Hyppää pääsisältöön

Kaikki maailman makeanveden hylkeet elävät viidellä järvellä

Baikalinhylkeitä Venäjällä. Baikalinhylkeitä kivillä Kuva: Juha Taskinen Baikalinhylje

Viisi vuotta sitten saimaannorppien kuvaaja Juha Taskinen ja hyljetutkija Mervi Kunnasranta päättivät etsiä kaikki maailman makeanveden hylkeet. Pysyviä järvihyljekantoja löytyy vain viideltä järveltä: Suomen Saimaa, Venäjän Laatokka ja Baikal, Alaskan Lake Iliamna ja Kanadan Seal Lakes.

Helikopteri ilmassa, kuvaaja kuvaa Kuva: MERVI KUNNASRANTA Erämaa,helikopterit,Kanada

Helikopterikyydillä Kanadan tundralle

Olimme saapuneet Kanadaan Pohjois-Quebeciin muutamaa päivää aiemmin Alaskan Iliamnan hyljejärveltä. Nyt Hudsoninlahden merisumu jäi taakse ja Ungavan niemimaa järvitilkkuineen kimmelsi allamme. Lähes puuttomalla tundralla vilkkuivat tuhannet järvet, lammet ja purot. Kallioilla lyllersi mustakarhuja. Ohitimme Lac a l’Eau Claire- suurjärven ja siitä tovin kuluttua kopteri työntyi ylängölle Seal Lakesin lonkeroihin. Laskeutumispaikka oli löydettävä nopeasti, koska kone oli ollut jo kaksi tuntia ilmassa.

”Hylje, tuolla!” Mervi huudahti. Pystytimme teltat paikkaan, josta näkyi ungavanhylkeen makuukivi. Rikkomaton erämaan rauha ympäröi meidät. Kaikkialla risteili karibujen polkuja, harmaakuukkelit seurasivat kulkuamme ja puista pyrähtelivät pyyt.

Jonathan Roger ja Mervi Kunnasranta Jonathan Roger ja Mervi Kunnasranta Seal Lakes alueella Kuva: Juha Taskinen jonathan roger,Kivääri,mervi kunnasranta,metsä
Juha Taskinen Norppakuvaaja Juha Taskinen Kuva: Mervi Kunnasranta Juha Taskinen

Yllätyksellistä leirielämää

Jo viikon olimme tähystäneet tuntureissa ja odottaneet saarissa hylkeitä etsien. Vain kaksi kertaa olimme nähneet vilaukselta nopean sukeltajan, kun se matkauinnillaan kävi haukkaamassa ilmaa. Seal Lakes on suuri, 80km alueelle levittäytyvä järvien ja jokien rypäs. Viimeisten lentolaskentojen mukaan Ungavan hylkeitä voisi olla jäljellä enää vain noin sata yksilöä.

Karhujen karkotusnuotio oli palanut yöllä loppuun ja Mervi sytytteli tulta uuteen. Juomaveden hakureissulla liukastuin rantakivikossa ja kaaduin veteen. Jalka jäi kiven koloon ja koko kehon paino repi reisilihasta. Ryömin kohti leiriä. Mervi juoksi vastaan, antoi kolmiolääkettä ja peitteli telttaan. Onni ei tosiaankaan ollut mukanamme ja helikopteri hakisi meidät pian.

Tovin kuluttua ulkoa kuului huuto: ”Juha kamera tänne, lahdessa on kaksi hyljettä!” Annoin videokameran Merville ja pikakurssin sen käytöstä. Oppaamme Jonathan Roger ja Mervi kiiruhtivat mäkeä alas. Tuijotin hetken teltan kattoon ja raahauduin sitten ulos. Otin ylimääräisen särkylääkkeen ja nappasin melan kainalosauvaksi.

Olimme hylkeelle ehkä ensimmäiset ihmiset koskaan eikä se osannut pelätä meitä.― Juha Taskinen
Ungavanhylkeet ovat maailman vähälukuisimpia järvihylkeitä. Ungavan hylje makaa kivellä Kanadassa Kuva: MERVI KUNNASRANTA hylje-eläimet,ungavan

Maailman tuntemattomin järvihylje katseli meitä

Mailin päästä kivikkoisen lahden rannalta löysin Mervin ja Jonathanin. Kauempana pohjukan kivellä liikahteli Phoca vitulina mellonae, kirjohylkeen alalaji, maailman vähälukuisin hylje. Mervi hiipi hyljettä kohti ja valokuvasi vimmatusti. Siinä se nyt oli, tuntemattomin järvihylje. Miten ne voivat elää karujen järvien ja jokien verkostoissa tekemättä norpan tavoin talvipesää? Mihin kuutit syntyvät? Kahdeksan tuhannen vuoden eristyneisyys tundrajärveen oli värjännyt sen turkin meren kirjohylkeitä tummemmaksi.

Mervi ryömi parinkymmenen metrin päähän hylkeestä. Itse en voinut ryömiä, joten päätin kävellä Mervin viereen. Ungavanhylje katseli tuloani ja heilutteli vain uteliaasti päätään. Mervi naurahti ja tuumasi: ”Mitä ihmettä, olen tunnin verran ryöminyt kivikossa hylkeen lähelle ja sinä vain lompsit viereeni.” Olimme hylkeelle ehkä ensimmäiset ihmiset koskaan eikä se osannut pelätä meitä. Sinnikkyytemme oli palkittu.

Teksti: Juha Taskinen

Avara luonto: Järvihylkeiden jäljellä - dokumenttielokuva TV1:llä lauantaina 14.1.2017 klo 18.15.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Oli tylsin luonto ohjelma ikinä.
Jos ohjelman norppa kuvat/ kertomukset olis tiivistetty niin ohjelma olis kestänyt~ 20 min
Ei luonto ohjelman pitäisi keskittyä eläimiin eikä filmin tekijöihin !

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ajansiirto-ominaisuus Areenan tv-kanavalähetyksiin

    Kelaa tv-lähetystä taaksepäin

    Areenassa näkyviä tv-kanavien lähetyksiä voi nyt kelata taaksepäin. Ajansiirtomahdollisuuden pituus on neljä tuntia. Areenan web-palvelussa on nyt mahdollista kelata tv-kanavien lähetyksiä taaksepäin neljän tunnin ajan.

  • Kukkuu-leikki valmistaa elämään – nämä tärkeät taidot opetat lapsellesi leikin avulla

    Kukkuu-leikki opettaa turvallisuuden tunnetta ja pysyvyyttä.

    Kaikki tietävät leikin: aikuinen piiloutuu käsiensä taakse ja ilmestyy pian piilostaan sanoen painokkaasti KUKKUU! Ja leikkikaverina oleva vauva nauraa hykertää. Kukkuu-leikki on usein ensimmäinen leikki, jota vanhemmat lapsen kanssa leikkivät. Leikki on niin yksinkertainen, että ei uskoisi miten tärkeä se on vauvalle hänen kehityksensä kannalta.

  • "Tiesitkö, että sä oot tosi lihava?"

    Kannattaako lihavalle kertoa, että hän on lihava?

    "Huonot elämäntavat ja hyvinvoinnin laiminlyöminen kertovat jostain aivan muusta, kuin ihmisen halusta olla lihava. Oletko kysynyt, onko läheiselläsi kaikki hyvin? Selvittänyt, mitä ystävällesi oikeasti kuuluu? Voisitko auttaa häntä jossain? Onko ystäväsi elämä ja kalenteri liian täynnä, vai painaako häntä jokin henkilökohtainen asia?" kirjoittaa Saara Sarvas.

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Vaelluskalojen kohtalonhetket

    Vaelluskalakannat ovat vaarassa hävitä Suomesta.

    "Vaelluskalakannat ovat vaarassa hävitä Suomesta. Ongelmia aiheuttaa jokivesien rakentaminen, veden laadun heikkeneminen ja liiallinen pyynti. Vyyhdin selvittämistä vaikeuttaa huomattavat taloudelliset intressit, joita asiaan liittyy. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton ja pieniä valonpilkahduksia on ollut viime vuosina havaittavissa", kirjoittaa toimittaja Juho-Matti Paavola.

  • Miljoona linnunpönttöä on totta

    Suomen luonnosta löytyy ainakin miljoona linnunpönttöä.

    Suomen luonnosta löytyy ainakin miljoona linnunpönttöä. Kampanja jatkuu toukokuulle saakka.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tilhi

    Talvikaudella tilhet ovat näkyviä ja kuuluvia parvilintuja.

    Kottaraisen kokoisella, tukevatekoisella tilhellä on suuri pää ja paksu kaula sekä tuuhea töyhtö päälaella. Höyhenpuku on harmaan punaruskea. Siivenreuna on mustan-, keltaisen- ja punaisenkirjava, pyrstön kärki keltainen.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Järripeippo

    Muuttoaikaan järripeippo on yleinen Etelä-Suomessa.

    Talitiaisen kokoisella järripeipolla on peipon tapainen kekonokka. Tummalla siivellä on kellertävät juovat. Koiraan selkä ja pää ovat kiiltävänmustat, vatsa valkoinen, rinta, kurkku ja siiventaive oranssit. Naaraan yläpuoli on vaaleankirjavan harmaanruskea ja rinta oranssinkellertävä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pähkinänakkeli

    Pähkinänakkelit vaeltavat Suomeen syksyisin.

    Talitiaisen kokoisen ja tanakan pähkinänakkelin pää on iso ja pyrstö lyhyt. Lintu on päältä siniharmaa ja alta valkoinen. Nokantyvestä niskaan kulkee musta juova (”rosvonaamari”).

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Karhun pehmeä katse puhuu ristiriitaisesti eri kieltä sen muun olemuksen kanssa. Sen kuono ja kermanvalkoinen turkki ovat kauttaaltaan veressä. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

  • Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.

  • Arktinen erämaa ei tunne armoa

    Tunturissa kannattaa aina tarkkailla säätä.

    Kalastusretkillä tunturialueilla täytyy varautua kaikenlaisiin sääoloihin, niin talvella kuin kesälläkin. Sää tunturissa voi vaihtua täydestä auringonpaisteesta hurjaan lumituiskuun hetkessä.

  • Eränkävijät on sarja metsästyksestä ja kalastuksesta nykypäivän Suomessa

    Eränkävijät esittelee katsojalle metsästystä nykypäivänä

    Uusi sarja Eränkävijät seuraa neljän intohimoisen eränkävijän tarinaa metsästyksen ja kalastuksen parissa. Eri puolilta Suomea kotoisin olevia päähenkilöitä yhdistävät samat arvot ja rakkaus luontoon. Kun pohjoisessa tunturit ovat lumen peitossa ja järvet jäässä, kuljetaan etelässä vielä sulassa maassa ja kalastetaan virtaavissa vesissä.

  • Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Ötökkätieto tutustuttaa monimuotoiseen pihaluontoon

    Opi tunnistamaan lajeja ja toimimaan puutarhassa.

    Tiesitko, että kukkaravukki voi vaihtaa väriään alustan mukaan väijyäkseen saalista tai että kenttäkiitäjäiset hohtavat vihreää metallinväriä? Upouusi Ötökkätieto-palvelu auttaa tunnistamaan ötököitä kiehtovasti.