Hyppää pääsisältöön








Märketin majakalla rauhoitutaan ja pelätään luonnon armoilla

Joillekin oleskelu syrjäisellä majakalla on ihana unelma. Rosoisen romanttinen alusta vahvoille kokemuksille ja niiden synnyttämille jaloille ajatuksille. Toisissa pelkkä ajatus aiheuttaa ahdistusta. He ovat varmoja, että joutuisivat majakkasaarella paniikkiin tai pitkästyisivät kuoliaaksi.

Pääsin toteuttamaan unelmani. Vietin elokuisen viikon Märketin majakalla. Sinne päästäkseni olin ensin liittynyt Majakkaseuran jäseneksi, maksanut talkoomaksun ja valinnut sopivan ajankohdan vierailulle.

Matka majakalle kesti vuorokauden. Tein sen laivalla, autolla ja veneellä. Kun majakka lopulta siinsi horisontissa, olin samaan aikaan innoissani ja peloissani. En voinut tietää varmasti kestänkö mahdolliset koettelemukset. Onko olo majakalla sellaista kuin etukäteen kuvittelin? Olenko sittenkään majakkaihminen?


Vanha ruotsinkielinen Ahvenanmaan kartta



Vanha ruotsinkielinen Ahvenanmaan kartta
Kuva: Wikimedia Commons (tuntematon 1876)
Ahvenanmaa,Ahvenanmeri,kartta

Märket – 60° 18,2’ N 19° 08,2’ E

Märket on kallioinen luoto keskellä Ahvenanmeren pohjoisosaa eli Ahvenanraumaa. Kooltaan se on reilut viisi hehtaaria: 350 metriä kertaa 150 metriä.

Märketillä ja sen lähiympäristössä on menneinä aikoina tapahtunut asioita, jotka kietoutuvat Pohjoismaiden ja koko Euroopan historiaan. Kun Ruotsi menetti Suomen Venäjälle 1808-1809 sodassa, vedettiin uusi raja Märketin kautta. Raja jakaa edelleen luodon kahtia. Märketin majakka on Suomen läntisin rakennus ja luoto Ahvenanmaan läntisin kohta.

Ahvenanmeren kulkuväylällä Itämereltä Pohjanmerelle tätä aluetta nimitetään Eteläkurkuksi. Noin neljänkymmenen kilometrin levyisellä matalien luotojen ja pinnanalaisten karien täplittämällä merialueella on vain muutaman kilometrin levyinen merenkululle turvallinen väylä. Kymmenittäin aluksia on haaksirikkoutunut sen vesillä.

Turvallisen väylän merkitsemisen tarve ymmärrettiin varhain, mutta majakan rakentamista pidettiin liian kalliina ja vaikeana. Vasta vuonna 1885 se saatiin pystytettyä, ja liikenne Suomeen ja Suomesta ohjattua pois Ruotsin rannikolta.

Vanha rakennuspiirustus Märketin majakasta
Vanha rakennuspiirustus Märketin majakasta Kuva: RakH II Ihb 69:/-- Märket,rakennuspiirustus
Vanha rakennuspiirustus Märketin majakasta
Vanha rakennuspiirustus Märketin majakasta Kuva: RakH II Ihb 69:/-- Märket,rakennuspiirustus
Märketin majakan valolaitteen rakennuspiirustus
Märketin majakan valolaitteen rakennuspiirustus Kuva: RakH II Ihb 69:/-- majakkavalot,Märket,rakennuspiirustus

“Majakan rakentaminen tälle pienelle, matalalle ja alastomalle kalliolle keskelle aavaa tyrskyävää merta kylmässä ilmanalassa on yritys, joka on yhtä kevytmielinen kuin hedelmätönkin. Vaikka rakennus olisi pystytetty äärimmäisellä huolellisuudella ja arvaamattomilla kustannuksilla, se särkyisi varmasti ja murskautuisi nopeasti maan tasalle rajuilmoissa, joita reitillä sattuu joka talvi. Tuskin ketään ihmistä voisi saada asettumaan vapaaehtoisesti tai mistään hinnasta näin hirvittävään paikkaan.” Lainaus vuoden 1836 Luotsilaitoksen toimitusasiakirjasta.

Onneksi perheeni ymmärtää ja kannustaa minua, vaikka pitäisikin seikkailujani pähkähulluina. Vapaaehtoisesti heistä kukaan ei olisi lähtenyt mukaan. “Hyvä, että naisillekin on tuollaisia armeijan kaltaisia kokemuksia tarjolla”, lohkaisi mieheni. Häntä kauhistutti ajatus, että majakkasaarelta ei pääse halutessaan pois, seuraansa ei saa valita ja säätila dominoi vahvasti toimintamahdollisuuksia.

Märketin luodon kallioita
Harmaa on Märketin kallioiden perusväri. Märketin luodon kallioita Kuva: Tina Cavén kalliot,luoto,Märket

Minua juuri majakkavierailun kurinalaisuus viehätti! Reissu olisi kaivattua lomaa liioista vaihtoehdoista ja niiden vatvomisesta, hetkessä läsnä olemista ja olosuhteisiin alistumista. Majakkaviikolla ei tarvitse itse päättää millaista ruokaa syö. Joku muu määrää mitä tehdään ja kertoo vieläpä tarkalleen koska ja kuinka. Luodon maantieteelliset rajat määrittelevät liikkuma-alueen, ellei sää vielä tiukenna niitä. Kaikkeen täytyy varustautua ja varautua - päinvastoin kuin kaupunkilaisen elämässä.

Keltajäkäläisiä kallioita Märketin majakalla
Osa kallioista on keltajäkälän värjäämää. Keltajäkäläisiä kallioita Märketin majakalla Kuva: Tina Cavén kalliot,Keltajäkälät,Märket

Majakan rakentajat saivat totisesti kokea olosuhteiden ankaruuden toukokuussa 1885, kun myrsky pyyhki kaikki luodolle tuodut rakennustarvikkeet ja rakentajien parakit mereen. Aallot pakottivat rakennusväen kiipeämään suojaan korkealle rautaiseen merimerkkiin hilattuun huoltoveneeseen. Siellä he joutuivat palelemaan läpimärkinä käsittämättömässä ahtaudessa yli vuorokauden, ennen kuin tuuli kääntyi ja vaimeni. Vielä kahdesti samana kesänä myrsky pysäytti työt ja aiheutti rakentamiselle aineellisia vahinkoja. Vaikeuksista huolimatta majakka valmistui ennätyksellisen nopeasti kuudessa kuukaudessa.

Tänäkään päivänä mitään ei voi varastoida majakkarakennusten ulkopuolelle. Kovalla tuulella aallot vyöryvät luodon yli ja pyyhkivät mennessään kaiken irtaimen tai kevyesti kiinnitetyn. Myös liikkuminen kallioilla on myrskyn aikana kiellettyä.


Kovan tuulen nostattamat aallot iskevät Märketin rantakallioon



Kovan tuulen nostattamat aallot iskevät Märketin rantakallioon
Kuva: Tina Cavén
aallot,myrskyt,Märket

Myrsky on kuitenkin juuri se mitä useimmat haluavat kokea vierailullaan. On aivan erityistä seurata läheltä ilman ja veden järkyttävää voimaa! Tuuli ulvoo ja meri raivoaa kaikkialla ympärillä. Järeä kallioon graniittilohkareiden päälle rakennettu majakka tarjoaa kuitenkin myrskybongailuun turvallisen ja keinumattoman aitiopaikan. On vähän syntistä toivoa myrskyä, koska ne aiheuttavat monenlaisia hankaluuksia merellä työskenteleville. Omiin salaisiin toiveisiini vastattiin vain kohtalaisen kovalla tuulella, joka oli voimakkaimmillaan 16 m/s. Myrskyyn olisi tarvittu tuulta, joka puhaltaa vähintään 21 m/s. Sellaiset eivät ole harvinaisia Märketissä.

Ensikertalaiselle tämäkin oli mahtava kokemus. Seurasin tilannetta ulkona niin kauan kuin jaksoin. Ottaa nimittäin koville mitellä voimiaan puuskaisen tuulen kanssa. Silmistä valuivat kyyneleet, kun yritin vastatuulessa tähyillä vaahtopäisten aaltojen murtumista kallioihin. Ja juuri se oli hienointa! Luodon halkeamat alkoivat täyttyä vedestä. Aalto aallolta vesi kiipesi ylemmäs, ja lopulta aaltojen aiheuttamat virrat vyöryivät saaren yli. Liikkuminen kalliolla muuttui mahdottomaksi. Jouduin antamaan periksi ja siirtymään sisätiloihin.

Majakan rakentaminen oli aikanaan miltei mahdoton ponnistus. On ymmärrettävää, että se rakennettiin rakennukselle parhaiten soveltuvalle paikalle, eli keskelle korkeinta kalliota. Kun rajaa myöhemmin tarkastettiin, huomattiin, että majakka seisoi kokonaan Ruotsin puolella luotoa. Vuonna 1981 rajaa siirrettiin niin, että Ruotsille korvattiin maa-alue, jonka majakka on siltä luvatta valloittanut. Rusetinmuotoinen raja lienee ainutlaatuinen maailmassa.

märket ja rajaviiva
märket ja rajaviiva Kuva: ©Google KulttuuriCocktail,Märket

Luodolla liikkujan on vaikea hahmottaa kumman valtion maaperällä liikkuu, vaikka rajan kääntymispisteet on merkitty kallioon. Rajamuodollisuuksia ei saarella oleskeleville tietenkään ole. Kummankin maan virkamiehet ja kansalaiset saavat nousta maihin missä kohtaa se tuulen suhteen on suotuisinta.

Toisen maailmansodan aikana tilanne oli erikoinen. Märketin linnoittaminen Suomen läntisimmäksi sotilasvartioasemaksi oli vähintääkin kummallinen manööveri. Saari oli sodan ajan käytännössä suomalaisten miehittämä, Ruotsin ollessa puolueeton maa. Majakan valo sytytettiin ja sammutettiin aina sen mukaan, miten se sopi sotastrategioihin.

Elämää majakkaluodolla ennen ja nyt

Kun Märketin majakan toiminta vakiintui, täysmiehitykseen kuului viisi miestä, joista yksi oli vuorollaan lomalla. Majakanvartioiden päätehtävä oli ylläpitää lyhdyn liekkiä. Linssistöä pyörittävästä kellokoneistosta piti myös pitää huolta. Sen tuli pyöriä täsmälleen oikealla nopeudella. Mainittujen tehtävien lisäksi henkilökunnan tuli pitää majakka puhtaana ja suorittaa pieniä korjauksia, kuten ikkunoiden asentamisia, maalaamista ja tavanmukaisia ylläpitotoimia. Majakkamestarin tuli valvoa, että majakkalaitteistoa hoidettiin huolellisesti annettujen ohjeiden mukaisesti, ja että lyhty oli sytytettynä joka päivä asianmukaisina aikoina. Majakka pidettiin valaistuna purjehduskauden ajan auringonlaskusta auringonnousuun.

Tunnen pienen pistoksen rinnassani, kun luen elintarvikeluetteloa vuodelta 1902:

442 kg leipää, 100kg suolattua silavaa, 185 kg suolalihaa, 45 kg voita, 17 kg kahvia, 11 kg siirappia, 2,5 kg teetä, 95 kg ohraryynejä, 95 kg vehnäjauhoja, 1 kg sinappia, 5 l etikkaa, 34 kg sokeria ja 2 hehtolitraa suolaa. Tällä piti neljän miehen pärjätä viisi kuukautta ilman täydennyksiä. Lisäksi toimitettiin juomavettä suurissa säiliöissä ja mottikaupalla polttopuita lämmittämiseen.

Nykymajakkalainen saa täydennystä Ahvenanmaalaisesta kyläkaupasta viikoittain. Lastista ei puutu tuoreita kasviksia ja erityisherkkuja. Silti viikon kulutukseen varautuminen tuntui jännittävältä kaupunkilaisesta, joka on tottunut käymään ruokakaupassa päivittäin ja kipaisemaan helposti hakemaan jotain unohtunutta.

Märket majakan keittiön ruokavarastoa
Ruokavaraston inventointi oli yksi tehtävistäni. Märket majakan keittiön ruokavarastoa Kuva: Tina Cavén keittiöt,Märket

Nykymenossa majakalla on yllättävän paljon samoja piirteitä kuin yli sata vuotta sitten. Täytyy olla auktoriteetteja ja suunnitelmia, ettei homma karkaa käsistä - erityisesti nykyään, kun väki vaihtuu viikoittain. Märketillä talkoisiin osallistuva noin viiden hengen talkooporukka on vapautettu majakan valon ylläpitämisestä, mutta korjaus- ja kunnostustöitä tehdään edelleen, ja siivoamisesta, ruuanlaitosta sekä satunnaisista vieraista huolehtimisessa riittää osansa kaikille.

Oma vierailuni oli poikkeuksellinen, koska vietin peruutusten takia viikon kahdestaan kokeneen Märket-konkarin kanssa. Pasi Koski oli turvallista seuraa, koska hän tunsi majakan kuin omat taskunsa ja oli rakentanut monet laitteet omin käsin. Työnjakomme oli selkeä ja perinteinen. Minä puuhailin pääasiassa keittiössä ja päiväkirjan parissa, Pasi hoiti miehisempiä toimia, kuten korjaamista ja kunnostamista. Vajaamiehityksen takia meille ei määrätty mitään mittavia remonttiurakoita.

Mies ja kottikärry
Päivän töiden dokumentointi majakkaseuran päiväkirjaan oli minun vastuullani Mies ja kottikärry Kuva: Yle/Tina Caven Märket

Välillä piti muistuttaa itselleen, että majakalle tullaan talkoisiin, eikä pelkästään nautiskelemaan maisemista ja merestä. Monet askareet ovat sangen viihdyttäviä, koska ne tehdään poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Päiväni toistuivat hyvin samankaltaisina. Heräsin aikaisin ja laskeuduin keittiöön valmistamaan aamiaista. Pasi oli aloittanut aamuaskareet jo minuakin aikaisemmin lämmittämällä muun muassa pesuveden. Aamu-uinnin jälkeen tiskasin astiat ulkona ihaillen edessäni avautuvaa merimaisemaa. Majakkaluodolla merivettä on käytettävissä äärettömästi, mutta sitä ei silti käytetä rajattomasti, koska kaikki harmaavesi puhdistetaan suodatinjärjestelmän avulla ennen mereen laskemista.

Päätehtäväni oli majakan englanninkielisen päiväkirjan pitäminen. Kuvasin majakkaa ja luotoa, dokumentoin päivän askareita ja sääilmiöitä. Pidin tästä tehtävästä, koska sen varjolla sain syyn karata keittiöstä ja kuljeskella kamera kaulassa ihmettelemässä kaikkea. Majakan monivuotisesta päiväkirjasta saa hyvän kuvan majakan arjesta. Omat päiväkirjamerkintöni löytyvät viikolta 32.

Märket päiväkirja 2016

Ulkoilma ja fyysinen työ takasivat hyvän ruokahalun. Aamiainen, kaksi lämmintä ateriaa ja iltapäiväkahvi työllistivät yllättävän paljon. Ruuat piti suunnitella varastot huomioon ottaen, ja niin että kompostijätettä syntyy mahdollisimman vähän. Pidin itseäni jo valmiiksi melkoisena lajittelijahirmuna, mutta Märketissä hioin taitoni ihan uudelle tasolle. On tärkeätä, että mereen ei päästetä mitään saastuttavaa. Lähtiessä kaikki luodolle tuotu pakkausmateriaali ja siellä tuotettu jäte viedään kierrätettäväksi Ahvenanmaalle.


Sammakko kuvattuna sen perspektiivistä Märketillä



Sammakko kuvattuna sen perspektiivistä Märketillä
Kuva: Tina Cavén
Märket,Sammakko

Rappio ja uusi elämä

Märketillä asuttiin jatkuvasti rakentamisestaan alkaen, kunnes majakka automatisoitiin vuonna 1977, jolloin viimeinenkin majakanvartija poistui saarelta. Märket oli kylmillään 30 vuotta. Autio majakkarakennus rappeutui nopeasti. Lopulta näytti, että kosteus, vaihtelevat lämpötilat ja tuuli veisivät sen lopullisesti korjaamattomaan kuntoon. Radioamatöörit olivat saaren ainoat vakituiset vieraat. He seurasivat surullisina, kuinka kosteus ja lämmönvaihtelut lahottivat ja rapauttivat rakennuksia.

Radioamatöörien keskuudessa majakkaluoto on erityisasemassa, sillä radioamatöörien DXCC-maaluettelossa Märket lasketaan omaksi maakseen. Siksi se on lukuisten viestitysmatkojen (majakkapeditiot) kohteena. Niiden aikana radioamatööriasemilla on mahdollisuus operoida harvinaisessa paikassa sijaitsevaa vasta-asemaa, jollainen Märket siis on.

Saksalainen radioamatööriryhmä roudaa varusteitaan Märket majakalle
Radioamatööriharrastukseen kuuluu myös paljon reipasta ulkoilmaelämää. Saksalainen radioamatööriryhmä roudaa varusteitaan Märket majakalle Kuva: Tina Cavén Märket,radioamatöörit

Märketissä tapasin saksalaisen radioamatööriryhmän, joka tuli viikonlopuksi majakalle keräämään huippupisteitä radioamatöörien kilpailussa. Toimittajana on vaikea ymmärtää toimintaa, jossa saadaan yhteyksiä kaikkialle maailmaan, mutta ei välitetä mitään inhimillisesti ajatellen olennaista tietoa. Kiinnostavaa ja tekijöille tärkeätä sen täytyy silti olla, koska tämäkin ryhmä oli matkustanut päiväkaupalla Etelä-Saksasta Ahvenanmaalle valtavan varustelastin kanssa ja odottanut päiviä sopivaa säätä siirtyäkseen kuorman kanssa venetaksilla Märketille.

Luodolla radioamatöörit pystyttivät mastoja ja antenneja, rakensivat pitkän päivän lähetysasemaa vaikeissa keliolosuhteissa ja päivystivät sen jälkeen vuoroissa lähettimien äärellä vuorokauden ympäri. Majakan karut olosuhteet eivät heitä näyttäneet harmittavan. Radioamatöörien keskuudessa Märket on legendaarinen.

Märket on Bengtskärin ja Utön ohella Suomen merkittävimpiä säilyneitä majakoita. Sen tuhoutuminen olisi ollut kansallinen häpeä. Vuonna 2007 Suomen Majakkaseura vuokrasi Märketin valtiolta majakan kunnostustyötä vastaan. Siitä lähtien on tehty korjaus- ja uudistustyötä majakan pelastamiseksi. Pahin uhka on nyt ohitettu. Jokakesäiset talkookaudet ovat pidentyneet maaliskuusta ja marraskuuhun asti. Sadat seuran jäsenet ovat talkoolaisina palanneet yhä uudestaan upeisiin ja vaativiin oloihin majakkaluodolle.

Näkymä Märketin majakan yläkerran huoneesta ikkunaristikon läpi, aallot lyövät rantaan
Ihana näkymä huoneeni ikkunasta. Näkymä Märketin majakan yläkerran huoneesta ikkunaristikon läpi, aallot lyövät rantaan Kuva: Tina Cavén Ikkuna,meri,rantakallio
Märketin majakan kuluneet puiset portaat
Joskus kunnostamattomuus on kauneinta koristeellisuutta. Märketin majakan kuluneet puiset portaat Kuva: Tina Cavén lohkeillut maali,puiset portaat

Tekemistä on yhä jäljellä. Ankarissa olosuhteissa korjauksia on myös jatkuvasti ylläpidettävä muun muassa rappauksin ja maalauksin. Suomen Majakkaseura toivoisi, että sekä Suomen valtio että Ahvenanmaan maakunta kantaisivat oman vastuunsa tästä arvokkaasta rakennuksesta.

Matkailijat ovat jo löytäneet Märketin. Vieraita saapuu omilla veneillään tai he käyttävät Ahvenanmaan venepalveluja. Erityisen paikan historia kiinnostaa, mutta Märketin majakasta voitaisiin myös kehittää esimerkiksi Itämeren, ilmastonmuutoksen, hylkeiden tutkimuspaikka. Samalla se voisi olla myös taiteilijoiden, majakkaharrastajien, radioamatöörien ja myrskybongareiden vierailukohde ja yöpymispaikka.

21 ruotsalaista melojaa Märket majakalla
Reippaat melojat valmiina päivän koitokseen. 21 ruotsalaista melojaa Märket majakalla Kuva: Tina Cavén anonyymit kanootin melojat,Märket

Märketin lähialueella voi nähdä suuriakin hylkeiden yhdyskuntia. Itse en valitettavasti nähnyt ensimmäistäkään luodolla viettämäni viikon aikana, mutta toisinaan tuuli kantoi nenääni vieraan tuoksun, jonka tulkitsin hyljeluotojen hajuksi. Seurasin varhaisia muuttolintuja, jotka kerääntyivät kallioille odottamaan sopivia tuulia. Ihmettelin lintujen kykyä levätä tuulessa, joka oli kaataa minut. "Tylli, suosirri, lapintiira" opasti Pasi ummikkoa.


Märket majakan kallioilla kasvistoa: suolaheinä, osmankäämi, kamomillasaunio ja keltajäkälä



Märket majakan kallioilla kasvistoa: suolaheinä, osmankäämi, kamomillasaunio ja keltajäkälä
Kuva: Tina Cavén
Kamomillasaunio,Keltajäkälät,Osmankäämit,Suolaheinä
Tylli Märket majakalla
Tylli (Charadrius hiaticula) Tylli Märket majakalla Kuva: Tina Cavén Tylli
Sirri Märketin majakalla
Suosirri (Calidris alpina) Sirri Märketin majakalla Kuva: Tina Cavén sirri
Lapintiira Märket majakalla
Lapintiira (Sterna paradisaea) Lapintiira Märket majakalla Kuva: Tina Cavén Lapintiira

Telttailua majakan ympärillä eivät säännöt estä. Ei ole harvinaista, että esimerkiksi melojat joutuvat leiriytymään Märketille odottamaan, että tuulet laantuvat. Oman viikkoni ensimmäisenä päivänä 20 kajakkia ilmestyi vanhaan satamaan. Vierailu venyi yli vuorokauden mittaiseksi, ennen kuin sää salli matkan jatkua. Majakan tiukka jätteidenkäsittely- ja suodatusjärjestelmä joutui koville suuren vierasmäärän takia. Vieraanvaraisuus ja turvallisuuden asettaminen ensisijalle on kuitenkin näissä olosuhteissa itsestään selvää. Makeaa vettä ja muonavaroja täytyy aina olla yli oman tarpeen.










“Kolme ihmistä luodollaan, alttiina avomerelle ja suljettuina paksujen, kosteiden graniittimuurien sisään syys- ja talvimyrskyjen aikaan, voimatta edes laskeutua alas kallioille muuten kuin joutuen vaaraan huuhtoutua pois raivoavissa aalloissa. Sellaista elämää voi verrata lähinnä vankiselliin.” Nya Pressen kuvaa Märketin karuja oloja 8. joulukuuta 1885

Silti majakanvartijan paikat olivat tavoiteltuja. Tuohon aikaan kiinteäpalkkaiset virat olivat harvinaisia. Lisäksi työhön liittyi tietty arvoasema. Rannikon asukkaille meri oli luonnollinen ympäristö, ja merimiehetkin joutuivat pitkiksi ajoiksi eroon perheistään. Silloinkin oli ihmisiä, joita houkutti yksinkertainen elämä kaukana mantereen houkutuksista ja velvollisuuksista. Elämä Märketillä oli raskasta ja rankkaa, mutta toisaalta myös boheemin vapaata.

Romantikkoja majakat vetivät puoleensa jo tuolloin. Ihmisiä kiinnosti nähdä millaista elämä oli eristäytyneellä majakkasaarella. Kesäisin Märketille järjestettiin vierailuja sään salliessa. Taiteilijat ovat aina olleet kiinnostuneita majakoista. Taidemaalari Victor Westerholm ikuisti Märketin useaan maalaukseen. Majakat tarjosivat myös säveltäjälle ja kirjailijalle keskittymis- ja työskentelyrauhaa, sekä aiheita teoksiin. Näin on edelleen.

Victor Westerholmin maalaus Märketin majakasta
Victor Westerholmin maalaus vuodelta 1887 Victor Westerholmin maalaus Märketin majakasta Kuva: Önningebymuseet/Kjell Ekström Märket,Victor Westerholm

Majakkaihmiset voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. On romantikkoja, joita majakat houkuttavat tunnesyistä. Heille majakoissa on vain sitä jotain. He hakeutuvat majakalle kokemaan yhteyttä itseensä, mereen ja tuuleen. Toinen ryhmä on historian harrastajat. He ovat ahkeria arkistojen tutkijoita ja majakan entisöijiä. He valvovat, että kaikki tehdään varmasti museoviraston ohjeiden mukaan. Sitten on vielä joukko käytännöllisiä merielämän ystäviä, joille riittää, että homma toimii, ja pääsee saunaan rehkittyään pitkän päivän fyysisissä töissä.

Kahdella jälkimmäisellä ryhmällä on toisinaan erimielisyyttä siitä, mikä on nykyoloissa riittävää ja järkevää. Fiilistelijät saavat romanttisia väristyksiä Märketin historian yksityiskohdista, mutta haluaisivat ehkä mieluummin istua kalliolla katselemassa luonnonilmiöitä kuin rapsuttaa maalia vanhasta pönttöuunista. Kaikki mahtuvat kuitenkin saman pöydän ääreen, ja kaikkia yhdistää rakkaus majakkaan.

Taidan kuulua vahvasti romantikkojen luokkaan. En ole koskaan missään muualla tuntenut oloani niin turvalliseksi, ehjäksi ja varmaksi. Ennenkokematon mielenrauha valtasi minut pian saavuttuani Märketille. Se oli jopa hiukan kiusallista ja kummallista, koska minulla sattuu olemaan mantereella rakas perhe ja mieluisa työpaikka. Ehkä mielihyvän mahdollisti tieto, että eristys on vain lyhytaikainen?

En kaivannut mantereella sijaitsevia elämäni peruspilareita, koska osasin Märketissä tarttua hetkeen. En miettinyt menneitä, enkä murehtinut tulevia. Toimitin minulle uskotut tehtävät kuuliaisesti ja kyseenalaistamatta niitä, ja sen jälkeen vain olin - aistit avoimina. Ahmin maisemaa, sen harmaita sävyjä, nuuskin merta ja tuulta, kuuntelin horisontissa kulkevien laivojen tuskin kuuluvaa sykettä. Istuin yksin kallioilla tuntikausia ja viihdyin loistavasti.

Viimeisenä iltana, kun mahdottoman kaunis auringonlasku värjäsi taivaan ja kaikki oli taas niin täydellistä, koin eräänlaisen valaistumisen. Ymmärsin, ettei tämä Märketillä kokemani suunnaton onni ole tästä paikasta johtuvaa, vaan tapahtuu omien korvieni välissä. Teen sen ihan itse. Sama tunne olisi mahdollista kokea kotisohvallakin. On silti tärkeätä matkustaa välillä maan ääriin katsomaan maailmaa toisesta vinkkelistä ja oivaltamaan jotain onnesta ja mielenrauhasta. Olin valmis palaamaan omieni pariin.

Kommentit