Hyppää pääsisältöön

Tiilenpäitä vai terapiaa?

piikkilanka-aitaa lähikuvassa Kuva: Pixabay / Public domain prisma studio

Suomalaisissa vankiloissa istuu kolmisen tuhatta vankia. Yleinen mielipide huutaa kovempia rangaistuksia. Tutkimukset sanovat toista. Kovemmat rangaistukset jopa lisäävät rikollisuutta, eikä vankila paranna.

Tarvitaanko vankiloita? Vai toimivatko ne vain rikollisten korkeakouluina? Mikä olisi tehokas tapa ehkäistä rikosten uusiminen? Tästä käytiin kiivasta keskustelua Tieteen päivillä keskiviikkona 11.1. Helsingissä.

Vankilat eivät estä rikollisuutta, päinvastoin

Vapausrangaistuksella tavoitellaan kolmenlaisia vaikutuksia. Se voi parantaa, eristää ja toimia pelotteena. Mutta toimiiko se?

- Vapausrangaistuksen suhteesta rikoksen uusimiseen on tuhansia tutkimuksia. Perussanoma on, että uusiminen on vankilan jälkeen joko hieman yleisempää tai samaa tasoa kuin muiden seuraamusten jälkeen, rikosoikeuden ja kriminologian professori Tapio Lappi-Seppälä sanoo.

Vankila ei siis paranna. Tuoreimman ja kattavimman, Hollannissa 2007 julkaistun, tutkimuksen mukaan vankilan jälkeen rikos uusitaan kolme kertaa useammin kuin muiden seuraamusmuotojen jälkeen. Samaan päätyvät viime vuosien suomalaistutkimukset. Kaikista vuonna 2004 vapautuneista vangeista 67 prosenttia uusi rikoksensa, ensikertalaisista noin puolet. Vuosina 1980-2013 vapautuneista elinkautisvangeista viidesosa päätyi takaisin vankilaan.

piikkilanka-aitaa lähikuvassa Kuva: Pixabay / Public domain prisma studio

Vankilassa istuneet uusivat rikoksensa noin 10 prosenttia todennäköisemmin myös yhdyskuntapalveluun verrattuna. Ero on merkittävä.

Vain lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla tilanne on parempi. Kuusi prosenttia vapautuneista teki uuden seksuaalirikoksen.

Yksi tehokkaimmista tavoista muuttaa ei-väkivaltainen henkilö väkivaltaiseksi on lähettää hänet vankilaan.

Vankilan eristämis- ja pelotevaikutuksen tehostakaan ei ole kiistatonta näyttöä. Toki vankila pitää vangit pois kaduilta.

Pelotevaikutuksen tehoon vaikuttaa tutkimuksien mukaan eniten sanktion varmuus. Näyttöä on siitä, että nimenomaan kiinnijäämisriskillä on merkitystä, enemmän kuin rangaistuksen ankaruudella. Tärkeä on etenkin subjektiivinen, koettu kiinnijäämisriski.

Esimerkkinä tästä käy Suomen muuttunut suhtautuminen rattijuopumustapauksiin. Humalassa ajo puolittui 1977-1984, vaikka rangaistukset lievenivät.

- Meillä otettiin 1970-luvun lopulla käyttöön ns. promillerajat. Samalla ehdottomat vankeusrangaistukset vaihdettiin sakkoihin ja ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Promillerajat toivat mukaan rutiininomaiset puhalluskokeet, joiden myötä kiinnijäämisriski kasvoi olennaisesti. Humalassa ajaminen putosi puoleen, Lappi-Seppälä sanoo.

Onko vankiloista tulossa mielisairaiden hoitopaikkoja?

Turun psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma korostaa, että monen vangin elämäntilanne on pitkäaikaisten kumuloituvien ongelmien summa, kuin jäävuoren huippu.

Väkivaltaisuutta aiheuttavat Laueman mukaan sekä geenit että kaltoin kohtelu lapsena. Usein väkivaltaisen käytöksen malli syntyy jo varhain. Kun tähän lisätään sosiaaliset, psykiatriset ja kognitiiviset ongelmat, on riski jo suuri.

Vankisairaalan vangeista valtaosa on moniongelmaisia. On sairauksia, kognitiivisia ja mielenterveysongelmia, elämänhallinta tiessään.

- Vangeista vain noin puolet on työkykyisiä, naisista vain yksi kolmasosa. Kahdella kolmasosalla on persoonallisuushäiriö, ADHD on erittäin yleinen ja päihderiippuvaisuus jopa kymmenkertainen tavalliseen väestöön verrattuna. Yhdeksän kymmenestä vangista katsoo, että päihteet ovat vaikuttaneet heidän käyttäytymiseensä, Lauerma kertoo.

Hoitamaton ADHD yhdessä syrjäytymisen ja päihderiippuvuuden kanssa voi jopa kymmenkertaistaa riskin joutua vankilaan.

- Tutkimukset osoittavat myös, että psykoosin hoito vähentää vankeuteen joutumisen riskiä yhteen viidestoistaosaan ja adhd-lääkitys voi jopa puolittaa sen. Oikea lääketieteellinen huomio varhaisessa vaiheessa saattaa toimia rikospreventiona, Lauerma sanoo.

piikkilanka-aitaa Kuva: Pixabay / Public domain prisma studio

Se, että hoidosta säästetään, näkyy vankisairaalan arjessa. Aivan uusi ilmiö on mielisairaiden vankien määrän dramaattinen kasvu.

- Kun vuonna 2006 psykoottisten vankien osuus oli suunnilleen sama kuin muussa väestössä, on määrä nyt kasvanut kahdeksankertaiseksi, Lauerma sanoo.

- Väkivaltarikollisten osalta ei ole näyttöä, että rikosten uusimista voisi kuntoutuksella vähentää. Toisaalta ei ole näyttöä siitäkään, että kuntoutus ei toimisi. Sen sijaan seksuaalirikollisten osalta on myönteistä näyttöä kuntoutuksen tehosta, Lauerma sanoo.

Tarvitaan lisää tutkimusta siitä, mikä toimii missäkin tapauksessa. Esimerkiksi psykoterapian määrääminen manipulatiiviselle psykopaatille on haitallista. Hän oppii vain manipuloimaan enemmän.

Sovittelu on empatian oppitunti

Siinä missä vankeusrangaistus katsoo tekoa ja kuntoutus tekijää, sovittelun fokuksessa on rikoksen uhri. Suomessa sovittelua on tehty vuodesta 1984.

- Alun perin sovittelu syntyi vastareaktiona rangaistus- ja hoitokeskeiselle ajattelulle, jonka nähtiin olevan muodollinen, asiantuntijavaltainen, hidas ja kallis, tutkijatohtori, dosentti Henrik Elonheimo Turun yliopistosta sanoo.

Sovittelussa prosessi ikään kuin palautetaan asiantuntijoilta asianosaisille. Uhri ja tekijä kutsutaan yhteen keskustelemaan. Sekä uhri että tekijä ovat aktiivisia toimijoita, ja keskiössä on uhri.

Sovittelua käytetään pääasiassa nuorten rikoksiin ja lieviin tekoihin. Noin puolet sovitteluun tulevista rikoksista on väkivaltarikoksia, lähisuhdeväkivaltaa 18 prosenttia. Vuonna 2015 sovittelussa oli alle 3 prosenttia rikoksista.

Elonheimon mukaan sovittelun käyttöalue voisi olla paljon laajempikin, sillä tutkimusten mukaan sovittelu sopii erityisen hyvin vakavien rikosten sovitteluun. Niissä osapuolilla on intressi käsitellä asiaa ja keskustelu on voimakasta. Etenkin väkivaltarikoksissa sovittelu on todettu tehokkaaksi.

Yleinen mielipide puhuu usein sovittelusta pehmeänä oikeutena, mutta rikoksentekijälle tilanne on usein haastava. Uhrin kohtaaminen vaikeuttaa rikoksen vähättelyä ja tekojen vaikutusten kieltämistä.

- Sovittelua onkin sanottu empatian oppitunniksi. Siinä aukeaa toisen näkökulma, Elonheimo sanoo.

Elonheimo uskoo eri rikosseuraamuksien yhteistyöhön. Sovittelu voisi hänen mukaansa olla pohja, jota ensin harkittaisiin. Tarvittaessa turvauduttaisiin muihin seuraamuksiin.

Kirjoittaja: Leena-Kaisa Laakso

Tieteen päivät järjestetään Helsingissä 11.-15.1.2017. Tieteen päivät on suurelle yleisölle suunnattu, kaikki tieteenalat kattava tiedetapahtuma, jossa eri alojen tutkijat kertovat laaja-alaisesti tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Minusta kovan luokan rikolliset pitää eristää yhteiskunnasta, esim. pedofiilit ja ne jotka tappavat herkästi. Kannatan todellista elinkautista rangaistusta.

Tämä sääliyhteiskunta on mennyt liian pitkälle, ymmärretään vääriä ihmisiä.

Minusta se on väärää suvaitsevaisuutta.

Usein rikolliset tietävät miten systeemi toimii ja he esittävät "yhteiskunnan" tai lapsuuden uhria, lisäksi he vetoavat lähes aina päihteisiin, ikään kuin nämä syyt antaisivat oikeuden väkivaltaan ja muihin raakoihin rikoksiin.

He tietävät myös että nämä sosiaalitantat ja vankilapsykiatrit ovat asennoituneet heidän puolelleen, ja haluavat "parantaa" heidät, ja näin pääsevät pelaamaan peliään ja tyhmät menevät ansaan.

Lähettänyt käyttäjä

Jaahas. Psykiatrit ovat tuomassa Amerikoista tuttua tekopyhää pseudotieteellistä malliaan, "rikollinen ei ole rikollinen vaan sairas", vauhdilla Suomeen. Oikeusvaltiossa rikoksen tekijät kuuluvat vankilaan rangaistavaksi. Lain rikkominen on jokaisen oma, tietoinen päätös. Siitä kuuluva rangaistus tulee asettaa lain osoittaman mukaisesti.

Mitä psykiatrit todellisuudessa haluavat tällä näennäisesti humaanilla tai tieteellisellä kampanjallaan on laajentaa omia markkinoitaan lukitsemalla vankeja omiin vankiloihinsa, joita kutsuvat mielisairaaloiksi, tavallisten vankiloiden sijaan ja kutsumalla tätä rangaistusmuotoa hoidoksi. Jokainen psykiatriaan vähäänkään tutustunut tiedostaa, että psykiatrinen "hoito" on rangaistus ja moninkerroin julmempi ja sadistisempi kuin niin sanottu tavallinen vankeusrangaistus. Psykiatrisia vankeja saa myrkyttää vapauden riiston ohella mitä perinteisten vankien kohdalla ei sallita. Sellainen katsotaan tavallisen vangin kohdalla pahoinpitelyksi tai jopa törkeäksi pahoinpitelyksi, mutta psykiatrisen vangin, tai "potilaan", kohdalla hoitamiseksi. Myrkyttämisiään psykiatrit ovat kutsuneet aina hoidoksi, mikä hämää yhä kansalaisia luulemaan kyseessä olevan jonkinlaisen lääketieteellisen, auttavan toimenpiteen.

Hannu Lauerman antamat kommentit kuvitteellisista ja julmista rikoksenestomenetelmistä muistuttavat pahaenteisesti Steven Spielbergin elokuvasta Minority Report tutun poliisijohtajan juttuja. Vastenmielestä vihjattakkaan, että ihmisiä olisi oikeutettua pakottaa aineille, jotta he eivät ehkä tulevaisuudessa rikkoisi lakia. Neuroleptit, joista eittämättä lienee kyse, ovat tunnetusti hermostomyrkyllisiä. Puheet ovat kuin orwellilaisesta painajaisesta. Menettelyhän olisi suoraan Suomen perustuslainvastaista. Kansalaisia ei saa rangaista ennen kuin heidän on osoitettu rikkoneen lakia. Siihen peruskiveen kaikkien oikeusvaltioiden toiminta perustuu.

Pakotettua kemiallista altistamista entisille tai nykyisille tavallisille vangeille harjoitetaan ehkä jo nykyisellään. Psykiatrian vangeille, tai "potilaille", kuten psykiatrit ja kansa tykkää sanoa, sitä tehdään nykyisellään ainakin Yhdysvalloissa ja Australiassa. Toisen ihmisen lamaaminen vastentahtoisesti ei kestä tarkastelua yleisen sivistyneen valtion vapaus- eikä moraalinäkökulmasta ja rikkoo kansainvälisiä ihmisoikeuksiakin. Tällaisen toiminnan ei saa antaa rantautua sivistyneisiin Euroopan maihin.

Psykiatreja ei tule päästää sekaantumaan oikeudenkäynteihin. Heidän juttunsa pohjaavat kuvitteellisiin mielisairauksiin, sairauksiin, joita oikea lääkärikunta ei tunne. Psykiatrit väittävät kuvittelemiensa mielisairauksien aiheuttavan milloin mitäkin, mitä valtio tai psykiatrit itse katsovat olevan vääränlaista. Mitään tieteellistä näyttöä he eivät ole koskaan kyenneet väitteidensä tueksi antamaan. Psykiatrit tulee riisua vallastaan pakottaa ja ottaa osaa oikeuskäsittelyihin. Psykiatrien osallistuminen herjaa vapaan oikeusvaltion periaatteita puolueettomasta ja oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Psykiatrit sotkevat oikeuden toteutumisen samalla tavalla kuin aikaisemmin papit tekivät. Sellaista ei sovi sallia enää 2000-luvun länsimaisissa yhteiskunnissa.

Lähettänyt käyttäjä

"Tämä sääliyhteiskunta on mennyt liian pitkälle, ymmärretään vääriä ihmisiä. Minusta se on väärää suvaitsevaisuutta." Koitatko sanoa, että haluat jatkaa tehottomilla keinoilla ja veronmaksajana siten kustantaa vankien istuttamista pitkään ja päästää heidät todennäköisemmin uusimaan tekonsa? Vai olisiko se uusimisen madaltaminen kuitenkin hyvästä? Onko rikollisten vapaudenriisto, rankaiseminen eli pitäminen pitkään vankilassa tärkeämpää kuin rikollisuuden ja sen uusimisen madaltaminen?

Lamarilla on hyvä pointti Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmästä, se on valamiesjärjestelyineen ja tuomioineen hyvin sairas, puhumattakaan yksityisestä vankilabisneksestä, jossa jopa tuomarit tuomitsevat rahasta ihmiset vankilaan, jotta vankilalabisnestä pyörittävä tekee rahaa. Muuten kommentti on kyllä kommentiksi harvinaisen hyvin kirjoitettu, erityisesti pidin Orwellin mainitsemisesta, joskin melko harhainen sellainen. Oletko sitä mieltä, ettei lääkäreiden ja psykiatrien toimintaa säädellä ja valvota lainsäädännöllä? En tiedä miksi koet noin vahvaa epäluuloa psykiatreja kohtaan, mutta toisin kuin väität Lauerman kommentit perustuvat moneen kertaan todennettuun tieteellisesti tutkittuun tietoon, joten sinäänsä vastakkainen mielipiteesi ei paina tässä vertailun vaakakupissa kovin paljoa.

Varmaan moni mielenterveysongelmista kärsivä pitää tulkintaasi heidän tilastaan vain valtion tai psykiatrin päätöksenä vähintäänkin halventana.

FFR: https://en.wikipedia.org/wiki/Kids_for_cash_scandal

Lähettänyt käyttäjä

Vankeudella on kaksi tehtävää: se on rangaistus, jonka pelon on tarkoitus toimia rikoksia ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä ja toisaalta se on itsessään rikoksia ennalta ehkäisevä toimenpide eristäessään jo rikoksia jo tehneet ihmiset muusta yhteiskunnasta. Tältä pohjalta päätöksen vankeuden pituudesta ja sen jatkamisesta pitäisi aina olla tapauskohtainen. Jos on hyvin perusteltu syy olettaa, että ihminen on yhä yhteiskunnalle vaaraksi, hänen eristämistään pitää jatkaa riippumatta siitä, kuinka kauan se on jo kestänyt. Toisaalta, vaikkei vakavan rikoksen tehneen ihmisen uskottaisi olevan yhteiskunnalle enää vaaraksi edes hyvin lyhyen vankeuden jälkeen, ei häntä silti voida kovin pian vapauttaa, jos rangasituksen pelotevaikutus halutaan säilyttää. Jos taas tilastot osoittavat, ettei mitään toimivaa pelotevaikutusta koskaan ole ollutkaan, ei vaarattomaksi havaittujen ihmisten vankeuden jatkamisesta oikeastaan ole kenellekään mitään hyötyä.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Voiko ihminen kohta elää 200-vuotiaaksi - nuorena ja terveenä?

    Uudet geeniräätälöintimenetelmät mullistavat lääketieteen.

    Tulevaisuudessa Noora, kuusikymppinen, hyvin työnsä tehnyt nainen, voidaan palkita työurasta kantasolunuorennuksella. Ikääntyessä kantasolut väsyvät ja niihin kertyy mutaatioita. Solujen uudelleenohjelmoinnilla ikääntymisen merkkejä voi korjata. Pian Noora on uusi ihminen - tai ainakin melkein. Osaa hänen soluistaan on räätälöity. Olisiko tällainen tulevaisuus mahdollinen tai toivottava?

  • Tiilenpäitä vai terapiaa?

    Vankilat eivät estä rikollisuutta, päinvastoin.

    Suomalaisissa vankiloissa istuu kolmisen tuhatta vankia. Yleinen mielipide huutaa kovempia rangaistuksia. Tutkimukset sanovat toista. Kovemmat rangaistukset jopa lisäävät rikollisuutta, eikä vankila paranna. Tarvitaanko vankiloita? Vai toimivatko ne vain rikollisten korkeakouluina? Mikä olisi tehokas tapa ehkäistä rikosten uusiminen?

  • Kasviksia lihanhimoisille – tieteelliset vinkit lihanmakuisiin vegeruokiin

    Lihaisaa kasvisruokaa voi kokata myös kotona.

    Härkis, Nyhtökaura, Quorn, Oumph – erilaiset lihankorvikkeet ovat vallanneet kauppojen hyllyt. Osa kasviproteiinivalmisteista matkii lihaa niin ovelasti, että vannoutunut pihvinpurijakin harhautuu. Nämä tuotteet on valmistettu teollisesti, mutta lihaisaa kasvisruokaa voi kokata myös kotona. Tässä tieteelliset vinkit lihanhimoisille kasvissyöjille!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

  • Syöpä karannut solukuolemalta – synteettinen biologia pakottaa syövän kuolemaan?

    Solujen luonnollinen MYC-geeni hirttää päälle syövässä

    Syövästä tiedetään paljon mutta edelleen on iso mysteeri, miten syöpäsolut pystyvät välttämään luonnollisen solukuoleman. Elimistön miljardit solut uusiutuvat ja kuolevat jatkuvasti. Joskus solujen lisääntymisen ja kuoleman säätely voi pettää. Silloin solunjakautuminen on hallitsematonta, ja syöpä voi kehittyä. MYC-geenillä on tässä oma osuutensa. Nyt tutkijat yrittävät saada selkoa MYC-geenin säätelystä ja tätä kautta löytää täsmällisiä ja yksilöllisiä syöpälääkkeitä.

  • Päätyykö mikromuovi juomaveteesi?

    Päätyykö mikromuovi juomaveteesi?

    Mikromuovia on löydetty Suomen järvistä. Samoista järvistä, joista otamme juomavettä. On mahdollista, että kaikkein pienimmät mikromuovipartikkelit pääsevät puhdistamojen läpi juomaveteen. Uuden norjalaisselvityksen mukaan autoilu on suurin mikromuovin lähde.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Tiilenpäitä vai terapiaa?

    Vankilat eivät estä rikollisuutta, päinvastoin.

    Suomalaisissa vankiloissa istuu kolmisen tuhatta vankia. Yleinen mielipide huutaa kovempia rangaistuksia. Tutkimukset sanovat toista. Kovemmat rangaistukset jopa lisäävät rikollisuutta, eikä vankila paranna. Tarvitaanko vankiloita? Vai toimivatko ne vain rikollisten korkeakouluina? Mikä olisi tehokas tapa ehkäistä rikosten uusiminen?