Hyppää pääsisältöön

Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

Mikä kirja on sinulle tärkeä? Osallistu arvontaan!
Mikä kirja on sinulle tärkeä? Osallistu arvontaan! Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi

Jokaisella on kirjoja, jotka eivät lähde sielusta vuosienkaan aikana. Mikä kirja on sinulle tärkein? Kerro lempikirjastasi meille, ja ehkä se löytää uuden lukijan. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan viikoittain kirjapalkinto!

Timo K. Mukka muistutti Isossa-Britanniassa asuneelle näyttelijä ja käsikirjoittaja Sanna Stellanille, mitä on olla suomalainen.

Kirja vie toiseen maailmaan, auttaa ymmärtämään itseä, toisia, elämää. Ne viihdyttävät, lohduttavat ja sivistävät. Tutkimuksetkin osoittavat, että kirjat lisäävät terveyttä, joten ei ole ihme, että lukeminen on suomalaisten yleisin harrastus!

Kerro meille, kuinka kirja on muuttanut sinun elämäsi!

Tarinoita julkaistaan Kirjojen Suomen verkkosivuilla ja Kirjojen Suomen Facebook-sivulla. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan viikoittain kirjapalkinto, joten muista jättää sähköpostiosoitteesi lomakkeeseen.

24.5. Onneksi olkoon, Kirjanen!

Tämän viikon kirja-arvonnassa nimimerkki Kirjanen voitti Erika Vikin teoksen Hän sanoi nimekseen Aleia. Ensi viikolla arvotaan juuri Suomessa vieraillut Petina Gappahin teos Muistojen kirja. Kerro, mikä kirja on ollut sinulle tärkeä, ja osallistu arvontaan!

Kirjanen kirjoitti näin:

Kirjat ovat elämäni. Kirjat ovat olleet vierelläni kaikissa elämän vaiheissa, joten lempikirjoja ja tärkeitä kirjoja on paljon. Tärkeisiin kirjoihin lukeutuu tietokirjallisuutta, proosaa ja lyriikkaa... Tässä haluan kuitenkin nostaa esille aivan pikkuruisen kirjan, joka vain sattui käteeni kirjakaupassa ja sillä hetkellä sai minut nauramaan ja iloitsemaan elämän ihanasta keveydestä. Mark Levengoodin Riemujen rikkaus ja surujen summa. Kirja kertoo kepeästi, mutta ah niin tavallisesta suomalaisuudesta ja ihmisyydestä yleensä. Tärkeän kirjan ei aina tarvitse olla suuri ja raskas klassikko. Se voi olla myös heleästi kupliva, riemullinen, hyvää mieltä tuottava kirjanen.

17.5.Onneksi olkoon Henna! Voitit Juha Itkosen teoksen Minun Amerikkani.

Joskus kannattaa tarttua uudelleen kirjaan, joka ensilukemalta ei ole miellyttänyt, voi kokea iloisen yllätyksen, kuten Hennalle kävi:

"Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Lukiossa pakkoluettuna tuskaa. Vuosia myöhemmin uusi lukukerta ja iloinen yllätys. Kirja on oikeastaan kaikkea, samaan aikaan koskettava ja hauska, toiminnantäyteinen ja tarinoihin rauhoittuva. Vanhahtava kieli tuntemattomine sanoineen teki lukemisesta vielä riemukkaampaa."

Ensi viikolla uusi arvonta. Kerro meille, mikä on sinulle tärkein kirja!

10.5.2017 Onneksi olkoon, Eliis! Voitit Sirpa Kähkösen romaanin Tankkien kesä!

Kirjat ymmärtävät yksinäisiä, ne pitävät seuraa ja kuvaavat tuota jokaista ajoittain riivaavaa tunnetta. Tätä käsitteli myös viikon kirja-arvonnan voittaja Eliis:

"Juhani Ahon Yksin on minulle kaikkein tärkein kirja. Se kertoo kaipauksesta, kaihosta sekä yksinäisyydestä. Siinä avautui minulle täysin uusi maailma ja ehkä myös osaltaan muistutti mitä on olla suomalainen."

Ensi viikolla arvotaan Juha Itkosen Minun Amerikkani. Kerro meille, mikä on sinulle tärkein kirja!

3.5.2017 Onneksi olkoo, Henna! Voitit Vesa Haapalan Karhunkiven!

Tällä viikolla Kirjojen Suomen verkkosivuilla muisteltiin klassikoita: Tepatepsukka kertoi Veijo Meren tuotannon olevan hänelle rakkainta ja nimimerkki PH piti Sinuhe egyptiläistä tärkeimpänä. Arpaonni suosi kuitenkin Hennaa, joka kirjoitti myös suomalaisesta klassikosta:

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Lukiossa pakkoluettuna tuskaa. Vuosia myöhemmin uusi lukukerta ja iloinen yllätys. Kirja on oikeastaan kaikkea, samaan aikaan koskettava ja hauska, toiminnantäyteinen ja tarinoihin rauhoittuva. Vanhahtava kieli tuntemattomine sanoineen teki lukemisesta vielä riemukkaampaa.

Ensi viikolla arvotaan Sirpa Kähkösen Tankkien kesä. Kerro meille, mikä on sinulle tärkein kirja!

26.4.2017 Kirjaholisti, onneksi olkoon!

Tällä viikolla saimme 47 kirjoitusta teille tärkeistä kirjoista. Huikea määrä, kiitos!

Muistelitte paljon lastenkirjoja: Maria ja Jonnariikka ovat lukeneet lapsesta alkaen Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieltä, Marikki Peppi Pitkätossua ja Ilona L.M. Montgomeryn Anna-sarjaa. Ehkä ilahduttavin elämän tärkein kirja tuli tällä viikolla Pialta, joka mainitsi Aapisen. Niinpä tietenkin!

Arpaonni suosi lyriikan ystävää. Kirjaholisti kirjoittaa näin:

Itselleni tärkeä kirja on Pentti Saarikosken vuonna 1978 ilmestynyt Tähänastiset runot, koska se avasi omalla kohdallani portit laajaan kirjojen maailmaan. Olin kyllä lukenut kirjoja lapsesta lähtien, mutta kun Pekka Tarkan Saarikoski-elämäkerran I osa vuonna 1996 (olin tuolloin 16-vuotias) ilmestyi runsaan julkisuuden saattelemana, kiinnostuin oitis tuosta kiehtovasta kirjailijapersoonasta. Laitoin kirjan varaukseen, mutta koska halusin tutustua Saarikoskeen myös hänen omien tekstiensä kautta, lainasin kirjaston runohyllystä löytyneen Tähänastiset runot. Viehätyin Saarikosken omaperäisestä runotuotannosta ja huomasin, että tärkeää ei ole pelkästään se mistä kirjailija kirjoittaa, vaan oleellista on myös se, miten hän sen tekee. Aloin lukea kirjoja aivan uudesta näkökulmasta. Voi siis sanoa, että Tähänastiset runot avasi minulle tien kirjojen & kirjallisuuden avaraan maailmaan.

19.4.2017 Daughterofaslan, onneksi olkoon!

Kuluneen viikon aikana saimme paljon hienoja lukumuistoja. Kiitos siitä! Hulda löysi kaipaamansa metsän Veikko Huovisen Puukansan tarinasta ja Hartsa pikkulapsivaiheen Juha Seppälän Hyppynarusta. Lisäksi on kirjoja, joita suositellaan viikosta toiseen: Linnan Pohjantähden alla, Raamattu, Tolkienin Taru sormusten herrasta ja Janssonin Taikatalvi.

Arvonnassa Susinukke Kosolan runoteoksen Avaruuskissojen leikkikalun voitti nimimerkki Daughterofaslan. Ensi viikolla on sitten uusi arvonta ja uusi kirja voitettavana!

Daughterofaslan kirjoitti näin:

Olen lukenut Narnian tarinat jo lapsena. Varsinaisen elämyksen niiden äärellä koin kuitenkin, kun luin niitä vuosikymmeniä myöhemmin omille lapsilleni. Se kohta, kun vaatekaapista tullaankin ulos toiseen maailmaan herättää minussa oudon kaipauksen. Ja se katulamppu, joka narnialaisessa metsässä osoittaa kahden maailman välisen rajan, on osa mielenmaisemaani. Olen kuvataiteilija, ja niinpä tuo narnialaismetsä ja katulamppu on tullut moniin teoksiini. Rakkaus Narniaan on periytynyt myös tyttärelleni, joka myös on taitelija. Hänenkin taiteessaan on paljon viittauksia tuohon maailmaan, joka on kuvitteellinen, mutta kuitenkin mahdollinen. Ehkä Narnia on jossakin.

12.4.2017 Kaisu ja Laura voittivat, onneksi olkoon!

Tällä viikolla arpaonni suosi Kaisua ja Laura Finskaa, joille lähtetetään siis Susinukke Kosolan Avaruuskissojen leikkikalu.

Kaisun tarina:
Sain äitiltäni 1992 kesäloman alkajaisiksi Taru Sormusten Herrasta (kovakantisen ja kangaspäällysteisen). Olin 11-vuotta ja luin kirjan kahdessa viikossa, tekemättä mitään muuta. Palasin kirjan pariin vuosittain kymmenen vuoden ajan, lukemalla sen uudelleen ja uudelleen. Jouduin ostamaan itselleni pokkariversion kuuden vuoden jälkeen, kun alkuperäinen kirja oli hajoamassa käsiin... Se on edelleenkin hyllyssä odottamassa kirjan entisöintikurssia.
Samaisena syksynä vanhempani erosivat erittäin riitaisasti ja en nähnyt isääni kahteen vuoteen, ja myös koulu alkoi mennä huonosti. Taru Sormusten Herrasta -kirjan kautta löysin fantasiakirjallisuuden ja pakenin sinne. Käytin kaiken vapaa-aikani lukemiseen, ja lukeminen jäi vähemmälle vasta kunnolla työelämään siirryttäessä. Nyt olen saanut taas uuden innon lukemiseen.

Laura Finskan tarina:
Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän on minulle kirjoista tärkein. Kirjoitan itsekin ja kyseinen kirja on antanut minulle valtavasti oivalluksia siitä kuinka kirjoittaa, miten ihmisiä kuvaamalla voi auttaa ymmärtämään jotakin sellaista, mitä ei muuten voisi ymmärtää. Anna minun rakastaa enemmän on täynnä tunnetta, nuoruuden ehdoton kerronta kantaa läpi kirjan. Ja mikä parasta kirjalle on vielä jatko-osa, Palatkaa perhoset.

5.4. 2017: Onneksi olkoon Kaisa ja Hullu, voititte kirjat!

Kaisa ja Hullu lähettivät meille omakohtaiset tarinat, ja kiitokseksi heille lähetetään Susinukke Kosolan teokset Avaruuskissojen leikkikalu. Kaisan tarina kuuluu näin:

"Monet kirjat ovat minulle tärkeitä, mutta yhtenä tärkeimmistä muistan Kreetta Onkelin Ilosen talon (1996). Luin sen lukion ensimmäisellä luokalla koulussa. Se nauratti ja järkytti ja kosketti tunnetasolla. Myöhemmin olen käsittänyt, aikuisena, että kirjassa kuvattiin samantyyppisiä asioita, joita koin itsekin lapsena. Ilosessa talossa elämä on kauheaa mutta luonnollista. Siinä on jotakin suomalaista, mitä en soisi kadotettavan."

Nimimerkki Hullu taas kirjoitti näin:
"Ei mikään kirja ole muuttanut minua mutta Amerikan Psyko kolahti lujaa ja sai ajattelemaan muutamia asioita uusiksi. Kehityin mielestäni hyvään suuntaan loppujen lopuksi mutta en suosittele kyseistä keinoa kellekään:)"

29.3.2017: Onneksi olkoon Marjo! Olet voittanut viikkon kirjapalkinnon!

Ja koska palkintoja ei ole myönnetty aiemmin, poimimme aiemmilta viikoilta vielä neljä palkittavaa ja he ovat: A_K, Taisto Vanhapelto, Johanna ja Ykspenavaan!

Onnea kaikille voittajille!

Marjo

Valtaa ja vankiloita käsittelevä Michel Foucaultin teos Tarkkailla ja rangaista, joka innoitti aikoinaan tutkimaan opinnäytetyössä vankiloiden historiaa. Foucault räjäytti myös maailmankuvani. Teos avasi näkökulman vaikkapa siihen, miten yhteiskuntajärjestelmä oikeuttaa kaikkien kansalaisten valvonnan ja tarkkailun mm. vankiloiden kautta. Vankila on siten vain väline yhteiskunnallisessa vallankäytössä, ei itsetarkoitus. Ihana, rakenteita läpivalaiseva kirja!

A-K

Minulle rakas kirja on Kaarina Helakisan Pikku Joonas. Sain sen veljeni vaimolta lahjaksi synnytettyäni poikani. Luin kirjaa pojalleni kun imetin häntä. Luin pienelle vauvalle koko kirjan ja samalla itselleni, meille. Monta kirjaa olen hänelle lukenut senkin jälkeen. Nyt jo aikuinen poikani on myös minulle monta hyvää kirjaa antanut lahjaksi, ne ovat olleet yleensä puhuttelevia kirjoja, eivät koskaan myyntilistojen kärkeä. Minäkin ostan joka syntymäpäiväksi ja joululahjaksi kirjan edelleen pojalleni. Poikani valmistuu joskus suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi. Hän saa valmistujaislahjaksi Kaarina Helakisan Pikku Joonaksen. Ympyrä sulkeutuu.

Taisto Vanhapelto

Peter Hopkirkin teos The Great Game (1990) on pitänyt minut otteessaan vuodesta 2001. Ostin sen jossain lentokentällä.

Raadoin silloin Kansainvälisen Punaisen Ristin organisaatiokehitysdelegaattina Keski-Aasian viidessä stanissa: Kazakstan, Kirgistan, Uzbekistan, Tadjikistan ja Turkmenistan.

Työmatkan yhteyteen sattuneessa viikonlopussa kävin Khivassa, YK:n suojeluun kuuluvassa entisessä kaupunkivaltiossa, jonka Venäjä ns. vapautti ja otti ns. suojelukseensa 1800- luvun keskivaiheilla.

Kuulin, luin ja opin, että siellä oli tuhat vuotta sitten elänyt tähtitieteilijä ja matemaatikko Al Ghorezm, joka kehitti kymmenjärjestelmän ohella algoritmin. Hänen nimestään länsimaissa väänneltiin matematiikan haara algebra, jota minulla oli mahdollisuus, pakko, ilo oppia Hämeenlinnan lyseossa 1950-luvulla. Tuntui hämmentävältä toimia organisaatiokehittäjänä maanosassa, jossa tuhat vuotta sitten eli sellainen nero. Miten eleltiin Suomessa silloin?

The Great Game on Rudyard Kiplingin luoma termi. Hopkirkin The Great Game avaa tajunnan ymmärtämään imperialismia, sekä Brittien että ennen muuta Venäjän. Venäjä kahmi salaahiipimistaktiikallaan valtavia alueita ja valtioita kahdellla tavalla: ei noudattanut Britannian kanssa tekemiään sopimuksia ja vapautti merkittävien kaupunkivaltioiden asukkaita maallisesta elämästä (esim. Geok Tepe ja Lenkoran), kaikista puolustajista ja asukkaista viimeiseen lapseen.

Kotikontuiselle suomalaiselle Hoipkirkin The Great Game avasi tajunnan ymmärtämään imperialismin, minkä kosketuksen me suomalaiset olemme kokeneet, mutta emme ole koskaan ymmärtäneet.

Johanna

Hieman "tylsä" vastaus, mutta kaikista eniten ajatuksia herättänyt kirja on ollut Da Vinci -koodi. Luin kirjan 8. luokalla pian sen ilmestymisen jälkeen. Alttiissa iässä kirja opetti minut kyseenalaistamaan. Kirjasta voimaantuneena haastoin uusilla ajatuksilla ja erilaisilla näkökulmilla opettajia uskonnon, yhteiskuntaopin ja historian tunneilla - olin varmasti melko rasittavakin. Yhden tunnin jälkeen opettaja tuli ehdottamaan minulle keskusteluryhmään liittymistä, koska osasin kyseenalaistaa ja ilmaista mielipiteeni. En koskaan liittynyt, mutta sen pyynnön ansiosta sain valtavan määrän itseluottamusta ja uskallusta puhua. Mikään kirja ei ole antanut yhtä voimaannuttavaa kokemusta ja uskallusta, kuin oikeaan aikaan lukemani Da Vinci -koodi

Ykspenavaan

M. Waltari: Sinuhe. Sen parempaa kirjaa ei ole eikä tule. Siinä on kaikki, mitä ihmisen tulee elämästä tietää. Olen lukenut kirjan jo kolme kertaa elämäni eri vaiheissa ja nyt 80+ iässä olen taas sen aloittanut. Jo nyt, aivan alussa, olen löytänyt siitä uusia aspekteja, joihin ei nuorempana niin huomiota kiinnittänyt.
Muut Waltarin teokset, samoin kuin V. Linnan kirjat, täydentävät mainiosti Sinuhea ja laajentavt näköalaa elämästä ja sen eri muodoista.

Saapuneita tarinapoimintoja

Leena

Marianne Alopeus: Pimeyden ydin
Siinä kirjassa on kaikki: Maailman parannus, seikkailu, rakkaus, ihmisen kehitys.
Olen lukenut kirjan 3 kertaa ja tulen vielä lukemaan

Belle

Minulle tärkein ja rakkain kirja on Margaret Mitchellin kirjoittama Tuulen Viemää. Sitä en muista koska luin sen ensimmäisen kerran ehkä se oli joskus 90-luvun alkupuolta. Kirjasta tekee minulle erityisen juuri kirjan päähenkilön Scarlett O'Haran kasvutarina nuoresta naisesta aikuiseksi sodan keskellä. Ja erityisesti Scarlett O'Harassa ihailin hänen sinnikkyyttään ja periksiantamattomuuttaan vaikka hänen rakkauselämänsä ei sujunutkaan hyvin lapsen menetyksestä nyt puhumattakaan.

Liisa

J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta. Luin sen ensimmäisen kerran 1970 - luvulla, kun olin lukiossa. Kolmatta osaa (Kuninkaan paluu) ei ollut vielä suomennettu ja joudui odottamaan jonkin aikaa ennen kuin sain tietää, miten jännittävä tarina päättyy. Mutta kertomuksen jännittävyys ei ole tärkein asia vaan se, miten kirjassa kuvataan ystävyyttä ja sen kaiken voittavaa voimaa. Myös se, miten pienikin voi olla rohkea ja tehdä suuria tekoja, on tässä kirjassa kuvattu hyvin. Lisäksi ihailen Tolkienin ihmeellistä kykyä luoda kokonainen maailma ja sille pitkä historia sekä useita kieliä.

Rautajoutsen71

Minulle on tärkeä Michael Howardin Valloita maa-kirja. Se on innostava ja rohkaiseva teos joka auttaa huolissa jotka liittyvät maamme turvallisuuteen. Howard toteaa monesti, suurinpiirtein, että yksi rukoileva mummo on vaarallisempi kuin komppania sotilaita. Eli ei tarvi surra rajoittuneisuuttaan vaan jokainen voi olla hyvä soturi.

Veli Lavia

Minun paras ja tärkein kirjani on pyhä Raamattu siksi koska siin on ilmoitettu minulle kaikki nykyiset ja tulevaiset mitä elämässäni on nyt ja tulee siksi sitä ei voi verrata mihinkään muuhun kirjaan

Jarkko O.

Pauli Matikaisen Salaseura Mustakäsi!
Olin ehkä noin 9-vuotias (1987), kun löysin kirjan. Tarkastin myöhemmin jokaisella kirjastokäynnillä sen varaustilanteen ja mahdollisen jatko-osan, joka tulikin nimellä Mustakäsi koulunpenkillä.
Kirja antoi jännittävän mallin kaveruudelle ja voimisti mielikuvitusta.

Masa
Sinuhe, luettu joskus 12-13 vuotiaana ja muutama kerta sen jälkeen. Jotenkin vaan kolahti.

Mari Mikkelistä

Minulle kaikkein rakkain kirjasarja on ollut Anni Polvan Tiina-sarja.Sen seurassa meni monta monta ihanaa hetkeä lapsena .

pii

Tärkein kirjani on Ernest Hemingwayn vanhus ja meri, jonka Tauno Tainio on kääntänyt erinomaisesti suomeksi. Kirjan sanoma, tunnelma, lauseet ja henki luovat toivoa ja valoa myös silloin, kun elämä tuntuu vaikealta. Luin kirjan ensimmäisen kerran ollessani 13-vuotias ja vuosien varrella olen palannut kirjan ääreen useita kymmeniä kertoja. Vanhusta ja merta lukiessani mieleni valtaa rauha. Tällaista kirjallisuus parhaimmillaan on.

Pia

Sain vuosia sitten lahjaksi kirjan "Valloittava salaisuus". Se oli minulle ihana aarre ja on vieläkin vaikka nyt jo ymmärrän asiaa monipuolisemmin muutenkin. Kirja kertoo naiseudesta, mitä se pohjimmiltaan on ja minkälaisia haasteita siihen liittyy. Olen lukenut sen varmaan useita kertoja läpi, välillä kokonaan ja välillä selaillen. Sen sanoma on niin vastoin tätä nykyajan menoa, että aina tulee uudestaan jotenkin raikas olo sen kirjan parissa ja löytää taas jotain tärkeää.

M

Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Olen lukenut sen 12-vuotiaasta lähtien muutaman vuoden välein. Ensipainos kassakaapissa.

Ulla Tonteri

Lapsena lukemani kirja "Seikkaileva leikkimökki". Sen kirjoittajaa en muista. , enkä enää juontakaan.Muistan vain sen,että se kolahti ja kunnolla.Olen etsinyt ko. kirjaa antikvariaateista tuloksetta.Olisi mielenkiintoista lukea se uudelleen näin kypsässä iässä ja analysoida vähän, että mikä siinä oli SE JOKIN...

Jussi

Kielinikkari Gabriel García Márquezin hulvaton lemmenseikkailu Rakkautta koleran aikaan tulee luettua muutaman vuoden välein aina uudestaan ja uudestaan.

Talvikki

John Steinbeckin Vihan hedelmät oli minulle, tuolloin 17-vuotiaalle tytölle 70-luvulla pysäyttävä kokemus. Aikaisemmin olin lukenut nuorten kirjoja, Christietä, Angelica-sarjoja yms. romanttisia- , sekä jännityskirjoja. Kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, että olen sanonut sen "vinksauttaneen vasemmalle".

Krakatau

Pentti Saarikoski, Kirjeitä vaimolleni

Rauno Koistinen

Siitä kirjasta löysin elämäni,konkreettisesti.
Sairauden kourissa,eksyneenä ja ollessani yksin tämä kirja toi lohdun ja valon elämääni.Kirja, johon meidän länsimainen kulttuurimme perustuu.
Se kirja on Raamattu,elävän Jumalan Sana.

Elämästänauttiva

Tällä hetkellä Soile Raunion kirjasarja (8kirjaa), joista ensimmäistä suosittelen Enkelten Valtakunnan avainta jokaiselle elävälle!

Rainer Tuominen

Olen lukenut vain hyvin harvoja kirjoja useampaan kertaan, mutta kaksi tälläistä ovat Ursula K. Le Guinin kirja alkuperäisnimellä ¨The Word For World Is Forest¨ (hyvin selvästi Avatar käsikirjoituksen alkulähde) ja Joanne Greenbergin novellikokoelma ¨With the Snow Queen¨. Ensimmäinen kuvaa hyvin poeettisesti elämän verkkoa ja monimuotoisuutta, jälkimmäinen on hämmästyttävän monitahoinen novellimaailma, jossa ihmisen sisäisten päätösten vaikuttimet saavat pääroolin. Näissä kirjoissa on virtuoosimaista kertomista ja ne haastavat ihmisen, lukijan, miettimään onko epätäydellisyys, inhimillisyys, ehkä yksi elämän suurista lahjoista...

Larissah

Olen aina rakastanut satuja, etenkin Grimmin satuja... Lempikirjani on Bram Stokerin -Dracula, joka johdatti minut fantasiakauhun valloittavaan maailmaan. Tuon kirjan luin ensimmäistä kertaa ollessani kolmannella luokalla ja sen jälkeen olen lukenut sen vaikka kuinka monta kertaa uudestaan. Aina siitä saa jotain uutta irti. Aivan mahtava tapa päästä toiseen aikaan ja maailmaan...

Jukka Kärkkäinen

Giovanni Guareschi: Isä Camillosarja, varsinkin 5 ensimmäistä, vaikka kyllä Isä C ja ne nykynuoretkin menee. On omassa hyllysssä ja luen läpi muuutaman vuoden väliajoin. Huumoria (absurdia), historiaa, elämänfilosofiaa ja teologiaa sopivasti sekoitettuna.

antti

andre bring.KATSOIN PIMEÄÄN, TUOKIO TUULESSA
Suosittelen lämpimästi paras kirja
7 veljestä

aarre

Raamattu. Siitä olen saanut toivoa tulevaisuuteen, oppinut ymmärtämään ihmistä ja itseäni, anteeksisaamisen ja - antamisen merkityksen, armon. Tunnen kymmeniä ihmisiä, itseni mukaan lukien, jotka ovat kokeneet Raamatun kautta löytäneensä tulevaisuuden ja toivon.

Leena Jäntti

Täällä Pohjantähden alla. Aivan loistavaa kerrontaa ja hienot henkilöhahmot ja kertoo kiihkoilematta maamme historiasta.

Eija Korkeila

.Aapelin Pikku Pietarin Piha. Upea kuvaus puutalomiljööstä, ihmisten arjesta. Mahtava loppuhuipennus, kun Henry vihdoin oppii pissaamaan seisaaltaanniin kuin muutkin pojat. Olen lukenut tämän kirjan monen mont akertaa, itselleni ja lapsilleni aikanaan. Ensimmäinen lukukerta ollessani noin 11v 2. Lassie palaa kotiin. Ihana tarina koiran vaelluksesta kotiin. Ensimmäinen lukukerta n. 10-11 v. 3. Yrjö Kokon Pessi ja Illuusia. saman ikäisenä 4. Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa. Noin 9v. 6. Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli. Luin tämän kun omat lapset olivat pieniä. Itkin liikuttuneena läpikirjan. Silloin jo lukutaitoinen esikoiseni sanoi lohduttavasti: Äiti, minä voin lukea välillä kun sulla on niin paha mieli...7. Guareschi: Isä Camillon kylä. Aivan hulvaton kirja, luin sen äidinkielenopetajani Liisa Tertin opastamana 8. Kivi: Seitsemän veljestä. 9. Nummisuutarit. 8-9 niinikään kyseisen äidinkielenopettajani ansiosta, arvostan suuresti sitä, että hän on vienyt minut hyvien kirjojen pariin 10. Steinbeck: Helmi . 11. Ilmari Kiannon Punainen viiva, Linnan Täällä Pohjan tähden alla ja Tuntematon sotilas. Näiden kirjojen avulla olen hahmottanut, mitä kaikkea isoäiti oli jutellut meille lapsille, sillä aikaa, kun vanhemmat olivat saunomassa. 3-4 lukukerrankin jälkeen aukeni vielä uusia asioita. Nämä kirjat ovat vaikuttaneet minuun syvästi: jäkytys siitä, miten suomalaiset tappelivat veli veljeä vastaan kansalaissodassa. Ja miten kauhea kokemus sota on. Näiden kautta olen hahmottanut myös oman suvun historiaa: isän puolelta oltiin punaisia ja äidin puolelta valkoisia- ja minä en ole kumpaakaan….jne jne Kaikki kirjoja, joita olen lukenut yhä uudelleen. Modernimmastakin kirjallisuudesta Lumen taju, Harry Potterit, Mma Ramotswe, Vadelmavenepakolainen….voi lista on loputon ja kirjahyllyni pursuaa

kaiken kauniin ja kannatettavan kannattaja

F Sagan: Muuan hymy
kielen rytmi, henkilöiden kuvaus mm.

O. Fallahi: Mies
tarina, kielen runollisuus, rytmi

la peste

jos yksittainen kirja pitaa valita niin olkoon sitten albert camusin sivullisen varjoon jaanyt rutto. ,, kertomus kuvitteelisesta rutosta ranskan alusmaasta algeriasta oranin kaupungista. kertojana laakari berhard rieux.. paahenkilo toinen oranin asukas. kirja jonka luen uudestaan ja uudestaan muutaman vuoden valein..

Kirsi

Jos saisin valita kaikista rakkaista kirjoistani yhden, se olisi Fynn: Setä Jumala, täällä Anna. Se on ajatuksia herättävä ja koskettava yhtä aikaa. Se on tehnyt minuun suureen vaikutuksen ja olen suositellut sen lukemista monille ystävilleni
Merete Mazzarellan kirjat ovat myös aina ajatuksien herättelijöitä, todella hyviä.

Täti Peltsu

Kaari Utrion Saippuaprinsessa. Sankaritar on hauska, suloinen ja kiero Tarina on yllätyksellinen: lopussa kaikille käy hyvin, tavoilla, joita ei aluksi voinut kuvitellakaan. Luin sen ensi kerran erottuani pitkästä, vaikeasta suhteesta ja tarvitsin juuri tällaista hauskaa ja nokkelaa ajateltavaa.

Eija

Thomas Mann: Taikavuori. Luin kirjan joskus 80-luvun alussa. Lumouduin alkusivuilta asti kirjan kiireettömyyteen ja parantolan omaan omalaatuiseen, erilaiseen maailmaan. Tiedän vieläkin miltä paikka mielestäni näytti ja toivoin koko ajan, ettei kirja loppuisi. Olin turta kun se päättyi. En ole lukenut kirjaa vielä uudelleen, mutta ensi vuonna kun jään eläkkeelle, kenties.

Mari

Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina.
Luin sen ensimmäisen kerran yli 12 v sitten entisessä liitossani. Olin kovin ahdistunut tuolloin elämääni. Tämä kirja puki sanoiksi oloni ja antoi minulle rohkeuden olla nainen ja seistä omilla jaloillani.
Tämän jälkeen olen palannut kirjan pariin silloin tällöin sen hienon kielen vuoksi. Voimakirjani.

Mirja Hoy

Kirjastossa silmiini osui hurmaava uutuuskirja ”Olympia – ensimmäinen lapseni”. Se kertoo kiehtovalla tavalla Helsingin olympiakisojen aikaan matkatoimiston perustaneen Eero Julinin seikkailuista sekä hänen perustamansa yrityksen ja samalla suomalaisen kaukomatkailun historiasta. On uskomatonta lukea, kuinka matkustajia 1950-luvulla vietiin Volkswagen Kleinbusseilla Pyhälle maalle ja jopa Intiaan asti! Matkustaminen on ollut sellaista seikkailua, että kun kirjaan kerran tartuin, sitä oli vaikea laskea käsistään.
Yllättävintä mielestäni oli miten kirja, joka genrensä puolesta on oikeastaan yrityksen (jonka kanssa minulla ei edes ole mitään tekemistä!) historiikki, onnistui nousemaan mieleenpainuvimpien ja mielikuvitusta kiehtovien kirjojen joukkoon. Tuo otsikkonne "rakkain kirja" on kovin hankala päättää, mutta mielelläni esittelen tämän uuden löytöni kaikille matkailusta kiinnostuneille. Ja miksei sohvaperunoillekin!

Ykspenavaan

M. Waltari: Sinuhe. Sen parempaa kirjaa ei ole eikä tule. Siinä on kaikki, mitä ihmisen tulee elämästä tietää. Olen lukenut kirjan jo kolme kertaa elämäni eri vaiheissa ja nyt 80+ iässä olen taas sen aloittanut. Jo nyt, aivan alussa, olen löytänyt siitä uusia aspekteja, joihin ei nuorempana niin huomiota kiinnittänyt.
Muut Waltarin teokset, samoin kuin V. Linnan kirjat, täydentävät mainiosti Sinuhea ja laajentavt näköalaa elämästä ja sen eri muodoista.

Antti:

Kenties kliseinen ja tylsä vastaus: Täällä pohjantähden alla. Siinä vain on kaikki. Äärinmäisen koskettava ja kattava kuvaus Suomen historiasta. Alussa on suo, kuokka ja Jussi. Lopussa Jussin leski Alma sanoo kaihoisasti Jussin raivaamaa maata isänmaaksi. Väliin on mahtunut kokonainen ihmiselämä ja hirvittävän paljon asioita ja taphtumia joista meidän Suomi on rakentunut. Henkilöhahmot ovat rakastettavia ja vihattavia.

Tämän kirjan pitäisi olla suuremmin esillä suomalaisuudessa ja itsenäisyydessä. Sen pitäisi olla isompi osa historian ja kulttuurinopetustamme. Moni tuntee Linnan Tuntemattoman, mutta moni heistä ei tunne tätä tarinaa.

Kissa Krumeluu:

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen Satupuu. Sain kirjan puoli vuotiaana ja sitä on luettu paljon, ne ihanat runot ja lorut jäävät kaikkien mieleen. Samat runot viehättävät aina uusia sukupolvia ja vanhatkin se saa hymyilemään.

Maikku:

Väinö Linnan Tuntematon Sotilas.
Loistavaa kerrontaa, henkilöhahmot aitoja ja persoonallisia murteineen kaikkineen. Kaikesta kerronnasta huokuu sodan mielettömyys. Koskettava kirja. Luin lukiossa äikän kurssilla ekan kerran, sittemmin lukenut monesti uudelleen, aina saa jotain uutta irti. Suosittelen kaikille.

Täysin hurmioitunu:t

Toivo Pekkasen varjoon jäänyt pienoisromaani Musta hurmio on ollut minulle ihmeellinen aareaitta. Osaan sen tapahtumat ympäri ja ämpäri ja palaan lumotun saaren tapahtumiin kerta toisensa jälkeen.
Jo pelkkä takakansiteksti teki joitakin vuosia sitten omituisen vaikutuksen kirpputoripöydältä napattuna. Todellinen kummajainen siis kirjahyllyssä maagisen realismin ja symbolismin edustajana.


Uskomaton kolmiodraama etenee joka virkkeellä jotenkin muusta lukemastani poikkeavalla tavalla. Kauppiaan, Joelin ja Renkosen hahmot ovat vastaani sattuneista romaanihenkilöistä varmasti hienoiten tyypiteltyjä.


Huomasin Mustan hurmion myös kuvaavan liikkeitä, joista kyllä olin kuullut mutta ymmärtänyt hyvin vähän: tolstoilaisuutta, nuoriseuroja näytelmineen, osuuskauppaliikettä. Pekkasen henkilöhistoriaan tutustuminen syventää tulkitsemista vielä ihan mahdottomasti. Kirjailijan hätkähdyttävä lukukokemus Strindbergin "lumotusta saaresta", oma tolstoilainen kasvimaa ja käsillä tekeminen, jolloin kirjoittaa sai vain illalla ruumiillisesti jo kovin väsyneenä... En edes muista mitä kaikkia oivalluksia ja ymmärrystä tämä on tuonut tullessaan.

Mummeli:

Olen 80v nainen. Teen "pesänsiivousta". Kirjahyllyyni romaaneista jäivät - tietenkin: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, Väinö Linnan Tuntematon sotilas, Antti Tuurin Lakeuden kutsu sekä Francois Mauriacin Käärmesolmu, Sinclair Lewisin Babbitt sekä Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden Yksinäisyys. Aion lukea niistä vielä ainakin Käärmesolmun ja Babbittin. Sadan vuoden yksinäisyyttä en jaksaisi ja Waltaria ja Linnaa Olen jo aiemmin kertaillut. Suosittelen vahvasti.

Firefly:

Olen lukenut satoja kirjoja elämäni aikana, mutta jostain syystä luen John Irvingin kirjan A Prayer for Owen Meany (suom. Ystäväni Owen Meany) aina uudelleen ja uudelleen. Se on kirjaerilaisuudesta, ystävyydestä ja sankaruudesta, Amerikasta ja 1960-luvusta, ja se koskettaa minua joka lukukerralla yhtä paljon.

Annika:

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme (2013) on mieleenpainuvin koskaan lukemani kirja. Tarina äidin ja tyttären vaikeasta suhteesta on itsessäänkin mielenkiintoinen, mutta lisäksi Pelon kirjoitustapa on niin soljuva ja täynnä upeita yksityiskohtia, etten ole ehkä ikinä lukenut kauniimmin kirjoitettua kirjaa.

Miksi?:

Opin lukemaan 5-vuotiaana ja kun pikku-tyttö on innostunut uudesta taidostaan, niin hänhän lukee. Lukee kaiken, minkä saa käsiinsä. Lopulta käsiin osui Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut. Alle kouluikäiselle tarina oli huikea kokemus,

Olen lukenut tuon sadun aikuisenakin lukuisia kertoja ja käsittänyt, että tuo saturomaani sai minut ajattelemaan hyvän ja pahan suhdetta ihmisessä - enhän tietenkään sitä pienenä tällä tavoin ajatellut. Tarina vain sai kysymään mielessään, miksi? Ja kun lukemaan oppinut pikku-tyttö sanoo mielessään sanan miksi, niin kysymykselle pitää löytyä vastaus. Mistäpä muusta kuin kirjoista.

Nyt 40 vuotta ja lukemattomia historian, filosofian, yhteiskunnan, politiikan, psykologian jne. kirjoja myöhemmin, etsin edelleen vastausta. Tämä on ollut mielenkiintoinen matka täähän saakka.

Edelleen jokainen vastaus herättää uuden miksi-kysymyksen. Miksi Suomen juhlavuonna on tärkeää alleviivata suomalaisuutta, kun kysytään ihmisten rakkainta kirjaa? Taiteellahan ei ole kansalaisuutta, eivätkä valtioiden rajat sitä kahlitse.

Niina:

Yksi merkittävimpiä lukukokemuksiani koskaan on ollut Anu Holopaisen Kristallien valtakunta, jonka luin ollessani seitsemännellä luokalla. Tuo teos johdatteli minut fantasia- ja scifikirjallisuuden pariin ja sieltä olen löytänyt luettavaa jo seuraavat 17 vuotta. Moni mahtava ja näkökulmia avaava teos olisi jäänyt lukematta, jos en tuohon nuortenkirjaan olisi aikoinaan tarttunut. Fantasia ja scifi kertovat pohjimmiltaan ihmisistä, mutta vieraanuttamalla ne antavat tilaa omille ajatuksille ja oivalluksille olematta liian valmiiksi pureskeltuja.

Arja:

Kuvittelin sotia edeltävän ajan olevan olevan kaukaista historiaa. Ja ihmisiä en edes tullut ajatelleeksi - nehän olivat jotain mennyttä. Kunnes luin Kjell Westön Missä kuljimme kerran. (Se voitti Finlandia-palkinnon 2006, joten varmaan luin niihin aikoihin.) Ja tajusin, että 1900-luvun alussa sukulaiseni taaksepäin ovat olleet tuolla, kokeneet nuo asiat itse, ja tapahtumat sitä kautta vaikuttavat minuunkin. Sillä siitä on kuitenkin aikaa vain muutama sukupolvi: hehän olivat isovanhempieni vanhempia. Kirjan henkilöiden tekemisten, ajatusten ja tapahtumien myötä katson Suomea, Helsinkiä ja omaa historiaani uusin silmin. Järisyttävä kokemus, järisyttävä kirja.

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan kuva, osa 10

    Nykykirjallisuus on sairastunut vakavaan historiatautiin ja minusta se ei ole O.K.

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlat pitäisi keskeyttää sairauslomaan, sillä olemme pahanlaatuisen historiataudin vallassa. Postmoderni aikakausi ei tarkoita sitä, että historia olisi päättynyt. Halu verrata nykyaikaa menneisyyteen nimittäin vain kiihtyy. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi täällä -esseeseen!

  • Kirjailija ja ohjaaja Reko Lundán katsoo nauraen kameraan.

    Luojan kiitos, Reko Lundán ehti paljon

    Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin!

    Reko Lundánin uusi teos oli 2000-luvun alussa aina tapaus. Hän käsitteli näytelmissään ja romaaneissaan tavallista keskiluokkaa ja osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lundánin Rinnakkain luetaan Kirjojen Suomen kesän verkkolukupiirissä, jonka vetää toimittaja Maryan Abdulkarim.

  • Kirjojen Suomen lukulista 70-luvulle.

    Selkä edellä historiaan – näihin kirjoihin kiteytyy 1970-luku

    Millaisena sinä muistat 1970-luvun? Osallistu keskusteluun!

    Kun hahmotetaan 1970-lukua kirjallisuuden kautta, on ymmärrettävä, mitä kysymyksiä edellinen vuosikymmen petasi. Kirjojen Suomi -sarjassa ollaan päästy 1970-luvulle, josta on jäänyt elämään useita hienoja teoksia. Lue e-kirjoja täältä!

  • Piirros kirjastosta, jossa soittimia, työkaluja, voimailuvälineitä, tietokirjoja ja muutama kaunokirjallinen teos

    Väitöstutkimus: Onko kaunokirjallisuus uhattuna kirjastoissa?

    Pienille kirjastoille on kasattu tehtäviä jo liikaakin

    Kirjastojen tehtävien muutoksista väitellyt Pirjo Tuomi on huolissaan kaunokirjallisuuden osuudesta kirjastojen palveluissa. Tuomi arvioi, että kaunokirjallisuus on joutunut väistymään pienempään rooliin kirjastojen uusien palvelujen tieltä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan kuva, osa 10

    Nykykirjallisuus on sairastunut vakavaan historiatautiin ja minusta se ei ole O.K.

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlat pitäisi keskeyttää sairauslomaan, sillä olemme pahanlaatuisen historiataudin vallassa. Postmoderni aikakausi ei tarkoita sitä, että historia olisi päättynyt. Halu verrata nykyaikaa menneisyyteen nimittäin vain kiihtyy. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi täällä -esseeseen!

  • Kirjailija ja ohjaaja Reko Lundán katsoo nauraen kameraan.

    Luojan kiitos, Reko Lundán ehti paljon

    Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin!

    Reko Lundánin uusi teos oli 2000-luvun alussa aina tapaus. Hän käsitteli näytelmissään ja romaaneissaan tavallista keskiluokkaa ja osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lundánin Rinnakkain luetaan Kirjojen Suomen kesän verkkolukupiirissä, jonka vetää toimittaja Maryan Abdulkarim.

  • Kirjojen Suomen lukulista 70-luvulle.

    Selkä edellä historiaan – näihin kirjoihin kiteytyy 1970-luku

    Millaisena sinä muistat 1970-luvun? Osallistu keskusteluun!

    Kun hahmotetaan 1970-lukua kirjallisuuden kautta, on ymmärrettävä, mitä kysymyksiä edellinen vuosikymmen petasi. Kirjojen Suomi -sarjassa ollaan päästy 1970-luvulle, josta on jäänyt elämään useita hienoja teoksia. Lue e-kirjoja täältä!

  • Kirjojen Suomen lukulista 80-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Piirros kirjastosta, jossa soittimia, työkaluja, voimailuvälineitä, tietokirjoja ja muutama kaunokirjallinen teos

    Väitöstutkimus: Onko kaunokirjallisuus uhattuna kirjastoissa?

    Pienille kirjastoille on kasattu tehtäviä jo liikaakin

    Kirjastojen tehtävien muutoksista väitellyt Pirjo Tuomi on huolissaan kaunokirjallisuuden osuudesta kirjastojen palveluissa. Tuomi arvioi, että kaunokirjallisuus on joutunut väistymään pienempään rooliin kirjastojen uusien palvelujen tieltä.

  • Runoilija Ville Luoma-aho

    Miksi tuhlata aikaa proosaan, kysyy runoilija V. S. Luoma-aho

    Tanssiva karhu -ehdokas

    Kirjailija Ville Luoma-aho ei ole varma, kirjoittaako hän runoutta. Joka tapauksessa hänen teoksensa Mantra on nyt Ylen runouskilpailun ehdokkaana. Jyväskyläläinen Ville Luoma-aho (s. 1984) on kustantamo Poesian kirjailijoita. Varminta lienee puhua kirjailijasta eikä runoilijasta, sillä Luoma-aho ei ole kirjallisten raja-aitojen ystävä.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Runoilija Tiina Lehikoinen

    Muistisairautta käsittelevä Multa on Tiina Lehikoisen henkilökohtaisin kirja

    Teos on Tanssiva karhu -ehdokas

    Muistisairautta on luontevampaa käsitellä runoudessa kuin proosassa, väittää Tiina Lehikoinen. Hänen Multa-teoksensa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailussa. Tamperelaisen Tiina Lehikoisen runoteos Multa on sekä "multa sulle, minulta sinulle" että kirja mullasta, maasta.

  • Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkaat Erkka Filander, Sirpa Kyyrönen, Tiina Lehikoinen, Catharina Gripenberg, Ville Luoma-aho ja Harri Nordell

    Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

    Kuusi erityisen kiinnostavaa runoteosta

    Kevään merkkejä: linnut, aurinko, Tanssiva karhu. Runouspalkintoa tavoittelevat vuonna 2017 Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Petina Gappah ja Aris Fioretos

    Suomalainen, ruotsalainen ja zimbabwelainen kirjailija tapasivat. Mistä he puhuivat?

    Petina Gappah, Aris Fioretos ja Sirpa Kähkönen – katso video

    Kun kirjailijat Sirpa Kähkönen, Aris Fioretos ja Petina Gappah kohtaavat, aiheet liikkuvat historian näkökulmista ihmisoikeuksiin ja kirjallisuuden voimasta kulttuuriseen sopivuuteen. Fioretosin ja Gappahin uusimpia kirjoja yhdistää miljöö – ne molemmat sijoittuvat vankiloihin ja päähenkilöt ovat kidutettuja naisia. Katso keskustelu täältä!

  • Kirjailija Laurent Binet

    Ihanan raivostuttavaa älykköseuraa eli Laurent Binet ja Tuomas Nevanlinna

    Katso palkitun ranskalaiskirjailijan haastattelu täältä!

    Laurent Binet'n uutuusteos Kuka murhasi Roland Barthesin on salapoliisitarinan valepukuun sonnustautunut parodia 1980-luvun kirjallisuudentutkimuksen ja filosofian merkkihenkilöistä. Keskustelukumppanina oli Tuomas Nevanlinna. Katso keskustelu täältä!

  • Jarl Hellemann -palkintojenjako

    Suomentaja Helinä Kangas sai Jarl Helleman -palkinnon

    Katso kiitospuheenvuoro täältä

    Jarl Hellemann -palkinnon on voittanut Helinä Kangas. Elena Ferranten romaanin Loistava ystäväni suomennoksesta. Jarl Hellemann -käännöskirjapalkinto on Tammen perustama kirjallisuuspalkinto, joka jaetaan vuosittain korkeatasoisen kaunokirjallisen teoksen laadukkaasta suomennoksesta. Helinä Kankaan käännös osoittaa loistavaa tyyli ja rytmitajua, raati perustelee.

  • kuvakollaasi Helsinki Lit esiintyjistä

    Petina Gappah: Liian tutut tarinat olisivat empatian loppu

    Helsinki Lit alkaa Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40

    Työviikon loppumisesta ei ollut kulunut tuntiakaan, kun Savoy oli jo täynnä lukijoita. Kolmatta kertaa järjestetty käännöskirjallisuuden tapahtuma Helsinki Lit oli myyty loppuun. Festivaali jatkuu lauantaina, jolloin lavalle nousee esimerkiksi Nobel-voittaja Orhan Pamuk. Helsinki Lit -lähetys Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40 alkaen.

  • Kirjailija Helvi Hämäläinen

    Lukupiirissä lauantaina: Voiko onnettoman avioliiton välttää?

    Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin la 6.5. klo 19!

    Nämä ovat aikuisten peruskysymyksiä: Kuinka elää parisuhteessa onnellisena, vai onko tärkeämpää pitää kulissit pystyssä? Pitääkö olla uskollinen, perustuuko olemiseni elämänvalheelle ja en kai nyt vaan näivety hiljalleen? Kirjojen Suomen lukupiirissä käsitellään muun muassa näitä aiheita Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän (1941) kautta. Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin la 6.5. klo 19 täällä!

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan kuva, osa 9

    Seksi vähissä? Erotiikka ja yhteiskuntautopiat kulkevat käsi kädessä

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Eräs kaverini arveli, että suomalaisten vähentynyt seksin harrastaminen liittyy ennen kaikkea innostavien yhteiskuntautopioiden puuttumiseen. Sote- tai aluehallintouudistus saa kenen tahansa intohimot laskemaan. Onneksi kaunokirjallisuus jaksaa kuitenkin pitää poliittisen seksin puolia. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8 kuva

    Miksi olla yksi kun voi olla monta? Brändäämisen ABC kirjailijoille

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kustantajat ja kirjailijat ovat kiistelleet koko itsenäisyyden ajan siitä, kenelle vastuu kuuluu ja kuka saa rahat. Tässä työn ja pääoman välisessä ristiriidassa kirjailijoiden itsensä brändääminen on koitunut sekä kohtaloksi että pelastukseksi. Erityisen kovan hinnan imagostaan maksoi Algot Untola 21. toukokuuta vuonna 1918.

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 6

    Pätkiikö? Ota lääkkeeksi neukkunostalgiaa ja kirjoja muistamisesta

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    2000-luvulla Finlandia-palkituista romaaneista kolme sijoittuu Neuvostoliittoon: Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Pietari Kylmälä miettii, mitä unohdimme Neuvostoliitosta, ja mitä on muistettava nykyisyydestä, joka on koko ajan valmis katoamaan. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Olisiko hyvinvointivaltiosta suureksi kansalliseksi tarinaksi? Tosin siitä puuttuvat uhrit ja uhraaminen. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi pohtii, mikä olisi hyvä tarina kerrottavaksi.

  • Kolumnistikuva

    Riina Katajavuori: Mitä teet, kun kukaan ei katso?

    Keskittyminen on vaikeaa, sillä ärsykkeitä on liikaa.

    Olen viime aikoina koettanut kirjoittaa runoja. Keskittyminen on vaikeaa, sillä kammioon tunkee koko ajan sähköpostia ja kaikenlaisia viestejä ja ilmoituksia. Näin mrehtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnnisti Riina Katajavuori ajankäyttöään.

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!