Hyppää pääsisältöön

Pianisti Joel Papinoja: "Eräänä syksynä 7-vuotiaana päätin, että nyt haluan oppia soittamaan."

Pianisti Joel Papinoja. Kuva: Yle/Laila Kangas joel papinoja

"Haaveilen joskus sellaisesta kesästä, jolloin ehtisin viideksi viikoksi vaeltamaan Espanjaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille." Joel Papinoja on valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi ja konsertoi Musiikkitalossa 18. tammikuuta 2017 Talven nuoret taiteilijat -sarjassa. Mistä soittoharrastus alkoikaan ja miten tähän päädyttiin?

Kuka?

 
Olen Joel Papinoja, syntynyt 2.2.1988 Valkealassa.

Mistä?

Asuin 19 vuotta synnyinpaikkakunnallani, missä kävin koulun ja lukion. Sen jälkeen olen asunut yhtäjaksoisesti Helsingissä lukuunottamatta lukukautta 2010-11, jonka vietin Erasmus-vaihto-oppilaana Royal Irish Academy of Musicissa Dublinissa.

Musiikkiopinnot?

Molemmat vanhempani harrastivat musiikkia lapsena ja äitini opettaa nykyäänkin suurimman osan koulunsa musiikintunneista. Hän oli luvannut näyttää minulle halutessani pianonsoiton alkeita ja eräänä syksynä 7-vuotiaana päätin, että ”nyt haluan oppia soittamaan”. En tiedä mistä into tuli ja miten se syttyi – vielä pari kuukautta aiemmin samaisena syksynä paikallisen kansalaisopiston pianonsoitonopettaja oli tarjonnut minulle oppilaspaikkaa, mutta olin vain todennut, etten ole kiinnostunut sellaisista jutuista! Seuraavana vuonna pääsin Pohjois-Kymen musiikkiopistoon Ari Helanderin oppilaaksi.

Ari opetti minua 11 vuotta, minkä jälkeen pääsin Sibelius-Akatemiaan vuonna 2007 Erik T. Tawaststjernalle, jonka mestarikursseilla olin käynyt jo parin kesän ajan. Valmistuin musiikin maisteriksi joulukuussa 2014 ja siitä lähtien olen toiminut freelancerina pk-seudulla.

Joel Papinoja ja Simon Barrad Kantapöydässä. Pianisti Joel Papinoja ja baritoni Simon Barrad. Kuva: Yle/Laila Kangas joel papinoja,simon barrad

Lempisäveltäjä tai teos?

Hienoja teoksia on säveltäjiä on niin paljon, että niistä on todella vaikea valita sitä ihan ehdotonta suosikkia. Lapsena kuuntelin monta vuotta lähinnä pelkkää Chopinia, ennen kuin aloin tutkimaan Kouvolan kirjaston cd-kokoelmaa - saatoin jopa kerran viikossa käydä lainailemassa mielenkiintoisia levyjä.

Nykyään lempimusiikkiani ovat useinmiten kappaleet, jotka ovat tavalla tai toisella juuri työn alla. Esimerkiksi viime vuoden henkilökohtainen Spotifyn soitetuimmat -lista sisältää aika tarkan kattauksen viime vuoden lemppareistani: Mendelssohnin Elias-oratorio sekä Schönbergin Pierrot Lunaire.

Levy, johon kuitenkin palaan ehkä kaikkein eniten ja joka oli myös viime vuonna kuunnelluimpien joukossa, on Carlos Kleiberin levytys Tristan ja Isolde -oopperasta. Kuuntelen paljon myös orkesterimusiikkia sekä pianisteja, etenkin viime vuosisadan alkupuoliskolta, esimerkiksi Rahmaninovin levytyksiä.

Idolit?

Hienoja muusikoita ja unohtumattomia esityksiä on myös lukuisia, mutta muusikot, jotka ovat onnistuneet koskettamaan ja inspiroimaan minua useita kertoja levyllä ja/tai livenä, ovat juurikin mainittu kapellimestari Carlos Kleiber sekä pianisti Olli Mustonen. Nuoremman polven muusikoista suosikkini on Daniil Trifonov.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Meillä oli kotona aina paljon kirjoja ja luen mielelläni etenkin kaunokirjallisuutta, esimerkiksi Waltareita. Pyrin myös käymään säännöllisesti juoksemassa ja uimassa. Tykkään myös kävellä luonnossa ja haaveilen joskus sellaisesta kesästä, jolloin ehtisin viideksi viikoksi vaeltamaan Espanjaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Kyllä sitä kieltämättä joinakin tiettyinä päivinä tulee miettineeksi, voisiko elämässään tehdä jotakin muuta, ja välillä onkin hyvä muistuttaa itselleen vapaudesta valita. En todennäköisesti kuitenkaan viihtyisi yhtä hyvin missään muussa ammatissa, enkä osaa nimeta mitään tiettyä alaa tai tehtävää, jota tekisin jos en olisi muusikko. Luultavasti olisin päätynyt työhön, jossa saa jollakin tavalla käyttää omaa luovuuttaan.

Entä muuta?

Kamarimusisointi ja ylipäätänsä muiden muusikoiden kanssa työskentely on ollut minulle todella pitkään tärkeä osa pianistina toimimistani. Kasvoin yhteissoittoon musiikkiopistoaikoinani, kun oppilaitokseen päätettiin perustaa kamarimusiikkikokoonpanoja vuonna 2000. Lied ja laulajien kanssa työskentely tuli sitten luonnollisena lisänä mukaan kuvioihin tullessani Sibelius-Akatemiaan.

Pianistit Matleena Nyman ja Joel Papinoja olivat Kantapöydän opiskelijatreffeillä 11.1.2017. Matleena esittää videolla Rahmaninovin etydin d-molli op.33 nro 4. Joel Papinojan kanssa esiintyy baritoni Simon Barrad. He esittävät laulun Neurotic and lonely Gabriel Kahanen laulusarjasta Craigslistlieder. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Janne Koskinen.

  • Erkki-Sven Tüür saa ansaitusti huipputulkinnan

    Levyarvostelu

    Äkkiseltään voisi luulla, että RSO:lla riittäisi tärkeämpääkin levytettävää kuin virolaisen Erkki-Sven Tüürin konsertot, vaikkapa kotimainen nykymusiikki. Mutta ei se niin ole. Tüür on kansainvälisesti niin merkittävä säveltäjä ja RSO solisteineen soittaa hänen musiikkiaan niin hyvin, että uusi levytys on perusteltu. Hyvän musiikin tekeminen hyvin on aina tarpeen.

  • Lisävuodenajat eivät pelasta perinne-Vivaldia

    Levyarvostelu

    Ei uskoisi, mutta vielä armon vuonna 2017 löytyy periodisoittoon perehtymätön viulisti, joka vetäisee Vivaldin Vuodenajat ison filharmonisen orkesterin solistina. Tasmin Littlen ja BBC:n sinfoniaorkesterin motiivina tälle kyseenalaiselle teolle on säveltäjä Roxanna Panufnikin Four World Seasons, eräänlainen vastapari Vivaldille.

  • Capucon soittaa modernismista kaunista

    Levyarvostelu

    Olen usein sanonut tai antanut ymmärtää, että nykymusiikki ei kuulosta laisinkaan pahalta, jos sen esittää niin kuin on tarkoitus. Uusien tekniikoiden ja tyylien aito omaksuminen vaatii paljon työtä, mutta se työ saa nykymusiikin kuulostamaan musiikilta. Tämä tuli jälleen mieleen tähtiviulisti Renaud Capuconin uutuuslevyllä. Wolfgang Rihmin, Pascal Dusapinin ja Bruno Mantovanin konsertot kumpuavat läheltä keskieurooppalaisen modernismin pimeää ydintä, mutta Capucon soittaa ne kuin Mozartin konsertot - musikaalisesti, puhtaasti ja tyylin tuntien.