ja teki tilaa Sinikka Heinille. Katsojat saivat tutustua kummalliseen erikoisuuteen nimeltä punk-rock. Vuoden 1977 harvinaisuuksiin kuuluvat mm. Jukka Tolosen, Hectorin ja H.E.C.-yhtyeen, Wasama-kvartetin, Jimi Sumén & Dreamsin ja Madame Georgen livetaltiot.

  • Kollaasi Iltatähden vuoden 1976 artisteista.

    Proge ja fuusiomusa tahdittivat Iltatähden ennätysvuotta 1976

    Suosikkisarja tarjosi vastapainoa "kauppamiesten tavaralle".

    Tiheimpänä lähetysvuonnaan Iltatähti nosti esiin kunnianhimoisia kokeiluja vastapainoksi "kauppamiesten tavaralle". Vuoden 1976 arkistoaarteita ovat mm. Sorvali–Hurmerinta Band, Nono Söderberg, Royals, Piirpauke, Steeleye Span, Chicago Overcoat ja Kontravirtanen.

  • Kollaasi Iltatähti-ohjelman esiintyjistä vuonna 1975.

    Iltatähden kolmas vuosi oli hyvä vuosi suomirockille ja juurimusalle

    Harvinaisuuksia vuoden 1975 Iltatähtien työnauhoilta.

    Vuonna 1975 folk ja country raikasivat runsaasti, ja Suomen eri kolkkien rock-elämää esiteltiin. Jäljelle jääneiden nauhojen herkkuja ovat mm. Hurriganes, Wigwam, Maarit, Vanha Isäntä, Virtanen, Dr. Feelgood, Loudon Wainwright III, Professor Longhair.

  • Johan Lind (Heikki Silvennoinen) esittelee suklaamonninsa (Timo Kahilainen).

    Johan Lindin suklaamonni sai silmätulehduksen

    Sketsi nähtiin kautta aikain ensimmäisessä Kummelissa 1991.

    Suomen nuhaisin eläinharrastaja Johan Lind kertoo aloittaneensa akvaariokalojen hoitamisen jo 1960-luvun loppupuolella. Akvaarioharrastus sai täyttymyksensä, kun Olkiluodon tietämillä verkkoon tarttui suklaamonni. Sketsi nähtiin maailmanhistorian ensimmäisessä onnistuneessa Kummeli-lähetyksessä vuoden 1991 kesäkuussa.

  • Esko Mörkö (Timo Kahilainen) lukee vanhoja Jalluja.

    Esko Mörkö luki radiossa Jalluja ja palkkasi säämiehen

    Monitoimimies ehti moneen sketsiin mukaan.

    Erotiikka on jännittävä, mutta luonteva osa lähes kaikkien ihmisten elämää. Vallankumouksellisesti tätä herkkua tarjoiltiin vuonna 1994 myös radioaalloilla. Vuorossa Kummelin Radio Yömyöhä. Äänessä monitoimimies Esko Mörkö.

  • Yleisradio aloitti television koelähetykset vuonna 1957,

    Ensimmäiset tv-ohjelmat tehtiin pioneerihengessä

    Yle aloitti koelähetykset 1957.

    Kun Yleisradio aloitti television koelähetykset vuonna 1957, oli käytössä vain kaksi kameraa ja 15 neliön studiokoppero. Vaatimattoman alun jälkeen kehitys oli ripeää.

  • Television virityskuvia

    Aikakautensa katsotuinta ohjelmaa.

    Testikuva eli television virityskuva sai kunnian olla Suomen ensimmäisen virallisen televisiolähetyksen ensimmäinen kuva. Vuosien varrella virityskuva on muuttunut, mutta sen perusperiaate on pysynyt samana.

  • Kuvia Ylen vuosikymmeniltä.

    Yhteinen taival – Ylen vuosikymmenet

    Yle on on kulkenut mukana suomalaisten elämässä jo 90 vuotta

    Yle on kulkenut suomalaisten mukana arjessa ja juhlassa jo 90 vuotta. Lähde kanssamme matkalle halki vuosikymmenten.

  • Vankilan vartiotorni

    Teeman Elävä arkisto: Rikosten musta maailma

    Huolestuttavinta on rikosten raaistuminen

    Vakavat rikokset yhtä aikaa kiehtovat ja kauhistuttavat meitä. Ohjelmapaketissa tartutaan Suomen kansaa järkyttäneisiin rikoksiin Onni Happosen ja Inga Myllärin julmien kohtaloiden kautta. Lisäksi pirkän linjan rikostoimittaja Hannes Markkula pohtii tuoreessa haastattelussa rikosten muuttumista.

  • Åke Lindman juontaa Ei vanhene koskaan -sarjaa

    Ei vanhene koskaan -sarjassa esiteltiin kansakuntaa vavisuttavia rikoksia

    Åke Lindmanin juontama sarja vuodelta 1997.

    Ei vanhene koskaan -sarjassa käsitellään suomalaisia henki- ja seksuaalirikoksia 1930-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Suurin osa tapauksista on jäänyt selvittämättä. Sarjaa esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Sen juonsi Åke Lindman. Artikkelissa on kuvia, jotka saattavat järkyttää.

  • Minna Canthin Anna Liisa on nuoren tytön kohtalontarina

    Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

    Minna Canthin todellisiin tapahtumiin perustuva kohtalontarina nuoren tytön elämästä koskettaa väkevyydellään yhä tänäkin päivänä. Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

  • Maija-Liisa Majanlahti napittaa Risto Tuorilan paitaa Kovaa maata -sarjassa

    Kovaa maata

    Viitalan perhe muuttaa konkurssin jälkeen mummolaan.

    Kovaa maata -sarja kertoo Viitalan perheen elämästä konkurssin jälkeen. Perhe muuttaa maalle Ruusa-mummon (Maija-Liisa Majanlahti) luo yrittäen aloittaa uuden elämän. Päätösjaksossa nähdään mitä perheelle lopulta kävi.

  • Juulia Salonen Tiinan roolissa 1991.

    Kirjojen rohkea totuudentorvi television Tiina-sarjassa

    Anni Polvan Tiina-kirjoihin perustuva tv-sarja vuodelta 1991

    Anni Polva ymmärsi nuorten tyttöjen sielunmaisemaa, kun hän aloitti Tiina-kirjojen sarjan 1950-luvulla. Televisioon Tiina pääsi vuonna 1991 Marjut Komulaisen ohjauksessa. Tv-sarjan alussa Tiina (Juulia Salonen) muuttaa perheensä kanssa maalta kaupunkiin. Peloton ja hyväntahtoinen tyttö tutustuu nopeasti uusiin kavereihin ja asettuu rohkeasti heikompien puolelle.

  • Anni Polva veneessä

    Anni Polva kertoo Tiina-kirjoista

    Kirjailija Anni Polva

    "Mä kirjotan vallattomista tytöistä, koska olen valitettavasti ollu niin mahrottoman vallaton", kertoo Tiina-kirjojen äiti Anni Polva.

  • Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen) vuonna 1995.

    Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Teemu Luotola (Ville Keskilä) ja Janne Mäkimaa (Misa Nirhamo) vuonna 1995.

    Mäkimaat, Luotolat ja muut Kotikadulla vuonna 1995 asuneet

    Kotkadun henkilögalleria

    Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.

  • Pekka Valkeejärvi ja Minttu Mustakallio tv-draamassa Pesärikko (2000).

    Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Heikki Nousiainen Urho Kekkosena työpöydän ääressä

    Toivedraamoja vallasta ja politiikasta Areenassa

    Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti Areenassa

    Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamina valikoimme yleisön toiveista Suomen poliittiseen historiaan liittyviä ohjelmia. Valikoimasta tuli kattava ja mielenkiintoisesti valtaa ja sen pitäjiä kuvaava kokoelma draamaa 1990–2010-luvuilta. Satavuotiaan Suomen poliittisista käänteistä syntyi Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti.

  • Pikku Kakkosen juontajat Jukka Nurminen, Jukka Rautiainen, Sohvi Sirkesalo, Anna-Liisa Kirsi ja Ransu-koira. Postilaatikko, jossa teksti  "Pikku Kakkosen posti, PL 347, 33101 Tampere 10".

    Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Tuhannes Pikku Kakkonen, vuosi 1983. Timo Kulmakko (roolinimi Timo Taikuri), näyttelijät Inkeri Mertanen ja Martti-Mikael Järvinen sekä Veijo Pasanen (Pelle Hermanni).

    Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoo Iltasatua.

    Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Yleisradion televisio-ohjelma "Hermannin arkipäivää". Näyttelijät Maija-Liisa Majanlahti (roolinimi Voimanainen) ja Veijo Pasanen (rooolinimi Sirkuspelle Hermanni, Pelle Hermanni)

    Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen vanha tunnus

    Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Mellerin lapset kuuntelevat radiota

    Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä.

    Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Pikkutyttö (Kirsti Nikulainen) kuuntelee radiota (1930-luku).

    Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Pieni tyttö (Liisa Jussila 3 v.) kuuntelee radiota.

    Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Pipopäinen pikkulapsi 1960

    Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kekkonen painii kalan kanssa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

    Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Matti Saijets 80 ihheed.

    Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Elävän arkiston playerin kuva

    Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.