Hyppää pääsisältöön

Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

Jokaisella on kirjoja, jotka eivät lähde sielusta vuosienkaan aikana. Mikä kirja on sinulle tärkein? Kerro lempikirjastasi meille, ja ehkä se löytää uuden lukijan. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan viikoittain kirjapalkinto!

Timo K. Mukka muistutti Isossa-Britanniassa asuneelle näyttelijä ja käsikirjoittaja Sanna Stellanille, mitä on olla suomalainen.

Kirja vie toiseen maailmaan, auttaa ymmärtämään itseä, toisia, elämää. Ne viihdyttävät, lohduttavat ja sivistävät. Tutkimuksetkin osoittavat, että kirjat lisäävät terveyttä, joten ei ole ihme, että lukeminen on suomalaisten yleisin harrastus!

Kerro meille, kuinka kirja on muuttanut sinun elämäsi! Paras tarina palkitaan kirjalla!

Tarinoita julkaistaan Kirjojen Suomen verkkosivuilla ja Kirjojen Suomen Facebook-sivulla. Joka keskiviikko palkitsemme yhden vastanneista kirjapalkinnolla, joten muista jättää sähköpostiosoitteesi lomakkeeseen. Palkinnon saaja päätetään toimituksessa täysin henkilökohtaisin perustein. Tunne ratkaisee!

Leena

Marianne Alopeus: Pimeyden ydin
Siinä kirjassa on kaikki: Maailman parannus, seikkailu, rakkaus, ihmisen kehitys.
Olen lukenut kirjan 3 kertaa ja tulen vielä lukemaan

Belle

Minulle tärkein ja rakkain kirja on Margaret Mitchellin kirjoittama Tuulen Viemää. Sitä en muista koska luin sen ensimmäisen kerran ehkä se oli joskus 90-luvun alkupuolta. Kirjasta tekee minulle erityisen juuri kirjan päähenkilön Scarlett O'Haran kasvutarina nuoresta naisesta aikuiseksi sodan keskellä. Ja erityisesti Scarlett O'Harassa ihailin hänen sinnikkyyttään ja periksiantamattomuuttaan vaikka hänen rakkauselämänsä ei sujunutkaan hyvin lapsen menetyksestä nyt puhumattakaan.

Liisa

J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta. Luin sen ensimmäisen kerran 1970 - luvulla, kun olin lukiossa. Kolmatta osaa (Kuninkaan paluu) ei ollut vielä suomennettu ja joudui odottamaan jonkin aikaa ennen kuin sain tietää, miten jännittävä tarina päättyy. Mutta kertomuksen jännittävyys ei ole tärkein asia vaan se, miten kirjassa kuvataan ystävyyttä ja sen kaiken voittavaa voimaa. Myös se, miten pienikin voi olla rohkea ja tehdä suuria tekoja, on tässä kirjassa kuvattu hyvin. Lisäksi ihailen Tolkienin ihmeellistä kykyä luoda kokonainen maailma ja sille pitkä historia sekä useita kieliä.

A-K

Minulle rakas kirja on Kaarina Helakisan Pikku Joonas. Sain sen veljeni vaimolta lahjaksi synnytettyäni poikani. Luin kirjaa pojalleni kun imetin häntä. Luin pienelle vauvalle koko kirjan ja samalla itselleni, meille. Monta kirjaa olen hänelle lukenut senkin jälkeen. Nyt jo aikuinen poikani on myös minulle monta hyvää kirjaa antanut lahjaksi, ne ovat olleet yleensä puhuttelevia kirjoja, eivät koskaan myyntilistojen kärkeä. Minäkin ostan joka syntymäpäiväksi ja joululahjaksi kirjan edelleen pojalleni. Poikani valmistuu joskus suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi. Hän saa valmistujaislahjaksi Kaarina Helakisan Pikku Joonaksen. Ympyrä sulkeutuu.

Rautajoutsen71

Minulle on tärkeä Michael Howardin Valloita maa-kirja. Se on innostava ja rohkaiseva teos joka auttaa huolissa jotka liittyvät maamme turvallisuuteen. Howard toteaa monesti, suurinpiirtein, että yksi rukoileva mummo on vaarallisempi kuin komppania sotilaita. Eli ei tarvi surra rajoittuneisuuttaan vaan jokainen voi olla hyvä soturi.

Taisto Vanhapelto

Peter Hopkirkin teos The Great Game (1990) on pitänyt minut otteessaan vuodesta 2001. Ostin sen jossain lentokentällä.

Raadoin silloin Kansainvälisen Punaisen Ristin organisaatiokehitysdelegaattina Keski-Aasian viidessä stanissa: Kazakstan, Kirgistan, Uzbekistan, Tadjikistan ja Turkmenistan.

Työmatkan yhteyteen sattuneessa viikonlopussa kävin Khivassa, YK:n suojeluun kuuluvassa entisessä kaupunkivaltiossa, jonka Venäjä ns. vapautti ja otti ns. suojelukseensa 1800- luvun keskivaiheilla.

Kuulin, luin ja opin, että siellä oli tuhat vuotta sitten elänyt tähtitieteilijä ja matemaatikko Al Ghorezm, joka kehitti kymmenjärjestelmän ohella algoritmin. Hänen nimestään länsimaissa väänneltiin matematiikan haara algebra, jota minulla oli mahdollisuus, pakko, ilo oppia Hämeenlinnan lyseossa 1950-luvulla. Tuntui hämmentävältä toimia organisaatiokehittäjänä maanosassa, jossa tuhat vuotta sitten eli sellainen nero. Miten eleltiin Suomessa silloin?

The Great Game on Rudyard Kiplingin luoma termi. Hopkirkin The Great Game avaa tajunnan ymmärtämään imperialismia, sekä Brittien että ennen muuta Venäjän. Venäjä kahmi salaahiipimistaktiikallaan valtavia alueita ja valtioita kahdellla tavalla: ei noudattanut Britannian kanssa tekemiään sopimuksia ja vapautti merkittävien kaupunkivaltioiden asukkaita maallisesta elämästä (esim. Geok Tepe ja Lenkoran), kaikista puolustajista ja asukkaista viimeiseen lapseen.

Kotikontuiselle suomalaiselle Hoipkirkin The Great Game avasi tajunnan ymmärtämään imperialismin, minkä kosketuksen me suomalaiset olemme kokeneet, mutta emme ole koskaan ymmärtäneet.

Veli Lavia

Minun paras ja tärkein kirjani on pyhä Raamattu siksi koska siin on ilmoitettu minulle kaikki nykyiset ja tulevaiset mitä elämässäni on nyt ja tulee siksi sitä ei voi verrata mihinkään muuhun kirjaan

Jarkko O.

Pauli Matikaisen Salaseura Mustakäsi!
Olin ehkä noin 9-vuotias (1987), kun löysin kirjan. Tarkastin myöhemmin jokaisella kirjastokäynnillä sen varaustilanteen ja mahdollisen jatko-osan, joka tulikin nimellä Mustakäsi koulunpenkillä.
Kirja antoi jännittävän mallin kaveruudelle ja voimisti mielikuvitusta.

Masa
Sinuhe, luettu joskus 12-13 vuotiaana ja muutama kerta sen jälkeen. Jotenkin vaan kolahti.

Mari Mikkelistä

Minulle kaikkein rakkain kirjasarja on ollut Anni Polvan Tiina-sarja.Sen seurassa meni monta monta ihanaa hetkeä lapsena .

pii

Tärkein kirjani on Ernest Hemingwayn vanhus ja meri, jonka Tauno Tainio on kääntänyt erinomaisesti suomeksi. Kirjan sanoma, tunnelma, lauseet ja henki luovat toivoa ja valoa myös silloin, kun elämä tuntuu vaikealta. Luin kirjan ensimmäisen kerran ollessani 13-vuotias ja vuosien varrella olen palannut kirjan ääreen useita kymmeniä kertoja. Vanhusta ja merta lukiessani mieleni valtaa rauha. Tällaista kirjallisuus parhaimmillaan on.

Pia

Sain vuosia sitten lahjaksi kirjan "Valloittava salaisuus". Se oli minulle ihana aarre ja on vieläkin vaikka nyt jo ymmärrän asiaa monipuolisemmin muutenkin. Kirja kertoo naiseudesta, mitä se pohjimmiltaan on ja minkälaisia haasteita siihen liittyy. Olen lukenut sen varmaan useita kertoja läpi, välillä kokonaan ja välillä selaillen. Sen sanoma on niin vastoin tätä nykyajan menoa, että aina tulee uudestaan jotenkin raikas olo sen kirjan parissa ja löytää taas jotain tärkeää.

M

Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Olen lukenut sen 12-vuotiaasta lähtien muutaman vuoden välein. Ensipainos kassakaapissa.

Ulla Tonteri

Lapsena lukemani kirja "Seikkaileva leikkimökki". Sen kirjoittajaa en muista. , enkä enää juontakaan.Muistan vain sen,että se kolahti ja kunnolla.Olen etsinyt ko. kirjaa antikvariaateista tuloksetta.Olisi mielenkiintoista lukea se uudelleen näin kypsässä iässä ja analysoida vähän, että mikä siinä oli SE JOKIN...

Jussi

Kielinikkari Gabriel García Márquezin hulvaton lemmenseikkailu Rakkautta koleran aikaan tulee luettua muutaman vuoden välein aina uudestaan ja uudestaan.

Talvikki

John Steinbeckin Vihan hedelmät oli minulle, tuolloin 17-vuotiaalle tytölle 70-luvulla pysäyttävä kokemus. Aikaisemmin olin lukenut nuorten kirjoja, Christietä, Angelica-sarjoja yms. romanttisia- , sekä jännityskirjoja. Kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, että olen sanonut sen "vinksauttaneen vasemmalle".

Krakatau

Pentti Saarikoski, Kirjeitä vaimolleni

Rauno Koistinen

Siitä kirjasta löysin elämäni,konkreettisesti.
Sairauden kourissa,eksyneenä ja ollessani yksin tämä kirja toi lohdun ja valon elämääni.Kirja, johon meidän länsimainen kulttuurimme perustuu.
Se kirja on Raamattu,elävän Jumalan Sana.

Elämästänauttiva

Tällä hetkellä Soile Raunion kirjasarja (8kirjaa), joista ensimmäistä suosittelen Enkelten Valtakunnan avainta jokaiselle elävälle!

Rainer Tuominen

Olen lukenut vain hyvin harvoja kirjoja useampaan kertaan, mutta kaksi tälläistä ovat Ursula K. Le Guinin kirja alkuperäisnimellä ¨The Word For World Is Forest¨ (hyvin selvästi Avatar käsikirjoituksen alkulähde) ja Joanne Greenbergin novellikokoelma ¨With the Snow Queen¨. Ensimmäinen kuvaa hyvin poeettisesti elämän verkkoa ja monimuotoisuutta, jälkimmäinen on hämmästyttävän monitahoinen novellimaailma, jossa ihmisen sisäisten päätösten vaikuttimet saavat pääroolin. Näissä kirjoissa on virtuoosimaista kertomista ja ne haastavat ihmisen, lukijan, miettimään onko epätäydellisyys, inhimillisyys, ehkä yksi elämän suurista lahjoista...

Larissah

Olen aina rakastanut satuja, etenkin Grimmin satuja... Lempikirjani on Bram Stokerin -Dracula, joka johdatti minut fantasiakauhun valloittavaan maailmaan. Tuon kirjan luin ensimmäistä kertaa ollessani kolmannella luokalla ja sen jälkeen olen lukenut sen vaikka kuinka monta kertaa uudestaan. Aina siitä saa jotain uutta irti. Aivan mahtava tapa päästä toiseen aikaan ja maailmaan...

Johanna

Hieman "tylsä" vastaus, mutta kaikista eniten ajatuksia herättänyt kirja on ollut Da Vinci -koodi. Luin kirjan 8. luokalla pian sen ilmestymisen jälkeen. Alttiissa iässä kirja opetti minut kyseenalaistamaan. Kirjasta voimaantuneena haastoin uusilla ajatuksilla ja erilaisilla näkökulmilla opettajia uskonnon, yhteiskuntaopin ja historian tunneilla - olin varmasti melko rasittavakin. Yhden tunnin jälkeen opettaja tuli ehdottamaan minulle keskusteluryhmään liittymistä, koska osasin kyseenalaistaa ja ilmaista mielipiteeni. En koskaan liittynyt, mutta sen pyynnön ansiosta sain valtavan määrän itseluottamusta ja uskallusta puhua. Mikään kirja ei ole antanut yhtä voimaannuttavaa kokemusta ja uskallusta, kuin oikeaan aikaan lukemani Da Vinci -koodi

Jukka Kärkkäinen

Giovanni Guareschi: Isä Camillosarja, varsinkin 5 ensimmäistä, vaikka kyllä Isä C ja ne nykynuoretkin menee. On omassa hyllysssä ja luen läpi muuutaman vuoden väliajoin. Huumoria (absurdia), historiaa, elämänfilosofiaa ja teologiaa sopivasti sekoitettuna.

antti

andre bring.KATSOIN PIMEÄÄN, TUOKIO TUULESSA
Suosittelen lämpimästi paras kirja
7 veljestä

aarre

Raamattu. Siitä olen saanut toivoa tulevaisuuteen, oppinut ymmärtämään ihmistä ja itseäni, anteeksisaamisen ja - antamisen merkityksen, armon. Tunnen kymmeniä ihmisiä, itseni mukaan lukien, jotka ovat kokeneet Raamatun kautta löytäneensä tulevaisuuden ja toivon.

Leena Jäntti

Täällä Pohjantähden alla. Aivan loistavaa kerrontaa ja hienot henkilöhahmot ja kertoo kiihkoilematta maamme historiasta.

Eija Korkeila

.Aapelin Pikku Pietarin Piha. Upea kuvaus puutalomiljööstä, ihmisten arjesta. Mahtava loppuhuipennus, kun Henry vihdoin oppii pissaamaan seisaaltaanniin kuin muutkin pojat. Olen lukenut tämän kirjan monen mont akertaa, itselleni ja lapsilleni aikanaan. Ensimmäinen lukukerta ollessani noin 11v 2. Lassie palaa kotiin. Ihana tarina koiran vaelluksesta kotiin. Ensimmäinen lukukerta n. 10-11 v. 3. Yrjö Kokon Pessi ja Illuusia. saman ikäisenä 4. Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa. Noin 9v. 6. Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli. Luin tämän kun omat lapset olivat pieniä. Itkin liikuttuneena läpikirjan. Silloin jo lukutaitoinen esikoiseni sanoi lohduttavasti: Äiti, minä voin lukea välillä kun sulla on niin paha mieli...7. Guareschi: Isä Camillon kylä. Aivan hulvaton kirja, luin sen äidinkielenopetajani Liisa Tertin opastamana 8. Kivi: Seitsemän veljestä. 9. Nummisuutarit. 8-9 niinikään kyseisen äidinkielenopettajani ansiosta, arvostan suuresti sitä, että hän on vienyt minut hyvien kirjojen pariin 10. Steinbeck: Helmi . 11. Ilmari Kiannon Punainen viiva, Linnan Täällä Pohjan tähden alla ja Tuntematon sotilas. Näiden kirjojen avulla olen hahmottanut, mitä kaikkea isoäiti oli jutellut meille lapsille, sillä aikaa, kun vanhemmat olivat saunomassa. 3-4 lukukerrankin jälkeen aukeni vielä uusia asioita. Nämä kirjat ovat vaikuttaneet minuun syvästi: jäkytys siitä, miten suomalaiset tappelivat veli veljeä vastaan kansalaissodassa. Ja miten kauhea kokemus sota on. Näiden kautta olen hahmottanut myös oman suvun historiaa: isän puolelta oltiin punaisia ja äidin puolelta valkoisia- ja minä en ole kumpaakaan….jne jne Kaikki kirjoja, joita olen lukenut yhä uudelleen. Modernimmastakin kirjallisuudesta Lumen taju, Harry Potterit, Mma Ramotswe, Vadelmavenepakolainen….voi lista on loputon ja kirjahyllyni pursuaa

kaiken kauniin ja kannatettavan kannattaja

F Sagan: Muuan hymy
kielen rytmi, henkilöiden kuvaus mm.

O. Fallahi: Mies
tarina, kielen runollisuus, rytmi

la peste

jos yksittainen kirja pitaa valita niin olkoon sitten albert camusin sivullisen varjoon jaanyt rutto. ,, kertomus kuvitteelisesta rutosta ranskan alusmaasta algeriasta oranin kaupungista. kertojana laakari berhard rieux.. paahenkilo toinen oranin asukas. kirja jonka luen uudestaan ja uudestaan muutaman vuoden valein..

Kirsi

Jos saisin valita kaikista rakkaista kirjoistani yhden, se olisi Fynn: Setä Jumala, täällä Anna. Se on ajatuksia herättävä ja koskettava yhtä aikaa. Se on tehnyt minuun suureen vaikutuksen ja olen suositellut sen lukemista monille ystävilleni
Merete Mazzarellan kirjat ovat myös aina ajatuksien herättelijöitä, todella hyviä.

Täti Peltsu

Kaari Utrion Saippuaprinsessa. Sankaritar on hauska, suloinen ja kiero Tarina on yllätyksellinen: lopussa kaikille käy hyvin, tavoilla, joita ei aluksi voinut kuvitellakaan. Luin sen ensi kerran erottuani pitkästä, vaikeasta suhteesta ja tarvitsin juuri tällaista hauskaa ja nokkelaa ajateltavaa.

Eija

Thomas Mann: Taikavuori. Luin kirjan joskus 80-luvun alussa. Lumouduin alkusivuilta asti kirjan kiireettömyyteen ja parantolan omaan omalaatuiseen, erilaiseen maailmaan. Tiedän vieläkin miltä paikka mielestäni näytti ja toivoin koko ajan, ettei kirja loppuisi. Olin turta kun se päättyi. En ole lukenut kirjaa vielä uudelleen, mutta ensi vuonna kun jään eläkkeelle, kenties.

Mari

Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina.
Luin sen ensimmäisen kerran yli 12 v sitten entisessä liitossani. Olin kovin ahdistunut tuolloin elämääni. Tämä kirja puki sanoiksi oloni ja antoi minulle rohkeuden olla nainen ja seistä omilla jaloillani.
Tämän jälkeen olen palannut kirjan pariin silloin tällöin sen hienon kielen vuoksi. Voimakirjani.

Mirja Hoy

Kirjastossa silmiini osui hurmaava uutuuskirja ”Olympia – ensimmäinen lapseni”. Se kertoo kiehtovalla tavalla Helsingin olympiakisojen aikaan matkatoimiston perustaneen Eero Julinin seikkailuista sekä hänen perustamansa yrityksen ja samalla suomalaisen kaukomatkailun historiasta. On uskomatonta lukea, kuinka matkustajia 1950-luvulla vietiin Volkswagen Kleinbusseilla Pyhälle maalle ja jopa Intiaan asti! Matkustaminen on ollut sellaista seikkailua, että kun kirjaan kerran tartuin, sitä oli vaikea laskea käsistään.
Yllättävintä mielestäni oli miten kirja, joka genrensä puolesta on oikeastaan yrityksen (jonka kanssa minulla ei edes ole mitään tekemistä!) historiikki, onnistui nousemaan mieleenpainuvimpien ja mielikuvitusta kiehtovien kirjojen joukkoon. Tuo otsikkonne "rakkain kirja" on kovin hankala päättää, mutta mielelläni esittelen tämän uuden löytöni kaikille matkailusta kiinnostuneille. Ja miksei sohvaperunoillekin!

Ykspenavaan

M. Waltari: Sinuhe. Sen parempaa kirjaa ei ole eikä tule. Siinä on kaikki, mitä ihmisen tulee elämästä tietää. Olen lukenut kirjan jo kolme kertaa elämäni eri vaiheissa ja nyt 80+ iässä olen taas sen aloittanut. Jo nyt, aivan alussa, olen löytänyt siitä uusia aspekteja, joihin ei nuorempana niin huomiota kiinnittänyt.
Muut Waltarin teokset, samoin kuin V. Linnan kirjat, täydentävät mainiosti Sinuhea ja laajentavt näköalaa elämästä ja sen eri muodoista.

Antti:

Kenties kliseinen ja tylsä vastaus: Täällä pohjantähden alla. Siinä vain on kaikki. Äärinmäisen koskettava ja kattava kuvaus Suomen historiasta. Alussa on suo, kuokka ja Jussi. Lopussa Jussin leski Alma sanoo kaihoisasti Jussin raivaamaa maata isänmaaksi. Väliin on mahtunut kokonainen ihmiselämä ja hirvittävän paljon asioita ja taphtumia joista meidän Suomi on rakentunut. Henkilöhahmot ovat rakastettavia ja vihattavia.

Tämän kirjan pitäisi olla suuremmin esillä suomalaisuudessa ja itsenäisyydessä. Sen pitäisi olla isompi osa historian ja kulttuurinopetustamme. Moni tuntee Linnan Tuntemattoman, mutta moni heistä ei tunne tätä tarinaa.

Kissa Krumeluu:

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen Satupuu. Sain kirjan puoli vuotiaana ja sitä on luettu paljon, ne ihanat runot ja lorut jäävät kaikkien mieleen. Samat runot viehättävät aina uusia sukupolvia ja vanhatkin se saa hymyilemään.

Maikku:

Väinö Linnan Tuntematon Sotilas.
Loistavaa kerrontaa, henkilöhahmot aitoja ja persoonallisia murteineen kaikkineen. Kaikesta kerronnasta huokuu sodan mielettömyys. Koskettava kirja. Luin lukiossa äikän kurssilla ekan kerran, sittemmin lukenut monesti uudelleen, aina saa jotain uutta irti. Suosittelen kaikille.

Täysin hurmioitunu:t

Toivo Pekkasen varjoon jäänyt pienoisromaani Musta hurmio on ollut minulle ihmeellinen aareaitta. Osaan sen tapahtumat ympäri ja ämpäri ja palaan lumotun saaren tapahtumiin kerta toisensa jälkeen.
Jo pelkkä takakansiteksti teki joitakin vuosia sitten omituisen vaikutuksen kirpputoripöydältä napattuna. Todellinen kummajainen siis kirjahyllyssä maagisen realismin ja symbolismin edustajana.


Uskomaton kolmiodraama etenee joka virkkeellä jotenkin muusta lukemastani poikkeavalla tavalla. Kauppiaan, Joelin ja Renkosen hahmot ovat vastaani sattuneista romaanihenkilöistä varmasti hienoiten tyypiteltyjä.


Huomasin Mustan hurmion myös kuvaavan liikkeitä, joista kyllä olin kuullut mutta ymmärtänyt hyvin vähän: tolstoilaisuutta, nuoriseuroja näytelmineen, osuuskauppaliikettä. Pekkasen henkilöhistoriaan tutustuminen syventää tulkitsemista vielä ihan mahdottomasti. Kirjailijan hätkähdyttävä lukukokemus Strindbergin "lumotusta saaresta", oma tolstoilainen kasvimaa ja käsillä tekeminen, jolloin kirjoittaa sai vain illalla ruumiillisesti jo kovin väsyneenä... En edes muista mitä kaikkia oivalluksia ja ymmärrystä tämä on tuonut tullessaan.

Mummeli:

Olen 80v nainen. Teen "pesänsiivousta". Kirjahyllyyni romaaneista jäivät - tietenkin: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, Väinö Linnan Tuntematon sotilas, Antti Tuurin Lakeuden kutsu sekä Francois Mauriacin Käärmesolmu, Sinclair Lewisin Babbitt sekä Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden Yksinäisyys. Aion lukea niistä vielä ainakin Käärmesolmun ja Babbittin. Sadan vuoden yksinäisyyttä en jaksaisi ja Waltaria ja Linnaa Olen jo aiemmin kertaillut. Suosittelen vahvasti.

Firefly:

Olen lukenut satoja kirjoja elämäni aikana, mutta jostain syystä luen John Irvingin kirjan A Prayer for Owen Meany (suom. Ystäväni Owen Meany) aina uudelleen ja uudelleen. Se on kirjaerilaisuudesta, ystävyydestä ja sankaruudesta, Amerikasta ja 1960-luvusta, ja se koskettaa minua joka lukukerralla yhtä paljon.

Annika:

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme (2013) on mieleenpainuvin koskaan lukemani kirja. Tarina äidin ja tyttären vaikeasta suhteesta on itsessäänkin mielenkiintoinen, mutta lisäksi Pelon kirjoitustapa on niin soljuva ja täynnä upeita yksityiskohtia, etten ole ehkä ikinä lukenut kauniimmin kirjoitettua kirjaa.

Miksi?:

Opin lukemaan 5-vuotiaana ja kun pikku-tyttö on innostunut uudesta taidostaan, niin hänhän lukee. Lukee kaiken, minkä saa käsiinsä. Lopulta käsiin osui Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut. Alle kouluikäiselle tarina oli huikea kokemus,

Olen lukenut tuon sadun aikuisenakin lukuisia kertoja ja käsittänyt, että tuo saturomaani sai minut ajattelemaan hyvän ja pahan suhdetta ihmisessä - enhän tietenkään sitä pienenä tällä tavoin ajatellut. Tarina vain sai kysymään mielessään, miksi? Ja kun lukemaan oppinut pikku-tyttö sanoo mielessään sanan miksi, niin kysymykselle pitää löytyä vastaus. Mistäpä muusta kuin kirjoista.

Nyt 40 vuotta ja lukemattomia historian, filosofian, yhteiskunnan, politiikan, psykologian jne. kirjoja myöhemmin, etsin edelleen vastausta. Tämä on ollut mielenkiintoinen matka täähän saakka.

Edelleen jokainen vastaus herättää uuden miksi-kysymyksen. Miksi Suomen juhlavuonna on tärkeää alleviivata suomalaisuutta, kun kysytään ihmisten rakkainta kirjaa? Taiteellahan ei ole kansalaisuutta, eivätkä valtioiden rajat sitä kahlitse.

Niina:

Yksi merkittävimpiä lukukokemuksiani koskaan on ollut Anu Holopaisen Kristallien valtakunta, jonka luin ollessani seitsemännellä luokalla. Tuo teos johdatteli minut fantasia- ja scifikirjallisuuden pariin ja sieltä olen löytänyt luettavaa jo seuraavat 17 vuotta. Moni mahtava ja näkökulmia avaava teos olisi jäänyt lukematta, jos en tuohon nuortenkirjaan olisi aikoinaan tarttunut. Fantasia ja scifi kertovat pohjimmiltaan ihmisistä, mutta vieraanuttamalla ne antavat tilaa omille ajatuksille ja oivalluksille olematta liian valmiiksi pureskeltuja.

Arja:

Kuvittelin sotia edeltävän ajan olevan olevan kaukaista historiaa. Ja ihmisiä en edes tullut ajatelleeksi - nehän olivat jotain mennyttä. Kunnes luin Kjell Westön Missä kuljimme kerran. (Se voitti Finlandia-palkinnon 2006, joten varmaan luin niihin aikoihin.) Ja tajusin, että 1900-luvun alussa sukulaiseni taaksepäin ovat olleet tuolla, kokeneet nuo asiat itse, ja tapahtumat sitä kautta vaikuttavat minuunkin. Sillä siitä on kuitenkin aikaa vain muutama sukupolvi: hehän olivat isovanhempieni vanhempia. Kirjan henkilöiden tekemisten, ajatusten ja tapahtumien myötä katson Suomea, Helsinkiä ja omaa historiaani uusin silmin. Järisyttävä kokemus, järisyttävä kirja.

  • Kirjailija, näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholmin julkisuuskuvassa mustekala siteeraa Marxia

    Kirjailija Johannes Ekholm kerää vaikutteita kaikkialta.

    Kirjailija Johannes Ekholm on eräänlainen valtarakenteita horjuttava alkemisti, joka luo ajankuvaa käyttämällä elementtejä Roland Barthesin ajatuksista internetin ilmiöihin. Mieluiten hän makaa sohvalla älypuhelin kädessä ja syö karkkia.

  • Kuvassa Niina Repo, Riku Korhonen, Elina Knihtilä ja Johannes Ekholm.

    Mites töissä meni?

    Pilkun jälkeen -ohjelmassa käsitellään työtä. Katso täältä!

    Pilkun jälkeen tarttuu työhön. Keskustelemassa ensimmäisistä työpaikoista ja työn muutoksesta ovat kirjailija Riku Korhonen, näyttelijä-professori Elina Knihtilä ja kirjailija Johannes Ekholm. Pilkun jälkeen maanantaina 27.3. Yle Teemalla klo 21.

  • Näyttelijä, professori Elina Knihtilä

    Mä olen puhunut teille ihan paskaa!

    Professori Knihtilä sai itsensä kiinni jeesustelusta.

    Paluu näyttämölle yli kahden vuoden jälkeen sai Elina Knihtilän ymmärtämään, että hän oli jeesustellut opiskelijoilleen. Professuuri Teatterikorkeakoulussa on näköalapaikka, jossa tulee koko ajan haastetuksi.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Artikkelikuva KC:n juttuun

    Tuomas Nevanlinna: Donald Trump tviittailee työväenliikkeen raunioilla

    Filosofi Tuomas Nevanlinnan analyysi Donald Trumpista.

    Filosofi Tuomas Nevanlinna kertoo esseessään, miksi Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti. Trump lumoaa, koska hän osoittaa esimerkillään, että kuka tahansa voi voittaa lotossa. Siihen ei tarvita koulutusta ja pinnistelyä, kuten liberaali yhteiskunta uskottelee. Nevanlinna paljastaa myös, miten työväenliikkeen romahdus loi populismin ja mikä erottaa Trumpin Hitleristä.

  • studiomuusikkot

    Suomihittien näkymättömät duunarit

    Neljä muusikkolegendaa kertoo tarinan levyjen takaa.

    Tiedätkö kuka soitti Tapani Kansan R-A-K-A-S-kappaleen rumpufillin tai bassoa Juha Tapion Kaksi puuta -hitissä? Entä kuka kannutti rumpuja Nylon Beatin Viimeinen-biisissä tai soitti kitaraa Jari Sillanpään Satulinna-kappaleessa? Tapani "Nappi" Ikonen, Juha Björninen, Anssi Nykänen ja Ako Kiiski kertoo tarinan levyjen takaa ja siitä, millainen on muusikon ammatti Suomessa. Hiteiltä, naurulta ja notkoilta ei vältytä.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Kirjailija, näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholmin julkisuuskuvassa mustekala siteeraa Marxia

    Kirjailija Johannes Ekholm kerää vaikutteita kaikkialta.

    Kirjailija Johannes Ekholm on eräänlainen valtarakenteita horjuttava alkemisti, joka luo ajankuvaa käyttämällä elementtejä Roland Barthesin ajatuksista internetin ilmiöihin. Mieluiten hän makaa sohvalla älypuhelin kädessä ja syö karkkia.

  • Näyttelijä, professori Elina Knihtilä

    Mä olen puhunut teille ihan paskaa!

    Professori Knihtilä sai itsensä kiinni jeesustelusta.

    Paluu näyttämölle yli kahden vuoden jälkeen sai Elina Knihtilän ymmärtämään, että hän oli jeesustellut opiskelijoilleen. Professuuri Teatterikorkeakoulussa on näköalapaikka, jossa tulee koko ajan haastetuksi.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kuvassa Niina Repo, Riku Korhonen, Elina Knihtilä ja Johannes Ekholm.

    Mites töissä meni?

    Pilkun jälkeen -ohjelmassa käsitellään työtä. Katso täältä!

    Pilkun jälkeen tarttuu työhön. Keskustelemassa ensimmäisistä työpaikoista ja työn muutoksesta ovat kirjailija Riku Korhonen, näyttelijä-professori Elina Knihtilä ja kirjailija Johannes Ekholm. Pilkun jälkeen maanantaina 27.3. Yle Teemalla klo 21.

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija, käsikirjoittaja, roolipelien suunnittelina Mike Pohjola

    Mike Pohjola: Kun Aleksis Kivi ulostuslääkettä söi

    Taiteilijan on pistäydyttävä hulluudessa.

    Millainen on kirjailijan työpäivä? "Yhdeksältä työhuoneelle lukemaan sähköpostit, kymmeneltä lankeaminen hulluuteen, yhdeltätoista takaisin selkomaailmaan, yhdeltä lounas, viideltä kotiin", kirjoittaa kirjailija Mike Pohjola. Lue koko juttu >>

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Minna Canth 1880

    Miedot tunteet kyllästyttivät Minna Canthia

    Minna Canth oli vahva persoona, joka herätti tunteita

    Kirjailija Minna Canthia kuvaillaan vahvaksi persoonaksi. Hän ei ollut sovinnainen ja herätti tunteita kansassa. Kouluradion lähettämässä ohjelmassa Hellin Kannas on haastatellut Minna Canthin tytärtä Lyyli Andersinia ja tyttären kälyä Aija Kotilaista kirjailijan elämästä Kuopiossa. Kannas vierailee myös Kuopion museossa, Minna Canthille omistetussa huoneessa.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Luota ahdistujaan

    Jokainen aika on ajatellut olevansa historian ahdistunein.

    Minä haluaisin jonkun kokonaiskuvan. Kaikesta. Tiedän sen olevan ongelma, koska tiedän ettei se ole mahdollista. Voi epävarmuus, pohtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

  • Maija Vilkkumaa

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

    Kerro lempikirjastasi, ja voita kirjapalkinto!

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein tärkein? Kerro lempikirjastasi meille. Parhaan tarinan kertojalle on luvassa kirjapalkinto!

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!