Hyppää pääsisältöön

Ohjaajan sana: Postilokero 347

Pikku Kakkosen dokumentin ohjaaja Alli Haapasalo Kuva: Kimmo Metsäranta alli haapasalo,pikku kakkonen

Lapsena Pikku Kakkonen oli lempiohjelmani. Rakastin erityisesti Pelle Hermannia, niin kuin kymmenet tuhannet suomalaiset pikkulapset, jotka 80-luvulla katsoivat Pikku Kakkosta kanssani. Inhokkejakin oli: en millään olisi jaksanut katsoa musiikkiohjelmia, kuten Sormileikkejä tai Iltalaulua – janosin kertomuksia, olivat ne sitten fiktiota tai faktaa (kuten erilaisten tuotteiden valmistusprosessista kertova Näin syntyy -dokumenttisarja, yksi suursuosikeistani). Nyt katson kaikkia Pikku Kakkosen 80-luvun ohjelmia suurella lempeydellä: niissä on oman lapsuuden lämpö ja viattomuus, ja tuttu laulu tai tutun juontajan kasvot saavat nopeasti nostalgiseksi.

Kun tuottaja Juuso Räsänen väläytti minulle mahdollisuutta käsikirjoittaa ja ohjata pitkä dokumenttielokuva Pikku Kakkosen tähänastisesta elämästä, suhtauduin hankkeeseen innokkaasti mutta kriittisesti. Olisiko Pikku Kakkosessa aihetta yli nostalgisen muistelon? Fanidokkari tai historiikki ei ollut heiniäni. Mikä oli Pikku Kakkosen tarina, ja olisiko se tarina pitkän dokumenttielokuvan arvoinen? Vastatakseni kysymyksiin istuin pitkiä päiviä Ylen TV-arkistossa katsomassa Pikku Kakkosia vuodesta 1977 vuoteen 2015, haastattelin Pikku Kakkosen vanhoja ja nykyisiä tekijöitä ohjelman tekemisestä kautta aikojen, ja pyysin Pikku Kakkosen katsojia eri puolilta Suomea lähettämään minulle ohjelmaan liittyviä tarinoitaan. Keskusteluiden ja katseluiden pohjalta alkoi hahmottua kuva lastenohjelmasta, joka merkitsi katsojille ja tekijöille läpi vuosikymmenten hyvin pitkälti samaa asiaa: tuttua, turvallista ja rakasta lastenohjelmaa, jonka oli tarkoitus palvella kaikkia Suomen lapsia, ja jota olivatkin katsoneet lähes kaikki ohjelman elinolon aikana kasvaneet suomalaiset. Yleisön kokemukset Pikku Kakkosesta olivat pääosin [käsikirjoittamisen kannalta jopa huolestuttavan] samankaltaisia, aina suosikkiohjelmista pelottavimpiin muistoihin. Ja vaikka ohjelma itsessään oli toki muuttunut lähes 40 vuoden saatossa monin tavoin modernimmaksi, olivat sisällön ydinajatukset pysyneet samoina kautta vuosikymmenten.

Oli selvää, että Pikku Kakkonen oli suomalainen sukupolvikokemus ja aikalaisdokumentti. Mitä tuo Suomen pitkäikäisin ja ikisuosittu ohjelma kertoisi meistä suomalaisista, lapsista, aikuisista, mediasta, ajastamme? Nämä kysymykset mielessäni lähdin yhdessä Ylen työntekijöistä koostuvan pienen dokumenttiryhmän kanssa kuvaamaan Pikku Kakkosen tekijöitä ja katsojia. Toiveenani oli löytää jotain sellaista, mikä yllättäisi itsenikin. Pian kuvausten alettua minulle oli selvää, että Pikku Kakkosen tekijöistä tulisi elokuvan informaatio ja ohjelman katsojista elokuvan emootio. Siinä missä tekijät suhtautuivat omaan työhönsä ja Pikku Kakkosen instituutioasemaan asiallisesti ja nöyrästi, löytämämme katsojat valottivat tarinoillaan kiehtovia – ja onneksi lopulta hyvinkin erilaisia – kuvia suhteesta lastenohjelmaan. Mitä enemmän aihettani kaivelin, sitä laajemmalle Pikku Kakkosen vaikutus levittäytyi. Aihe ohjasi minua, ja seuraamalla kiinnostavia johtolankoja löysin muun muassa lähes samanikäiset Henna Rusasen ja Niina Kemppaisen, joiden katsojatarinat yhdistyvät rakastetun Katti Matikaisen hahmon kautta ja kertovat hyvin erilaisista lapsuuksista vuosituhannen vaihteen Suomessa. Kuvaamistamme yksilötarinoista alkoi leikkauspöydässä kasvaa 40:stä viime vuodesta kertovia kaaria: 80-luvun alussa Pikku Kakkonen paljasti erilaisen todellisuuden Neuvosto-Virossa kasvaneille Juhan Ulfsakille,Kristina Uusille ja Katrin Kuusikille; tänä päivänä Pikku Kakkosen kautta suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen tutustuu Syyrian sotaa Karjaalle paennut Kadourin perhe.

Pikku Kakkonen ei ollut helppo aihe. Pelkäsin tekovaiheessa, että kun elokuvan päähenkilö on ohjelma, eikä ihminen, saattaa katsojan olla vaikea samaistua päähenkilöön. Toisaalta taas, lähes jokaisella tämän elokuvan katsojalla on jo valmiiksi suhde elokuvan päähenkilöön – ja sikäli kenties myös oletus siitä, mikä elokuvan tarina on. Toiveeni on, että Postilokero 347 – Pikku Kakkosen tarina voi yllättää katsojan, nousta yli oletetun kertomuksen. Samalla tavalla kuin Pikku Kakkonen itse, elokuvakin on tietynlainen aikalaisdokumentti, minun puheenvuoroni siitä, mikä Pikku Kakkosen merkitys oikein on. Toivon, että katsoja käy dialogia elokuvan kanssa ja pohtii itsekin vastausta tuohon kysymykseen.

14.12.2016
Alli Haapasalo
Ohjaaja ja käsikirjoittaja

ALLI HAAPASALON LYHYT BIOGRAFIA
Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Alli Haapasalon esikoispitkä Syysprinssi tuli valkokankaille Suomessa lokakuussa 2016 keräten kiittäviä kritiikkejä kautta maan. Syysprinssin myötä Haapasalo palasi Suomeen New Yorkista, jossa hän opiskeli ja työskenteli kymmenen vuoden ajan. Haapasalo saavutti mainetta elokuvallaan Kukkulan Kuningas, joka oli hänen lopputyönsä New York Universityn elokuvakouluun, Tisch School of the Artsiin. Tarina maailmalta Suomeen palaavasta palkkasotilaasta voitti useita palkintoja Yhdysvalloissa ja oli ehdolla Prix Europa -palkinnon saajaksi vuonna 2012. Muita Haapasalo elokuvia ovat muun muassa lyhytelokuvafestivaalien suursuosikki Ilona, New Yorkiin sijoittuvat fantasiatarina The Appointment ja dokumenttielokuva Dear Mom, Love James sekä draama Hurricane, Brooklyn. Haapasalolla on Master of Fine Arts -tutkinto elokuvaohjauksesta New York Universitystä, sekä taiteen kandidaatin tutkinto Taideteollisesta korkeakoulusta (nykyinen Aalto-yliopisto. Postilokero 347 – Pikku Kakkosen tarina on Haapasalon ensimmäinen täyspitkädokumenttielokuva.

VALIKOITU FILMOGRAFIA
Postilokero 347 – Pikku Kakkosen tarina (Suomi 2017, dokumentti, 110 min)
Syysprinssi (Suomi 2016, draama, 94 min)
Hurricane, Brooklyn (USA 2015, draama, 20 min)
Kukkulan Kuningas (Suomi 2009, draama, 60 min)
The Appointment (USA 2006, fantasia, 11 min)
Dear Mom, Love James (USA 2005, dokumentti, 11 min)
Breath (USA 2004, draama, 5 min)
Ilona (Finland 2003, komedia, 30 min)

Muokattu 9.1.2017: muutettu kuvatietoja.

  • Osallistu postimerkkiäänestykseen!

    Äänestä piirrosta postimerkiksi.

    Pikku Kakkonen, Postimuseo ja Posti pyysivät helmikuussa lapsilta Suomen luonto -aiheisia piirustuksia. Pikku Kakkosen postiin tulleista piirustuksista esiraati valitsi kymmenen piirustusta, jotka osallistuvat yleisöäänestykseen. Eniten yleisöääniä saanut piirustus ikuistetaan postimerkiksi keväällä 2017. Voittaja julkistetaan toukokuussa Finlandia 2017 -postimerkkinäyttelyssä Tampereella.

  • Lähde Jetron matkaan Pikku Kakkosessa!

    Tervetuloa Jetron, Sellerin ja Porkkanan matkaan.

    Jetro Voima on poika, joka on kotoisin kuvitteelliselta Bortron 7 -planeetalta. Jetro muutti äitinsä Sellerin ja isänsä Porkkanan kanssa Maahan opiskelemaan Maan tapoja. Selleri ja Porkkana ovat galaktisia matkatoimittajia, jotka kirjoittavat tarinoita Maasta. Jetron matkaan Pikku Kakkosessa lauantaiaamuisin 4.3. alkaen Yle TV2:lla. Ohjelma on katsottavissa myös Lasten Areenassa 30 päivää ensilähetyksestä.

  • Nauru pitkästä ilosta eli Sohvaset arjen hepulissa!

    Sohvaset on tavallisen epätavallinen perhe.

    Sohvaset on tavallisen epätavallinen perhe, jossa jokainen vuorollaan mokaa. Vanhempiaan viisaammat lapset ja lapsiaan lapsellisemmat aikuiset raivaavat yhdessä reittinsä läpi perhe-elämän esteiden aina sohvalle asti. Sohvaset Galaxissa lauantaiaamuisin 4.3. alkaen. Ohjelma on katsottavissa myös Lasten Areenassa 30 päivää ensilähetyksestä.

  • Pikku Kakkosen tehokkaat tietoiskut

    Heikot jäät toimii yhä varoituksena jäiden vaarallisuudesta.

    Heikot jäät -varoitus (1984) on pelastanut ainakin kahden lapsen hengen näyttämällä esimerkkiä siitä, miten jäistä voi pelastautua. Lukuisille lapsille Camilla Mickwitzin animaatio on toiminut varoittavana muistutuksena jäiden vaarallisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ajansiirto-ominaisuus Areenan tv-kanavalähetyksiin

    Kelaa tv-lähetystä taaksepäin

    Areenassa näkyviä tv-kanavien lähetyksiä voi nyt kelata taaksepäin. Ajansiirtomahdollisuuden pituus on neljä tuntia. Areenan web-palvelussa on nyt mahdollista kelata tv-kanavien lähetyksiä taaksepäin neljän tunnin ajan.

  • Kukkuu-leikki valmistaa elämään – nämä tärkeät taidot opetat lapsellesi leikin avulla

    Kukkuu-leikki opettaa turvallisuuden tunnetta ja pysyvyyttä.

    Kaikki tietävät leikin: aikuinen piiloutuu käsiensä taakse ja ilmestyy pian piilostaan sanoen painokkaasti KUKKUU! Ja leikkikaverina oleva vauva nauraa hykertää. Kukkuu-leikki on usein ensimmäinen leikki, jota vanhemmat lapsen kanssa leikkivät. Leikki on niin yksinkertainen, että ei uskoisi miten tärkeä se on vauvalle hänen kehityksensä kannalta.

  • "Tiesitkö, että sä oot tosi lihava?"

    Kannattaako lihavalle kertoa, että hän on lihava?

    "Huonot elämäntavat ja hyvinvoinnin laiminlyöminen kertovat jostain aivan muusta, kuin ihmisen halusta olla lihava. Oletko kysynyt, onko läheiselläsi kaikki hyvin? Selvittänyt, mitä ystävällesi oikeasti kuuluu? Voisitko auttaa häntä jossain? Onko ystäväsi elämä ja kalenteri liian täynnä, vai painaako häntä jokin henkilökohtainen asia?" kirjoittaa Saara Sarvas.