Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Menneisyyden metsästäjät pääkuva

2. Pentu - Veera Tyhtilä

Viikinkiajan minikirves
Viikinkiajan minikirves Kuva: Yle / Antti Eskola, Lauri Kuusela, Anne Kimiläinen menneisyyden metsästäjät

Kettu kellahtaa. Pöljä kettu, pentu vasta, kuluvan kevään poikueesta. Liian pieni isoille tassuilleen ja korvilleen. Kettu leikkii, haukkaa kohti perhosta, unohtaa sen, huomaa häntänsä, näykkää häntääkin. Unohtuu taas ajatuksiinsa ja heinien huojuntaan.

Poika, ei paljon kettua kookkaampi, hengittää piilossaan. Sydän hakkaa keuhkoissa ja kämmenissä. Hiki juoksee kuumana otsalla ja niskaa pitkin paidan sisään. Pelko kuristaa rinnassa, kun hiljaisuus alkaa hajota huminan voimistuessa. Poika katsoo kettua. Miten hölmö voi olento olla. Pesä ei ole kaukana, pakenisi jo. Kettu haistelee aurinkoa. Kuuluu suhahdus ja vaimea tömäys, kun nuoli läpäisee ketunpojan pään. Kuuluu vain lyhyt ulvahdus, pennun silmissä hämmennys, kipu.

Poika vetäytyy syvemmälle piiloonsa, kaatuneen puun juurakkoon. Multaa varisee hiuksille. Piilo on huono. Juurakkosokkelon läpi hänet huomaisi, jos vain katsoisi kohti.

Savun haju tunkee nenään. Se on ison tulen savu, ei tuoksu tutulta.

Ketunpoika värisee maassa vielä vähän. Maa kumisee hiljaa, kun ensimmäinen ratsukko laukkaa ohi. Poika painaa silmänsä kiinni ja toivoo. Hevosten kaviot hakkaavat polun pintaa, ratsastajien raskas hengitys kulkee kiivaana. Komentosanat kaikuvat ilmassa. Taustajoukko kulkee hitaammin. Jalat raahaavat, sieltä täältä kuuluu valitusta ja parahduksia. Poika kuulee naisten ääniä, lasten itkua, on tunnistavinaan, ei tahdo, ravistaa äänet korviltaan, puristaa silmiä kiinni.

Kun kulkue on mennyt, poika avaa silmänsä. Polulla lojuu puista riipiytyneitä lepänlehtiä ja havuja. Ketunpoika on kavioiden potkimana kierähtänyt ojaan, hän ei katso sitä enää. Poika kerää risupinon, jonka oli pudottanut, tukee sen vasemman käsivarren taipeeseen. Oikealla kädellään hän pitelee risukirvestä, ensimmäistä omaansa, lähtiessään kävelemään pitkiä askelia kohti kylää.

Järvi kylän vierellä on tyyni. Veden pinnalla leijuu matalassa valossa ohut savuhuntu. Niemenkärki kurkottaa järvelle, vierellä kohoaa rosoinen kallio. Tie kaartelee loivana ylämäkeen, kalliorinteen laitaa ja ohi aidanportin. Poika lähestyy kylää varoen, empien, pieni kirves valmiina kourassaan. Varovaisuus on turhaa. Kotikujilla ei liiku kukaan. Kylän keskellä seisovan pitkän talon tuohikatto savuaa. Talon hirsiseinät seisovat paalujen tukemina vielä. Muut rakennukset ovat säilyneet tai nopeasti lehahtaneet ja jo sortuneet. Jostain karannut vuohi säntää säikkynä ohi talon ja takaisin tietämättä suuntaansa.

Hiljaisia miehiä makaa hengettöminä, ruhjottuina, kaikkialla pitkän talon ympärillä.

Poika astuu yli talon korkean kynnyksen. Maalattialla lojuu rikkoutuneita ruukkuja, kaatuneesta astiasta kaikkialle levinnyttä simaa, revenneitä kankaanpaloja naisten vaatteista. Mutta naisia ei näy.

Poika kävelee tulisijan luo. Pyöreän kivikehän vierellä on valmiina ruoanlaiton ainekset. Lammasta ja mantelimaitoa, salvian lehtiä ja sahramia. Äiti. Äiti oli pyytänyt sytykettä tuleen. Poika oli mennyt metsään. Nyt äitiä ei näy. Pojan leuka vavahtaa hänen hengittäessään sisään.

Lieden laidalla valmiina aterian alkeet. Poika istuu pöllin päälle, alkaa vuolla kiehistä puusta. Sytyttelee tulen taloon, kuin kymmenet kerrat ennenkin. Ihan niin kuin äiti oli käskenyt. Nostaa rautapadan tulelle. Lisää ainekset ja keittelee hiljaksiin. Mistään ei kuulu ääntä. Hiiltyneet seinät ympärillä huokailevat tuhkaista tomua.

Poika ammentaa itselleen lihapataa puukippoon. Istuu pöydän ääreen. Hän tuijottaa eteensä, eikä pysty syömään. Alahuuli vapisee. Tähän asti hän tiesi mitä tehdä, tähän asti hän osasi. Tästä eteenpäin ei mielessä ole ohjetta. Hän on pieni vielä, tietää sen liian hyvin itsekin. Kyyneleet piirtävät kirkkaat raidat tuhkan mustaamiin poskiin.

Ovelta tuleva valo katoaa, kun joku astuu sen tielle. Poika hätkähtää ja säikkyy, kompuroi tulisijalle ja haparoi risukirveen käteensä. Koittaa tarkentaa katsettaan kirkasta valoa vasten.

Hän on valmis hyökkäämään, vaikka kirves ei anna voimaa.

Ääni tulee ensin. Sanoissa on kaikki maailman kauneus. Ne lupaavat, että mitään hätää ei ole.

Poika syöksyy äidin hametta vasten ja painaa päänsä ympärille kietoutuvien käsien suojaan. Äiti kaappaa lapsen syliin, painaa sydäntään vasten ja kantaa ulos. Hän kävelee pois kylästä katsomatta niihin, jotka jäävät makaamaan, kun he kulkevat ohi. Poika katsoo äidin olan yli taakse jäävää kotia. Hän kysyy isästä ja muistakin, mutta äiti pudistaa päätään vaiti.

Äiti kävelee naapurikylän turvaan kantaen lastaan sylissään koko pitkän matkan, sillä joskus voimia tarvitaan enemmän kuin niitä on ja silloin ne lainataan tulevilta ajoilta.
Poika miettii pöljää kettua ja sen perhosta huojuvien heinien seassa. Poika miettii, miten kukin oppii vuorollaan maailman lait. Miten vaarallista on olla hetken onnellinen, sillä sen maailma huomaa ja kostaa heti.

Teksti: Veera Tyhtilä

Kirjailija Veera Tyhtilä
Veera Tyhtilä Kirjailija Veera Tyhtilä menneisyyden metsästäjät

Historia

Uusimmat sisällöt - Historia

  • #merirosvot - koe, mitä todella tapahtui Itämerelle 1401!

    Itämeren #merirosvot - Näin seuraat ja osallistut merirosvoseikkailuun

    #Merirosvot on roolipeli twitterissä 9.-22.1.2017

    #Merirosvot on keskiajan Itämerelle sijoittuva historiallinen roolipeli, jota pelattiin 9.-22.1.2017. Tarinan päänäyttämönä toimi Twitter, mutta sitä voi seurata myös Yle Areenan merirosvouutisista sekä Yle Historia facebookissa ja instagramissa, merirosvo Herman Punajalan Snapchatiä unohtamatta.

  • Vanhan 1779 aluksen mallin mukaan rakennetun (1997 - 2014) replica L'Hermione'in kapteeni Yann Cariou Amerikan matkalla 2015.

    Ranskalainen purjelaiva L'Hermione osa 1. – Vapauden fregatti

    Ranskalainen fregatti L'Hermione ja markiisi de Lafayette.

    L'Hermione sai lempinimekseen "vapauden fregatti". Sillä nuori markiisi de Lafayette purjehti maaliskuussa v. 1780 Ranskasta yli Atlantin auttamaan amerikkalaisia itsenäisyystaistelijoita englantilaisia vastaan. Purjelaiva oli rakennettu v. 1779 Aurinkokuninkaan perustamassa arsenaalissa Rochefortissa. Alus palveli yli vallankumouksen. Laivakaunotar koki traagisen lopun luotsin käsittämättömän virheen takia Croisicin edustalla, Loire-joen suistossa v.1793. Rochefort'in kaupunki ei laivaansa unohtanut. Siitä rakennettiin tarkka, uljas replika vanhalla telakallaan 1997–2014. Alus palvelee kotikaupunkiaan suosittuna kulttuurikohteena ja koululaivana. Nuori replika purjehti v. 2015 juhlavierailulle Amerikkaan lähes samaa reittiä kuin historiallinen emolaiva ja Lafayette aikoinaan.

  • Purjelaiva L'Hermionen replika avomerellä 2015.

    Ranskalainen purjelaiva L'Hermione osa 2. – Merimiestaidot kunniaan.

    1700-luvun L'Hermione-replika purjehti Amerikkaan 2015.

    Ranskan kuninkaalliseen laivastoon kuulunut, uljas L'Hermione sai tehtäväkseen osallistua Amerikan itsenäisyystaisteluun v. 1780. Kuulun matkaajansa, markiisi Lafayetten myötä, se jäi ranskalaisten sydämiin vapauden fregattina, joka vei avun Washingtonille ja amerikkalaisille. Noin 300 vuotta tämän laivakaunottaren haaksirikon jälkeen alus päätettiin rakentaa uudestaan sen pienessä kotikaupungissa, Rochefortissa, täsmälleen samalla telakalla, jonka Ludvig XIV oli perustanut. Projekti sai suurisuuntaisuudessaan valtavaa huomiota. Sitä seurattiin innokkaasti ympäri maailmaa sekä meren ammattilaisten, historian ja kulttuurin asiantuntijoiden ja harrastajien piireissä. Yksi seuraajista oli suomalainen merikapteeni Matti Airio.

  • Toimittajat Porkkalassa

    Puna-armeija purki sotilastukikohtansa ja palautti Porkkalan yllättäen

    Neuvostoliitto palautti Porkkalan 60 vuotta sitten.

    Kun Neuvostoliitto 26. tammikuuta 1956 purki Suomen maaperällä olevan sotilastukikohtansa ja päätti palauttaa Porkkalan vuokra-alueen, huokaistiin Suomessa helpotuksesta. Pahimmat vaaran vuodet olivat vihdoin ohi. Porkkalan palautus oli iso uutinen myös ulkomaisissa lehdissä. Alue oli ollut puna-armeijan sotilastukikohtana vuodesta 1944 lähtien.

  • Kasnalaisen kerjuukirje Kekkoselle

    Paska traktori ja muita kansalaisten kirjeitä Kekkoselle

    Kekkonen sai kirjeitä kansalaisilta

    Urho Kekkonen sai aikanaan paljon kirjeitä tavallisilta ihmisiltä, joissa kansalaiset kääntyivät huolineen hänen puoleensa jo pääministeriaikana. Monet näistä kirjeistä kummastuttavat nykypäivänä: on vaikea uskoa kuinka henkilökohtaisilla asioilla valtion päämiestä silloin vaivattiin.

  • Two Neanderthal men with different distinctive growth of hair pictured in the Rheinisches Landesmuseum in Bonn, Germany, Tuesday, 13 June 2006.

    Meissä kaikissa asuu pieni neandertalilainen - tunnetko juuresi? Tee testi!

    Kuinka hyvin tunnet neandertaiset? Tee testi!

    Nykyihmiset ja neandertalilaiset asuivat vuosituhansia samoilla alueilla. Viimeiset neandertalilaiset katosivat n. 28 000 vuotta sitten. Rinnakkaiselon aikana nykyihmiset ja neandertalilaiset ehtivät kuitenkin risteytyä ja nykyisin eurooppalaisen ihmisen DNA:sta on 1,5-2,1 prosenttia peräisin heiltä. Meissä jokaisessa asuu siis pieni neandertalinihminen. Kuinka hyvin tunnet millaisia he olivat? Tee testi!

  • Nervanderinkatu Helsingissä

    Katu-uskottavat tieteentekijät

    Lähde mukaan tieteentekijöiden mukaan nimetyille kaduille

    Toimittaja Seppo Heikkinen ei enää muista millä kadulla idea iski. Olisikohan se ollut Pietari Kalmin kadulla Kumpulassa? Siellä hän ainakin muistaa ajatelleensa, että kukahan tuo Pietari Kalm oikein olikaan. Tästä pohdinnasta lähti syntymään radiosarja tieteen merkkihenkilöiden mukaan nimetyistä kaduista.

  • Nakkikioski Pohjoisesplanadilla 1973

    Ranskalaisia Perunatorilla ja kaadettuja kioskeja - snagareiden historiaa

    Nakkikioskien historiaa ja muistijälkiä.

    Ennen hampurilaisbaareja, korttelipizzerioita ja kebabpaikkoja pikaruokaa syötiin nakkikioskeilla eli snagareilla. Perinteisellä nakkikioskilla asiakas seisoi ulkoilmassa ja annokset ojennettiin etuikkunassa olevaan luukun kautta. Lihapiirakka kahdella nakilla, porilainen ja Trip-mehut olivat nakkikioskien vakiotavaraa. Mutta millainen on nakkikioskien historia? Ja millaisia muistoja niihin liittyy?

  • Kuusi vaalijulistettu vuoden 1956 vaaleista

    Kenen haluaisit voittavan 1956 presidentinvaaleissa - äänestä nyt!

    Presidentinvaalit 1956 vaaligallup

    300 valitsijamiestä kokoontuu 15.2.1956 eduskuntatalolle valitsemaan presidenttiä. He voivat suljetussa lippuäänestyksessä äänestää myös muuta ehdokasta kuin omaansa. Myös mustat hevoset ovat vaalissa mahdollisia. Tulos ratkeaa viimeistään kolmannella kierroksella. Nyt tarvitaan sinun mielipiteesi.

  • Helsingin Vanhakaupunki. Etualalla Hämeentie, oikealla Kuninkaankartanonsaari. 1932.

    Kaksi lukua Helsingin historiaa

    Kaksi lukua Helsingin historiaa

    Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suulle Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle vuonna 1550. Tarkoituksena oli kilpailla Suomenlahden toisella puolella sijaitsevan saksalaisten hallitseman Tallinnan kanssa. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan kaupunkien porvarit määrättiin pakolla muuttamaan uuteen kaupunkiin.