Hyppää pääsisältöön
Aihesivun 101 kirjaa pääkuva

Valitsimme kirjan jokaiselta itsenäisyyden vuodelta – Minkälainen kuva Suomesta syntyy?

Seppo ja Nadja ja 101 kirjaa
Seppo ja Nadja ja 101 kirjaa kirjojen suomi

Joskus tuntuu ihmeelliseltä, miten kirjailija on saattanut olla edellä aikaansa ja aavistaa tulevia muutoksia. Siinä on kirjallisuuden voima: tarkkanäköisyyden, tunteen, tiedon ja mielikuvituksen yhdistämisessä.

Valitsin kollegani Nadja Nowakin kanssa kirjan jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Ne osoittavat, miten ihmiset ja Suomi maana ovat muuttuneet.

Suomalaisten suhtautuminen toisiin ihmisiin, luontoon, eläimiin ja yhteiskuntaan on muuttunut paljon sadan vuoden itsenäisyyden aikana. Maatalousvaltaisuudesta lähtenyt maa on kaupungistunut, teollistunut ja sivistynyt. Eripuraisina kaksosina syntynyt Suomi on jälleenrakennettu raskaiden sotien jälkeen.

Kirjasarjaan valitut teokset ovat noiden muutosten sata tärkeintä kirjaa. Listan viimeisen kirjan valintaan vuodelta 2017 voitte osallistua syksyllä te kaikki.

Kuinka valita samana vuonna ilmestyneistä tärkeistä teoksista vain yksi?

Alussa yhden kirjan valinta kultakin vuodelta tuntui hyvältä ja helpolta tehtävältä. Monimutkaisuus paljastui, kun aloimme tehdä konkreettisia valintoja.

Listalle päässeen kirjan piti kiteyttää olennaista kirjan syntyajan henkisestä ilmapiiristä, yhteiskunnallisista tapahtumista tai ihmisen sisäisestä muuttumisesta. Mitä julkaisuvuonna tapahtui? Mitkä kirjat kuvaavat moninaisia muutoksia? Kuinka valita samana vuonna ilmestyneistä tärkeistä teoksista vain yksi?

Nyt lista on kuitenkin valmis. Teokset ovat kauniita, rosoisia ja joskus sirpaleisia kuvia ihmisten ja Suomen murroksista. Aika on saattanut kuluttaa niitä, ja kerrostaa niihin uusiakin merkityksiä, mutta jäljelle on jäänyt voimakas ajankuva.

Olisitko tehnyt jotain toisin?

Tämä on kutsu lukumatkalle Suomeen. Näiden kirjojen lukeminen yllättää, tuo muistoja, antaa ymmärrystä siihen, miten meistä on tullut nykyinen teollistunut ja itsenäinen kansakunta. Kirjalista on valtava, ja osa teoksista minunkin on tullut luettua vasta kuluneen vuoden aikana. Montako sinä olet lukenut?

Kirjalistaa käsitellään koko vuoden 2017 ajan kahdesti viikossa Aamu-tv:n 101 kirjassa sekä Yle Radio 1:n Sadan vuoden kirjat -sarjassa. Niistä suurin osa on luettavissa osoitteessa yle.fi/kirjojensuomi, ja lisäksi yli 80 kirjabloggaria on päättänyt kirjoittaa jokaisesta teoksesta vuoden mittaan. Keskustelu voi siis alkaa!

Tutustu 101 kirjan listaan alla ja kerro, kuinka onnistuimme!

2010-luku

2000-luku

1990-luku

1980-luku

1970-luku

1960-luku

1950-luku

1940-luku

1930-luku

1920-luku

1910-luku

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Hei
Olit ensimmäinen kommentoimassa listaamme. Kiitos ja hieno suoritus. Mitkähän 35 on lukematta? Oliko listalla yllätyksiä? t. Seppo

Lähettänyt käyttäjä

Ihanaa, että Tiina-kirjoista on valittu nimenomaan Tiinalla on hyvä sydän! Mielestäni se kiteyttää sen, mistä Tiina-kirjoissa on kysymys ja on samalla hieno ajankuva Suomesta, joka on hiljalleen siirtymässä maaseudulta kaupunkeihin. Äitini sai kirjan joululahjaksi ollessaan 10-vuotias ja kirja on sen jälkeen kiertänyt suvussa ensin äidin pikkusiskolle, sitten siskontytölle ja lopulta minulle.

Lähettänyt käyttäjä

Osasin odottaa tuota kysymystä. Valinnan pääperusteena oli, että kirjan julkaisuvuosi kuvaa osuvasti julkaisuajankohtaa tai sitä edeltävää lähihistoriaa, että siihen on tarttunut yhteiskunnallista keskustelua tai ihmisten muuttumisen kuvausta. Kilpi kuvaa kapitalismin syntyä 1800-luvun loppupuolella. Vaikka teos on ehkäpä parasta kertomakirjallisuuttamme, silti sen raskain mielin jätin ulkopuolelle. t. Seppo

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä huomio tuo Markus Leikolan kirja. Emme valinneet vuoden "parasta" kirjaa vaan valitsimme sellaisen, jossa on olennaisen tärkeää ajankohdasta. Sitä Remeksen kirjassa totta vie on. Se on pelottavan ajankohtainen kirja Euroopan myllerryksien vaikutuksista Suomeen. t. Seppo

Lähettänyt käyttäjä

Taas hyviä "puutteita". Schlaageriseppeleen paikasta "tappeli" Juhani Peltosen Elmo. Elmoon tiivistyi 70-luvun Suomen urheilumenestys ja Elmosta tuli lukijoiden suuresti rakastama hahmo, kuten Simpauttajasta. Vuoden 1991 valinnaksi tuli Erno Paasilinnan Kauppamiehet isänmaan asialla. Siinä Paasilinna kritisoi Suomen päättäjiä siitä tavasta miten he Suomea Eurooppaan ja EU:n joukkoon ajoivat. Hyvin näkemyksellinen kirja. t. Seppo

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos, kiitos ja kiitos! Aivan loistavat sata kirjaa. Ensi lukemalla jonkun kirjan tai kirjailijan puuttuminen hämmästytti, mutta sataan mahtuu vain sata ja valintaperiaate on erittäin hyvä ja perusteltu. Moni kirja - noin 40 - on lukematta, kiinnostus niihin on nyt herätetty.

Lähettänyt käyttäjä

Missä on Orvokki Aution Pesärikko? Eihän tässä maassa ole enää oikeutta, kun tällainen klassikko on jätetty pois.

Lähettänyt käyttäjä

Hieno lista, mutta minne pääsi unohtumaan loistava suomalainen lasten ja nuorten kirjallisuus? Tärkeä kirjallisuudenlaji on mukana vain muutaman kirjan verran. Kirjastojen lainoista 30-50 % on lasten- ja nuortenkirjallisuutta, saman suhteen olisin nähnyt mielelläni tässäkin listassa.

Lähettänyt käyttäjä

Hieno on lista, mukavalla tavalla eritasoista tavaraa, on viihdettä ja on vaativampaa, on kuvakirjaa ja on pari näytelmääkin. Mutta tottakai lyriikan arvostuksen puute paistaa listasta, ja varmaan osasitte tällaista kommenttia odottaakin. Harmi että ette nimenneet vuoden 1987 jälkeen yhtään runoteosta, joka olisi ajassaan kiinni (eikä niitä sitä ennenkään tuhlaillen ole mukaan seuloutunut). Runojen arvostus niin kritiikeissä kuin kirjakauppiaiden keskuudessa ja sitä myötä kustantamoissa on kurjalla tavalla romahtanut 2000-luvulla, vaikka lyriikan taso on korkealla. Täysin relevantteja rinnakkaisteoksia valitulle proosalle ovat mielestäni julkaisseet esim. Kari Aronpuro, Harry Salmenniemi, Henriikka Tavi, Kristian Blomberg, Susinukke Kosola, Anja Erämaja, Helena Sinervo tai Eino Santanen. Ja toki moni muukin.

Lähettänyt käyttäjä

Listalla monia hienoja teoksia. Sellaisiakin joista en ollut kuullut aikaisemmin. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla romaanitrilogian olisin toivonut pääsevän listalle, koska se kertoo niin paljon meistä Suomalaisista. Joka tapauksessa uskon lukevani ainakin muutaman tältä listalta.

Lähettänyt käyttäjä

Orvokki Aution Pesärikko:
Aution Pesärikko on hieno teos, joka kuvaa maalaiselämän muutoksia 50- ja 60-luvun Suomessa. Ajankuvana se olisi ollut ehdoton. Halusimme kuitenkin Antti Tuurin mukaan kirjalla Ameriikan raitti, koska se julkaisuvuonna 1986 kiteytti tuon nousukauden ahneuden.

Runottomuuden kylmä syli: Runouden vähyys ei johdu siitä, että arvottaisimme runouden vähäarvoisemmaksi kuin pitkän proosan. Novellejakin on niukalti. Kun lähtökohtanamme oli valita teoksia, joihin on "tarttunut" se, miten ihmiset ja arvomme ovat muuttuneet tai mitä yhteiskunnallistaloudellisia ilmiöitä ajassa on ollut, niin sen esille saaminen on ilmeisempää pitkän proosan kautta.
Väinö Linnalta olisi pitänyt olla Tuntemattoman lisäksi myös Täällä Pohjantähden alla, mutta kriteereihimme kuului myös (oliko virhe - en tiedä), että kultakin kirjailijalta on vain yksi teos.

Lähettänyt käyttäjä

Saimme neuvoteltua lähes kaikille lukuoikeuden, mutta muutama jäi saamatta. koska kirjailija tai perikunta ei antanut siihen lupaa. Kysyimme IR:ltä, mutta emme saaneet lupaa.

Lähettänyt käyttäjä

Miten listalla ei ole yhtäkään Volter Kilven teosta? Vaikka Alastalon salissa ei listalle "sopinutkaan", Kilven tuotannossa olisi ollut muitakin hyviä vaihtoehtoja. On käsittämätöntä, että listalta puuttuu kirjailija, joka on tuotannossaan näyttänyt poikkeuksellisella tavalla, kuinka valtavan ilmaisuvoimainen suomen kieli on.

Lähettänyt käyttäjä

Tässä ajassa netin keskustelupalstoilla, näkee huimia kirjoittajasuorituksia, joita toivoisi kirjojen ja kansien väliin. Teidän listanne on omanlaisenne hieno, erityisesti pidin ilmaisusta "agraari raukeus", vaikken juuri akateemisesta, markkinakirjallisuudesta niin välitäkään.

Lähettänyt käyttäjä

Jouko Turkan Aiheita on sellainen suomalaisen kirjallisuuden klassikko, joka on monelle kirjoittajalle myös esikuva ja oppikirja ja jonka olisi mielellään nähnyt tällä kiinnostavalla listalla.

Lähettänyt käyttäjä

Olen pitänyt Kjell Westötä tämän nykyaikamme yhtenä kirjallisena kärkenämme. Näin ollen ihmettelen, ettei esimerkiksi teoksista Leijat Helsingin yllä, Missä kuljimme kerran tai Kangastus 38 mikään yltänyt listallenne.

Lähettänyt käyttäjä

Aika pettynyt olen moneen vuosikymmeneen: Ihan ensilukemalta kaipaan Ilmari Rantamalaa/Maiju Lassilaa, -10-luku, Diktoniusta, Rabbe Enckelliä, -20-luku), Mirkka Rekolaa -50-90-l, Samuli Parosta -60-l, Christer Kihlmanin puuttuminen on aivan käsittämätöntä. Tove Janssonilta olisi kyllä voinut ottaa hänen joku novellikokoelmansa, jotka ovat jo muualla maailmassa tunnustettu suureksi kirjallisuudeksi, meillä jäävät aina vaan muumien varjoon. Zinaida Linden ja Hassan Blasim , ja moni muukin maahamme kotiutunut kirjailija olisi kuulunut mukaan.

Lähettänyt käyttäjä

Hieno lista, en ole lukenut läheskään kaikkia. Mutta Missä on Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla? Parasta suomalaista kirjallisuutta. Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina olisi myös kuulunut listalle.

Lähettänyt käyttäjä

Kaipasin Jorma Korpelan kirjoista ainakin yhtä, Tohtori Finckelman (1952), Kenttävartio tai jokin muu. Myös Juha Mannerkppi olisi pitänyt olla joukossa, esim Jyrsijät (1958) oli todella vahva lukukokemus.
Tosin Havukka on mahdoton ohittaa vuodelta 52.

Vanhemmista kirjoista olin lukenut monia, uudet eivät ole ylittäneet siinä määrin lukukynnystä. 21 luettua.

Lähettänyt käyttäjä

Aulikin persoona oli osa 60-70-lukujen vasemmistolaista kulttuuriradikalismia. Hän on nyt jo ikivihreiden laulujen unohtumaton sanoittaja (esim. Sinua, sinua rakastan...). Hänen aihepiiriinsä kuuluivat paitsi taistelu- ja protestilaulut myös rakkauslaulut. Kokonaisen sukupolven tuntojen tulkki

Lähettänyt käyttäjä

Mr. Smithn on pakko olla upea kirja, kun se pesee Ulla-Leena Lundbergin JÄÄn. Upea lista, paljon hyviä lukuvinkkejä!

Lähettänyt käyttäjä

Tätä pitkään mietimme. Mutta Pirkko Saisio koko tuotantoineen ja v. 1984 Kainin tytär - olisitko jättänyt pois.

Lähettänyt käyttäjä

Kas, ensin kahlaat täyteentupatuilla, sekavilla sivuilla aikasi ja mitä sitten huomaat: Sinun pitää kirjautua voidaksesi lukea. En kirjaudu. Joten nämä sivut voin sitten unohtaa, vaikka eihän sillä ole mitään merkitystä-koska pakkovero...

Lähettänyt käyttäjä

Mainio lista eikä sataan mahdu sataa enempää. itse olisin ottanut mukaan Marianne Alopeuksen Pimeyden ytimen, joka ilmestyi ruotsinkielisenä 1965. Leijat Helsingin yllä olisi myös saanut olla mukana.

Lähettänyt käyttäjä

Hieno ja paljon kattava lista! Minua yllätti eniten se, että olen listaan valituista kirjoista lukenut 1920-1950 -luvuilla kirjoitetuista suurimman osan ja sen jälkeisille vuosikymmenille valituista en juuri mitään. Oma vuosikertani on 79. Tästä tulee mielenkiintoinen lukumatka. Aion lukea myös aiemmin lukemani uudelleen tämän vuoden aikana.

Lähettänyt käyttäjä

3 + 1 pointtia:
1. Miksi Kirjojen Suomi on avauspäivänsä jälkeen piilotettu Ylen sivuston uumeniin niin, ettei sinne ainakaan vahingossa kukaan eksy?
2. Westön poisjättäminen hyppää melko vahvasti silmille
3. 1980-luvulta lähtien lista sisältää yrityksiä nostattaa joitakin marginaaliin jääneitä (suomeksi: never heard) kirjoja/kirjoittajia.
4. Lista on selvästi mallia "pienen piirin parhaat" ja kansalle nauravana hassutteluna kakun päälle Remes.

Lähettänyt käyttäjä

Kiehtova lista, erinomainen bongaus tuo Jotunin tohvelisankarin rouva! Riku Korhosen olisi kyllä sopinut heittää myös listalle, varsin hyväö ajankuvaa hänkin toteuttaa. Mielenkiintoista huomata miten listan teosten taso laskee mitä modernimmaksi mennään, mitä lienee kirjallisuudelle vuosien vartella tapahtunut.

Lähettänyt käyttäjä

Kuten pari muutakin kommentoijaa on maininnut, ruotsinkielisen kirjallisuuden vähäisyys ja saamenkielisen kirjallisuuden kokonaan poisjättäminen on häpeällistä. Suomi on monikielinen maa. Nyt olisi ollut ollut mahdollisuus tuoda tämä tärkeä asia kulttuuristamme esille. Niille, jotka ilakoivat tapahtuneesta, sanon: kansainvälisesti tunnetuimmat kirjailijamme ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Ja esimerkiksi Sofi Oksanen, kansainvälisesti hyvin laajasti tunnettu kirjailijamme, on virolais-suomalaisesta kodista, vaikka hän kirjoittaa suomeksi.

Lähettänyt käyttäjä

Korjatkaapa tuota listaa vähän. Kirjavalinnoista on yhtä monta mieltä kuin on lukijaakin, siihen en puutu. Itse lista olisi mukavampi lukea, jos se kulkisi kronologisesti oikein päin eli vanhimmasta uusimpaan, ja kirjailijan nimi on tapana laittaa perusmuotoon. Kiitos!

Lähettänyt käyttäjä

Huomaan erehtyneeni. Osasta teoksia oli luettavissa myös alkuperäinen ruotsinkielinen versio. Ehdotan että listaa muokataan siten, että myös alkuperäiset nimet näkyvät näistä teoksista.

Lähettänyt käyttäjä

"Valinnan pääperusteena oli, että kirjan julkaisuvuosi kuvaa osuvasti julkaisuajankohtaa tai sitä edeltävää lähihistoriaa" - Jos historialliset romaanit tuon perusteella rajataan pois, niin jäin miettimään, että mitenkäs tuo Waltarin Sinuhe egyptiläinen eroaa joukosta? :D

Mutta ehdottomasti hieno lista ja projekti, näihin linkkeihin on kiva uppoutua.

Lähettänyt käyttäjä

Hyvä ajatus tuoda laatukirjoja luettavaksi. Valitettavasti valittuani mielenkiintoisen kirjan voinkin lukea vain viestin "tiedostoa ei voi avata" Lukukokekemus siis erittäin tiivistetyssä muodossa.

Lähettänyt käyttäjä

Jokaista listaa voi arvostella, mutta tällaisen listan varmaankin saa, jos valitaan joka vuodelta aikakautta kuvaava teos. Olisiko ollut muita vaihtoehtoja? Esim. Suomen itsenäisyyden ajan 100 merkittävintä teosta tai kutakin vuosikymmentä tai aikakautta parhaiten kuvaavat teokset. Nyt listalta puuttuu tärkeitä teoksia, Kuten Linnan Pohjantähti-trilogia, Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja monta muuta. Toisaalta se nostaa esiin monia kirjoja, joita en ole ennen lukenut ja se on hyvä. Karimon Kumpujen yöstä on minusta outo valinta, mutta sekin valinta puolustanee paikkaansa jos kirjan täytyy kuvata ilmestymisajankohtansa "henkeä".

Lähettänyt käyttäjä

Kun kysymys on nimenomaan Suomen itsenäisyyden ajan kirjalistasta, niin miten on mahdollista, että listasta puuttuu Väinö Linnan Täällä pohjan tähden alla.

Lähettänyt käyttäjä

Toki olisin siellä täällä valinnut eri kirjailijoita ja kirjailijoilta eri kirjoja, mutta tehtävän vaikeuden (mahdottomuuden) huomioiden lista on mielestäni aika hyvä. Heitän ruusulla.

Nimimerkille Sinuhe E: useinhan on todettu, että Sinuhessa kuvastuu paljolti juuri päättyneen toisen maailmansodan tunnot. Eli kirja on hyvin ajassa, kun sitä osaa lukea 'kaunokirjallisesti' eikä historiateoksena.

Lähettänyt käyttäjä

Mitkä olivat valintakriteerit? Tarkoitetaanko "kirjalla" (painettu) vain kaunokirjallisuutta? Listan kirjat ovat ilmeisesti kaunokirjallisuutta. Entäpä tietokirjallisuus? Taloushistoria, poliittinen historia, sotahistoria, elämänkerrat ym. ? Joku lukee vain kaunokirjallisuutta, joku lukee niitä muita.

Lähettänyt käyttäjä

Erikoinen näkemys, kirja kuin kirja. Kaunokirjallisuus on taidetta ja siihen jokaisella on tosi mielipiteensä. Taiteen puitteissa asioista kuvastuu ajanhenki yhdistettynä subjektiivisuuteen ja voimme käydä mielekästä 'mikä on tärkeätä' -leikkiä. Irman halajama tietokirjallisuus kuuluu tieteen sfääreihin, jossa on omat tieteenalaan ja sen paradigmoihin liittyvät arviointikriteerit. Pyritään (joskaan onnistumatta) objektiiviseen totuuteen, mikä tuo mukanaan mm.poliittiset intressit ja lisäksi yhteismitattomien tieteenalojen kamppailut - onko tähtitiede 50-luvun vasemmistopolitiikkaa tai jäkälöitä tärkeämpää. Ainakin tiedolle pitäisi olla oma listansa.

Lähettänyt käyttäjä

Teimme vaikean valinnan siitä, että otamme "vain" kaunokirjallisuutta listalle. Jos olisimme ottaneet molempia, silloin sekä kauno- että tietokirjojen valittujen listasta olisi tullut molemmista hyvin puutteellinen. Niin tärkeitä tietokirjoja olisi jäänyt listalta.

Lähettänyt käyttäjä

Evakoista ei tainnut olla yhtään kirjaa. Westöä olisin kaivannut ja tietysti Täällä Pohjantähden alla. Muuten ihan hyvä pohja.

Lähettänyt käyttäjä

Listan teko tässä muodossa on ehkä ollut ylivoimainen tehtävä. Paljon puuttuu ja ehkä on turhaakin mukana. Kuitenkin pahin puute on mielestäni Kiannon puuttuminen koko listalta. Ryysyrannan Jooseppi ilmestyi vuonna 1924, jolloin valintuksi tuli Maria Jotunin näytelmä "Tohvelisankarin rouva". Varmasti hieno teos sekin, mutta harva tuntee. Jotunin tunnetuin teos on "Huojuva talo", joka ilmestyi postuumina vuonna 1963. Kirjoitettu kuitenkin jo 1936. Tämä kirja kyllä tunnetaan yleisesti. Kuitenkin se, että tuo näytelmä ohittaa Kiannon Ryysyrannan Joosepin on mielestäni käsittämätön munaus listan tejöiltä, sillä se on kuitenkin yksi suomalaisen kirjallisuuden perusteoksia, jonka jokainen yli 50-vuotias suomalainen tuntee. Miksi siis arvotukset menivät näin vai johtuiko se siitä, että Kianto oli ennen ryssien tuloa kirjoittanut jotakin sikarilaatikon kanteen. Tämähän tulkittiin tietojen antamiseksi venäläisille hyökkääjille ja aiheutti puolen vuoden kuritushuonetuomion Kiannolle. Ehkä ei kuitenkaan tästä tuo sivuuttaminen johtunut. Olisi hauska tietää miksi yksi kansalliskirjailijoistamme puuttuu kokonaan listalta.
Volter Kilven Alastalon salissa olisi myös pitänyt olla listalla. Selitys, että tuo kirja kuvaa 1800-luvun loppua on varsin ontuva, kun kuitenkin Waltarin Sinuhe on listalla. Kuvaako se sitten tätä sadan vuoden aikajaksoa?
Stten myös Kjell estön puuttuminen on mielestäni häpea. Samoin puuttuu monta muuta tasokasta suomenruotsalaista kirjailijaa esim Donner ja Carpelan. Suomenruotsalaisista on kyllä Sally Salminen mahtunut listaan ja kuitenkaan hän ei edes asunut Suomessa vaan Yhdysvalloissa ja kirja julkaistiin ensin Ruotsissa ja sitten myöhemmin käännettiin suomenkielelle ja julkaistiin. Kuka tuntee?
Vähän myös ihmetyttää, että Outsider on listalla vaikka kaikki kai on kuulleet Kalle Kustaa Korkista ja Pekka Lipposesta, joka ponnisti maailmalle Rantasalmelta. Armas J. Pulla on myös erikoinen valinta, mutta ehkä kuitenkin osuvaa kuvaamaan sota-aikaa ja kotirintamaa.
Kuitenkin listassa on suurin osa teoksia, joiden siellä kuuluukin olla. Mielestäni tehtävä oli vain ylivoimaisen vaikea ja siksi siihen ei ehkä olisi pitänyt edes ryhtyä.
Kiitos listasta!

Lähettänyt käyttäjä

Hieno lista kokonaisuudessaan. Itse jäin kaipaamaan Kjell Westötä ja Olli Jalosen upeaa Miehiä ja Ihmisiä. Jaloselta tosin oli yksi teos mukana.

Lähettänyt käyttäjä

Tietokirjallisuutta ei tietenkään tässäkään yhteydessä sisällytetty "kirjallisuuteen". Olisi ollut paljon kunnianhimoisempaa ja kiintoisampaa jos mukana olisi kirjallisuuden koko kirjo. Joku Nykysuomen Sanakirja, tai vaikkapa Arvo "Poika" Tuomisen muistelmat kertovat omasta ilmestysmisajankohdastaan kaunoa enemmän ja ne ovat myös keskeinen osa suomalaista kulttuurihistoriaa, Toimitus päästi itsensä helpolla.

Lähettänyt käyttäjä

Suomen itsenäisyysjulistus luettiin ensimmäisen kerran Suomussalmella 7.4.1917. Suomussalmelainen korpikirjailija Ilmari Kianto olisi kernaasti ansainnut paikkansa juhlavuoden kirjalistalla, esimerkiksi aikalaistensa kainuulaisten köyhälistön kuvaajana. Korpikirjailijan sisällyttäminen juhlavuoden kirjalistalle olisi myös hienosti linkittänyt kirjalistan itsenäisen Suomen julistamisen syntysijoille Suomussalmelle. Minkä vuoksi olette jättäneet tämän kirjailijan kuitenkin kokonaan huomioimatta?

Lähettänyt käyttäjä

Huomasin, että olen lukenut listalta lähes pelkästään 1940- 1960 lukujen kirjat. Niistä onkin tullut klassikoita. Nykyinen Finlandia- palkinto valitsijoineen ovat vain päiväperhoja.

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos hyvästä kritiikistä.
Jotunin Huojuva talo on merkkiteos, jota mietimme pitkään. Sen sijoittaminen olisi pitänyt tehdä kuten Haanpään Noitaympyrän kanssa, eli sijoittaa se kirjoittamisen vuoteen. Vaikka päävalintakriteerinämme oli julkaisuvuosi, jouduimme muutaman kirjan kohdalla myös ottamaan huomioon sen kirjoittamisvuoden. Salmisen Katrinan halusin ehdottomasti listalle, koska se on vähän tunnettu mutta laajasti luettu ja levinnyt kirja. Yhtenä tavoitteena oli myös löytää ns. kadonneita merkkiteoksia.
Kianto oli vaikea. Hän on toki ollut hyvin tärkeä suomalaisuuden kuvaaja jo Punaisesta viivasta alkaen. Itsenäisyytemme alkuvuosien valinnoissa halusimme välttää liian "miehiseksi" helposti nousevia kuvauksia. Yhtä olennaista kuin onkin sisällissodan kuvaukset ja köyhälistön tuskat elannon hankkimisessa, yhtä tärkeitä ovat naisten tunnot tuona aikana. Jotunin sivuuttaminen suomalaisen perheen ja naisen kuvaajana oli mahdotonta.
Miksi ei Kilven Alastalon salissa, mutta Waltarin Sinuhe? Vaikka Waltari sijoitti tarinansa menneeseen aikaan Egyptissä, hän kirjoitti sen toisen maailmansodan henkisessä myllerryksessä. Sen voi lukea myös suurena pohdintana idealismin ja realismin välisestä taistelusta. Sinuhen tilalla harkitsimme pitkään Waltarilta Yksinäisen miehen junaa (v. 1929), joka kertoo matkasta Istanbuliin tai Lähdin Istanbuliin (v. 1948). Näillä teoksilla olisimme saaneet mielenkiintoiset kytkökset myös nykypäivään. Vuoden 1929 kirjaksi halusimme kuitenkin A. Karimon Kumpujen yöstä, joka oli koulujen historian opetuksessa paljon käytetty kirja ja johon (valitettavasti) kiteytyy myös ajatuksia suomalaisten erikoisesta suuruudesta.
Ruotsinkielisen kirjallisuuden puutteet (Donner, Carpelan, Westö Lundberg) tunnustan tuskallisesti listan heikkouksiksi.
t. Seppo Puttonen

Lähettänyt käyttäjä

Aivan mahtava lista. Puutteita turha kaivella, koska kirjatarjontaakin on valtavasti. Mukana itsestään selvyydet (Simpauttaja, Tuntematon, Sonja O, Puhdistus, jne.) mutta mukana kutkuttavia erikoisuuksia, joita en ole lukenut. Luin nuorena paljon ja hienoa, että Kylätaskun Revari on mukana, ja Taivaankukkapoika. Tuntematonta sotilasta enemmän arvosta Pohjantähti trilogiaa, mutta kirjasarjahan ilmestyi useana vuonna. Ja Hurskas kurjuus on hienoimpia kirjoja joita olen koskaan lukenut. Se sopii tähän suomalaisuus-teemaan aivan prikulleen. Nyt sitten lukemaan noita tuntemattomampia teoksia! Kiitos!

Lähettänyt käyttäjä

Paljon tuttuja, riittävästi lukematontakin, kiitos! Lista vaikuttaa monipuoliselta, mutta vuoden 1956 kohdalla pysähdyin: Paavo Rintalan Pojat ei ole päässyt mukaan. Kenttäharmaita naisia on minulle tuntematon ja hyvä tietysti, että on naisten näkökulma. Mutta Poikia kaipaan.

Lähettänyt käyttäjä

Vuosi 1984 ja Häräntappoase. Tuo kirja piirtää kuvaa tuosta ajasta paremmin kuin Saision teos. Tuona vuonna Häräntappoase oli nykytermein ilmiö, joka jätti jälkensä moneen. Edelleen kirjan nimen kuuleminen aiheuttaa välittömän reaktion aivoissa. Saision kirja, vaikka sen tuolloin luinkin, valitettavasti en enää edes muista kirjasta muuta kuin nimen

Lähettänyt käyttäjä

Jos joku kokoaisi myydymmät ja/tai lainatuimmat kirjat joka vuodelta tai edes vuosikymmeneltä listaksi, niin olisi mielenkiintoista verrata tähän listaan. Millainen kuva piirtyisi Suomesta sitten?

Lähettänyt käyttäjä

Täydet pisteet ideasta kerätä näitä kirjoja plus esittelyjä niistä (YLEn ylen sekavasta hausta päädyin tänne, toivottavasti olen oikeassa paikassa puhumassa Areenalla olevista Puttosen & Nowakin visuaalis-auditiivisista kirjaesittelyistä?).

Kuitenkin, kun niitä olen melkoisella mielenkiinnolla jo moniaita katsellut, mieleen hiipii ajatus, tahi kysymys siitä, kuinka nämä haastatellut contra esiteltävä kirja; miten valinta on tapahtunut? Paras versio haastattelusta on luonnollisesti se, että itse kirjan kirjoittaja kertoo omasta teoksestaan, ja ymmärtääkseni tätä ajatusta on lähtökohtaisesti myös pyritty noudattamaan. Tai sitten niin, että joku perehtynyt kollega avaa puheena olevan kirjailijan tuotantoa/teosta. Tämä on paikoitellen toiminut hienosti (mainittakoon esimerkkinä Riku Korhosen esittely Juha Seppälän teoksesta).

Mutta sitten: joissain tapauksissa tulos on ollut, no, sanotaanko vähemmän informatiivinen tai edes näkemyksellinen, uskallan nyt mainita esimerkkinä Jussi Kylätaskun kirjan "Revari", joka itselleni on henkilöhistoriallisesti ns. tärkeä teos, mutta jonka esittely, jossa mukana oli nk. työläiskirjailija ja Kylätaskun aikalainen Keijo Siekkinen, ei lisännyt tietämystäni tai muutakaan yhtään mihinkään.

Ehkä sitten vaan odotukseni olivat liiallisia?

Lähettänyt käyttäjä

Myötähäpeää aiheuttavaa nillitystä ja jurnutusta. Tehkääpä itse samanlainen lista samoilla ehdoilla. Eli jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta yksi (sinä vuonna julkaistu) kirja, joka kuvastaisi "ajan henkeä". Yksikään kirjailija ei saa saada kahta mainintaa. Huomiota täytyy kiinnittää myös maantieteelliseen hajaantumiseen, että kirjoja on Suomen eri puolilta sekä siihen, että vähintään yksi kolmasosa on naisia. No niin, tehkääpä! (Toisaalta saahan tuota valmistaa listaa modifoida mieleisekseen :)

Lähettänyt käyttäjä

Erinomainen lista. Mirkka Rekolan ja Kjell Westön (1996) poissaolo pistää kuitenkin silmään.

Lähettänyt käyttäjä

Areena-kommentointi
Lähettänyt 13.01.2017 - 16:34 käyttäjä I used to know
Vastaus tähän kommenttiin:
Radiokeskusteluun etsimme aina kahta jossakin määrin erilaista lukijaa/kommentoijaa. Elävä kirjailija oli aina selvä valinta, mutta kaikki kirjailijat eivät tule julkiseen keskusteluun (Remes, Seppälä). Kuolleiden kirjailijoiden kohdalla ( esim. Kylätasku) mietimme kirjan sisältöä suhteessa ajankuvaan - kuka siitä voisi antaa hyvän kuvan tai uutta tietoa. Joskus valintamme ovat onnistuneet, joskus anti on ollut ns. tavanomaisempaa. Kehottaisin kuuntelemaan niitä radiokeskusteluita, koska siinä tulevat esiin parhaimmillaan kolmen ihmisen mielipiteet kirjasta ja julkaisun ajankohdasta. Paleface ja M.A. Numminen keskustelivat erittäin mielenkiintoisesti Jarkko Laineesta. Samoin Risto Rasa ja luontolyriikkaa tutkinut Karoliina Lummaa toivat hienosti esiin sen, että Rasa oli luontorunoillaan edellä aikaansa 1970-luvulla, vaikka häntä kritisoitiin epäyhteiskunnallisuudesta.
t. Seppo Puttonen

Lähettänyt käyttäjä

Kiitokset Seppo Puttoselle vastauksesta sekä vihjeestä! Nuo radiopalat ovat jostain syystä jääneet minulta huomaamatta (ainakin eräänä syynä tosin voisin pitää YLE:n nettisivujen epäloogiselta ja sekavalta tuntuvaa hakusysteemiä - nuo kirjallisuusklipitkin satuin löytämään puolivahingossa.)

Mutta: Paleface ja M.A. Numminen Jarkko Laineen äärellä - asetelma kuulostaa lupaavalta...

Ja vielä kiitos Seppo Puttoselle kaikista YLEllä nähdyistä hänen juontamistaan kirjallisuusohjelmista ylimalkaan - ja toivottavasti tätä kautta samat kiitokset menevät myös Nadja Nowakille!

Lähettänyt käyttäjä

90-luvun listasta puuttuu Leena Landerin klassikkokirja Tummien perhosten koti. 90-luvulla lisääntyivät lasten huostaanotot ja kirja kertoo juuri poikakodista.

Lähettänyt käyttäjä

Lapset ja sota
Paavo Rintalalta oli vaikea olla ottamatta Sissiluutnanttia, niin suuren kirjasodan lotista se aiheutti v. 1963. Tiukka rajauksemme oli ettemme ota kuin yhden teoksen kultakin kirjailijalta. Rajauksen tein siitä huolimatta, että Väinö Linnalta olisi pitänyt ottaa Tuntemattoman lisäksi myös Täällä Pohjantähden alla.
Lapset ja sota teemaa sivutaan mm. v.1951 Yrjö Kokon Sudenhampainen kaulanauha -teoksessa, jossa isä rakentaa uudestaan suhdetta poikaansa sodan jälkeen.
Leena Lander
Hyvä huomio ajan ilmiöistä on lasten asema 90-luvulla ja sen jälkeen. Lapsen asema perheessä tulee esille mm. 1990 Olli Jalosen Isäksi ja tyttäreksi,1996 Kreetta Onkelin Ilonen talo, 2002 Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie ja varsinkin 2010 Markus Nummen Karkkipäivä -teoksissa.
t. Seppo Puttonen

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos Teille molemmille kovasta, joskin luultavasti mielekkäästä, työstä ja mielenkiintoisesta listasta. Ylen tyypilliseen perisuomalaiseen tapaan puutteista puhuminen/kirjoittaminen onnistuu meiltä helpoimmin, heh.

Otettaisiinko hyvää mieltä siitä, että jo nyt lista ja sitä hienosti kommentoineet ovat lisänneet ja vahvistaneet kirjallisuutemme tuntemusta, saaneet luultavasti aikaan jo nyt uusia lukukokemuksia ja toivottavasti houkuttelevat loistavien kirjailijoidemme tuotannon ääreen myös enemmän näitä pelkkään somettamiseen (max 140 merkkiä!) tottuneita!

Aiempiin kommentteihinkin viitaten, olisiko mahdollista varmistaa "101 kirjan" listan näkyvyys / linkki silmien eteen aina YLE:n sivuille tultaessa - ainakin koko juhlavuoden ajan... KIITOS!

Lähettänyt käyttäjä

Hieno lista, josta saa vihjeitä, mitä aukkoja pitää vielä paikata. Monen muun tavoin jäin kaipaamaan Kjell Westöä, jonka Missä kuljimme kerran on todella hyvä. Myös Jörn Donner olisi pitänyt ottaa mukaan. Entä Tuntemattoman ohittaminen, olihan se aikanaan melkoinen tapaus. Jopa isäni, sodankäynyt mies, joka ei lukemista harrastanut, luki sen innolla. Olin silloin suunnilleen 10-vuotias ja hyvin ihmeissäni asiasta. Olin kyllä silloin jo löytänyt kirjat, mutta en Tuntemattoman sotilaan tasolla. Ja eikös Hannu Salaman Juhannustanssit ollut aivan aito aikalaiskuvaus.

Hyvä lista kuitenkin. Ehkä jossakin ohjelmassa perustellaan yllä maiittujen kirjojen poisjättämistä. Kiitos listasta.

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos kirjaluettelosta. Paljon hyvää luettavaa lukuintoiselle kansalle! Jokainen voi laatia oman 100 vuotta mielikirja-listansa ja jakaa muiden iloksi. Luettelosta on lukumuistissani 30 kirjaa, eli vaihtoehtoista luettavaa vielä riittää :)
Itselleni erään talven hieno lukukokemus on ollut J. Lehtosen "Putkinotko". Uskomaton teos yhden päivän tapahtumista! Äänikirjojakin on mahtava kuunnella arkiaskareita tehdessä...
Ollaan onnellisia ja tyytyväisiä siitä, että meillä on mahdollisuus lukemiseen mm. hienon kirjastolaitoksen puitteissa ja vapaus jakaa mieliipiteitä ja ajatuksia.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

101 kirjaa

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Näitä taitoja harjoiteltiin jo 1947 ilmestyneissä Kilroy-romaaneissa, kirjoittaa Pietari Kylmälä kirjaesseessään, ja raaputtaa työpaikan vessan seinään: “Kilroy was here!” Esseen voi kuunnella myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Graafinen kuva Kirjojen Suomen lukupiiriin osallistumisesta.

    Näin osallistut Kirjojen Suomen verkkolukupiiriin

    Lue kirjoja verkkolukupiirissä.

    Kirjojen Suomen seuraava lukupiiri käydään verkossa ja radiossa. Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, ja lukupiirin vetää Kaisa Pulakka. Lue kirja ja keskustele siitä verkossa. Et lue yksin!

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!