Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Takaisin pimeydestä

Aivoinfarkti muutti toimittaja Kaj Kunnaksen arvomaailman. Mona Moisalasta infarkti teki aivotutkijan. Jari Salonen joutui jättämään poliisin työn.
Kaj Kunnas, Jari Salonen, Anne Flinkkilä ja Mona Moisala keskustelevat aivoinfarktista ja selviytymisestä. Aivoinfarkti muutti toimittaja Kaj Kunnaksen arvomaailman. Mona Moisalasta infarkti teki aivotutkijan. Jari Salonen joutui jättämään poliisin työn. inhimillinen tekijä,yle tv1

TV1 keskiviikkona 1.3.2017 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 4.3 klo 17.10 ja sunnuntaina 5.3 klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan

Joka vuosi noin 18 000 suomalaista saa aivoinfarktin. Jotkut toipuvat täysin, mutta eriasteisia haittoja jää miltei kaikille. Jotkut eivät toivu koskaan.

Inhimillisessä Tekijässä kolme ihmistä kertoo herkästi ja tunteella, millainen on ollut heidän tiensä pimeydestä takaisin valoon.

Kaj sai kaksi syntymäpäivää

Urheilutoimittaja Kaj Kunnas on tunnettu vauhdikkaasta ja persoonallisesta tyylistään. Viime vuoden toukokuussa vauhti kuitenkin pysähtyi, kun Kaj kiidätettiin ambulanssissa sairaalaan.

Aivoinfarkti oli iskenyt yllättäen.

Kaj oli kotona tekemässä lähtöä töihin, kun tunsi, että toinen käsi ei totellut ja puhe alkoi pahasti puuroutua. Hän tajusi, että jotakin on nyt pahasti vialla ja juoksi naapuriin, jotka hälyttivät ambulanssin.

Kaj sanoo olleensa monella tavalla onnekas.

Hän oli päivä ennen tullut työmatkalta ulkomailta, oli siis Suomessa, ja oli aamu, infarkti ei iskenyt nukkuessa. Sairaala oli lähellä.

Hän sanoo, että pelot tulivat vasta myöhemmin. Kaj sanookin, että hänellä on nyt kaksi syntymäpäivää. Ennen hän ajatteli olevansa kuolematon. Nyt sen tajuaminen, että elämä voi loppua koska vaan, on tuonut kiitollisuuden ja nöyryyden.

Mona löysi oman polun

Mona Moisala oli valmistautumassa ylioppilaskirjoituksiin, kun heräsi yhtenä aamuna lähes sokeana. Katse ei tarkentunut, mutta Mona ei osannut yhdistää asiaa aivoinfarktiin. Olihan hän nuori, terve ihminen. Näkö alkoi pikkuhiljaa palautua ja Mona hakeutui varmuuden vuoiksi silmälääkäriin.

Lopputulos oli se, että vika ei ollutkaan silmissä vaan aivoissa. Koska infarkti oli tullut yöllä, ei liuotushoidosta ollut enää apua ja näkökenttään jäi pysyviä puutoksia.

Monalle kuitenkin sairastuminen oli iso käännekohta myös siksi, että hän löysi oman polkunsa, oman tulevan ammattinsa. Hän havahtui siihen, että elämä on käytettävä johonkin, joka kiinnostaa ja oman kokemuksensa myötä hän lähti opiskelemaan kognitiotiedettä, joka tutkii nimenomaan aivoja.

Nyt Mona on aivotutkija ja töissä samalla osastolla, jossa oli aikoinaan itse hoidettavana.

Jari ei palannut poliisiksi

Jari Salonen työskenteli 25 vuotta poliisina ja oli juuri saanut Keskusrikospoliisista huippuviran, kun aivoinfarkti iski. Ajattelu ja puhuminen olivat olleet Jarin työtä ja nyt puhe katosi kokonaan.

Jari oli tuntenut voimattomuutta ja aamulla puhe muuttui sekavaksi. Onneksi vaimo oli kotona ja hälytti apua ja niin Jari pääsi liuotushoitoon juuri ja juuri ajoissa.

Lääkärin mukaan hengenmeno oli ollut lähellä. Heti herättyään Jari sanoo tajunneensa, että entiseen työhön ei ole paluuta. Elämä tulisi muuttumaan täysin.

Tuurista kiinni

Mitä aivoissa sitten oikein tapahtuu, kun infarkti iskee? Mona kertoo, että aivovaltimoon tulee tukos ja valtimon suonitusalue menee käytännössä kuolioon. Toisin sanoen aivosolut kuolevat.

Se, millainen vaurio tukoksesta seuraa on enemmän tai vähemmän tuurista kiinni. Joskus pienikin tukos aiheuttaa ison jäljen ja toisin päin. Omasta aivoinfarktistaan Mona sanoo, että vasta nyt aikuisena hän on kaivanut omat paperinsa esille ja tajunnut, kuinka vakavasta asiasta oli kysymys.

Pelko uusimisesta

Kaj kertoo, että puhe tuli yllättävän nopeasti takaisin. Hän on kaksikielinen ja lääkärit sanoivat, että tällaisessa tilanteessa kaksikielisyydestä on etua. Jos ei muista sanaa suomeksi, sen voi muistaa ruotsiksi ja toisinpäin.

Vieläkin tulee sanojen ja ajatusten katkoksia, mutta ne onnistuu useimmiten jotenkin kiertämään. Kaj sanoo, että kun syytä infarktille ei löytynyt, pelot uusimisesta ovat aina joskus mielessä.

Jarille puolestaan syy löytyi, sillä taustalla vaikuttivat sydämen rytmihäiriöt. Jari opetteli puheterapiassa puhumana kahden vuoden ajan ja sanoo, että tärkein terapeutti lopulta oli perheen koira. Se vaati kävelylle ja koiralenkillä tuli tavattua muita ja rohkaistuttua puhumaan, ensin huonosti sitten kerta kerralta paremmin.

Keikkailu pelasti Jarin

Jari sanoo, että poliisin työstä luopuminen oli kova paikka. Vieläkään hän ei pysty menemään tuttavia tervehtimään vanhalle työpaikalle.

Jari oli kuitenkin tehnyt biisien sanoituksia sivutöinään ja lääkäri ehdotti, että jospa hän kokeilisi samaa nyt. Sanat eivät kuitenkaan oikein asettuneet, mutta Jari kaivoi esille vanhat rakkaat vinyylilevynsä vuosien takaa ja soitteli niitä ensin itselleen ja sitten rohkaistui lähtemään keikoille.

Hänestä tuli tiskijukka Jon Landlord ja menestys on ollut sitä luokkaa, että koko vuosi on varattu täyteen. Jari sanoo, että keikkailu pelasti hänet.

Kuntoutusta ja meditaatiota

Mona kertoo, että väsyy vieläkin helposti ja yrittää olla kuormittamatta itseään. Hän on kehittänyt itselleen omia opiskelustrategioita, koska joutuu miettimään omaa jaksamistaan, kun ei ole 100-prosenttinen, niin kuin hän itse sanoo.

Keskittymiskyky on parantunut ja nyt Mona tekee väitöskirjaa teknologian vaikutuksesta aivoihin.

Mona sanoo, että infarktin jälkeen aivoissa tapahtuu korjausliikkeitä ensimmäisten kuuden kuukauden aikana. Terapialla ja kuntoutuksella voidaan vaikuttaa paljon. Monalle itselleen tärkeä asia on ollut meditaatio, se rauhoittaa mieltä ja aivoja.

Kun kiire vaihtuu hitauteen

Kaj, Mona, ja Jari puhuvat kiitollisuudesta. Kun Kaj pystyi palaamaan entisiin töihin, se oli iso juttu. Hän suri sairaalassa sitä, että Rion olympialaiset jäävät väliin, mutta nyt asiat ja arvot ovat asettuneet toiseen tärkeysjärjestykseen.

Kaj kertoo, miten häntä koulussa kiusattiin isojen korvien takia ja se tuntui pahalta. Silloin hän päätti että ei koskaan nimeltä hauku ketään, koska tietää, kuinka pahalta se tuntuu.

Sitä kautta on tullut positiivinen elämänasenne, jota myös Mona ja Jari haluavat toteuttaa. Jari sanoo, että kun kiireet vaihtuivat hitauteen, oli aikaa olla aikuistuvien lasten kanssa. Sillä pystyi vähän paikkaamaan niitä vuosia, kun työ vei miestä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • esa saarinen filosofi

    Nuoren Esa Saarisen mielestä kaikkein tärkeintä oli vittuilu

    Esa Saarinen laati vittuilun teorian 1980-luvulla.

    Suomalainen kulttuuriväki oli 1980-luvulla niin lamaantunutta, että se piti vittuilla hereille. Koska vittuilu kuului taiteen ja tieteen kanssa inhimillisen toiminnan korkeimpaan luokkaan, se ansaitsi myös oman teoriansa. Ja sellaisen laati nuori filosofi Esa Saarinen. Vaikka Saarinen on sittemmin tullut tunnetuksi myönteisyyden lähettiläänä, hän näkee vanhoissa teeseissään paljon hyvää. Tosin tänä päivänä hän kirjoittaisi vittuilun sijaan kohottavuudesta.

  • Mauno Koivisto metsänraivauksessa Inkoon Tähtelässä

    Mauno Koivisto sai olla Inkoon Tähtelässä luova puuhastelija

    Mauno Koivisto viihtyi maatilallaan Inkoon Tähtelässä-

    Inkoon Tähtelä oli presidentti Mauno Koivistolle enemmän kuin kiireisten virkavuosien loma-asunto. Se oli paikka, jossa presidentistä kuoriutui esiin nestemoottoreita, traktoreita ja muuta tekniikkaa rakastava ”pikkupoika”, kuten rouva Tellervo Koivisto hymyillen luonnehtii.

Uusimmat sisällöt - Elämä