Hyppää pääsisältöön

Naisen rooli kapenee, kun kriisi uhkaa

Rajamiehen perhe. Ylikersantti Elna Kuoskun vaimo Savukoskelta. Vaimo toimii kenttälottana pitäen lapsen mukanaan silloin kun mies on rintamalla.
Rajamiehen perhe. Ylikersantti Elna Kuoskun vaimo Savukoskelta. Vaimo toimii kenttälottana pitäen lapsen mukanaan silloin kun mies on rintamalla. Kuva: SA-Kuva lotta,nainen,savukoski,sota-aika,vauva

Kun kriisit uhkaavat ja miehet valmistautuvat sotaan, naiset kärsivät ja häviävät.

Miehet sodan valmisteluissaan vahvistavat omaa maskuliinista mieskuvaansa ja samalla kaventavat omaa roolimalliaan. Naiset joutuvat huolehtimaan arjessa selviytymisestä ja heidät kahlehditaan perinteisen perhekeskeiseen huolehtija- ja synnyttäjä rooliin. Näin on kriiseissä aina ollut ja näin on oleva.

Naisen roolin kaventumisesta voi lukea monista menneen ajan suomalaisista kaunokirjoista. Mika Waltarin naiskuva on Sinuhessa perinteisen ohut. Sotaa edeltävää aikaa kuvaa osuvasti Eila Pennanen esikoisromaanissaan Ennen sotaa oli nuoruus.

Hämmästyttävää miten nopeasti 1920-luvulla alkanut naisten roolimallin vapautuminen ja laajentuminen pusertui 1930-luvun lopulla ahtaaksi.

Pennanen kirjoitti romaaninsa vuosien 1941 ja 1942 aikana. Kirja syntyi sen ansiosta, että Karhumäessä sotilaskotinaisten korsun katto vuoti ja Pennanen sai siellä polvitulehduksen. Hänen oli pakko pysytellä paikallaan ja siksi hän ajan kuluksi kirjoitti. Mutta kirjasta ei tullut lottakuvausta vaan tarina yliopisto-opiskelijoiden peloista ja toiveista.

Helsingissä yliopistossa opiskelevaa kolmea naista Pennanen kuvaa keskellä poliittista taistelua. Akateeminen Karjalaseura ja Akateeminen sosialistiseura pyrkivät houkuttelemaan opiskelijoita leireihinsä. Miehet ovat aktiivisia toimijoita, mutta naisille jää teen- ja kahvinkeittäjän rooli. Eräs päähenkilöistä sanookin, että avioliitto on yhteiskunnallinen tehtävä, eikä Akateemisten naisten Karjalaseuran jäsenellä saa olla yksityiselämää. Hämmästyttävää miten nopeasti 1920-luvulla alkanut naisten roolimallin vapautuminen ja laajentuminen pusertui 1930-luvun lopulla ahtaaksi.

Pennaselle seksuaalisuus oli kirjan kirjoittamisen aikoihin älyllisen toiminnan vastakohta.

Kirjailija Saara Kesävuori kommentoi Eila Pennasen teoksen naiskuvaa.

- Naiset elivät kirjan tapahtumien aikaan ahtaassa ilmapiirissä. Pennanen oli Lotta Svärdin jäsen, ja natsiaatteet vaikuttivat häneen. Naiskuva kaventui nopeasti 1930-luvun lopulla, koska kansallissosialistinen naisihanne siirtyi Suomeen, sanoo Kesävuori.

- Yhteiskunta tarjosi sitä ideologiaa, jossa naisen paikka oli olemattoman vähäinen. Pennanen kirjoitti päiväkirjassaan v. 1941, että koko miessukupuoli on liian riippumaton rakastaakseen lainkaan naista. Pennaselle seksuaalisuus oli kirjan kirjoittamisen aikoihin älyllisen toiminnan vastakohta. Koska Pennanen halusi samastua maskuliiniseen älyllisyyteen, hän halveksi päiväkirjoissaan naisten tunne-elämää tutun ironisesti, sanoo Kesävuori.

Kirjailija Saara Kesävuori
Kirjailija Saara Kesävuori Kuva: Yle 101 kirjaa,kirjailijat,Kirjojen Suomi,Saara Kesävuori

Lue oheisen linkin kautta Eila Pennasen Ennen sotaa oli nuoruus, se on luettavissa juhlavuoden 2017 ajan.

Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon
Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon 101kirjaa,kirjojen suomi
Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.


Yle Areena tarjoaa Kirjojen Suomi- kokonaisuuden juhlapakettina täältä.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Ihminen on niin tyhmä laji... heti kun tulee kriisi tai jokin ideologia ottaa vallan joko kriisin avustuksella tai ilman sitä - oli se ideologia sitten uskonto tai fasismi - vallan ottaa outo asenne, jolla pahennetaan tilannetta ja aletaan kaventaa kaikkien muiden paitsi heteromiesten oikeuksia. Ilmankos "fasistisessa liberaalissa" Euroopassa on ollut niin kauan niin rauhallista ja turvallista, mutta nyt se on ilmeisesti taas uhattuna kun ihmiset pelkäävät kriisejä ja tasa-arvoa (koska se romuttaa ne ihanat perinteiset arvot jotka tekivät ja jossain yhä tekevät elämästä ikävää), ja ajavat sen pelossa kaiken alas? :P

Ei vaiskaan, se on surullista. Historiasta pitäisi oppia, mutta harva lukee vanhoja kirjoja, ja silloin kun lukee, koetaan että TÄLLÄ kerralla ei käy niin. Tämä on nyt IHAN eri asia...

Lähettänyt käyttäjä

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä että sodassa kotirintamalla ei lepäillä? Se ei myöskään ole ymmärtääkseni mitenkään sivuseikka, että rintamalla kuollaan ja vammaudutaan. Kumpikohan on loppuviimein se ikävämpi rooli?

Ikävin rooli naiselle sodan jaloissa on kyllä se kun miehittäjä saapuu miehitettyyn kaupunkiin eikä väestöä ole haluttu tai pystytty evakuoimaan turvaan. Sitä ei käy kadehtiminen.

Lähettänyt käyttäjä

Kotirintamalle jääminen ei tietenkään yleisesti ottaen ole sodan aikaan se ikävin rooli. Tässä jutussa on kuitenkin enemmän kyse yhteiskunnallisten arvojen muuttumisesta sodan uhatessa.

Teksti on lyhyydessään aika simppeli ja puolivillaiseksi jäävä. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että etenkin äskeisen Venäjä-jutun vastapainoksi asiasta (naisten oikeudet) kirjoitetaan myös tästä kulmasta. Kuitenkin täysin huomiotta jää esim. se, että sodan aikaan naiset ovat täyttäneet myös perinteisiä "miesten tehtäviä", mikä on toisaalta osaltaan edistänyt tasa-arvoa sodan jälkeen (esim. toisen maailmansodan yhteydessä) (tietysti on osaltaan paradoksaalista, että sodalla voi olla sellainen vaikutus...).

"Näin on oleva" kuulostaa vähän raamatulliselta. Vaikka tätä on tapahtunut uudelleen ja uudelleen, ja todennäköisesti tapahtuu edelleen, en alleviivaisi tällaisen asian täydellistä muuttumattomuutta maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti.

Lähettänyt käyttäjä

Kiitos hyvästä kommentista.
Teksti oli lyhyt, ja sen tarkoituksena oli herättää mielenkiintoa aihetta ja kirjaa kohtaan. Sen ideana oli nimenomaan se, että naisten roolin kaventaminen on aina merkki jostakin. Usein näitä merkkejä on havaittavissa ennen kriisejä.
Sodan aikanahan naiset joutuivat laajentamaan roolimalliaan rajusti, koska heidän oli tehtävä myös miesten työt kotirintamalla. Oma mummoni oli halonhakkuussa pitäjän mestari päiväennätyksellään.
Miesten roolimalli sodassa keskittyi hengissä selviämiseen ja maskuliinisen voiman maksimikäyttöön. Sodan jälkeen naisten roolia "ajettiin" jälleen takaisin ahtaaseen kotiäidin/synnyttäjän rooliin.
"Näin on ollut ja on aina oleva" oli kirjoituksessa vain poiminta Mika Waltarin Sinuhesta. Itse en ajattele, että niin on ollut ja on aina oleva. t. Seppo Puttonen

Lähettänyt käyttäjä

Asiat ovat monisyisiä. Esimerkiksi 1970-luvun vasemmistolainen opiskelijaliike muistetaan nimeään myöden maskuliinisena, vaikka liikkeessä oli mukana paljon naisia, olisiko ollut peräti enemmistö, mutta taisivat he sielläkin joutua pääasiassa kahvinkeittohommiin sillä aikaa, kun miehet keskittyivät "puhumaan viisaita". Kuitenkin samaan aikaan tasa-arvo oli ääneen sanottuna tavoitteena kehitysmaita unohtamatta.
Jatkosodan alussa Suomi oli mobilisoinut 16 prosenttia väestöstään, käytännössä siis noin 30 prosenttia miehistä. Ajan sotateoreettikkojen mukaan kansakunta on käyttänyt elävän voimansa loppuun, kun liikennekannallepano yltää 15 prosenttiin. Suomi oli siis ylittänyt kestokykynsä. Silloin ei taidettu ajatella roolimalleja, vaan kotirintamalla tehtiin se, mikä oli pakko. Samaan aikaan toisaalta asemasotavaiheessa miehet kuluttivat aikaansa tekemällä puhdetöitä, joita valmistui miljoonittain. Esimerkiksi erään pataljoonan yksikössä tehtiin tuhansia pärekoreja. Se edellytti jo suunnitelmallista työnjakoa: osa miehistä hankki materiaalit, osa työsti päreet ja osa painoi niistä korit valmiiksi.

  • Kuvassa: juontaja Niina Repo ja vieraat Katja Kettu, Kari Kanala ja Teemu Vesterinen.

    Mika Waltari häpeili esikoisteostaan

    Teos on Suomen Merimiesläehtysseuran tilaus.

    Toisin kuin usein luullaan, Waltarin esikoisteos ei ole Suuri Illusioni vaan Toivo-enon junailema tilaustyö Suomen Merimieslähetysseuralle. Pappi Kari Kanala, kirjailija Katja Kettu sekä koomikko Teemu Vesterinen lukivat kirjaa huvittuneina. Kirjaa käsitellään Pilkun jälkeen -ohjelmassa Yle Teemalla 20.3. klo 21.

  • Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala

    Kokemukset kypsyttivät Kari Kanalasta papin

    Outoudessa voi nähdä jotain olennaista

    Paavalin seurakunnan kirkkoherran Kari Kanalan tie papiksi oli pitkä kirja- ja elämänopeilla vuorattu tie. Papin ammatti oli ollut ajatuksissa jo pienestä pitäen, mutta ennen sitä oli hieman elettävä. Kanala on Pilkun jälkeen -ohjelman vieraana maanantaina 20.3. klo 21 Yle Teemalla.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Kuvassa: Atlas Saarikoski, Sanna Stellan, juontaja Niina Repo ja Tommi Kinnunen.

    Ollako sudenmorsian vai superäiti?

    Pilkun jälkeen käsittelee naisen aseman muutosta.

    Pilkun jälkeen -ohjelman viidennessä osassa käsitellään sitä, kuinka naisen asema on muuttunut itsenäisyyden aikana. Keskustelijoina ovat kirjailija Tommi Kinnunen, toimittaja Atlas Saarikoski ja näyttelijä-kirjailija Sanna Stellan. Jakso on nähtävänä Yle Teemalla 13.3. klo 21 ja Yle Areenassa heti.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Kuvassa: juontaja Niina Repo ja vieraat Katja Kettu, Kari Kanala ja Teemu Vesterinen.

    Mika Waltari häpeili esikoisteostaan

    Teos on Suomen Merimiesläehtysseuran tilaus.

    Toisin kuin usein luullaan, Waltarin esikoisteos ei ole Suuri Illusioni vaan Toivo-enon junailema tilaustyö Suomen Merimieslähetysseuralle. Pappi Kari Kanala, kirjailija Katja Kettu sekä koomikko Teemu Vesterinen lukivat kirjaa huvittuneina. Kirjaa käsitellään Pilkun jälkeen -ohjelmassa Yle Teemalla 20.3. klo 21.

  • Kirjailija Katja Kettu vuonna 2017.

    Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala

    Kokemukset kypsyttivät Kari Kanalasta papin

    Outoudessa voi nähdä jotain olennaista

    Paavalin seurakunnan kirkkoherran Kari Kanalan tie papiksi oli pitkä kirja- ja elämänopeilla vuorattu tie. Papin ammatti oli ollut ajatuksissa jo pienestä pitäen, mutta ennen sitä oli hieman elettävä. Kanala on Pilkun jälkeen -ohjelman vieraana maanantaina 20.3. klo 21 Yle Teemalla.

  • Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949

    Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

    Osallistu Juha Itkosen lukupiiriin täällä!

    Juha Itkosen vetämässä lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi, jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Osallistu lukupiiriin täällä!

  • Minna Canth 1880

    Miedot tunteet kyllästyttivät Minna Canthia

    Minna Canth oli vahva persoona, joka herätti tunteita

    Kirjailija Minna Canthia kuvaillaan vahvaksi persoonaksi. Hän ei ollut sovinnainen ja herätti tunteita kansassa. Kouluradion lähettämässä ohjelmassa Hellin Kannas on haastatellut Minna Canthin tytärtä Lyyli Andersinia ja tyttären kälyä Aija Kotilaista kirjailijan elämästä Kuopiossa. Kannas vierailee myös Kuopion museossa, Minna Canthille omistetussa huoneessa.

  • Ylen 101 kirjan suosittelukone

    Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • italialaisen Antonio Canovan alaston nuori nainen patsas

    Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä

    Boccaccion tarinoissa munkit ottavat ilon irti elämästä.

    1300-luvulla ilmestyneen Deacmeronen kertomuksissa munkit houkuttelevat usein aviovaimot pettämään miehiään ja nunnatkin ottavat elämästä ilon irti. Eikä se ole paljon paaveja haitannut.

  • Kuvassa Minna Suuronen ja Santtu Karvonen. Ryhmäteatterin näytelmästä Peer Gynt.

    Peer Gyntin riehakas matka hulluuteen ja takaisin

    Karkoitettu rietastelija kruunataan keisariksi

    Ryhmäteatterin Peer Gynt on hauska, vauhdikas ja maaginen seikkailu. Juha Kukkonen on sovittanut Henrik Ibsenin 150 vuotta sitten julkaiseman draaman uusiksi.

  • Maija Vilkkumaa

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

    Kerro lempikirjastasi, ja voita kirjapalkinto!

    Mikä kirja on sinulle se kaikkein tärkein? Kerro lempikirjastasi meille. Parhaan tarinan kertojalle on luvassa kirjapalkinto!

  • Kirjojen Suomen tarjonta infografiikkana

    Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Suomi100

    Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!