Hyppää pääsisältöön

Naisen rooli kapenee, kun kriisi uhkaa

Rajamiehen perhe. Ylikersantti Elna Kuoskun vaimo Savukoskelta. Vaimo toimii kenttälottana pitäen lapsen mukanaan silloin kun mies on rintamalla.
Rajamiehen perhe. Ylikersantti Elna Kuoskun vaimo Savukoskelta. Vaimo toimii kenttälottana pitäen lapsen mukanaan silloin kun mies on rintamalla. Kuva: SA-Kuva lotta,nainen,savukoski,sota-aika,vauva

Kun kriisit uhkaavat ja miehet valmistautuvat sotaan, naiset kärsivät ja häviävät.

Miehet sodan valmisteluissaan vahvistavat omaa maskuliinista mieskuvaansa ja samalla kaventavat omaa roolimalliaan. Naiset joutuvat huolehtimaan arjessa selviytymisestä ja heidät kahlehditaan perinteisen perhekeskeiseen huolehtija- ja synnyttäjä rooliin. Näin on kriiseissä aina ollut ja näin on oleva.

Naisen roolin kaventumisesta voi lukea monista menneen ajan suomalaisista kaunokirjoista. Mika Waltarin naiskuva on Sinuhessa perinteisen ohut. Sotaa edeltävää aikaa kuvaa osuvasti Eila Pennanen esikoisromaanissaan Ennen sotaa oli nuoruus.

Hämmästyttävää miten nopeasti 1920-luvulla alkanut naisten roolimallin vapautuminen ja laajentuminen pusertui 1930-luvun lopulla ahtaaksi.

Pennanen kirjoitti romaaninsa vuosien 1941 ja 1942 aikana. Kirja syntyi sen ansiosta, että Karhumäessä sotilaskotinaisten korsun katto vuoti ja Pennanen sai siellä polvitulehduksen. Hänen oli pakko pysytellä paikallaan ja siksi hän ajan kuluksi kirjoitti. Mutta kirjasta ei tullut lottakuvausta vaan tarina yliopisto-opiskelijoiden peloista ja toiveista.

Helsingissä yliopistossa opiskelevaa kolmea naista Pennanen kuvaa keskellä poliittista taistelua. Akateeminen Karjalaseura ja Akateeminen sosialistiseura pyrkivät houkuttelemaan opiskelijoita leireihinsä. Miehet ovat aktiivisia toimijoita, mutta naisille jää teen- ja kahvinkeittäjän rooli. Eräs päähenkilöistä sanookin, että avioliitto on yhteiskunnallinen tehtävä, eikä Akateemisten naisten Karjalaseuran jäsenellä saa olla yksityiselämää. Hämmästyttävää miten nopeasti 1920-luvulla alkanut naisten roolimallin vapautuminen ja laajentuminen pusertui 1930-luvun lopulla ahtaaksi.

Pennaselle seksuaalisuus oli kirjan kirjoittamisen aikoihin älyllisen toiminnan vastakohta.

Kirjailija Saara Kesävuori kommentoi Eila Pennasen teoksen naiskuvaa.

- Naiset elivät kirjan tapahtumien aikaan ahtaassa ilmapiirissä. Pennanen oli Lotta Svärdin jäsen, ja natsiaatteet vaikuttivat häneen. Naiskuva kaventui nopeasti 1930-luvun lopulla, koska kansallissosialistinen naisihanne siirtyi Suomeen, sanoo Kesävuori.

- Yhteiskunta tarjosi sitä ideologiaa, jossa naisen paikka oli olemattoman vähäinen. Pennanen kirjoitti päiväkirjassaan v. 1941, että koko miessukupuoli on liian riippumaton rakastaakseen lainkaan naista. Pennaselle seksuaalisuus oli kirjan kirjoittamisen aikoihin älyllisen toiminnan vastakohta. Koska Pennanen halusi samastua maskuliiniseen älyllisyyteen, hän halveksi päiväkirjoissaan naisten tunne-elämää tutun ironisesti, sanoo Kesävuori.

Kirjailija Saara Kesävuori
Kirjailija Saara Kesävuori Kuva: Yle 101 kirjaa,kirjailijat,Kirjojen Suomi,Saara Kesävuori

Lue oheisen linkin kautta Eila Pennasen Ennen sotaa oli nuoruus, se on luettavissa juhlavuoden 2017 ajan.

Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon
Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon 101kirjaa,kirjojen suomi
Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.


Yle Areena tarjoaa Kirjojen Suomi- kokonaisuuden juhlapakettina täältä.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Ihminen on niin tyhmä laji... heti kun tulee kriisi tai jokin ideologia ottaa vallan joko kriisin avustuksella tai ilman sitä - oli se ideologia sitten uskonto tai fasismi - vallan ottaa outo asenne, jolla pahennetaan tilannetta ja aletaan kaventaa kaikkien muiden paitsi heteromiesten oikeuksia. Ilmankos "fasistisessa liberaalissa" Euroopassa on ollut niin kauan niin rauhallista ja turvallista, mutta nyt se on ilmeisesti taas uhattuna kun ihmiset pelkäävät kriisejä ja tasa-arvoa (koska se romuttaa ne ihanat perinteiset arvot jotka tekivät ja jossain yhä tekevät elämästä ikävää), ja ajavat sen pelossa kaiken alas? :P

Ei vaiskaan, se on surullista. Historiasta pitäisi oppia, mutta harva lukee vanhoja kirjoja, ja silloin kun lukee, koetaan että TÄLLÄ kerralla ei käy niin. Tämä on nyt IHAN eri asia...

Lähettänyt käyttäjä

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä että sodassa kotirintamalla ei lepäillä? Se ei myöskään ole ymmärtääkseni mitenkään sivuseikka, että rintamalla kuollaan ja vammaudutaan. Kumpikohan on loppuviimein se ikävämpi rooli?

Ikävin rooli naiselle sodan jaloissa on kyllä se kun miehittäjä saapuu miehitettyyn kaupunkiin eikä väestöä ole haluttu tai pystytty evakuoimaan turvaan. Sitä ei käy kadehtiminen.

Lähettänyt käyttäjä

Kotirintamalle jääminen ei tietenkään yleisesti ottaen ole sodan aikaan se ikävin rooli. Tässä jutussa on kuitenkin enemmän kyse yhteiskunnallisten arvojen muuttumisesta sodan uhatessa.

Teksti on lyhyydessään aika simppeli ja puolivillaiseksi jäävä. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että etenkin äskeisen Venäjä-jutun vastapainoksi asiasta (naisten oikeudet) kirjoitetaan myös tästä kulmasta. Kuitenkin täysin huomiotta jää esim. se, että sodan aikaan naiset ovat täyttäneet myös perinteisiä "miesten tehtäviä", mikä on toisaalta osaltaan edistänyt tasa-arvoa sodan jälkeen (esim. toisen maailmansodan yhteydessä) (tietysti on osaltaan paradoksaalista, että sodalla voi olla sellainen vaikutus...).

"Näin on oleva" kuulostaa vähän raamatulliselta. Vaikka tätä on tapahtunut uudelleen ja uudelleen, ja todennäköisesti tapahtuu edelleen, en alleviivaisi tällaisen asian täydellistä muuttumattomuutta maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti.

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos hyvästä kommentista.
Teksti oli lyhyt, ja sen tarkoituksena oli herättää mielenkiintoa aihetta ja kirjaa kohtaan. Sen ideana oli nimenomaan se, että naisten roolin kaventaminen on aina merkki jostakin. Usein näitä merkkejä on havaittavissa ennen kriisejä.
Sodan aikanahan naiset joutuivat laajentamaan roolimalliaan rajusti, koska heidän oli tehtävä myös miesten työt kotirintamalla. Oma mummoni oli halonhakkuussa pitäjän mestari päiväennätyksellään.
Miesten roolimalli sodassa keskittyi hengissä selviämiseen ja maskuliinisen voiman maksimikäyttöön. Sodan jälkeen naisten roolia "ajettiin" jälleen takaisin ahtaaseen kotiäidin/synnyttäjän rooliin.
"Näin on ollut ja on aina oleva" oli kirjoituksessa vain poiminta Mika Waltarin Sinuhesta. Itse en ajattele, että niin on ollut ja on aina oleva. t. Seppo Puttonen

Lähettänyt käyttäjä

Asiat ovat monisyisiä. Esimerkiksi 1970-luvun vasemmistolainen opiskelijaliike muistetaan nimeään myöden maskuliinisena, vaikka liikkeessä oli mukana paljon naisia, olisiko ollut peräti enemmistö, mutta taisivat he sielläkin joutua pääasiassa kahvinkeittohommiin sillä aikaa, kun miehet keskittyivät "puhumaan viisaita". Kuitenkin samaan aikaan tasa-arvo oli ääneen sanottuna tavoitteena kehitysmaita unohtamatta.
Jatkosodan alussa Suomi oli mobilisoinut 16 prosenttia väestöstään, käytännössä siis noin 30 prosenttia miehistä. Ajan sotateoreettikkojen mukaan kansakunta on käyttänyt elävän voimansa loppuun, kun liikennekannallepano yltää 15 prosenttiin. Suomi oli siis ylittänyt kestokykynsä. Silloin ei taidettu ajatella roolimalleja, vaan kotirintamalla tehtiin se, mikä oli pakko. Samaan aikaan toisaalta asemasotavaiheessa miehet kuluttivat aikaansa tekemällä puhdetöitä, joita valmistui miljoonittain. Esimerkiksi erään pataljoonan yksikössä tehtiin tuhansia pärekoreja. Se edellytti jo suunnitelmallista työnjakoa: osa miehistä hankki materiaalit, osa työsti päreet ja osa painoi niistä korit valmiiksi.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Käsitelty kuva sudesta, jonka reunoilla on varjoja ja verta.

    Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 6

    Pätkiikö? Ota lääkkeeksi neukkunostalgiaa ja kirjoja muistamisesta

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    2000-luvulla Finlandia-palkituista romaaneista kolme sijoittuu Neuvostoliittoon: Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Pietari Kylmälä miettii, mitä unohdimme Neuvostoliitosta, ja mitä on muistettava nykyisyydestä, joka on koko ajan valmis katoamaan. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pietari K ja grafiikkaa

    Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Näitä taitoja harjoiteltiin jo 1947 ilmestyneissä Kilroy-romaaneissa, kirjoittaa Pietari Kylmälä kirjaesseessään, ja raaputtaa työpaikan vessan seinään: “Kilroy was here!” Esseen voi kuunnella myös podcastina.

  • Radion Lukupiirin vetäjä Kaisa Pulakka

    Hetkonen, Säädyllinen murhenäytelmähän on kostopornoa

    Kaisa Pulakan lukupiiri alkaa. Tervetuloa mukaan!

    Tervetuloa Kirjojen Suomen lukupiiriin! Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jossa kuvataan 1930-luvun kulttuurielämää niin rankasti, että osa kohtauksista sensuroitiin heti kättelyssä. Tällä kertaa lukupiiri toteutetaan yhdessä Radion lukupiirin kanssa, ja sen vetäjänä on toimittaja Kaisa Pulakka. Osallistu keskusteluun ja lue kirja suoraan täältä!

  • Graafinen kuva Kirjojen Suomen lukupiiriin osallistumisesta.

    Näin osallistut Kirjojen Suomen verkkolukupiiriin

    Lue kirjoja verkkolukupiirissä.

    Kirjojen Suomen seuraava lukupiiri käydään verkossa ja radiossa. Luettavana on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, ja lukupiirin vetää Kaisa Pulakka. Lue kirja ja keskustele siitä verkossa. Et lue yksin!

  • Seppo Puttosen lukulista 1980-luvulle.

    Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Reidar Palmgren

    Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm

    Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjailija Nura Farah katsoo ikkunasta ulos

    Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Toimittaja Atlas Saarikoski ulkona taivasta vasten.

    Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • kirjailija Elina Hirvonen

    Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Paperi T, juontaja Niina Repo, Elina Hirvonen ja Anu Kaaja.

    Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Kirjailija Anu Kaaja

    Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kirjailija Tiina Raevaara

    Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Kuvassa Tiina Raevaara, Niina Repo, Laura Gustafsson ja Antti Nylén.

    Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Kirjailija Laura Gustafsson

    Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Kirjailija Juha Itkonen lähikuvassa

    Mitä Juha Itkonen ajattelee Olavi Paavolaisesta? Entä sinä?

    Mitä yhteistä on 30-luvulla ja nykyajalla?

    Totuuden ja mielikuvien kädenvääntö, uskontojen taipuminen erilaisiin tarkoituksiin ja nuoruuden kadehtiminen – Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi herätti Juha Itkosessa paljon ajatuksia. Teos luettiin Kirjojen Suomen maaliskuun verkkolukupiirissä, jonka vetäjänä Itkonen oli. Jaa omat ajatuksesi kirjasta täällä!

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Kirjailija Katri Vala 1930-luvulla

    Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!