Hyppää pääsisältöön

DocPoint: Itsemurhapommittajia jonossa ja isä hakemassa thaimorsianta

Dugma - dokumentti itsemurhapommittajista
Dugma - dokumentti itsemurhapommittajista Kuva: Journeyman Pictures dugma

Parhaillaan Helsingissä käynnissä olevalla DocPoint -festivaalilla esitetään niin monia kiinnostavia dokumentteja, että valinta on varmasti vaikea. KulttuuriCocktail tarjoaa neljä tärppiä.

Dugma - itsemurhapommittajat odotusjonossa

Tuleva itsemurhapommittaja esittelee tyytyväisenä ja innostuneena pommeilla ladatun ja panssaroidun kuorma-auton tekniikkaa kameralle. Kameran takana on norjalainen ohjaaja Paul Refsdal, joka oli sotakuvausreissuilla Afganistanissa jo kerran kidnapattu. Tämä ei pelottanut vuosikymmeniä sota-alueilla työskennellyttä Refsdalia, vaan hän lähti Syyriaan ja onnistui pääsemään jihadistien leiriin kuvaamaan.

Miten ihmeessä luottamus on voinut syntyä? Dokumentissa sitä ei kerrota, mutta tässä tapauksessa making of-elokuva olisi hyvin kiinnostava. Haastattelussa Refsdal mainitsee että Osama Bin Ladenin kirjeenvaihdosta oli löytynyt maininta norjalaisesta journalistista, joka oli kuvannut talibanit ihmisinä. Siinä ilmeinen suositus.

Dugma: The Button on häkellyttävä ja erinomainen dokumentti itsemurhapommittajista Syyriassa. Dugma-dokumentissa seurataan vuoroaan odottavien al Nusra/al Qaida-taistelijoiden arkista elämää Syyrian taisteluissa. Tyypit ovat takuulla uskon propagandan sokaisemia, mutta hyvin inhimillisiä ja sympaattisia. Yksi pommittajaehdokkaista tulee jonotuksen aikana isäksi, ja hänen vakaumuksensa alkaa hapertua. Toinen saattaa hieman miettiä, miksi hänen isänsä suhtautuu itsemurhaiskuun niin kannustavasti.

Dugman ohjaaja ei kommentoi kuvaamaansa, vaan katsoja saa itse eläytyä outoon arvomaailmaan, josta tulee tuttu. Nuoret miehet näyttävät kuvittelevan tosissaan pääsevänsä marttyyrikuoleman kautta paratiisiin, jossa heitä odottaa seitsemänkymmentä suloista neitsyttä!

Tällaisen näyttäminen on moraalisesti vähintäinkin kiusallista ja hämmentävää mutta myös arvokasta stereotyyppien rikkomista. Konfliktin kaikilla osapuolilla on varmasti tarvetta myönteiseen propagandaan, myös al Nusralla, mutta Refsdalin kuvaamat tilanteet vaikuttavat hyvin autenttisilta.

Do not resist - dokumentti poliisin militarisoitumisesta
Do not resist - dokumentti poliisin militarisoitumisesta Kuva: Vanish Films do not resist

Do not resist - USA:ssa poliisi on kuin sotajoukko

Amerikkalainen poliisi on viime aikoina saanut pahan maineen aseettomien mustien ampumisesta Fergusonissa, Tulsassa ja Charlottessa. Craig Atkinsonin dokkari Do Not Resist avaa tragedioiden taustoja.

9/11 -terrori-iskun luomassa paranoidissa ilmapiirissä poliisi on kovaa vauhtia militarisoitumassa ja ylivarustautumassa. Pienet poliisilaitokset pikkukaupungeissa hankkivat kuvitteellista uhkaa varten Irakin sodassa käytettyjä isoja panssariautoja. Käytettyä sotakalustoa on paljon myytävänä.

Poliisin erikoisjoukot (SWAT) rynnäköivät köyhien mustien asuntoihin, rikkovat paikat ja käsiraudoittavat perheenpään ja saavat saaliiksi pienen pussillisen marijuanaa. Isoisä murehtii särjettyjen ikkunoiden kustannuksia. Rynnäkön johtaja ei tunnu ottavan valituksia tosissaan. Voi vain arvata millaista vihaa tällainen sorto aiheuttaa, ja mitä seurauksia siitä on yhteiskuntarauhalle myöhemmin.

Ja poliisien suosituin kouluttaja on kiiluvasilmäinen ex-merijalkaväen upseeri Dave Grosmann, joka on kuin parodia Kubrickin Full Metal Jacketin Lee Ermeyn esittämästä vääpelistä. Luennoitsija hekumoi sillä, miten seksuaalisesti kiihottavalta tappaminen tuntuu. Tämä on kuin mustaa satiiria ellei se olisi totta.

Atkinsonin dokumentti seuraa tilannetta pitkään kommentoimatta mutta puolen välin jälkeen mukaan tulee journalistisempaa haastattelumateriaalia.

Poliisin militarisoituminen on selkeästi väärä ratkaisu yhteiskunnan ongelmiin, mutta Atkinsonin dokumentti näyttää miten järjen ääni hukkuu päätöksenteon eri portailla. Tämä dokumentti on hyytävää jatkoa Michael Mooren Bowling for Columbinelle ja Fahrenheit 911:lle, mutta ilman Mooren kohkausta.

Kiehumispiste
Kiehumispiste Kuva: Mouka Filmi Oy kiehumispiste

Kiehumispiste - Suomi riitelee pakolaisista

Elina Hirvosen dokumentti Kiehumispiste kuvaa Suomen pahasti jakautunutta mielipide-ilmastoa dialogia hakien.

Hirvosen kamera seuraa monia henkilöitä, niin maahanmuuttovastaisia kuin turvapaikanhakijoihin myönteisesti suhtautuvia. Dokumentti ei syvenny kenenkään tarinaan erityisesti, mutta ansio on, että vuoden seurannassa on kuvattu tulehtunutta tilannetta monipuolisesti. Tunnetuimpia poliitikkoja ei ole päästetty mukaan.

Kiehumispiste ei tuo varsinaisesti mitään uutta siihen kuvaan, jonka media on jo näyttänyt monilta eri puolilta. Dokumentin luoma ajankuva saattaa kuitenkin muutaman vuoden kuluttua toimia osuvana kiteytyksenä. Mieleen jää karvas pessimistien tunnelma.

Dokumentin keskiössä on kaksi saunovaa miestä, jotka ovat turvapaikanhakija-asiasta täysin eri mieltä. He kykenevät kuitenkin keskustelemaan asiasta sivistyneesti ilman raivoamista. Siinä on dokumentin suuri positiivinen anti. Kiehumispiste sai DocPointissa ensi-iltansa.

Happy - ukko hakee thaimorsianta
Happy - ukko hakee thaimorsianta Kuva: CORSO Film - and Television Production happy

Happy - saksalaisukko hakemassa thaimorsianta

Carolyn Genreithin ironisesti otsikoitu dokumentti Happy kertoo ohjaajan leski-isästä Dieteristä, joka hankkii uutta vaimoa Thaimaasta. Tytär epäilee avoimesti isän aikeiden järkevyyttä. Miksi kolmikymppinen thainainen olisi kiinnostunut kuusikymppisestä saksalaismiehestä? Happyn aihe ja asetelma on lähes samanlainen kuin Wille Hyvösen muutama vuosi sitten valmistunut dokumentti Kummisetäni thaimorsian.

Toisin kuin Hyvönen, Genreith ei lähde suoranaisesti sabotoimaan tai jarruttamaan isänsä touhuja tai testaamaan thaimorsiamen aikeiden rehellisyyttä. Happyssä yksinäinen isä matkustaa Thaimaan maaseudulle mennäkseen naimisiin Tuktan kanssa. Selviää että Dieteriltä odotetaan talon rakentamista eikä avioliitossa ei olekaan vain miehen ja naisen liitosta, vaan vaimon mukana tulee koko suku. Tuktalla on myös poika. Morsian ei aio muuttaa Saksaan, eikä Dieter voi muuttaa Thaimaahan. Siinä on saksalaisukolle ongelmia ja velvollisuuksia ratkottavaksi.

Happy on näin ollen huomattavasti tylympi dokumentti kuin Hyvösen Kummisetäni thaimorsian joka päättyi optimistisiin tunnelmiin. Genreithin dokumentti Happy on konkreettinen kuvaus kulttuurieroista ja hitaasti paljastuvista erilaisista odotuksista. Genreith kuvaa isäänsä ja ote on henkilökohtainen ja intiimi.

DocPointin elokuvat ja näytösajat

  • Psycho

    Hitchcockin Psyko - Mitä suihkussa oikein tapahtui?

    Dokumenttielokuvassa analysoidaan kuuluisa suihkukohtaus

    Alfred Hitchcockin trilleri Psyko on yksi elokuvan historian ihailluimmista klassikoista suihkussa tapahtuvan murhakohtauksen taidokkaan kerronnan takia. Alexandre O. Philippen dokumentti 78/52 suuntaa suurennuslasin nimenomaan kolmeminuuttisen suihkukohtauksen estetiikkaan ja anatomiaan, sen leikkaukseen, kuvauksen taktiikkaan ja äänisuunnitteluun. Pohdinta lähtee myös filosofiseen lentoon.

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Kuinka suojautua taiteelta?

    Kuinka suojautua taiteelta?

    Mikäli taiteesta ei ole löydettävissä yleisesti hyväksyttyjä kasvattavia tai hyvinvointia lisääviä vaikutuksia, se on luokiteltava vaaralliseksi. Koska tällaista seulaa ei vielä laajamittaisesti ole luotu, annan sinulle keinoja pysyä turvassa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi neuvoo.

  • Peter Capaldi Tohtorina

    Steven Moffat — mies, joka teki Doctor Whosta aikuisen

    Steven Moffat — mies, joka teki Doctor Whosta aikuisen

    Doctor Who –tieteissarjan modernin version kymmenes tuotantokausi alkoi Yle TV2:lla pääsiäisenä. Kahdessatoista vuodessa sarja on kasvanut värikkäästä lastensarjasta varsin vakavia teemoja käsitteleväksi kansainväliseksi ilmiöksi. KulttuuriCocktailin artikkeli kertoo scifi-sarjan kehityksestä.