Hyppää pääsisältöön

Pianisti Matleena Nyman: "Musiikiopistossa aloitin 13-vuotiaana, minulla on aivan kuriton tausta."

Pianisti Matleena Nyman.
Pianisti Matleena Nyman. Kuva: Yle/Laila Kangas matleena nyman

"Valmistumisen jälkeen en ole kuunnellut neuvoja keneltäkään, olen hyvin ärsyttävä", sanoo pianisti Matleena Nyman itsestään. Vammalasta kotoisin oleva Matleena matkusti päivittäin bussilla Tampereelle lukioon ja konservatorioon. Nyt hän on pianonsoiton ammattilainen, joka haluaisi vain konsertoida.

Kuka?

Olen Matleena Nyman, pianisti ja vähitellen myös ihminen. Synnyin Vantaalla vuonna 1989.

Olen pioneeri perheessäni! Pikkusiskoni on matkija-apina tai ehkä vedin hänetkin pinnan alle, kidukset tai tukehtuminen käsi kädessä! Isosiskoni on taitava tankotanssija, akrobaatti ja voimanainen.

Mistä?

Asuin Vammalassa liian pitkään, siellä taivaskin oli matalampi ja kaikkialla leijui apatia. Matkustin bussilla Tampereelle päivittäin lukioon ja konservatorioon, josta tuli minulle koti.

Helsinkiin muutin syksyllä 2008, kun aloin opiskella Sibelius-Akatemiassa. Selvisin sinne viikon myöhässä ja ontuen, pyöräkolari.

Minä inspiroidun tuntemattomista, vilkkaista kaupungeista, joihin olen juuri saapunut. Olin Pariisissa vuoden vaihto-opiskelijana ja sieltä jatkoin Madridiin. Nykyisin asun taas Helsingissä.

Musiikkiopinnot?

Pentuna imitoin kuulemaani Samick-pianolla, mutta musiikiopistossa aloitin kolmetoistavuotiaana, aivan kuriton tausta.

16-vuotiaana olin kuitenkin katastrofaalisen vakuuttunut siitä, etten tarvitse muuta kuin musiikkia. Energia oli loputon. Se on sellainen kellumo, jonka ikkunasta katselee ylöspäin avaruuksiin eikä repetitio siksi väsytä. Soitan pianoja, ilman koskettimia olen kömpelö.

Sibelius-Akatemiassa opettajinani olivat Tuija Hakkila, Antti Hotti ja Liisa Pohjola, Pariisin konservatoriossa Hortense Cartier-Bresson ja Madridin Kuningatar Sofía-koulussa Dmitri Bashkirov.

Valmistumisen jälkeen en ole tosin kuunnellut neuvoja keneltäkään, olen hyvin ärsyttävä.

Pianisti Matleena Nyman.
Pianisti Matleena Nyman. Kuva: Yle/Laila Kangas matleena nyman

Lempisäveltäjäsi?

Brahms, aina Brahms! Silloin on riehakas ja vapaa olo, voimien riivaama ja ihan hellä. Pidän Brahmsin musiikin rouhevuudesta ja karheudesta, se on tummaa ja syvää ja kuitenkin kuutamosta.

Syksyllä soitin kamarimusiikkia ystävieni kanssa, sain esittää sellosonaatit ja äänittää klarinettisonaatit, aivan herkkua. Mutta äänitys jännitti ja lukitsi kehon erikoiseksi, siinä joutui potkunyrkkeilemään itseään vastaan.

Vasta viimeisenä iltana ihmeellinen euforia vei.. ja ymmärsi.

Myös pianokonsertot, rakas maailma, soitan heti, kun jokin orkesteri pyytää minut luokseen.

Deadline-konsertissani soitan goottimusiikkia tai siltä se minusta tuntuu, hirtettyjä ja höyryjä, Gaspard de la nuit on hypnotisoiva.

Music high. Everything is nice like rice. Olen aika ailahtelevainen, musiikki saa aina sopimaan johonkin.

Taiteilija, jonka esitykset ja tulkinnat ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen?

Aki Rissanen esimerkiksi, viime vuoden lohduttavimmat konsertit, koin ne todella voimakkaasti. Tuntui hyvältä, kun se musiikki ympäröi ja eli ja omituisen keveänä vielä, vaikka siinä oli niin valtavasti.

Kantapöydässä Riikka Holopaisen haastateltavana pianisti Matleena Nyman.
Matleena Nyman Kantapöydässä Riikka Holopaisen haastattelussa. Kantapöydässä Riikka Holopaisen haastateltavana pianisti Matleena Nyman. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen matleena nyman,riikka holopainen

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Joskus minä kirjoitan. En oikein osaa puhua ja olen usein eksyksissä ajatuksissani, vajoan kuviin ja kuvitelmiin. On helpompi pysyä kiinni tässäkin maailmassa, kun sellainen luova häiriö valuu paperille omalla ajallaan.

Haluaisin myös voimistella taas tai tanssia! Olen muusikkona aina inspiroitunein liikkeestä ja vauhdista. Mutta usein tuntuu, että maailma on liian nopea ja kaikkea on liikaa, ja mitä oikein pitäisi ehtiä, ja miten me sitten kotiin pääsemme!?

Mikä sinusta tulee isona?

Olen 27-vuotias, aivan suuri siis ja pianisti minusta tuli, haluan vain konsertoida, tästä olen ehdoton. Tosin olen miettinyt viime aikoina, että ehkä voisin olla iltaihminen myös elämän mittakaavassa, olettaen, että minusta tulee vanha.

Pianistit Matleena Nyman ja Joel Papinoja olivat Kantapöydän opiskelijatreffeillä 11.1.2017. Matleena esittää videolla Rahmaninovin etydin d-molli op.33 nro 4. Joel Papinojan kanssa esiintyy baritoni Simon Barrad. He esittävät laulun Neurotic and lonely Gabriel Kahanen laulusarjasta Craigslistlieder. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Janne Koskinen.

  • cd-levyn kansi

    Uhkeaa sinfonista hehkua à la Richard Strauss

    Levyarvio

    Richard Straussia voi hyvin pitää 1900-luvun alkupuolen säkenöivimpänä orkesterisäveltäjänä, vaikka hän siirtyikin sinfonikosta oopperasäveltäjäksi. Straussin oopperoiden, etenkin Salomen, Elektran ja Ruusuritarin orkesteriosuudet ovat aikansa upeinta sinfonista taidetta; etenkin Elektraa voi pitää lähes yhtä paljon sinfonisena oopperana kuin oopperamaisena sinfoniana. Elektra, joka aikanaan hullaannutti aikansa modernistit taidelajista riippumatta, oli suurelle yleisölle vaikea teos, ja ehkäpä sen vuoksi siitä ei koskaan tehty erillisistä orkesterisarjaa konserttikäyttöön. Nyt epäkohta on korjaantunut, aikamme suurimpiin Strauss-tulkkeihin kuuluvan Manfred Honeckin intohimon ajamana.

  • cd-levyn kansi

    Erilaiset Goldberg-variaatiot

    Levyarvio

    Johann Sebastian Bachin Goldberg-variaatioiden levytykset ja erilaiset versioinnit ovat säännöllisesti palaava teema tässä ohjelmassa ja uusien levyjen joukossa ylipäätään. Harvemmin olen kuitenkaan törmännyt Goldberg-variaatioihin, jotka eivät olisi Bachin kirjoittamia! Toisessa kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa Kotkassa vuonna 2009 palkittu saksalainen Joachim Schneider on kirjoittanut teknisesti ja ilmaisullisesti kiehtovat 30 variaatiota teemoineen kahdelle kitaralle Bachin mallia monitasoisesti seuraillen – ja luonnollisesti nimennyt teoksensa Goldberg-variaatioiksi.

  • cd-levyn kansi

    Lyyristä suomalaista sielunmaisemaa

    Levyarvio

    Idyllit, elegiat, pienet muistot, kukkaset, kehtolaulut, romanssit ja muut niin sanotut karakterikappaleet olivat romantiikan keskeisintä ohjelmistoa läpi 1800-luvun. Niitä sävelsivät kaikki, joskus enemmänkin ansainta- kuin taiteenteon tarkoituksessa, joskus taasen selvästi hetken hurmiossa, inspiraation vallassa. Koulutettujen säveltäjien määrän kasvaessa Suomessa 1800-luvun lopulla myös kotimaisia pieniä karakterikappaleita syntyi kiihtyvään tahtiin – ja niiden joukosta löytyy joitakin todellisia helmiä.

  • cd-levyn kansi

    Vakuuttava lounaissaksalaisen lauluyhtyeen Suomi-levy

    Levyarvio

    Lounais-Saksan radion eli SWR:n Vokalensemblen uudella levyllä luodataan uutta suomalaista kuoromusiikkia ryyditettynä parilla Sibelius-klassikolla. Julkaisu lunastaa oman arvokkaan paikkansa Uusissa levyissä SWR:n oman tilauksen, viime vuonna valmistuneen Einojuhani Rautavaaran Orpheus singt -teoksen myötä. Mutta erinomaisia ovat myös Kaija Saariahon ja Riikka Talvitien aistikkaat sävellykset, jotka soivat lounaissaksalaisittain hyvin aistillisina.