Hyppää pääsisältöön

Ohjaajan sana: Postilokero 347

Pikku Kakkosen dokumentin ohjaaja Alli Haapasalo
Pikku Kakkosen dokumentin ohjaaja Alli Haapasalo Kuva: Kimmo Metsäranta alli haapasalo,pikku kakkonen

Lapsena Pikku Kakkonen oli lempiohjelmani. Rakastin erityisesti Pelle Hermannia, niin kuin kymmenet tuhannet suomalaiset pikkulapset, jotka 80-luvulla katsoivat Pikku Kakkosta kanssani. Inhokkejakin oli: en millään olisi jaksanut katsoa musiikkiohjelmia, kuten Sormileikkejä tai Iltalaulua – janosin kertomuksia, olivat ne sitten fiktiota tai faktaa (kuten erilaisten tuotteiden valmistusprosessista kertova Näin syntyy -dokumenttisarja, yksi suursuosikeistani). Nyt katson kaikkia Pikku Kakkosen 80-luvun ohjelmia suurella lempeydellä: niissä on oman lapsuuden lämpö ja viattomuus, ja tuttu laulu tai tutun juontajan kasvot saavat nopeasti nostalgiseksi.

Kun tuottaja Juuso Räsänen väläytti minulle mahdollisuutta käsikirjoittaa ja ohjata pitkä dokumenttielokuva Pikku Kakkosen tähänastisesta elämästä, suhtauduin hankkeeseen innokkaasti mutta kriittisesti. Olisiko Pikku Kakkosessa aihetta yli nostalgisen muistelon? Fanidokkari tai historiikki ei ollut heiniäni. Mikä oli Pikku Kakkosen tarina, ja olisiko se tarina pitkän dokumenttielokuvan arvoinen? Vastatakseni kysymyksiin istuin pitkiä päiviä Ylen TV-arkistossa katsomassa Pikku Kakkosia vuodesta 1977 vuoteen 2015, haastattelin Pikku Kakkosen vanhoja ja nykyisiä tekijöitä ohjelman tekemisestä kautta aikojen, ja pyysin Pikku Kakkosen katsojia eri puolilta Suomea lähettämään minulle ohjelmaan liittyviä tarinoitaan. Keskusteluiden ja katseluiden pohjalta alkoi hahmottua kuva lastenohjelmasta, joka merkitsi katsojille ja tekijöille läpi vuosikymmenten hyvin pitkälti samaa asiaa: tuttua, turvallista ja rakasta lastenohjelmaa, jonka oli tarkoitus palvella kaikkia Suomen lapsia, ja jota olivatkin katsoneet lähes kaikki ohjelman elinolon aikana kasvaneet suomalaiset. Yleisön kokemukset Pikku Kakkosesta olivat pääosin [käsikirjoittamisen kannalta jopa huolestuttavan] samankaltaisia, aina suosikkiohjelmista pelottavimpiin muistoihin. Ja vaikka ohjelma itsessään oli toki muuttunut lähes 40 vuoden saatossa monin tavoin modernimmaksi, olivat sisällön ydinajatukset pysyneet samoina kautta vuosikymmenten.

Oli selvää, että Pikku Kakkonen oli suomalainen sukupolvikokemus ja aikalaisdokumentti. Mitä tuo Suomen pitkäikäisin ja ikisuosittu ohjelma kertoisi meistä suomalaisista, lapsista, aikuisista, mediasta, ajastamme? Nämä kysymykset mielessäni lähdin yhdessä Ylen työntekijöistä koostuvan pienen dokumenttiryhmän kanssa kuvaamaan Pikku Kakkosen tekijöitä ja katsojia. Toiveenani oli löytää jotain sellaista, mikä yllättäisi itsenikin. Pian kuvausten alettua minulle oli selvää, että Pikku Kakkosen tekijöistä tulisi elokuvan informaatio ja ohjelman katsojista elokuvan emootio. Siinä missä tekijät suhtautuivat omaan työhönsä ja Pikku Kakkosen instituutioasemaan asiallisesti ja nöyrästi, löytämämme katsojat valottivat tarinoillaan kiehtovia – ja onneksi lopulta hyvinkin erilaisia – kuvia suhteesta lastenohjelmaan. Mitä enemmän aihettani kaivelin, sitä laajemmalle Pikku Kakkosen vaikutus levittäytyi. Aihe ohjasi minua, ja seuraamalla kiinnostavia johtolankoja löysin muun muassa lähes samanikäiset Henna Rusasen ja Niina Kemppaisen, joiden katsojatarinat yhdistyvät rakastetun Katti Matikaisen hahmon kautta ja kertovat hyvin erilaisista lapsuuksista vuosituhannen vaihteen Suomessa. Kuvaamistamme yksilötarinoista alkoi leikkauspöydässä kasvaa 40:stä viime vuodesta kertovia kaaria: 80-luvun alussa Pikku Kakkonen paljasti erilaisen todellisuuden Neuvosto-Virossa kasvaneille Juhan Ulfsakille,Kristina Uusille ja Katrin Kuusikille; tänä päivänä Pikku Kakkosen kautta suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen tutustuu Syyrian sotaa Karjaalle paennut Kadourin perhe.

Pikku Kakkonen ei ollut helppo aihe. Pelkäsin tekovaiheessa, että kun elokuvan päähenkilö on ohjelma, eikä ihminen, saattaa katsojan olla vaikea samaistua päähenkilöön. Toisaalta taas, lähes jokaisella tämän elokuvan katsojalla on jo valmiiksi suhde elokuvan päähenkilöön – ja sikäli kenties myös oletus siitä, mikä elokuvan tarina on. Toiveeni on, että Postilokero 347 – Pikku Kakkosen tarina voi yllättää katsojan, nousta yli oletetun kertomuksen. Samalla tavalla kuin Pikku Kakkonen itse, elokuvakin on tietynlainen aikalaisdokumentti, minun puheenvuoroni siitä, mikä Pikku Kakkosen merkitys oikein on. Toivon, että katsoja käy dialogia elokuvan kanssa ja pohtii itsekin vastausta tuohon kysymykseen.

14.12.2016
Alli Haapasalo
Ohjaaja ja käsikirjoittaja

ALLI HAAPASALON LYHYT BIOGRAFIA
Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Alli Haapasalon esikoispitkä Syysprinssi tuli valkokankaille Suomessa lokakuussa 2016 keräten kiittäviä kritiikkejä kautta maan. Syysprinssin myötä Haapasalo palasi Suomeen New Yorkista, jossa hän opiskeli ja työskenteli kymmenen vuoden ajan. Haapasalo saavutti mainetta elokuvallaan Kukkulan Kuningas, joka oli hänen lopputyönsä New York Universityn elokuvakouluun, Tisch School of the Artsiin. Tarina maailmalta Suomeen palaavasta palkkasotilaasta voitti useita palkintoja Yhdysvalloissa ja oli ehdolla Prix Europa -palkinnon saajaksi vuonna 2012. Muita Haapasalo elokuvia ovat muun muassa lyhytelokuvafestivaalien suursuosikki Ilona, New Yorkiin sijoittuvat fantasiatarina The Appointment ja dokumenttielokuva Dear Mom, Love James sekä draama Hurricane, Brooklyn. Haapasalolla on Master of Fine Arts -tutkinto elokuvaohjauksesta New York Universitystä, sekä taiteen kandidaatin tutkinto Taideteollisesta korkeakoulusta (nykyinen Aalto-yliopisto. Postilokero 347 – Pikku Kakkosen tarina on Haapasalon ensimmäinen täyspitkädokumenttielokuva.

VALIKOITU FILMOGRAFIA
Postilokero 347 – Pikku Kakkosen tarina (Suomi 2017, dokumentti, 110 min)
Syysprinssi (Suomi 2016, draama, 94 min)
Hurricane, Brooklyn (USA 2015, draama, 20 min)
Kukkulan Kuningas (Suomi 2009, draama, 60 min)
The Appointment (USA 2006, fantasia, 11 min)
Dear Mom, Love James (USA 2005, dokumentti, 11 min)
Breath (USA 2004, draama, 5 min)
Ilona (Finland 2003, komedia, 30 min)

Muokattu 9.1.2017: muutettu kuvatietoja.

  • Pikku Kakkosen sovellus: Keskeneräiset häät

    Keskeneräiset häät -peli Pikku Kakkosen sovelluksessa

    Unelmien peli -kilpailun voittajaidea on toteutettu.

    Unelmien peli -kilpailuun tulleiden ideoiden pohjalta toteutettu peli Keskeneräiset häät on nyt julkaistu. Pikku Kakkonen sai lapsilta yli 300 peli-ideaa ja voittajatyöt valitsi Pikku Kakkosen sovellustiimistä ja TAMK:in opiskelijoista koottu peliraati.

  • Nalle ja Heikki

    Pikku Kakkosen sovelluksen minipelit

    Sovelluksesta löytyy alle kouluikäisille sopivia minipelejä.

    Pikku Kakkosen sovellus on jaettu kahteen leikkikokonaisuuteen, leikkipintaan ja minipeleihin. Sovelluksen leikkipinnassa perheen pienimmät lapset voivat vapaasti tutkia ja määrittää leikin rytmin itse. Minipelit ovat erilaisia pelimekaniikkoja soveltavia pieniä pelejä, jotka tuovat vauhtia ja haastetta. Pikku Kakkosen sovelluksen uusin minipeli, huhtikuussa julkaistava Keskeneräiset häät, on lasten ideoista kehitetty.

  • Pikku Kakkonen: Tilkkupeiton tarinoita

    Tilkkupeiton tarinoita perheen pienimmille Pikku Kakkosessa

    Tilkkupeiton eläimet ratkovat pulmia.

    Tilkkupeitossa elävät eläimet ratkovat yhdessä pulmia Pikku Kakkosessa maanantai-iltaisin 17.4. alkaen Yle TV2:lla. Ohjelma on katsottavissa myös Lasten Areenassa 14 päivää ensilähetyksestä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua