Hyppää pääsisältöön

Katkera, Suomeen pettynyt Eino Leino

Akseli Gallen-Kallelan maalaus ytävästään Eino Leinosta vuodelta 1917
Akseli Gallen-Kallelan maalaus ytävästään Eino Leinosta vuodelta 1917 Akseli Gallen-Kallelan maalaus ytävästään Eino Leinosta vuodelta 1917 Kuva: Wikimedia Commons Akseli Gallen-Kallela,Eino Leino,muotokuva,öljymaalaus

Miksi kansalliskirjailija Eino Leino oli niin pettynyt Suomeen, että haki vapautusta Suomen kansalaisuudesta?

Tämän päivän näkökulmasta katsoen runoilija Eino Leino (1878-1926) on vahvasti kansakunnan kaapin päällä. Hän patsastelee puistoissa ja on antanut nimensä monen kaupungin kaduille. Hänen säkeitään lauletaan, lausutaan ja lainataan.

Eino Leinon patsas
Eino Leinon patsas Kuva: YLE/Pentti Palmu eino leino,eino leinon patsas

Yleinen käsitys lienee, että boheemi elämäntapa ja yletön alkoholinkäyttö suisti runoilijan ennenaikaiseen kuolemaan. Leino oli kuollessaan vasta 47-vuotias. Nerokas kirjoittaja ehti silti julkaista 80 teosta, suuren määrän arvosteluja, esseitä, artikkeleita ja pakinoita. Lisäksi vielä käännöstyöt. Mittava elämäntyö! Varmasti elämäntavoilla oli osuutensa, mutta Leinon viimeisiä vuosia synkisti sisällissodan järkyttävä muisto.

Kirjailija Eino Leino työpöytänsä äärellä vuonna 1922
Kirjailija Eino Leino työpöytänsä äärellä vuonna 1922 Kirjailija Eino Leino työpöytänsä äärellä vuonna 1922 Kuva: Museovirasto 1922,Eino Leino,Työpöytäympäristö

Pitää muistaa, että Leino oli myös toimittaja, kolumnisti ja kriitikko, joka osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lehtikirjoituksissaan Leino käsitteli kärjekkäästi polttavia aatteellisia kysymyksiä, kuten kansallismielisyyttä ja nationalismia, eikä pelännyt väittelyä vastapuolen kanssa.

Runoilijana hänen tuotantonsa kuvastaa kansallishenkeä Lönnrotilaisessa hengessä. Monet hänen runonsa ja lehtiartikkelinsa pyrkivät herättämään isänmaallisia tuntoja. Leinolle isänmaanrakkaus oli kansaa yhdistävä tunne. Suvaitsemattomuus ja nurkkakuntaisuus ei kuulunut siihen. Hänen päämääränsä oli inhimillisyys ja kansainvälisyys.

Oi ihmiset toistanne suvaitkaa, niin suuri, suuri on maa!― Hymyilevä Apollo 1898

Leinon henkinen koti oli vapaamielisessa nuorsuomalaisessa liikkeessä. Hän halusi edistää kansallismielisyyttä ja itsenäistymispyrkimyksiä, vaikka välillä epäili, onko suomen kansa siihen valmis. Kovin ajankohtaiselta tuntuvat hänen ajatuksensa tänäänkin:

Koetin esittää miten välttämätöntä juuri pienille kansoille on ainakin yrittää ajatella suuresti ja yleisinhimillisesti, samoin miten tukehduttavaksi käy sellaisten kansojen henkinen ilmakehä, jotka sulkeutuvat itseensä kuin koppakuoriainen― Sunnuntai -lehti 1917
 Helsingin pormestari von Haartman tervehtii kenraali Mannerheimia 16.5.1918
Helsingin kaupungin pormestari von Haartman toivottaa kenraali Mannerheimin tervetulleeksi 16.5.1918. Helsingin pormestari von Haartman tervehtii kenraali Mannerheimia 16.5.1918 Kuva: Gunnar Lönnqvistin yksityinen albumi 1918,Carl Gustaf Emil Mannerheim,Haartman,Helsinki,ratsukko
Punakaartilaisia Tampereella. Poseeraavat aseiden kanssa.
Punakaartilaisia Tampereella 1918 Punakaartilaisia Tampereella. Poseeraavat aseiden kanssa. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto/Hannu Rantakallio kiväärit,Punakaarti

Leinon epäilyt nuoren kansan kyvystä yhtenäisyyteen kävivät sisällissodan syttyessä toteen. Leino oli aikaisemin tuntenut vahvaa sympatiaa työväenliikeen tavoitteita kohtaan. Mutta jäätyään mottiin punaisten valtaamaan Helsinkiin, hän ei kyennyt ymmärtämään raa’an sodan kumpaakaan osapuolta. Lopulta hän asettui valkoisten puolelle, koska koki heidät eurooppalaisen kulttuurin puolustajiksi. Kritiikki oli kuitenkin kohdistettu kummallekin rintamalle ja koko kansalle:

Tämä kansa ei siedä mitään eikä ketään itseään suurempaa. Se on taituri vihassa eikä rakkaudessa, sillä se ei voi rakastaa muita kuin itseään ja omasukuista.
Jos minulle viimeisellä hetkelläni sanotaan, että tällä niemellä asuu kansa, joka ei ole velisurmainen, ei salavihainen, ei naapurikateinen, niin silloin minä voin hyvällä syyllä silmäni ummistaakin, sillä silloin minä tiedän, että Suomen kansa on kuollut.
― Vapauden kirjan esipuhe 1918
Jääkärien paraati Vaasan torilla 26.2.1918
Jääkärien paraati Vaasan torilla 26.2.1918 Jääkärien paraati Vaasan torilla 26.2.1918 Kuva: Museokeskus Vapriikki/I. Grönroos Fotografiatelier jääkärit,Suomen sisällissota ,tampereen tori
Vangittuja punavankeja Tampereen Keskustorilla 6.4.1918
Vangittuja punavankeja Tampereen Keskustorilla 6.4.1918 Vangittuja punavankeja Tampereen Keskustorilla 6.4.1918 Kuva: Wikimedia commons Punakaarti,punavanki,Suomen sisällissota ,tampereen tori

Leino ei toipunut sodan traumasta koskaan. 20-luvulla vastakkainasettelu koveni yhteiskunnassa. Kansanvalistajat saivat väistyä, kun sotilaat marssivat eturiviin. Ihanteita omaava rauhanmies pettyi kansaan, ja sivistyneistö puolestaan käänsi selkänsä vanhanaikaiseksi koetulle Leinolle. Modernismin uudet muodot vatasivat kirjallisuuden, ja Leinon apurahahanat sulkeutuivat. Leinosta tuli köyhä kiertolainen.

Menestys vuonna 1921 Viron kiertueella sai katkeran Leinon anomaan presidentti Ståhlbergiltä vapautusta Suomen kansalaisuudesta, "Suomen tasavallan herroista ja orjista". Eipä uskoisi, että viisi vuotta myöhemmin hänet haudattiin juhlallisesti valtiollisin menoin ja nostettiin monin kunnianosoituksin kansakunnan kaapin päälle.

Ihminen ei muutu, eivätkä ajat. Jyrkät mielipiteet ja vastakkainasettelu ovat taas todellisuutta. Kuka olisi tämän päivän Eino Leino, joka käskee laskemaan aseet, harjoittamaan suvaitsevaisuutta ja luopumaan liian materialistisista arvoista? Kuuntelemmeko häntä tällä kertaa?

Suomi ensin mielenosoitus Helsingin Itäkeskuksessa
Suomi ensin mielenosoitus Helsingin Itäkeskuksessa Kuva: Yle/Pekka Tynell mielenosoitus,suomi ensin
Suomi ensin mielenosoitus Helsingin Itäkeskuksessa, vastamielenosoitus
Suomi ensin mielenosoitus Helsingin Itäkeskuksessa, vastamielenosoitus Kuva: Yle/Pekka Tynell mielenosoitus,suomi ensin

Lähteet:
Esko Piippo ja Pasi Heikura Aristoteleen kantapää: Suomen itsenäistyminen, sisällissota ja Eino Leino
Maria-Liisa Nevala SKS Kansallisbiografia, Eino Leino
Jukka Huusko, HS 29.8.2015
Kirsi Nurmio, Kansalaissota kaunokirjallisuudessa

Esko Piippo kertoo Aristoteleen kantapää -ohjelmassa, kuinka koditon ja sairas Eino Leino kuljeskelee 1920-luvulla hyljeksittynä resupekkana likainen kenkälaatikko kainalossaan väliaikaisesta kortteerista toiseen. Se on aivan toisenlainen kuva, kuin mikä minulla on hänestä ollut. Kuuntele ohjelma, jos haluat tietää lisää Leinon elämän dramaattisista vaiheista Suomen itsenäistymisen jälkeen.

3.3.2017 Korjattu virheellisiä vuosilukuja: kuolinvuosi ja Hymyilevän Apollon julkaisuvuosi.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Eino Leino näki Suomen silloin kun se kulki läpi vaikeiden aikojen. Osittain hänen luonnehdintansa Suomen kansasta oli ehkä oikea. Mutta vain osittain. Ei suomalainen ole luonnostaan suvaitsematon. Suomalainen on rehellinen ja suvaitsee sellaisia, jotka sen ansaitsevat.

Kerronpa esimerkin: Ruotsikin oli aikoinaan hyvin pienimuotoinen siirtomaavalta. Sillä oli pieni alue Pohjois-Amerikkaa, Delawaressa. Sinne muutti myös suomalaisia. Syttyipä sitten eräässä vaiheessa intiaanisota alueella, kun intiaanit kyllästyivät siihen, että valkoiset petkuttivat heitä jatkuvasti, valtasivat maata ja kielsivät intiaaneja metsästämästä valtaamillaan alueilla. He nousivat vastarintaan, tappoivat valkoisia ja polttivat näiden asumukset. Ainoat asumukset, joita intiaanit eivät polttaneet, olivat suomalaisten hirsimökkejä. Koska suomalaiset eivät olleet rasisteja, eivät pitäneet intiaaneja itseään alempina, eivät koittaneet ajaa näitä pois. Koska he katsoivat metsien ja niiden antimien kuuluvan kaikille. Myös koska suomalaillakin oli hikimajansa (saunansa), kuten intiaaneillakin. Varmasti vierailtiin toisissaan, avioliittojakin syntyi (findians). Hyvä yhteiselo intiaanien ja suomalaisten välillä jatkui USA:n läntisissä osavaltioissa 1900 luvullakin, idästähän intiaanit koko lailla hävitettiin, muiden kuin suomalaisten toimesta.

Niin, että kyllä suomalainen suvaitsee, jos toinen on sen suvaitsevaisuuden ansainnut, eikä yritä hyväksikäyttää tai kerassaan valloittaa ja ruveta pomottamaan. Suvaitsemattomaksi suomalaisen kuten jonkun muunkin saa propaganda, politiikka, uskonto ym. asiat. Ja se on yleismaailmallista

Jussi J

Lähettänyt käyttäjä

Ai että Leino olisi 11-vuotiaana kirjoittanut Hymyilevän Apollon...aikamoinen suoritus. Todellisuudessa se on julkaistu 1898. Leinon kuolinvuosi oli samaten pielessä, oikea on 1926.

Lähettänyt käyttäjä

Eino Leino pitäisi nimetä Suomen kansallisrunoilijaksi!
- Runeberg ei enää juuri ketään innosta ja kun kirjoitti ruotsiksi...

Ja Finlandia tai esim. Porilaisten marssi - kansallislauluksi eli vaihto myös!

Lähettänyt käyttäjä

Tässä artikkelissa on kyllä kidnapattu Eino Leinon ajatukset nykyaikaan varsin partisaanilla tavalla. Eino Leino kannusti suvaitsevaisuuteen kansalaissodan aikana, siis suvaitsevaisuuteen oman kansan jäseniä kohtaan. Ei hän varmastikaan tarkoittanut, että maahan kutsumatta saapuneita arabeja tulisi suvaita. Yle, älkää anastako runoilijamme ajatuksia propagandatarkoitukseen! Yhtä alhainen yritys kuin toinen artikkeli, jossa pyrittiin lainaamaan muumeja.

Lähettänyt käyttäjä

Mistä alkaen YLE on hyväksynyt "enään"-muodon "enää"-sanan asemasta?

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos Jussi Jii hienosta kirjoituksesta.

On aika lopettaa jatkuva suomalaisten mollaus. Onko se jokin alemmuudentunto, joka saa uskomaan että olemme pelkkiä moukkia. Meillä saa olla kansallinen omanarvontunto ja ylpeys omista juuristamme sitkeänä sisukkaana väkenä, joka on paljosta selvinnyt. Eino Leinon runot ovat kunniapaikalla hyllyssäni. Minunkin mielestäni hän oli suvaitsevainen ja ihmettelen myös tätä näkökulmaa ja painotusta Ylen artikkelissa, josta myös Anonyymi edellä mainitsi.

  • Iskelmälaulaja valoa vasten.

    Saako biisin nimi johtaa harhaan?

    Mitä nimen pitäisi kertoa sävellyksestä?

    Cheek ja Elastinen joutuivat viime vuoden lopulla selittelemään yhteisen Sinuhe-biisinsä nimeä. Hämmennystä herätti, ettei Sinuhea mainita kappaleessa kertaakaan, eikä siinä liioin liikuta Egyptissä.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

  • EKP:n pääkonttori Frankfurtissa, Saksassa.

    Talouskieli uhkaa demokratiaa

    Talouskieli on vaikeata ymmärtää. Miksi?

    Jos ei ymmärrä talouskieltä, on vaikea muodostaa siihen liittyvistä asioista mielipidettä. Silloin on esimerkiksi vaikea äänestää omalta kannalta järkevästi. Se, että joku toinen on paremmin perehtynyt asiaan ja ymmärtää alan termejä, ei vielä takaa, että hänellä on sinun kannaltasi oikea mielipide tai päämäärä.

  • Arktinen hysteria. Kuvassa Timo Torikka, Annika Poijärvi, Marja Salo, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Tarja Heinula ja Taisto Reimaluoto.

    Arktinen hysteria näyttää ihmisen marssilla kohti tuhoaan

    Salapoliisityötä keskeneräisen romaanin parissa

    Juha-Pekka Hotinen ja Atro Kahiluoto ovat tehneet salapoliisityötä sovittaessaan näyttämölle Marko Tapion unohdettua klassikkoa. Syntyy jännittävä, kiihkeä, historian monia kerroksia irtonaisesti kuljettava esitys.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kolumnin artikkelikuva

    Marjo Niemi: Luota ahdistujaan

    Jokainen aika on ajatellut olevansa historian ahdistunein.

    Minä haluaisin jonkun kokonaiskuvan. Kaikesta. Tiedän sen olevan ongelma, koska tiedän ettei se ole mahdollista. Voi epävarmuus, pohtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi.

  • J. Karjalainen, Paula Koivuniemi ja Hector

    J. Karjalainen, Paula ja Hector - suomisoundin aatelia Teeman Elävässä arkistossa

    Suomalaisen iskelmän ja popin huippunimet Teemalla

    Maaliskuun loppupuoli ja huhtikuun alku on Teeman Elävässä arkistossa omistettu kolmelle suomalaisen populaarimusiikin suurelle nimelle, jotka kaikki täyttävät lähiaikoina myös pyöreitä vuosia. Samalla Yle Areenassa julkaistaan hieno ja runsas kattaus 80- ja 90-lukujen musiikkiohjelmia. Ohjelmapaketit Yle Teemalla: J. KARJALAINEN, tiistaina 21., perjantaina 24.