Hyppää pääsisältöön

Ainutlaatuiset kakarat – ymmärtääkö kirjallisuus 2010 -luvun lasta?

Lapsia kiipeilytelineessä
Lapsia kiipeilytelineessä Kuva: Yle / Jyrki Lyytikkä koululaiset,Välitunti

Nykyvanhemmat ymmärtävät lapsiaan paremmin kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Lapset ovat osallisia ja kantavat yhä enemmän vastuuta itsestään. Toimittaja Maija Puska pohtii esseessään, kuinka yllättävän samanlaisina lapset kuvataan 1950- ja 2010-luvun teoksissa. Onko mahdollista olla lapsi, jos aikuiset loistavat poissaolollaan?

2010-luvun kaupunkilaislapsi on ainutlaatuinen. Hän harrastaa ohjatusti ja neuvottelee sopuisasti. Hän on rohkea ja yksilöllinen. Hän on oman elämänsä asiantuntija, joka kaltoinkohdeltuna kaivaa älypuhelimen esiin ja julkaisee kaiken YouTubessa.

Tämän me some-vanhemmat pallotuoleissamme ymmärrämme. Me ymmärrämme lapsia ja lasten oikeuksia paremmin kuin yksikään sukupolvi ennen meitä. Me haluamme ymmärtää lapsia niin kiihkeästi, että annamme heidän nukkua sängyissämme, pukea meidät hassusti teemapäivinä ja juoksuttaa meitä epäergonomisissa kiipeilytunneleissa.

Mutta ymmärtääkö kirjallisuus 2010-luvun lasta? Kuinka Markus Nummen Karkkipäivä (2010) ja Aapelin Pikku Pietarin piha (1958) keskustelevat nykyajan urbaanin ja yksilöllisyyttä korostavan lapsikuvan kanssa?

Aikuiset leijuvat todellisuuden ja fiktion kerrostumissa saamatta silmiään auki.

Syksyllä 2016 peruskoulussa astui voimaan uusi opetussuunnitelma, jolla halutaan lisätä lasten osallisuutta ja vastuuta omasta oppimisestaan. Uudistuneen koulun lapset ratkovat ongelmia, asettavat tavoitteita ja arvioivat onnistumisiaan. Heillä on tunnistettavia yksilöllisiä kokemuksia, kiinnostuksen kohteita ja tunteita.

Juuri tällainen lapsi on Markus Nummen Karkkipäivä-romaanin pieni 8-vuotias Tomi. Hän on ikäisekseen itsenäinen ja kekseliäs. Hän arvioi aktiivisesti osaamistaan ja osaa kärsivällisesti odottaa omaa vuoroaan. Hänellä on ilmiömäinen ongelmanratkaisukyky. Kertakaikkiaan etevä poika. Lisäksi hän on lastensuojelutapaus.

Tomin isä juo, isäpuoli lyö ja äiti on liian solmussa välittääkseen. Mummo, joka välittää, joutuu leikkaukseen. Tomia on palloteltu aikuisten välillä niin kauan, että hän on oppinut pärjäämään omillaan. Tomista on kasvanut 2010-luvun ihannelapsi, koska hänellä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa. Hän on perinteinen myyttinen selviytyjälapsi.

Romaanin aikuiset jahkailevat loputtomiin. He eivät osaa päättää mikä on oikein tai väärin, vaan leijuvat todellisuuden ja fiktion kerrostumissa saamatta silmiään auki. Aikuisten välinen vuorovaikutus poukkoilee epävarmasti. Lasten lisäksi he haluavat ymmärtää toisiaan niin monimutkaisin tavoin, että lopputuloksena kukaan ei ymmärrä toista saati itseään. Ja silti aikuiset kohdistavat lapsiin arvioivan katseen: normaali vai epänormaali, terve vai epäterve, toivottu vai ei-toivottu.

Aikuisten säälistä kasvaa turvaverkko, jonka suojissa Pietari saa hengittää.

Aapelin Pikku Pietarin piha -romaanin romantisoidut tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Kuopioon, jossa lasten osa on juosta aikuisten asioilla, pelätä selkäsaunoja ja pysyä poissa jaloista.

Kirjan Pietari on noin 10-vuotias ja älyttömän herttainen. Hän on kaikkea sitä, mitä ihana lapsi aikuisten näkökulmasta on: omatoiminen, oikeudentajuinen ja oikeissa tilanteissa hiljaa. 2010-luvun ihannelapsen tavoin Pietari on aivan erityinen yksilö.

Parhaan erityisaseman Pietarille tarjoaa aikuisten sääli. Koska pojan äiti on kuollut, ottavat pihalaiset Pietarin omakseen. Häntä halutaan hoivata ja ymmärtää huomattavasti enemmän kuin tavallisia 1920-luvun lapsia: Kun Pietari potkaisee pallon valokuvaajan ikkunaan, hän pääsee noin vain pälkähästä. Ja kun sataa niin kovaa, ettei ulkona voi tehdä mitään, äitipuoli teettää Pietarille uudet housut. Aikuisten säälistä kasvaa turvaverkko, jonka suojissa Pietari saa hengittää.

Lapset leikkivät pihalla. Kaksi lasta ja polkupyörä.
Lapset leikkivät pihalla. Kaksi lasta ja polkupyörä. Kuva: Kalle Kultala lapset (perheenjäsenet),Lapsi leikkii

1950-luvun lopulla, kun Aapelin romaani ilmestyi, Suomessa oli paljon Pietarin ikäisiä lapsia. Heidän sodista traumatisoituneet vanhempansa rankaisivat kurittomia kakaroitaan piiskaamalla. Hellyydellä hemmoteltu lapsi oli pilaantunut hedelmä. Olosuhteet ja normit vaativat kasvatukseen kovaa linjaa. Niinpä 50-luvun vanhemmat samaistuivat Pietarin lohdulliseen tarinaan, jossa kasvatustyhjiöstä huolimatta lapset varttuvat järkeviksi ja empaattisiksi. Aapelin romaanista tuli myyntihitti.

Lapset toistelevat aikuisten fraaseja ja tarkkailevat aikuisten reaktioita.

Lapset elävät eräänlaista rinnakkaiseloa aikuisten kanssa Pikku Pietarin piha -romaanissa. Vaikka teoksen aikuiset kuvittelevat tietävänsä, mikä on lapselle paras paikka (pihalla), he eivät rajaa lasten tiloja kovin pikkutarkasti. Lapset muovailevat ja kyseenalaistavat arjen tapahtumapaikkoja ja kehyksiä. Heille talojen väliin jäävä romuinen palosola tai tervainen katonharja ovat paikkoja, joissa ihan vain lasten kesken saatetaan kokea elämän tärkeimmät käännekohdat.

Myös Karkkipäivä-romaanin lapset hakeutuvat välitiloihin; roskakatosten liepeille, tyhjennettyihin uima-altaisiin ja parvekekaiteille. Näissä tiloissa he luovat omanlaisensa rajun sääntöjen kudelman. Se ei kuitenkaan ole vapaa aikuisten vaikutuksista, päinvastoin. Aikuisten juonittelu, pelot, häpeä ja mielipuolisuus siirtyvät lapsista toisiin. Lapsen keho muovautuu aikuisilta opittujen lyöntien, potkujen ja haukkumasanojen ristitulessa.

Molemmissa kirjoissa lapset myös puhuvat aikuisten äänellä. He toistelevat aikuisten fraaseja ja tarkkailevat aikuisten reaktioita. Kirjojen lapset lukevat aikuisten mielialat ja toiveet rivien välistä ja osaavat etsiä aikuisten sanavarastoista sopivat sanat eri tilanteisiin.

Missä on lasten vallankumous? Se, jossa kurittomat kakarat valloittavat kiljuen kaupunkien kadut ja maaseutujen metsäpolut. Aapelin ja Nummen romaaneissa lasten oma tahto näkyy pienissä eleissä, kuiskatuissa sanoissa, leikissä ja hiljaisuudessa. Lasten vallankumous on taito muuttua näkymättömäksi aikuisten riidellessä. Se on viereen nukkumaan otettu posliinikoira tai lähes huomaamaton tuhahdus.

Lasten velvollisuuksista on tullut oikeuksia ja aikuisten oikeuksista velvollisuuksia.

Vaikka Aapelin ja Nummen teosten ilmestymisen välissä on yli viisi vuosikymmentä, lapsuus näyttäytyy hyvin samankaltaisena. Siinä missä Aapelin romaanissa aikuiset sairastuvat tuberkuloosiin ja alkoholismiin ja ovat poissa, Nummen romaanin aikuiset sairastuvat mielenterveysongelmiin ja alkoholismiin ja ovat poissa. Molemmissa tarinoissa lapset seisovat vieressä ja yrittävät selviytyä aikuisten traumakehissä. Historia kiertää kammottavaa ympyrää.

Missä nuo 2010-luvun ihannelapset sitten oikein ovat? Nuo, joiden temperamenttien erityispiirteet huomioidaan perhedynamiikassa ja koulussa?

Some-vanhempien yksilölliset lapset löytyvät Nummen ja Aapelin teoksista, mutta kirjat näyttävät myös jotain muuta. Ne huomauttavat, että on mahdotonta olla pelkkä lapsi ympäristössä, jossa ihmiset taistelevat terveydestään ja olemassaolostaan.

Sanotaan, että viimeisen sadan vuoden aikana lasten velvollisuuksista on tullut oikeuksia ja aikuisten oikeuksista velvollisuuksia. Silti lapsuuden ideaalit rakentuvat edelleen aikuisten ehdoilla. Kun määrittelemme lapsuutta, joudumme aina samalla vastaamaan kysymykseen, mitä on olla aikuinen.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Aleksandra Mirolybov-Nurmela hymyilee kuvassa ja katsoo yläviistoon. Kuvan vasemmassa yläreunassa valkoinen Vaakakapina-leima.

    Liikunnanopettaja aiheutti ikuiset arvet: "Häpeä kulkee vahvasti mukanani"

    Aleksandra Mirolybov-Nurmela opettelee arvostamaan itseään.

    “Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla."

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Martti Lutherin patsas

    Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

    Luther oli antisemitisti

    Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Näitä taitoja harjoiteltiin jo 1947 ilmestyneissä Kilroy-romaaneissa, kirjoittaa Pietari Kylmälä kirjaesseessään, ja raaputtaa työpaikan vessan seinään: “Kilroy was here!” Esseen voi kuunnella myös podcastina.

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Pietari Kylmälä ja hevosaiheista grafiikkaa

    Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Haiseeko täällä havu vai biokaasu? Luontokirjojen skitso historia

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Metsä on äiti, kultakauden maalaustaidetta ja sibeliaanista sinfoniaa. Skitsoa kyllä, metsä merkitsee suomalaisille myös talouden pohjaa, biokaasun ja sellun tuoksua. Ilmastonmuutoksen takia luontosuhdetta on kuitenkin pakko muuttaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Graafinen kuva Kirjojen Suomen lukupiiriin osallistumisesta.

    Näin osallistut Kirjojen Suomen verkkolukupiiriin

    Lue kirjoja verkkolukupiirissä.

    Kirjojen Suomen seuraava lukupiiri käydään verkossa ja radiossa. Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, ja lukupiirin vetää Kaisa Pulakka. Lue kirja ja keskustele siitä verkossa. Et lue yksin!

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!