Hyppää pääsisältöön

Emmi Itäranta: Elämme taitekohdassa, jonka seuraukset kurkottavat kymmenientuhansien vuosien päähän

Helsingin tuomiokirkko merenpinnan alapuolella vedenpaisumuksen jälkeen.
Helsingin tuomiokirkko merenpinnan alapuolella vedenpaisumuksen jälkeen. Kuva: Yle / Kirsi Kukkurainen dystopiat,ilmastonmuutos,kirjojen suomi,kirjojen suomi: pilkun jälkeen

Kuva on ensi katsomalla arkinen. Veden alla makaa säilyketölkki, jonka kyljessä lukee SPAM.

Teksti: Emmi Itäranta

Kuva on otettu viisi kilometriä merenpinnan alapuolella maailman syvimmällä merialueella, Mariaanien haudassa. Pari viikkoa sitten julkaistu tutkimusartikkeli kertoi alueesta karua kieltä. Kymmenen kilometrin syvyydestä kerätyissä näytteissä eläinten kudoksiin oli kertynyt hämmästyttäviä määriä vaarallisia ympäristömyrkkyjä.

Jo aikaisemmin julkaistu valokuva Tyynenmeren pohjamudassa lepäävästä säilyketölkistä kiersi jälleen internetissä, ja sen viesti oli selvä: ihmisen jäljet ulottuvat jo planeetan syrjäisimpäänkin nurkkaan.

Vaikka virallisesti eletään edelleen lähes 12000 vuotta sitten alkanutta holoseenin geologista aikakautta, 2000-luvulla yhä useammat tieteilijät ovat asettuneet kannattamaan ajatusta, että maapallo on siirtynyt uuteen epookkiin, antroposeeniin. Sille on ominaista ihmisen toiminnan aiheuttamien muutosten huomattava näkyminen luonnossa.

Antroposeenin on ehdotettu alkaneen noin 1900-luvun puolivälissä, jolloin ydinkokeiden laskeuma ja ihmisperäiset materiaalit levisivät laajassa mittakaavassa ympäri planeettaa. Antroposeenin merkittäviin piirteisiin kuuluvat myös ilmakehän kaasukoostumuksen muutokset, etenkin teollistumisesta aiheutunut hiilidioksidipitoisuuden nousu – ja siitä seuraava ilmaston lämpeneminen.

Ilmastonmuutos on tehnyt tuloaan taiteisiin vasta parikymmentä vuotta.

Ajatus uuden geologisen aikakauden äärellä seisomisesta on mittakaavaltaan massiivinen. Se tarkoittaa, että meidän, juuri nyt täällä olevien, rajallinen elämä osuu taitekohtaan, jonka seuraukset kurkottavat kymmenientuhansien vuosien päähän.

Antroposeenin ammottavalta reunalta on hyvä esittää hieman pienemmän mittakaavan ajatusleikki ja kysyä: onko nykykirjallisuus antroposeenin kirjallisuutta?

Ilmastonmuutos sellaisena kuin sen ymmärrämme on tehnyt tuloaan taiteisiin ja populaarikulttuuriin vasta parikymmentä vuotta. Suomalaisen kirjallisuuden kontekstissa se asettuu luonnon ja kulttuurin yhteentörmäyksen jatkumoon, joka on nähtävissä siitä lähtien, kun Jukolan seitsemän veljestä pakenivat lautamies Mäkelän tarjoamaa sanan sivistystä Impivaaran villeihin metsiin.

Sama jännite on läsnä, kun Jussi kesyttää suosta kuokalla viljelymaata Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa, kun peikko nimeltä Pessi johdattaa valokuvaaja Mikaelin kaupungista metsänpeittoon Johanna Sinisalon romaanissa Ennen päivänlaskua ei voi ja kun mantereen mukavuuksiin tottunut pappi Petter Kummel kamppailee saariston armottomia vuodenaikoja vastaan Ulla-Lena Lundbergin Jäässä.

2000-luvulle saavuttaessa urbaanista miljööstä on tullut hallitseva.

Itsenäisyyden ajan kirjallisuudessa voi hahmottaa luontosuhteessa tapahtuvan muutoksen: 1900-luvun alkupuolen haavoittumatonta pysyvyyttä tarjoavasta luontokuvastosta siirrytään vähitellen kaupunkimaisemiin, joista maaseudulle on yhä mahdollista paeta, mutta käymättömät korpimaat vähenevät vuosikymmen vuosikymmeneltä.

2000-luvulle saavuttaessa urbaanista miljööstä on tullut hallitseva. Ilmastonmuutos häämöttää horisontissa uhkana, joka nostaa luonnonvoimat uudelleen keskiöön, mutta se koetaan useimmiten kaupunkielämän kautta, kuten Elina Hirvosen romaanissa Kun aika loppuu.

Kehityskaaren voisi halutessaan nähdä heijastavan antroposeenin alkua.

Näin pitkille kehityskuluille on kuitenkin ominaista, että niiden hahmottamiseen ei lyhyt ihmiselämä riitä. Säilyketölkin viskaamiseen laidan yli menee sekunti, mutta se pysyy merenpohjassa satoja vuosia.

Toivon mukaan vuosisatojen päähän säilyy myös ajatuksia, sanoja ja tarinoita tästä ajasta. Sellaisia, jotka näyttävät muutoksen mahdollisuuden. Sellaisia, jotka kertovat, millaista oli olla ihminen juuri nyt.

Kirjailija Emmi Itäranta on Pilkun jälkeen -ohjelmassa vieraana Yle Teemalla maanantaina 20.2. klo 21. Jakso uusitaan sunnuntaina 26.2.2017. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa jo nyt.

Kirjailija Emmi Itäranta
Kirjailija Emmi Itäranta Kuva: Heini Lehväslaiho emmi itäranta,kirjailija
  • Näyttelijä, professori Elina Knihtilä

    Mä olen puhunut teille ihan paskaa!

    Professori Knihtilä sai itsensä kiinni jeesustelusta.

    Paluu näyttämölle yli kahden vuoden jälkeen sai Elina Knihtilän ymmärtämään, että hän oli jeesustellut opiskelijoilleen. Professuuri Teatterikorkeakoulussa on näköalapaikka, jossa tulee koko ajan haastetuksi.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kuvassa: juontaja Niina Repo ja vieraat Katja Kettu, Kari Kanala ja Teemu Vesterinen.

    Mika Waltari häpeili esikoisteostaan

    Teos on Suomen Merimiesläehtysseuran tilaus.

    Toisin kuin usein luullaan, Waltarin esikoisteos ei ole Suuri Illusioni vaan Toivo-enon junailema tilaustyö Suomen Merimieslähetysseuralle. Pappi Kari Kanala, kirjailija Katja Kettu sekä koomikko Teemu Vesterinen lukivat kirjaa huvittuneina. Kirjaa käsitellään Pilkun jälkeen -ohjelmassa Yle Teemalla 20.3. klo 21.

  • Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala

    Kokemukset kypsyttivät Kari Kanalasta papin

    Outoudessa voi nähdä jotain olennaista

    Paavalin seurakunnan kirkkoherran Kari Kanalan tie papiksi oli pitkä kirja- ja elämänopeilla vuorattu tie. Papin ammatti oli ollut ajatuksissa jo pienestä pitäen, mutta ennen sitä oli hieman elettävä. Kanala on Pilkun jälkeen -ohjelman vieraana maanantaina 20.3. klo 21 Yle Teemalla.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija, käsikirjoittaja, roolipelien suunnittelina Mike Pohjola

    Mike Pohjola: Kun Aleksis Kivi ulostuslääkettä söi

    Taiteilijan on pistäydyttävä hulluudessa.

    Millainen on kirjailijan työpäivä? "Yhdeksältä työhuoneelle lukemaan sähköpostit, kymmeneltä lankeaminen hulluuteen, yhdeltätoista takaisin selkomaailmaan, yhdeltä lounas, viideltä kotiin", kirjoittaa kirjailija Mike Pohjola. Lue koko juttu >>

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Minna Canth 1880

    Miedot tunteet kyllästyttivät Minna Canthia

    Minna Canth oli vahva persoona, joka herätti tunteita

    Kirjailija Minna Canthia kuvaillaan vahvaksi persoonaksi. Hän ei ollut sovinnainen ja herätti tunteita kansassa. Kouluradion lähettämässä ohjelmassa Hellin Kannas on haastatellut Minna Canthin tytärtä Lyyli Andersinia ja tyttären kälyä Aija Kotilaista kirjailijan elämästä Kuopiossa. Kannas vierailee myös Kuopion museossa, Minna Canthille omistetussa huoneessa.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Luota ahdistujaan

    Jokainen aika on ajatellut olevansa historian ahdistunein.

    Minä haluaisin jonkun kokonaiskuvan. Kaikesta. Tiedän sen olevan ongelma, koska tiedän ettei se ole mahdollista. Voi epävarmuus, pohtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

  • Maija Vilkkumaa

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

    Kerro lempikirjastasi, ja voita kirjapalkinto!

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein tärkein? Kerro lempikirjastasi meille. Parhaan tarinan kertojalle on luvassa kirjapalkinto!

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!