Hyppää pääsisältöön

Pianisti Joel Papinoja: "Eräänä syksynä 7-vuotiaana päätin, että nyt haluan oppia soittamaan."

Pianisti Joel Papinoja.
Pianisti Joel Papinoja. Kuva: Yle/Laila Kangas joel papinoja

"Haaveilen joskus sellaisesta kesästä, jolloin ehtisin viideksi viikoksi vaeltamaan Espanjaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille." Joel Papinoja on valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi ja konsertoi Musiikkitalossa 18. tammikuuta 2017 Talven nuoret taiteilijat -sarjassa. Mistä soittoharrastus alkoikaan ja miten tähän päädyttiin?

Kuka?

 
Olen Joel Papinoja, syntynyt 2.2.1988 Valkealassa.

Mistä?

Asuin 19 vuotta synnyinpaikkakunnallani, missä kävin koulun ja lukion. Sen jälkeen olen asunut yhtäjaksoisesti Helsingissä lukuunottamatta lukukautta 2010-11, jonka vietin Erasmus-vaihto-oppilaana Royal Irish Academy of Musicissa Dublinissa.

Musiikkiopinnot?

Molemmat vanhempani harrastivat musiikkia lapsena ja äitini opettaa nykyäänkin suurimman osan koulunsa musiikintunneista. Hän oli luvannut näyttää minulle halutessani pianonsoiton alkeita ja eräänä syksynä 7-vuotiaana päätin, että ”nyt haluan oppia soittamaan”. En tiedä mistä into tuli ja miten se syttyi – vielä pari kuukautta aiemmin samaisena syksynä paikallisen kansalaisopiston pianonsoitonopettaja oli tarjonnut minulle oppilaspaikkaa, mutta olin vain todennut, etten ole kiinnostunut sellaisista jutuista! Seuraavana vuonna pääsin Pohjois-Kymen musiikkiopistoon Ari Helanderin oppilaaksi.

Ari opetti minua 11 vuotta, minkä jälkeen pääsin Sibelius-Akatemiaan vuonna 2007 Erik T. Tawaststjernalle, jonka mestarikursseilla olin käynyt jo parin kesän ajan. Valmistuin musiikin maisteriksi joulukuussa 2014 ja siitä lähtien olen toiminut freelancerina pk-seudulla.

Pianisti Joel Papinoja ja baritoni Simon Barrad.
Joel Papinoja ja Simon Barrad Kantapöydässä. Pianisti Joel Papinoja ja baritoni Simon Barrad. Kuva: Yle/Laila Kangas joel papinoja,simon barrad

Lempisäveltäjä tai teos?

Hienoja teoksia on säveltäjiä on niin paljon, että niistä on todella vaikea valita sitä ihan ehdotonta suosikkia. Lapsena kuuntelin monta vuotta lähinnä pelkkää Chopinia, ennen kuin aloin tutkimaan Kouvolan kirjaston cd-kokoelmaa - saatoin jopa kerran viikossa käydä lainailemassa mielenkiintoisia levyjä.

Nykyään lempimusiikkiani ovat useinmiten kappaleet, jotka ovat tavalla tai toisella juuri työn alla. Esimerkiksi viime vuoden henkilökohtainen Spotifyn soitetuimmat -lista sisältää aika tarkan kattauksen viime vuoden lemppareistani: Mendelssohnin Elias-oratorio sekä Schönbergin Pierrot Lunaire.

Levy, johon kuitenkin palaan ehkä kaikkein eniten ja joka oli myös viime vuonna kuunnelluimpien joukossa, on Carlos Kleiberin levytys Tristan ja Isolde -oopperasta. Kuuntelen paljon myös orkesterimusiikkia sekä pianisteja, etenkin viime vuosisadan alkupuoliskolta, esimerkiksi Rahmaninovin levytyksiä.

Idolit?

Hienoja muusikoita ja unohtumattomia esityksiä on myös lukuisia, mutta muusikot, jotka ovat onnistuneet koskettamaan ja inspiroimaan minua useita kertoja levyllä ja/tai livenä, ovat juurikin mainittu kapellimestari Carlos Kleiber sekä pianisti Olli Mustonen. Nuoremman polven muusikoista suosikkini on Daniil Trifonov.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Meillä oli kotona aina paljon kirjoja ja luen mielelläni etenkin kaunokirjallisuutta, esimerkiksi Waltareita. Pyrin myös käymään säännöllisesti juoksemassa ja uimassa. Tykkään myös kävellä luonnossa ja haaveilen joskus sellaisesta kesästä, jolloin ehtisin viideksi viikoksi vaeltamaan Espanjaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Kyllä sitä kieltämättä joinakin tiettyinä päivinä tulee miettineeksi, voisiko elämässään tehdä jotakin muuta, ja välillä onkin hyvä muistuttaa itselleen vapaudesta valita. En todennäköisesti kuitenkaan viihtyisi yhtä hyvin missään muussa ammatissa, enkä osaa nimeta mitään tiettyä alaa tai tehtävää, jota tekisin jos en olisi muusikko. Luultavasti olisin päätynyt työhön, jossa saa jollakin tavalla käyttää omaa luovuuttaan.

Entä muuta?

Kamarimusisointi ja ylipäätänsä muiden muusikoiden kanssa työskentely on ollut minulle todella pitkään tärkeä osa pianistina toimimistani. Kasvoin yhteissoittoon musiikkiopistoaikoinani, kun oppilaitokseen päätettiin perustaa kamarimusiikkikokoonpanoja vuonna 2000. Lied ja laulajien kanssa työskentely tuli sitten luonnollisena lisänä mukaan kuvioihin tullessani Sibelius-Akatemiaan.

Pianistit Matleena Nyman ja Joel Papinoja olivat Kantapöydän opiskelijatreffeillä 11.1.2017. Matleena esittää videolla Rahmaninovin etydin d-molli op.33 nro 4. Joel Papinojan kanssa esiintyy baritoni Simon Barrad. He esittävät laulun Neurotic and lonely Gabriel Kahanen laulusarjasta Craigslistlieder. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Janne Koskinen.

  • cd-levyn kansi

    Kuningasvallan nostalgisointia

    Levyarvio

    Ranskan uudistettu monarkia palautti vallankumouksen uhreiksi joutuneiden kuninkaallisten esivanhempiensa, Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten arvon 1800-luvun alkupuolella näyttävin ja loistokkain menoin – kunhan oli päässyt Napoleon Bonapartesta eroon. Uudelleenhautaukset ja seremoniat seurasivat toisiaan, ja marttyyreille sävellettiin kuolinmessut sopivasti vanhaa hallintoa, Ancien régimeä muistelevaan jälkiklassiseen tyyliin. Luigi Cherubinin ja Charles-Henri Plantaden Requiem-messut nostavat kuoron etualalle, ja niiden soivan majesteettinen, lyyrinenkin kuoro-orkesteri-ilmaisu pääsee hienosti oikeuksiinsa Concert Spirituelin periodisoitinesityksenä.

  • cd-levyn kansi

    Bachia kuin kahvia – kuumana, tuoksuvana ja klassisen tasapainoisena

    Levyarvio

    Kiinnostun aina, kun näen Carl Philipp Emanuel Bachin musiikkia esitettävän tai levytettävän. Omaan isäänsä ja ihailijoihinsa, wieniläisklassikoihin verrattuna näkymättömäksi jäänyt Emanuel Bach kirjoitti tunteikasta, väreilevää, spontaania ja taidokasta musiikkia. Sitä esittelee nyt Café Zimmermann, 1700-luvun Leipzigin amatöörimusisointi-iltamien isännältä nimensä lainannut yhtye, levyllisellä Bachin saksankielisiä kantaatteja ja kamarimusiikkia.

  • cd-levyn kansi

    Shostakovitshin ehdoton selittämättömyys

    Levyarvio

    Pianisti-säveltäjä Lera Auerbach on löytänyt alttoviulussa oivallisen soittimen ilmaisemaan Shostakovitshin varhaisten Preludien vaihtelevia ja syvälle käyviä tunnelmia. Ja vieläkin enemmän: alttoviulun mystisen sointimaailman läpikotaisin hallitsevalle Kim Kashkashianille Auerbachin sovitukset sopivat kuin hanska käteen. Auerbach teki Preludit-sovituksensa kumppaniksi Shostakovitshin Sonaatille alttoviululle ja pianolle; tällä levyllä Preludeja kuitenkin seuraa Auerbachin oma sonaatti, Arcanum, joka ei aivan yllä Shostakovitshin tasolle tietystä sukulaisuudesta huolimatta.

  • cd-levyn kansi

    Tunnelmallisen pehmeää kumpuilua

    Levyarvio

    Vuonna 1969 syntynyt virolainen Tõnu Kõrvits on yksi Pohjois-Euroopan tuotteliaimpia ja menestyneimpiä säveltäjiä. Kõrvits tuottaa vaivattomasti jokseenkin mielikuvituksellisia ja kiehtovia teoksia, joiden sopuisia sointeja hän sopivasti maustaa jazzahtavilla tai elokuvamusiikista tutuilla dissonansseilla ja efekteillä. Niin myös uutuusteoksessa Moorland Elegies sekakuorolle ja jousiorkesterille, jonka tekstinä Kõrvits käyttää tarkoin valittuja Emily Brontën runoja.