Hyppää pääsisältöön

Pianisti Joel Papinoja: "Eräänä syksynä 7-vuotiaana päätin, että nyt haluan oppia soittamaan."

Pianisti Joel Papinoja. Kuva: Yle/Laila Kangas joel papinoja

"Haaveilen joskus sellaisesta kesästä, jolloin ehtisin viideksi viikoksi vaeltamaan Espanjaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille." Joel Papinoja on valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi ja konsertoi Musiikkitalossa 18. tammikuuta 2017 Talven nuoret taiteilijat -sarjassa. Mistä soittoharrastus alkoikaan ja miten tähän päädyttiin?

Kuka?

 
Olen Joel Papinoja, syntynyt 2.2.1988 Valkealassa.

Mistä?

Asuin 19 vuotta synnyinpaikkakunnallani, missä kävin koulun ja lukion. Sen jälkeen olen asunut yhtäjaksoisesti Helsingissä lukuunottamatta lukukautta 2010-11, jonka vietin Erasmus-vaihto-oppilaana Royal Irish Academy of Musicissa Dublinissa.

Musiikkiopinnot?

Molemmat vanhempani harrastivat musiikkia lapsena ja äitini opettaa nykyäänkin suurimman osan koulunsa musiikintunneista. Hän oli luvannut näyttää minulle halutessani pianonsoiton alkeita ja eräänä syksynä 7-vuotiaana päätin, että ”nyt haluan oppia soittamaan”. En tiedä mistä into tuli ja miten se syttyi – vielä pari kuukautta aiemmin samaisena syksynä paikallisen kansalaisopiston pianonsoitonopettaja oli tarjonnut minulle oppilaspaikkaa, mutta olin vain todennut, etten ole kiinnostunut sellaisista jutuista! Seuraavana vuonna pääsin Pohjois-Kymen musiikkiopistoon Ari Helanderin oppilaaksi.

Ari opetti minua 11 vuotta, minkä jälkeen pääsin Sibelius-Akatemiaan vuonna 2007 Erik T. Tawaststjernalle, jonka mestarikursseilla olin käynyt jo parin kesän ajan. Valmistuin musiikin maisteriksi joulukuussa 2014 ja siitä lähtien olen toiminut freelancerina pk-seudulla.

Joel Papinoja ja Simon Barrad Kantapöydässä. Pianisti Joel Papinoja ja baritoni Simon Barrad. Kuva: Yle/Laila Kangas joel papinoja,simon barrad

Lempisäveltäjä tai teos?

Hienoja teoksia on säveltäjiä on niin paljon, että niistä on todella vaikea valita sitä ihan ehdotonta suosikkia. Lapsena kuuntelin monta vuotta lähinnä pelkkää Chopinia, ennen kuin aloin tutkimaan Kouvolan kirjaston cd-kokoelmaa - saatoin jopa kerran viikossa käydä lainailemassa mielenkiintoisia levyjä.

Nykyään lempimusiikkiani ovat useinmiten kappaleet, jotka ovat tavalla tai toisella juuri työn alla. Esimerkiksi viime vuoden henkilökohtainen Spotifyn soitetuimmat -lista sisältää aika tarkan kattauksen viime vuoden lemppareistani: Mendelssohnin Elias-oratorio sekä Schönbergin Pierrot Lunaire.

Levy, johon kuitenkin palaan ehkä kaikkein eniten ja joka oli myös viime vuonna kuunnelluimpien joukossa, on Carlos Kleiberin levytys Tristan ja Isolde -oopperasta. Kuuntelen paljon myös orkesterimusiikkia sekä pianisteja, etenkin viime vuosisadan alkupuoliskolta, esimerkiksi Rahmaninovin levytyksiä.

Idolit?

Hienoja muusikoita ja unohtumattomia esityksiä on myös lukuisia, mutta muusikot, jotka ovat onnistuneet koskettamaan ja inspiroimaan minua useita kertoja levyllä ja/tai livenä, ovat juurikin mainittu kapellimestari Carlos Kleiber sekä pianisti Olli Mustonen. Nuoremman polven muusikoista suosikkini on Daniil Trifonov.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Meillä oli kotona aina paljon kirjoja ja luen mielelläni etenkin kaunokirjallisuutta, esimerkiksi Waltareita. Pyrin myös käymään säännöllisesti juoksemassa ja uimassa. Tykkään myös kävellä luonnossa ja haaveilen joskus sellaisesta kesästä, jolloin ehtisin viideksi viikoksi vaeltamaan Espanjaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Kyllä sitä kieltämättä joinakin tiettyinä päivinä tulee miettineeksi, voisiko elämässään tehdä jotakin muuta, ja välillä onkin hyvä muistuttaa itselleen vapaudesta valita. En todennäköisesti kuitenkaan viihtyisi yhtä hyvin missään muussa ammatissa, enkä osaa nimeta mitään tiettyä alaa tai tehtävää, jota tekisin jos en olisi muusikko. Luultavasti olisin päätynyt työhön, jossa saa jollakin tavalla käyttää omaa luovuuttaan.

Entä muuta?

Kamarimusisointi ja ylipäätänsä muiden muusikoiden kanssa työskentely on ollut minulle todella pitkään tärkeä osa pianistina toimimistani. Kasvoin yhteissoittoon musiikkiopistoaikoinani, kun oppilaitokseen päätettiin perustaa kamarimusiikkikokoonpanoja vuonna 2000. Lied ja laulajien kanssa työskentely tuli sitten luonnollisena lisänä mukaan kuvioihin tullessani Sibelius-Akatemiaan.

Pianistit Matleena Nyman ja Joel Papinoja olivat Kantapöydän opiskelijatreffeillä 11.1.2017. Matleena esittää videolla Rahmaninovin etydin d-molli op.33 nro 4. Joel Papinojan kanssa esiintyy baritoni Simon Barrad. He esittävät laulun Neurotic and lonely Gabriel Kahanen laulusarjasta Craigslistlieder. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Janne Koskinen.

  • Romanttisten pianokonserttojen hehkua

    Levyarvio

    Hyperion-levymerkin klassisen ja romanttisen pianokonserton kokoelmasarjat löytävät tiensä aika ajoin myös Uusiin levyihin. Piano on tavannut olla säveltäjien omin soitin ja pianokonsertot sen myötä säveltäjiensä henkilökohtaisimpia teoksia. Uusimmalla levyllä romanttisten konserttojen sarjassa esiin pääsee kolme myöhäisromanttisen hehkuvaa konserttoa, säveltäjinään Amy Beach, Cécile Chaminade ja Dorothy Howell.

  • Saksofonin supertähden täydellistä lasitaidetta

    Levyarvio

    Australialaisen saksofonistin Amy Dicksonin uudella soololevyllä Philip Glassin puhtoinen sointipinta kohtaa yhden aikamme hienoimmista solisteista. Siloitellusta lopputuloksesta huolimatta – tai ehkä juuri sen myötä – Dickson tarjoilee Glassia aidosti virtuoosisella tavalla amerikkalaisminimalistin musiikin todellista syvyyttä kosketellen.

  • Hieno ranskalais-englantilainen wieniläisklassikko Georges Onslow

    Levyarvio

    Musiikinhistoriaa on totuttu kirjoittamaan suurena tarinana, jossa yksi suurmies ojentaa kapulan seuraavalle. Klassisen musiikin käsite on itsessään syntynyt juuri näin: 1800-luvulla Saksassa sai vallan ajatus musiikinhistoriasta eräänlaisena kehityskertomuksena, joka huipentui Wienissä vuosisadan vaihteessa Haydnin, Mozartin ja Beethovenin musiikissa. Heidän työnsä nostettiin klassikkoasemaan, ja niinpä näiden wieniläisklassikkojen musiikissa tiivistyy ajatus siitä, mitä klassinen musiikki on.

  • Kuivan asiallinen äänitys pilaa muuten hyvän Bartók-levyn

    Levyarvio

    Pianisti Cédric Tiberghien lukeutuu moderneihin nykypianisteihin, jotka liikkuvat sujuvasti klassisen perusrepertuaarin laidalta toiselle. Hänen tuore levytyksensä Béla Bartókin rapean modernistisista pianoteoksista voisi olla yksi hienoimpia tapauksia miesmuistiin, ellei äänitys olisi lipsahtanut tavanomaisesta kuivan ja arkisen puolelle. Levy on lähinnä välttävä dokumentti Tiberghienin upeasta pianotaiteesta.